en enää useinkaan
katsele itseäni peilistä,
sillä tunnen kuvani,
mutta usein tunnustelen itseäni,
sillä aina joku paikka natisee
kolisee ja vihoittelee. ennen ei tuntunut niin.
olenko kasvanut liian isoksi,
etten mahdu itseeni,
vai olenko syönyt vääränväristä porkkanaa.
en tiedä, mutta kyllä vihloo.
ennenvanhaan mulla saattoi
olla monta tautiakin matkassain,
eikä ne tuntuneet missään,
ryvetti vain.oksetti ja hikikarpaloita
synnytti. mutta minä vain
olin ja menin,
jos en muuten niin nelinkontin
olen ajatellut että olen
muuttunut mies,
samassa kehikossa,
ehkä jonkinverran
paksuuntunut.harmaantunut.
vittuuntunutkin, mutta kyllä mä oon
se sama nulikka
joka kusi paimenpoikaan ja laittoi
jäiseen ratakiskoon kielensä
elän nykyäänkin
kuin viimeistä
päivääni,
ne tavat eivät
ole vuosien
vieriessä tippuneet
elonrattailtani.
ehkä voisin elää toisinkin,
mutta silloinhan en olisi
kuvani näköinen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti