ihminen laimentuu ikääntyessään,
sillä heidän aatoksensa ovat
löytäneet sopivan
sekoitussuhteen asioihn,
siksi he eivät vanhemmiten elä enään
nuoruutensa ehdottomuuksissa,ykskantaisia
aatoksissa
jolloin konpromissit eivät kuuluneet kuvioihin
ihminen laimentuu ikääntyessään,
sillä heidän aatoksensa ovat
löytäneet sopivan
sekoitussuhteen asioihn,
siksi he eivät vanhemmiten elä enään
nuoruutensa ehdottomuuksissa,ykskantaisia
aatoksissa
jolloin konpromissit eivät kuuluneet kuvioihin
sukuun syntyi uusi
ihminen,
tomera jäsikkä,
ukko-pekka juu juu,
hän joka het miten
sulatti kaikkien mielet,
sillä onhan hän
omiensa näköinen,
elämännälkäinen sulosilmä
veitikkainen
vihat ja sodat
ruokkivat uusia sotia,
hetkiä,
jolloin ei viljellä yhteistä hyvää,
siksi suurten ja vahvempienkin kannattaisia
tyytyä yhteishyvällisyyteen,
sillä maapallomme ei voi hyvin
yksinapaisuudesta
jokainen hakeutuu
elämänsuojaan,
sinne mihin
loistavat myönteiset huomiset,
sinne missä hetket valjastuvat
itsellään,
ilman pelon ja vaarojen
varjoja
jos yhtään ihmistä
ei olisi,
olisi tuhannesti
muita,
ainakin heitä joita ihminen
talloo
jokaisen elämä
on
ihme ja mahdottomuus,
mutta silti todellisuutta,
sillä olemme sattumien itusia
elämässä on ylä ja alamäkiä,
tasaista ja väljempää,
siksi että sinä
voisit kiipeillä itsesi kanssa,
katsella ja kokea niitä näitä,
tahi olla tekemättä sitäkään
vanhemmiten tarvitsen vähemmän
unta,
siksi päiväni pidenneet,
aamut aamustuneet,
illat
illastuneet ja tähtitaivas on
lähepänä kuin milloinkaan
siksi en nuoruuteni tapaan, kiertele
kaartele
siellä täällä,
vaan oon aloillain, koska olen huomannut, että
luonto on lähempänä kuin silloin kun sähkötolpat
vilisivät auton ikkunoista,
tuhannet järvet soutelin ajellesain,
lintusten liitoja katselin tuulilasin läpi
näköalattomuus on
kamala tauti,
etenkin päättäjillä,
sillä vasta sieltä avartuvat
huomiset
jos pystyt elämään
luonnon
kiertokulun mukaisesti
olet keväisen raikas, suven suloinen,
syksyisen mehukas,
pitkän talven punaposkinen,
tyyppi joka elää luonnostaan
tavallisen ihmisen elämä
on jokapäiväisistä
muovailtu,
erikoisempienkin,
siksi meidän ei tarvitse olla
itseämpiä terävämpiä,
sillä riittää, kun pärjäilee
innovaatioillaan
eteensä kannattaa aina
katsoa,
sillä siten huomaa parhaiten
kynnykset,
nuo joiden yli täytyy päästä
ennen seuraavia
ole hetki
kaikki,nekin jotka vasta
syntyvät, tahi juuri ne,
sillä niiden jälkeen
on huomen,
hetki,
jolloin menemme poispäin
ajattele myötäpäiväisesti,
sillä se helpottaa
elämistäsi ja
pääset
normaaliaikaan nukkumaankin
vappu on
ilonpäivän
juhla, sillä silloin
hymyilevät tekeväiset kädet,
opiskelaisevat mielet,
siksi rientoihin hyvinmielin työntäytyvät
hekin,
jotka harvemmin itseään ulosvievät
itseään voi
parannella, sulosointuisaksi
somistella
parhaiten
se onnistuu jaloaatteilla,
niillä kestävänkehityksen
periaatteilla joissa tasavertaistuu
ihminen ja ympäristö,
sillä vain tämänkautta näytät
luonnollisemmalta ja
askeleesi ovat huomisen keveitä
ihminen ei ole
oikeassa
missään,
mutta he ovat sovittelun
mestareita,
luovia ja heitä jotka pystyvät
olemaan huomisia,
siksi ihminen jatkojalostsutuu hyvin
luonto on istutettu
aikoja sitten,
silloin kun ensimmäinen
elämänjyvä syntyi,
sitä on niitetty ja karsittu,
parturoitu, mutta juurensa
ylettyvät syvemmälle kuin
ahneimpienkaan ajatukset,
siksi luonto elää senkin jälkeen
kun viimeinen karsijansa on osa
kasvualustaansa
ohimennen menevät
eivät sitoudu,
sillä heidän päämääränsä on
ilmaisen pöydän tarjotin,
siksi anna heidän mennä,
sillä eiväthän he mitään
istutakkaan
sairaat ja vanhukset,
yhteiskunnan heikommat
joutuvat näkemään ja kokemaan
orpon@purran hallituksen kyynisyyden,
kuolleetkin kynittiin viimeiseen kymppiin
älä sorru
ylentämään itseäsi
itsellesi,
kellekkään,
sillä siten olet vähemmän
kuin ansaitsetkaan
mikään ei ole pysyvää,
sillä kuten aamut ja illat päiviksi
vaihtuvat,
öiksi nukahtavat,
niin myös hetket ja vanhemmatkin
ajastaan nuortuvat
kun aurinko pilvien taakse
vaipuu,
painuu luontokin
juurilleen,
ihmiset aloilleen,
sillä niin voimaannuttavaa on auringon
valoisa katse
vappumarsseille ei kukaan
nykyään mee,
sillä kukaan ei halua näyttää
kommunistilta,
vaikka ovatkin
sukulaissieluja
henkiset haavoittumiset
ovat vaikeasti parannettavissa,
sillä ne eivät päällepäin näy
yhdellä kertaa ei kannata
tehdä kaikkea,
sillä silloin on ihan
puhki ja huomiset humisevat
tyhjyyttään
luontoäitee laittoi
takatalven heilumaan,
samalla kun rupes
suursiivousta tekemään,
sillä hää uutta suvee suunnittelee,
siksi muuttolintukin
ikipuun suojaan kumartuu
kurkilauma toisiinsa nojautuu,
tervapääskynenkin talitintiltä vuokraa
airben:n
elämä on kaipuuta,
ensin kohtuun
sitten äiteen syliin,
myöhemmin huolettomaan
lapsuuteen ja vihoviimein
sinne mihin kutsutaan
ihminen on osa kierrätystaloutta,
siksi ei kannata itseään
ikuiseksi patsastaa
iran kaukaisuttaa itsensä
muista,
sulkemalla hormuzin
salmen,siksi koko maailma
seilaa vihamielisenä ympärillään
huuhtikuu toukokuussi
muuttolinnuttuu,
sillä näin kiurun ja
pääskysen
pihakoivussain, joka vasta silmuissaan,
viimaisen talven viimeisissään,
mut ilmat olivat keväänheleät,
suvimielen oloiset,
siksi kaiketi nuo sulolinnut
pyrstöään heiluttivat
elämä ei ole
uhkapeliä,
vaan jokapäiväisiä
arpajaisia,sattumia ja valintoja,
siksi mikään ei ole päivänselvää
suunniteltua, vaan olosuhteittensa
näköisiä
elämännälkäiset ihmiset ahmivat
elämää,
mutteivat liho,
sillä heillä on hyvä
aineenvaihdunta
katselen muurahaista joka
korttansa kantaa,
katson toisiakin,
tuhansia,
ovat samannäköisiä,
yhtä nopeita,ahkeria,
siksi ihailen heistä jokaista,
etenkin sitä jolla on
nauravat silmät
yksinkertaiset asiat eivät
ole lukittuja,
tuhannensolmukkaita,
vaan päivänselviä,
niitä näitä,
jotka eivät kasvata
harmaita hiuksia
älä nöyrry kenenkään
alamaiseksi,
sillä silloin
menetät itsesi,hänet jonka
kanssa olisit itsesi hallitsija
harmaa on
tyyntynyt väri, muttei
niin tyyntynyt,kuin ikivanhan
heidäladon hirret,
jotka on harmaantuneet
kauniin,
sinertävästi, elävästi,
mutta silti
ne hymyilevät aamulla
illalla ja aina kun näkevät ihmisen,
sillä se muistaa kuinka aikojen alussa nämä säilöivät heiniä
sisäänsä ja elivät kanssaan elämää joita ei paalattu
jalostetut puut
kyykkäävät ensihallasta,
hetkistä joilla on ikävät mielessään,
kuntaas ikipuu
jalokas kestää tautisemmatkin
vieraat
maisemat kylmenevät
mielet mataloituvat,
askeleet hiljenevät,
on syksy,vuoden
hetki jolloin
suvi jäänyt
taakseen,
talvi
tuloillaan
kevät saa ihmiset innostumaan,
itekseen kasvamaan,
kesärenkaat vaihtaman,
mutta koivupuu odottaa
vappua,
tuota hetkeä jolloin luontoäitee
tyhjentää pakastearkkunsa,jäljelle
jääneet lumihiutaleensa,
jonka jälken sekin pukee komian
lehtipukunsa ylleen
jos elät päivästä päivään,
kuten luonnnolosuhteissa elävä kana,
dinosauruksen jälkeläinen,
et
tarvitsee turhanhelistintä
-kelloa
ihminen on ihmisen lapsi,
hänen joka on
syntynyt
eilisistään
kehittynyt olosuhteistaan,
siksi ihmisen lapset ovat
nykyaikaisempia kuin
edeltäjänsä
ihmiskunta ei ole
oppinut sodista mitään,
vaan jatkaa siitä mihin aikaisempi
sukupolvi rampautui
älä kylvä ikävää
vaan huoosten kestävää
sillä silloin sinäkin joudut
niittämään vähemmän ikävän
pahaa
takatalvi saapuu aina
vapuksi,
sillä
se
rauhoittaa työnsankareita
valkkolakkisia ja muita
punanenäisiä
aikaa et pysty kahlitsemaan,
vaikka kuinka
lukitsisit sen itseesi,
sillä aika on kevään kukkanen
joka syksyn ja talven jälkeen
synnyttää hetkiä joilla ei muuta
hallitsijaa kuin luntoäitee,
elämämme isoäiti, joka ei koskaan
avioitunut,vaan lensi kukasta kukkaan,
kunnes löysi sinut,vapauteen syntynyt
kevättä ei voi
hanasta kääntää,
almannakasta vääntää,
sillä se saapuu silloin kun
aurinko ottaa kaiken syliinsä.heidätkin.
jotka varjonpulella kukkivat
jokainen elämäsi hetki
ensiaskel on
ennen seuraavaa,
siksi seuraa mieleis virtaa
tuntois tulvikkait
aatostosten solinoi,
sillä ne ovat elämäis syvempii,
lumpeenkukan värisii
huokausten hetkosii,
pienen pieniä onnen käpysii,
niitä joiden kanssa viimen saavutat
iltaauringon sataman jossa voit
ankkuroiduttuasi laittaa vapaaajan mietteet
yllesi ja mennä
tulla, kuten sinitaivaan tuuloset,
tyyntyneet hetkiset,
joiden siivillä liitelet kuin
sinitaivaan luonnonlintu
keväät eivät vanhene,
vaan ovat aina nuoria,
vastasyntysiä,
krookuksien kokoisia,
narsissien värisiä
kaukaisuudessa on
kylmän hyytävää,
sillä siellä ei ole
tuttuja, eikä edes heitä,
joita olen sivumennen tavannut,
siksi en loiki elinympäristöäni kauemmaksi
kaikkein ylimpänä
on
hyvä
mieli, se tunne joka ei kylvä saatanoita
noita
pahojen
henkien jälkeläsiä, vaan kutoo
hyvienhetkien sukkia
niitä jotka lämmittävät silloinkin kun
hetket itkevät
kesämielen hetket voivat olla
myös keskellä talvea,
pilkkopimeässä,
hyytävän yötaivaan alla,
jos sinä olet puettu
elämäsi myönteisimmillä mietteillä,
niillä jotka kukkivat silloinkin kun on ollut
kuivempaakin,
silloinkin, kun elämänvalo on on nukkumassa
väliperjantai,
jolloin odotellaan työvuorolistaa,
sitä kaksiviikkoista joka säätelee
elämän
kävelyrytmin,teot joita palkitaan
seuraavana perjantaina,
silloin kun ahkerimmat hymyilevät
ainainen kiire tekee ihmisestä
meuhuttoman,
tyypin joka rutisee
silmissä ja on kireä kuin
viulun kieli,
joten älä ajaudu hetkiin, joissa et voi
istahtaa,
itseäsi huolattaa
yhteiskuntarauha tekee
heikostakin taloudesta
kestävän, siksi
työmarkkinaosapuolten
toimintaa ei tule kahlita
eläköityminen on
jäähyväisiä,
se on
hetkiä jolloin suljet ne ovet joita
olet aukonut
sulkenut,
se on elämäntilanne, jossa katsot taakses,
eteen,
muttet näe saapuvaa kevättä
pääministerien lapsista ei tule
politiikkoja, ekä mitään sellaista
mihin tarvitaan tuhat äänestäjää,
satakunta puoluetoveria,
sillä he ovat nähneet ja kokeneet
vallan nurjemmatkin puolet,huolet,
jotka syövät ihmistä sisältäpäin
vain kurjilla on menneisyys,
elämänarpia ja kokemusperäistä älyä ymmärtää
kuinka helvetti on
yhtä kaunispaikka kuin
keväinen
luontopolku,
jossa vipeltää tuhat muurahaista ja sinä,
kurjuutesi kuvajainen
ihminen ei yksilönä
ole luontotaloudessa sammalta
enempää,
mutta laumoittuessaan he ovat
elämän viheliäisintä rikkaruohoa
kaupunki,
ihmisten pesä,
paikka josta löytyy
elämäneväs,
siksi elämännälkäiset täällä,
paitsi ne juurakoituneet ihmiset jotka eivät
kaipaa luontoaan suurempaa, vaan tyytyvät
olemassaoleviin, joita ohjaa luontoäitee, eikä
rahanvalta
aamuusvainen hiljaisuus,
vaikka
siel tääl
yökiitäjien suhinaa,,
sillä on hetki joloin luontoelämän
vuorokausirytmi vaihtuu
yöstä aamuksi,
keväisen päivän ensitunneiksi,
jolloin kaikilla on kiire johonkin,
jostakin pois, sillä nämä hetket ovat kiivainta
elämän rakennsaikaa, luomisen syvintä, kaikkein
pyhintä,
siksi istun katuneella puunrungolla hiljaa,
aistittelen ja kiikarillani suurentelen
heitä joita silmäni ei erota, mutta annan kaikkien olla,
sillä eiväthän he turhanvänkkyröistä juuri nyt piittaa
elämä ahtautuu,
jos et tuulettele,
joskus toisinpäin itseäsi
saattele,
sillä ihminen nurkkasokeutuu
helposti,
ainakin silloin kun elämänhetket joutuvat
ompelemaan itseään
älä jää muiden armoille,
sillä sinä olet ensimmäinen,
joka lähtee kun heitä yskittää,
siksi pyri olemaan itsesi herra, tyyppi
joka ei isottele, mutta onkii omansa
tavallinen ihminen asuu
tavallisesti,
elääkin,
mutta silloin tällöin hän tahtoo
irrotella,
itseään puistatella,
siksi hän matkusta hetkiin joissa
naapurinovikello ei soi puoli kaksi
yöllä,
eikä myöhempäänkään
ihmisen ei kannata olla itseään
pidempi
sillä silloin hän joutuisi
poimimaan itselleen kuulumattomia
jos hylkäät elämän
herkut,
joudut elämään kuivakkaan
mauttomasti,
melkein puoli väkisin,
siksi älä istuta itseäsi niihin pöytiin,
joissa elämänhetket ovat katkeran kalkin
makuisia
onni on pieniä asioita
niitä näitä jotka ovat ympärilläs,
silloinkin kun vedät peiton korviis,
tahi syvennyt muihin juttusiin,
sillä niiden olemassaolo luo
turvallusuuden jatkuvuutta,illman että
niitä tarvitsisi kauempaa haeskella
älä retkahda hetkistä
toisistakaan
jotka näyttävät mahdottomilta,
sillä usein ne ovat vain näköharhoja,
kuvitelmia ja kaikenmaailman ikävisyttäjien
värittämiä
maailma on täynnä matkalaukku
työläisiä,
heitä joiden avulla
kilpailut voitetaan,
vastuut vältetään,
siksi he ovat haluttua työvoimaa
katson elämää tänään
toisin silmin
kuin
nuoruuteni ihanina päivinä,
sillä olen kokenut elämän
varjoisammatkin hetket,
siksi tunnen enemmän, enkä tarvitse
koskettella jokasta asiaa kuten ennen
jotkin asiat ovat
päivänselviä,
sellaisia joita ei tarvitse
selittää,
silittää,
tahi muutenkaan
suurilla sanoilla vahvistaa,
sillä ne seisovat omilla jaloillaan
kun teet pikku
hiljaa,
muun tekemisen ohella,
huomaat että olet saanut
aikaan enemmänkuin urakka
hommis
älä tapa sukupuuttoon
ketään
mitään,
sillä heidän jälkeläisistään
kehittyy huomen,
se jossa sinunkin perilliset
voivat
ennenvanhaan piti
saada paljon
kaikkea,
vintit ja komerot täyteen,
tänään mulle riittää
sopivankokoinen elämä
sunnuntaiaamun ensihetket
ovat
äänettömiä,
sillä aamuusva lainehtii,
uniset silmät avautuu,
yönvarjot hälvelee,
vaikka
huuhkaja siel tääl huhuilee,
mustarastas lehtikasaa kahisuttaa,
kalastaja järvenselällä pyydyksiään
virttelee
älä elä ohimennen
vaan sovitusti,
sillätavalla hallitusti
jottei katseesi jälkeenpäin
löytäisi tyhäntietä
kevät on vuodenaika
jolloin vanhat nuortuvat
uudet syntyvät,
mutta samalla se on
vuodenaikaa jolloin ihminen on
herkimmillään, niinkuin kevään ensimmäinen
pörriäinen joka kukasta kukkaan pyrähtelee
usan nykyisestä
ulkoministeristä
tulee seuraava
kuuban presidentti,
näin
kuiskasi yhdysvaltain nykyinen presidentti
uskontojen
synnyinmaissa soditaan,
nyt ja aina,
sillä siellä ei kylvetä demokratiassa,
eikä osata sopia
vierasmaalaisetkin
näyttävät ihmisiltä,
kun he touhuavat samoja
kuten sinä,
sillä näyteikkunoissa näkyvät hahmot,
sekä sosiaalisessa mediassa vierailevat
tähdet ovat toiselta planeetalta
jos metsässä ei olisi
puita
pensastakaan,
ei olisi samnalta,
laululintusii,pörtiäisii, eikä
yhtäkään elämänkaunista
tänään katselen hyvinpäin,
vaikka herätessäni olin
nurinpäin,
mutta katsoessani ulos,
jossa aamuaurinko kylvää
hyvänpäivänsäteitään,
muutin mieltäni, eikä kamppailu
ollut suurin suuri, sillä siellpuolella
olenkin luonnollisimmillani
emokaloja ei pidä
syödä,
sillä ne ovat mauttomuuden
lisäksi
pienten kalojen vanhempia,
mutta matoongella ongitut eivät
ole mistään tahi keltään
pois
ja toisaalta ovatkin kaikkein maukkaimpia,
sillä niillä ei ole, tahi ole ollut synnytystuskia,
jälkikasvun seurantaa, jotka vetävät
kalanlihan
kiukkusen makuiseksi
tyytyväinen olo on
hyvä olo,
sillä se saa mielen
kehon säteilemään,
vilpittömille katseille vilkuttelemaan
kun katsot metsälammen tyyntä
pintaa,
näet siinä kuvasi,
luonnonkeskellä,
sulassa sovussa,
siksi ihmetteletkin miksi niin ei voisi olla
silloinkin kun arjen kuvat eivät peilaile
maailman nopeimmilla juoksijoilla
ei ole
paljon
mitään päällään,
sisällään,
sillä siten he ovat
kevyempiä etenijöitä,
kuntaas vahvimmilla painonnostajilla täytyy
olla ruista ranteissa ja tuhat makkaraa sisuksissaan
avaruus on
enemmänkuin kuulento,
sillä se on ajaton
rajaton,
eikä siellä näy eilisiä,
huomisia,
vaan tähtösiä
kaikki näkevät unia,
ihmiset ja eläimet,
kasvit ja migrobit,
sillä unien kautta eiliset ja huomiset
muuttuvat näkyviksi,
arjen todellisiksi,
heiksi meiksi
kaikki elollinen vaihtuu toisiin,
heihin jotka ovat edellisten
poikasia, tahi muutenvaan
lähisukua,geeneiltään samoista sydänkäpysistä
juurettuneista, siksi näemme ikitammenkin vierellä
pienokaisen joka on äiteensä näköinen,
mutta vähemmän lehdistään ruskatäpläistynyt,
sillä hän on jolostautunut,
kuten ihmisen poikakin, joka ukkojumalasta
syntyi, on tänään aikamoinen hienohelma
heissulivei
yhdeksän jälkeen
illalla brismat täyttyvät
miinun kuusikymmentä
asiakkaista,
heistä joilla olisi aamupäivälläkin
aikaa ja varallisuutta ilmestyä kerämään
elintarvikkeitaan
joskus on parempi kävellä ohi
hiljaisasti,vaivihkaa, etenkin
silloin,
kun hetkien äänet ovat
lihavampia kuin takojansa
älä kehity samanlaiseksi kuin
ympäristösi,
vaan kasva itsenäsi,
tavoittele huomistas,
jotta olisit elämäsi jaloin
puu
huominen rakentuu
tämänpäivän
kestävistä
ratkaisuista,
niistä
arvoista ja kestävänkehityksen
mukaisista toiminnoista jotka kukkivat
ylihuomennakin,
luonnostaan
kukaan ei ole täydellinen,
eivät edes he jotka elämää
ohjaavat,
synninpäästöjä tekevät,
eivät ketkään,
mutta lähempänä tuota jaloa tilaa
ovat he jotka tunnustavat itselleen ja
ympäristölleen etteivät he ole muita kummempia
kun katsot yötaivaan tähtiä,
kuutamoa,
et näe muita
mitään, et edes heitä jotka päivänvalossa
juoksevat kanssasi,
koska yötaivas on elämän
viattomin paikka ,
sillä ihminen ei ole sitä
sisustanut
usa taitaa ajautua
samaan kastiin,
joita sanotaan
hylkiömaiksi, sillä sen
viimeaikainen toiminta ei jätä
hyviä jälkiä
iran näytti
suurelle ja mahtavallle,
että heikkokin on vahva,
kun se puolustautuu,
samoin kävi afganistanissa
vietnamissa,
kuin myös gronlanissa,
pian myös natossa, tuossa entisessä
pyhätössä, viidennen artiklan
turvasatamassa
kaikki ei ole
elämässäsi tehty
mittatilaustyönä,
vaan joudut itsekkin mitoittamaan
itseäsi ympäröivään arkeen
sotilaat eivät päätä,
vaan politiikot
heimopäälliköt,
he jotka ovat sairastuneet
epäinhimillisyyteen
maailmassa ei ole
joutavaa rahaa,
yhtään eikä missään
kelläkään,
sillä ne ovat aina jonkun taskussa,
josta ne on otettava,
siksi sodat syttyvät,
kilpailujen tuloksena hävinneet konkurrisoituneet,
rikkast rikastuneet,
köyhät köyhtyneet
ohjelmoidut ihmiset
kulkevat rivissä
tiptop,
mutta vapisevat elämänherkkujen
eessä
askeleet joita et ottanut
ovat usein niitä,
joiden avulla muut
menivät sinne minne
sinäkin halusit
ihmisen ei kannattaisi
liian nopeasti
jalostautua
nykyaiksiseksi, sillä siniharmaatuneissa
entisissä on
hohtoa, sitä glamouria,alkukantaisuutta
joka on syntynyt ajankohtaisuuksiin,
niihin hetkiin joihin tarvittiin
enemmänkuin tekoälyä
tuhat on iso luku,
semmoinen joka ei mahdu
takataskuun,
vaan niihin juttuihin joihin
tarvitaan nollia perään
työläinen,
tänään olet sivistynyt, kouluja käynyt
jokapäiväisen tavallinen
tuttu,naapuri tai kauempikin,
yhteiskunnan ylläpitäjä,
vaurautta jahyvinvointia jakava
työläinen
tänään
olet sulautunut herrojen seuraan
valkokauluksinesi,
muotikamppeinisi,
tänään olet ihminen,
toisin kuin sukupuusi aikaisemmat
jotka pitivät elämäänsä kasassa
ruokapalkalla,
vaivaistuvissa,mökkiläisinä,
maantienkiertäjinä,
sillä heillä ei ollut
ihmisarvoakaan
demokratioissa oppositio
on heikoimpaa kuin
diktaruureissa,
sillä siellä kaikki ovat
samaa mieltä
ihminen ei pääse kuuhun yksinään,
sillä
hän pystyy ihekseen
rakentamaan vain itsensä
verran
kulje sitä
puolta elämäsi tiellä,
jossa on vähemmän vastatuulta,
ikävän hetkiä,turhia retkiä,
sillä siten säilyt ehjempänä,
mutta kulje kuitenkin niin että
jälkesi kiehtovat huomisia,
sillä ovathan ne sinun tuomisiasi
elämä ei vanhetu,
vaikka minä ja rakennetut
niin tekevät,
sillä kaikki kevään kukkaset syntyvät uudelleen,
kaikki koivunlehdet ovat tämän suven lapsia,
vain minä ja rakennetut vanhenemme
kun et liian korkeasti
ajattele
mataliakaan,
vaan tähdellisiä,
niitä ympärilläs
olevia, huomistenkin hetkien tavallisia,
olet jyvällä elämässäs,
siksi sinun aamusikin ovat tutun kahvin
tuoksuisii,päiväs näköisiis, illat ja yöt
elämänkehtoja, niitä joissa tyynytyt
levollisimmin
huuhtikuun viides
päivä,
sunnuntai,tavallinen, vaikka sitä
ympäröi
pääsiäinen,
jolloin hartaimmat ovat hiljaa,
eivätkä äänekkäätkään suuresti melua, sillä
jokainen kunnioittaa elämänsä syvimpiä
arvoja tavallaan,omalla sarallaan,
minäkin, elämäni hungsvotti söin
mämmiä,ja muita pääsiäisherkkuja yllin
kyllin ja nyt minulla on ähky,
joka tuli varmasti siitä että heittäydyin liian
suureksi pääsiäisfaniksi ja suuren kirjan
ihailijaksi
sodat ovat yliheikkojen
yhteiskuntien,sekä terrorististen
yhteisöjen
toimintaa,
sillä todella itsetuntoiset pyrkivät
rahanajan keinoin valloittamaan itsensä ja muut
suojele heikompias,
sillä siten autat
myös itseäsi
🇫🇮
ihmisen kokoinen elämä tarvitsee
kaikkien mukanaoloa,
etenkin heidän jotka vähemmän ovat
moniarvoinen elämä
rikastuttaa
kaikkea.kaikkia.
sillä sen huomiset
säästyvät hetkiltä jolloin katse
tavoittaa vain tyhjän
älä jätä tyhjää
taaksesi,
älä kylvämätöntä huomista,
sillä siten seuraavat askeleesikin ovat
luonnonkevyet
ihmiset ovat eri
kokoisia,tapaisia,
happamia
iloisempia,kaikkia meitä
heitä,
värillisiä ja värittömiä,
uskovaiosia.vähempiä.
siksi älkäämme nousko toistemme
ylimmäksi,sillä siellä puhaltavat elämäm
kylmemmät fiilikset
kuljettelen mieltäni
mieluusti hyvissä paikoissa,
siellä missä unelmatkin keinuttelevat,
elämäntuulet mukavuimmin tuulettuvat,
sillä niidn retkien jälkeen jaksan puurtaa enemmän,
kurottaa kauemmaksi ja olen elämännotkeampi
alussa on aamu,
sitten päivä ja kaikki seuraavat,
kunnes ilta saapuu, jonka jälkee
vain yötaivaan tähdet,pitkänpäivän
mietteet ja sinä,elämäni tähtönen
pääsiäinen on
pitkien pyhien
hetki,
aikaa jolloin ihmiset palaavat juurilleen,
tahi tahtovat juurettua elämänsä eteiseen,
siksi maaseudulla näkee yhä enemmän
tutunnäköisiä
pieniä asioita mahtuu
lyhkäsiin hetkiin
enemmän,
siksi viihdyn niiden kanssa
sylikkäin
sillä suuret vievät kaiken
ajan ja tilan
eiliset ovat valokuvia
historian
lehtisii ja muit entisii,
niit näit jotka haalistuvat uusien
keväitten myötä
sateinen pääsiäinen
pitkäperjantai,
fiilikset puolitangossa,sillä pyhinä ei kehtaa
sahata halkoja,
sillä
sen verran minuunkin on jäänyt
kunnioitusta pitkänperjantain
tapahtumista.
siispä elelen hissukseen,kahtelen ja mietin,
en mitään, tahi joskus jotain, mutta niitä
en keräile arjen ensimmäikseni, vaan ootan
ensimmäistä arkipäivää, jolloin voin olla
halkopinon mittainen
tavallinen ihminen,
tavallisen päivän
luonnollisin,
hän joka elää kuin ympäristönsä,
luonnonpuut,
kukkaset ja kaikki muut
yrittäjillä ei ole
vapautta,
eikä mitään,
paitsi ylikalliit
unelmat, sillä yrittäjä ei voi elää
itsenään,
vaan toisinaan
irak ja iran
naapurit ja kohtalontoverit,
maailmanhistorian
mahtavimmat
eivät ole havainneet sitä että lapsensa kasvavat
elämänkuviot muuttuvat,yhdentotuuden
totuus on minuimutkaistunut,sillä
ihminen ei ole ikuisesti itsensä
orja
ihailen usein patsaita
kaukaa,
kuvista,
huhupuheista, sillä silloin en takerru
yksityiskohtiin,hetkiin jotka ovat verhottuina
epätodellisuuteen
olen kaukana kaikista
tarkoituksella, sillä
olen omillani silloin kun
ympärilläni on tilaa,hetkiä,jotka eivät
tunkeudu syvääni
keväinen valo saa
mielein
hymyilemään,syvintäin
syleilemään,siksi katson
aina sinne
päin,etenkin silloin kun on varjoisempaa
usko unelmiin,
vaikka näet niiden olevan
kaukana,
sillä silloin sinulla on oma
elämäntähtesi,joka kannattelee
silloin kun maalliset harmaantuu
pääsiäinen
pyhien hyvien täyttämää
jolloin on paljon vapaata,paitsi
niillä onnekkailla jotka saavat pyhäliksaa,
tosihartaille enemmän,mutta minulle ei kumpaakaan,
sillä olen elämänsalakäyttäjä, tyyppi joka uiskentelee kaikessa
olevassa olevassa,hyvissä ja pahoissa,jaloissa ja arkisemissakin, siksi
mulle on pääsiäisen aika yks sama,paitsi sivusilmällä katselen luontokukkasten
syntymää,kevätpurosten solinaa ja ensimmäisen ukkomuurahaisen kurkistusta
pesäkolosestaan
menneet ovat eilisiä,
nuorempia kuin nykyisyys,
siksi ne ovat ihmisen nuoruutta,
aikaa jolloin opeteltiin nykyisyyksiin,
hetkiin joiden jälkeen siirrytäänkin jatko
opintoihin,elämän ylimmille luokille
ihminen muodustuu
yhteisössään
pulla
mössöksi tahi täysin idiootiksi,
tyhmemmälsi kuin marionetit,
siksi iso peukku heillle jotka eivät ole
ottaneet jäljityskortteja
joskus on hetkiä
jolloin ei tunnu miltään
keltään, onneksi vain silloin tällöin, sillä
silloin ei pääse mihinkään,
haluakkaan
muuta kuin vain olla
vaikkei sitäkään
toinen huuhtikuuta
aamu,
keväisen kokoinen,
muuten tavallisten tapainen,
sillä aamutoimet hoituvat itsestään,
ajallaan,omalla tavallaan, eivätkä kysele
sen enempää, siksi olenkin aamulenkilläni
ennenkuin huomaan että olen lenkkini puolivälissä,
sillä kohtaa jossa aukeavat viljapellot, joista lumipeite on
keväistynyt ja muuttolinnut laskeutuneet lepäämään,eväitään
nauttimaan,toisiaan tapaamaan
kaikki vaikuttavat
kaikkiin,
niihinkin,
jotka vasta syntyvät,
siksi ole elämäsi kohtuukäytäjä,
ihminen joka ei varastoi itseään
elämänrikkaat ihmiset eivät masennu
turhantuiskuista,
sillä heillä on visio,jonka johtotähtenä
on parempi huominen
ihminen on sukujuuriltaan
samaa heimoa
kuin muutkin taapertajat
mutta on vikkelyytensä ansiosta
päässyt elämän näköalapaikoille
kevään odottavaiset
hetket,
ne luontoretket jolloin
viellä talven viimeiset jäljellä,
kevään ensimmäiset esillä
ovat hetkien aamuja,
uusien huomisten synnyttäjiä
kesäaikaan siirtymiset
poistumiset
ovat turhempia kuin
kuin renkaitten vaihtamiset
jos ihmistä ei olisi, luonto valtaisi kaiket