tyynen
seesteinen,
sil
tänään ei viimatuuli
puistattele
mieleni pientareita,
ei kotikoivun latvaakaan,
sillä on hetki jolloin
syys luovuttaa
elonkulun talvehelle,
tuolle pakkasen puremalle,
hohtavien hankisten haltijalle,
siksi peittelen
suveni aatokset,
pihakeinuni ja vien
suojaan kesän tuomiset
ja samalla luon katseeni
taivaanrannan
taa,
tuonne elämäni kevääseen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti