keloittiunut sinisenharmaa
riihi jököttää
heinäpellon laitamilla,
riihi jonka ympärille elämä kerääntyi
ennenvanhaan,
silloinkun
elämä kukki pientareillaan
tänään on tyhjän hiljaista,
ohikulkijoita,
muistelijoita,
muttei enää iloisia elämäntapahtumia,
pieniä lapsia,
mummoja ja pappoja,
kylänkulkijoita
luonnonharmaantunut
riihi on
ylväs luonteeltaan,
sillä se tietää arvonsa,
senkin arvon jota eivät ohikulkijat arvosta,
kestävänkehityksen,
ikimetsien merkityksen,
sen jonka ohikulkijat ohittavat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti