ettei
mieleinkään
värähä
tunnelmiin tutustu
aatoksiin sytyty,
mut mitä mä niist,
sillä munhan on
mukava täällä
luomakunnan
rannoilla elämääni
venytellä
syvempiäin hemmotella
katsellessain sinitaivasta
jos ei pilven hattaraakaan
on vain tyynen tyytyväistä
kesäsäätä
ympärilläin tuhisee
haapapuu
jonka pesäkolosta
tikanpoika äiteelleen
viheltelee,
kurrenpoika
alaooksalla häntäänsä
tuperaa
kauempana luontometsä
omassa asussaan
siellä ei ihmismieli
ole karsinut,
mielihaluilleen metsää
pinonnut,
sieltä kuulen luontoelämän
arimpien äänet,
siellä he saavat
luonnollisesti asustaa
sillä siellä on kestävänkehityksen
tyyssija,
evontiedekansallispuisto
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti