mustikkametsässä
on
luonnon tunnelmaa,
hetkien hiljaisuutta,
ajattomuutta joka elää
luonnollisemmin kuin
poimijansa
kurrenpoika petäjässään
tarkkailee pomijaa,
hymyilee
muttei kehtaa enenpää
mesikämmen haistoi
marjastajan jo
kaukaa ja siksi siirtyi
tuonnemmaksi
ettei kummallekkaan jäisi
tyhjää elon vaaksan mittaa
itikka ei hetkisiään
kaihda vaan
tahtoo saada
elämänsä
ainoan
evään
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti