ensin ihminen on
vastasyntynyt,
sitten päivien ikäinen,
viikkojen ja kuukausien,
kunnes täyttää vuoden,
sitten seuraavat ja pääsee itekseen
kirkonkylälle,
jonka jälkeen kaikkialle ja samalla hän
täyttää itsensä verran, niin paljon,
että pystyy olemaan aikuisten elämässä, siellä
jossa arki on valloittanut suuremmat hetket, joten
ihmisen ura luomakunnassa on ainaista täyttämistä,
näyttämistä, siksi me yksinäistymme,muuttumme hohdottomiksi,
vuosien täyttämiksi lihapyöriköiksi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti