savonlinnan tori sykkii
kansainvälisyyttä,
täällä kuulee kielten kirjoa
puheen sorinaa
sietämietä
ja muitakin lupsakkaita
murteitten tunnelmii,
karjalaisuus paistaa
hyvin kuuluvast,
sillä täällä osataan
nauraa
iloita ja halata,
kahestekki
lörtsykauppa käy
maukkahast
ja torikojuilla on
ihmisvilinää,
helppoheikkii ja tosikkoo,
mutta savonlainen rentous on
tämän torin ylläpitävä voima
sisävesilaivat puhaltavat
lähtömerkiksi
pilliinsä,
höyrylaivoja entisajan malliin
ja niiden kiertoajeluilla tuntemattomatkin
saavat kauneudenkosketuksen kauniiseen
saimaaseen,
savonlinnan saaristoon
olavinlinna jyhkeänä seisoo
kuten on tehnyt
iätajat
mutta aarioit ei nyt kuullakkaan
kun on tämä tauti päällänsä
odotan kiskojunaa seisakkeella,
sillä matkaan halki
kauneinta itä-suomea
ja vaihdan parikkalassa
junaan jolla pääsen
suur-suomeen,
on haikia olo
lähtiä,
mutta mielessäni takoo päätös että
palaan tänne ja pysyvästi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti