Tuomiokirkko,
senaatintori,
kohtaloiden surun tainnuttajaiset,
isänmaani seurahuoneet vieressä nököttää,
ruumiit,
mutta entiset,
uudet vilkuttavat,
piispakin huorissa.
Ihmiset poispilattu,
eivät Puruveden muikkua perunamuusin kera
osanneet maistella,
vaikka oopperajuhlilla lörtsyjä rapuloissaan
mussuttivat.
Kerimäen kirkko,
suurin puinen elämässä,
siellä enkelitkin vapaitaan viettävät,
sinnepitäis arkisen ihmisen kerran
eläissään mahtua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti