kahtelen ylöspäin
maailman suurinta
puukirkkoa
kahtelen ja ihastelen
ja tuntien itseni pienuuden
puruveen kaunis sinisyys
luo kirkonpintaan luonnollisen
väripinnan
joka on auringonkukan
vihanteikas,
luoden
kutsuvan tunnelman
istahan penkkiin joka on käsinvuoltu
ikihongasta humissevasta
punkaharjun salomaitten mäntypuista,
ne on tuettu puukiiloilla kuten koko kirkkokin
jossa ei ole käytetty naulan naulaa,
vaan puutappeja ja kauniit salvokset
ovat ikuisuuden kestävän kauniita
kirkko on sisältäkin iso,
puhutteleva,
tääll
ihminen aistii
luontonsa läheisyyden,
täällä karisevat maalliset suuruudet,
sillä täällä ihminen on alastomimmillaan
kiertelen hälvänsaaren,
puruveen muut
rantakohteet,
nautin puruveen muikuista
pienessä ihanassa katukahvilassa,
jossa ihmisten kasvot elävät,
kehonsa kukkivat
elämänriemua
vapauden tunnetta,
ihmisistä huokuu läheisyys
turvallisuus joka vetää
kanssaeläjää puoleensa
täällä on ihmisen hyvä
elää,
sillä uskon että luoja
halusi rakentaa johonkin
paikan jossa ihminen voi
vaivattomasti elää,
uskon näin,
sillä täällä sydämmeni hymyilee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti