kun katselen jälkiäni,
näen vain eiliset,
mutta tunnen ja muistan
kauemmaisetkin
olen ylpeä, sillä minun ei
pitänyt jaksaa tänne saakka,
sillä ensimmäiset askeleeni olivat
hatarat,elämäntunnottomat, eivätkä
seuraavatkaan ilman tukea kantaneet,
mutta tässä ollaan,
jaloillaan ja eteenpäin kumartuneena, kuten
aina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti