kuihtuneet lehdet
luovat hetken jolloin ymmärrät
jonkin loppuneen
toisen alkaneen,
et luojallesi pahoja merkkejä
heristele,
et,
sillä olet sopeutunut,
sinä luonnonlapsi,
joiden kummina on vuodenajat
ja kevätpurosten virtaamat
jokiuomat,
karun talven pakkasäät,
kevään hohtavat hankiset
suvikesän yöttömät yöt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti