Kylätie,
lapsuuteni avautuva maailma,
nyt hiljainen,
kaikki pois kulkeneet,
vain muistot jääneet.
Maitolaiturikin muistojaan
yhä pystyssäpäin,
ojanpenkan jyhkeä kivi,
siinä illat toisetkin istuttiin,
jutut punottiin, kepposet selviteltiin.
Kotitalo pystyssäpäin,
isähän sen kodiksemme rakensi,
hänen kultaiset kädet osasivat.
Koti, siellä äiti elämään opasti, taidot
näytätti,
hellin sanoin taivutteli,
hymyhuulin sulatteli,
minun on ikävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti