keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

lopussais...

joskus oot lopussais,
siellä missä valon säteet
eivät näy,
siellä missä mieli itseensä
hautautuu ain.
 sillä itses koet,
puolesi käännät,
tuskat iloiksi käännät,
sieltä elämääsi jälleen astut,
mielin valoisin vain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

nenäkkäät,,

nenäkkäät ihmiset eivät ole tavallisten lailla lähellä, vaan vähän matkan  päässä