kuurainen marraskuisen
kymmenenen päivän aamu,
päivän ensimmäinen
rappunen,'hetki jolloin
kerään itseni untenmailta
ja valmistauden päiväni matkaan
pakkasten rajamailla
kesänlämpö
pitää
puoliaan,
siksi maasto on
utuisen harmaata,
hetkien kuiskausta
luonto elää hiljaista
hetkeään,
sillä se kerää voimiaan
tulevaan vuoteen,
kevääseen,
jolloin sen hymy 💚silmuissa
aukeaa
nyystölänkylässä
on
tunnelmat kohdillaan,
sillä täällä
ei ole turhan ääntä,
sitä kitinän kitinää joka
kaupungin rappukäytävissä kaikuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti