keskiyö,
hiljaisuus, syvä,
mutta silti puoliuninen,
siksi tähdetkin tähdittyvät,
kuutamo luo varjonsa, sudet
äänensä, jokainen askel seuraavat,
en pelkää,
vaikka en huutele ,kuiskaa,tahi katsele
taakseni,sillä tunnen tuhansien silmäparien
katsovan minua,
ihmisen poikaa, vaan meen
eespäin,sillä enhän voi perääntyäkkään,
sillä jälkiäni haistellaan, maistellaan, siksi toivon,
etten ole heidän seuraava
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti