elämänjanoni,
sillä riennän siellätäällä
keräillen itseäni
sieltätäältä
sillä en paikkaani
löydä
olen eksynyt
luontolintu,
haavoittunut
elämänhakija,
pohjaton elämänkulkija
kurjuuden kuvajainen
joka väistelee
tuntojaan
itken,
vaikka hymyilen,
kiroilen vaikka
kädet ristissä
armoa anelen
elämäni on itseni
kokoinen
mutten
mahdu siihen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti