topi
tuo sydämmellinen
yksineläjä
sytyttää kynttilän,
tuon ainoansa ja rukoilee,
vaikkei sitä ääneen sano,
hetkenpäästä puhaltaa sen,
istahtaen pöytänsä ääreeen,
ja aloittaa jouluruuan nauttimisen,
jonka nauttii äänettömästi,
hiljaisen kunnioittavasti
topi on
yksineläjä,
joka ei yhteiskunnan apuihin
ole turvautunut,
vaan elättänyt itsensä
pienen maantilansa tuotoilla,
joita ei koskaan paljoa ollutkaan,
mutta hän laskee kaiken tuloiksi minkä tilaltaan
on saadut,
lehmänmaidonkin jonka hän on lypsänyt hänen ainoansa,
mansikki,
tuo sitkeä lapinlehmä,
unelmasilmä
mies lopettaa jouluruokailun,
sulkee kalapurkin,
jonka hän keväällä purkitti
jalokaloistaan,
kotilammen ahvenista,
sitten hän
pesee purkin pesuvadissa ja laittaen sen
komeroon,
silllä sitä voi
myöhemmin hyödyntää
pihamaan omenapuuhun hän
sitoo
ruislyhteen,
katselee hetken lintusten elämää,
kunnes menee halkoliiterin kautta ja
kantaa tupaansa kammarinuunin puut
päivä illaksi vaipunut,
on
aika vetäytyä
yöpuulle,
kuten teki hänen kanansakkin joka
läävän orrella keinuu
ja kahtelee vierellään keinuvaa
sulkasadosta kärsivää
kukkoaan,
mutta siitä se on tyytyväinen,
et sai pyöräytetty topille kolme
joulumunaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti