entisajan
jolloin hän oli
sorjan
liikkuvainen
elämäntähtöinen,
jokapaikan koluavainen
hän muistelee
köyhää
lapsuuden kotiaan
joka kuitenkin oli
rikas, sillä siellä riitti
rakkautta ja huolenpitoa,
vaikka kaikki oli kortilla,
aikakin
sillä joksisen piti
tehdä jotakin,
mirrikissankin hiiriä pyydystää,
josta sai palkakseen juuri lypsettyä
maitoa ja unipaikakseen uuninpankon,
johon sen oli mukavaa mennä unimailleen
makoisille
vanhus katselee
eilisiin,
silmät kostuvat
ja rakkauden hymy
silmiin syttynee
nyt on aika mennyt
ja hän sijaansa oottelee
mutta vapisevalla kädellään kortin
lapsenlapselleen piirtelee
hyvää syntymäpäivää toivottelee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti