vapaus on tärkeää,
sananvapaus tärkeämpää,
vastuu on kaiken tekemisen siemen,
vastuu ja luotettavuus,
ilman niiden olemassaoloa ei ole
mitään
vaikka tuntisit itsesi
maailman viisaimmaksi,
koko ihmiskunnan vahvimmaksi,
niin ain on joku sinua
viisaampi ja voimakkaampi,
juuri hän, joka ei luulottele
voin mennä ja tulla,
mutta niistä ei ole mitään
hyötyä jos et ota minua vastaan,
etkä lähtiessäni hyvästele
ihminen ei hulluksi ryhdy,
vaan se jotakin onnetonta kohtaa,
yksinäinen susi ei ole haitaksi,
mutta
laumassa siitä muodostuu
epäinhimillisyys,
semmoistakin olemme kokeneet
hyvistä hetkistä ei
kainu hymyile,
ikävistä ei virko,
vaan hän elää elämänsä niin,
ettei tuulikaan värähdä
ihminen, joka on syvällä
käynyt,
niin syvällä,
ettei siellä valontoivokaan näkynyt,
hän tietää miltä on
herätä henkiin
nuorena oletkuin taivaanlintu,
liitelet huoletonna,
laulelet satakielen lailla,
etkä jää turhanpäälle elämään,
mut
viimein ohimosi harmaantuvat,
jalkasi alkaa painaa,
eikä liitosikaan ole nuoruuden keveää,
silloin istahat,
hymyilet ja annat ajan rientää
rautatieasema ei syki
iltaelämää,
sillä on
linjani ensimmäinen vuoro,
aamustapitäen,
ihmiset ovat unisia,
mutta tutun oloisia
kaikkea ei tarvitse selittää,
todeta vaan
ja
mennä,
sillä on hetkiä jolloin olet
jonkun kyydissä
talven pimeimpinä hetkinä
valo merkitsee,
silloin tehdään kaikki näkemisen arvoiset,
valo avaa suuremmat tilat,
se antaa maisemille ääriviivat
ja
valoisa ihminen on myönteisempi,
kuin
varjon puolikas
on hetkiä jolloin annat
itsesi olla,
on hetkiä, jolloin pönkität itseäsi,
on hetkiä,
jotka täytyy vain elää pois.
kyselemättä ja taistelematta,
elämää ei tehdä, se on mitä on,
mutta hieman voit itseäsi avittaa olemalla
taipuvainen moniosaaja, joka pärjää
säässä kuin säässä
loskainen mieli on kurja,
se syntyy,
kun en ole katsonut asioiden
kokopuolta,
olen vain sivupielistä saanut itseni
täyteen,
kaduttaa, etten taida viisaan
sokrateasen mieltä,
hänhän loskaisista asioita parsi
tulevaisuuden valoisammat
elämä on kesäpelto,
kesä on kukkivat mielet,
sulotuulisia aamuja, jotka eivät
pitkään aikaan yöksi taivu,
kesällä paljasvarpaat ilmakylpevät,
eikä ukkini tarvitse karvahattuakaan
ihminen ei olisi mitään ilman toista
ihmistä,
hän ei edes tulostuisi,
eikä sukulaiseksi jalostuisi,
ihminen tarvitsee turpaan toiselta
ihmiseltä,
jota hän sitten pitkin kyliä
moitiskelee,
ihminen on aikaerikoinen luontokappale,
semmoinen sekasikiö ettei luonnonhelmassa
toista
lie
ministeri on paljon ollut,
sillä siihen hommaan
tarvitaan
hirmunen määrä
kulkemista,
toisten näkemisen sietämistä,
ministeri on paimenpoika,
kurkiauran kurkottelija,
auran ensimmäinen,
hetken vain ,
sitten hän
huopaa,
homman kurssissaan kuluttaa
elää voit
tuntojes mukaan,
voit kirota ja vähän katua,
muttet kaikkea saata,
sillä silloinhan tyhjenisit, poispäin
menisit,
voit hiihdellä keväthanget luistaviksi,
saatat nokikahvit kurrenpojan kanssa ryypätä,
sill
eläthän tuntojes mukaan,
muuten vain oisit ja oottelisit,
jäisit ja pois tyhjenisit
kaikkea tekemääsi voit selitellä,
itsellesi maustella,
sil jos tekemiltäsi on
puuttunut omantunnon
tuki,
saatkin loputtomiin selitellä
kaikki ihmiset eivät ole
samanarvoisia,
vaikka
niin on sovittu,
mutta sehän johtuu vain
asunto olosuhteista
ei elämä yht
itkun vääntämist
oo,
siihen mahtuu hiton hauskuuttakin,
ilomieltä, joka ei oo mistään kotoosin,
mutta hauskaa sekin,
hetken hitto vie
elämä on syömistä ja sen poistohommaa,
osa tulee ihan juoksevanakin,l
mutta useinimiten sitäkin joutuu
vääntämään
tapanina ihmiset
röyhtäilevät ja ovat yltäpäätä
vinoutuneissa asenteissa,
sillä jouluna he herraa kumartelivat,
nyt
perkeleitä puhaltelevat
kurjimmat ihmiset elävät
hyvinvoinnissa,
jossa he ovat
kiinnittyneet itseensä,
mutta varastavat toisten hyvinvoinnilta
aikaa,
joka on tarkoitettu ihmisille, jotka
tervehtivät vähempääkin
ihminen on kesy,
sillä hänet on kesytetty
vuosituhansien verran,
mutta alkuaan ihminen oli
arka, mutta kovaluontoinen,
hyppi puusta puuhun ja lauloi
lintujen lauluja,
eik ajellut hienoja autoja
juhlien jälkeen seuraa
aamu,
aikainen aamu, jossa
aamunjumala kurkistaa itäisemmästä
ikkunasta,
eilien oli juhlat ja sieltä ei näkynyt
mitään,
oli vain sumua,
jossa hymyilin
et ole suuri missään,
et liioin pienikään,
sillä elämä
on
tilasi,
itkut ja naurut,
herran rikkaudet ja kulkurin köyhyydet
ovat sinun,
sillä niin suuri olet
pieni tähti sinitaivaalla
loistaa,
se on niin pieni,
että vain sinä sen näet,
se on niin suuri, että se vain sun
polkuas valaisee,
se tähti on
sinuun elosi kokoinen,
hyvän ja pahan arvoinen,
sinun
elämäis
tanssit varjosi kanssa,
tanssit ja annat unelmiesi viedä,
tanssit,
sillä varjosi on taitava
elämisohjeita jokainen jakaa,
niin hyvät, kun kulmakunnan opastajatkin,
mutta viimein sinä
itseäsi ohjastat,
elämääsi valjastat
kun sinut syrjään heitetään,
kun
maahan poljetaan,
hymyile itsellesi,
Älä heille, sillä he eivät ymmärtäisi
pienen kunnan hiljainen poika
rikastui maailmalla,
teki hartiavoimin töitä,
rukoili ja taas teki töitä,
muttei mennyt
ajanvietetaloihin ,
vaan teki töitä,
kunnes kuoli ja haudattiin vieraaseen
kuntaan, kun huomattiin, että
olikin vieraan isän poika
joulu nukuttaa, vaikka tähti tuikkii,
nukuttaa, kun on
notkuvasta pöydästä itsensä
saattanut
ja kissakin rinnanpäällä leipoo,
vaikka on joulu
joulussa on tunnelmaa,
unelmia ja mukavan porsaan
takajalkaa
meen bitseriaan, tilaan hernekeittoa,
mutta karvakäsi ei myy,
ei oo
kunnanvaltuustossa istuu
hiljaiset äänet,
Äänilupausten kuiskaus tuntuu
syvältä,
Ääni on mennyt,
niin hiljaista on,
sillä
onhan nyt valehtelijoiden nimipäivä
syvässä lumessa on hankalaa mennä,
sen ilveksenpoikakin tietää ja siksipä
se keskellä rajavaaran raittia tallustaa
ihmiset nukkuvat, mutta heidän jouluvalonsa luovat
tunnelmaa, onhan joulunalusviikko ja on
pimeääkin pimeämpää, jota viellä pakkanen verhoaa
ilveksenpoika palaa retkiltään kotopesäänsä,
siellä on kotosen lämmintä ja hän
laittaa yövaatteet päälle ja vetäytyy
unimaille makoisille
kun susi katsoo sinua
silmästä
silmään,
karhu kättelee sinut postilaatikolla
ja
tikanketale koputtaa päälakkees,
oot
tullunna
luontoäiteen kotohon,
iloiseen itäsuomeen,
rajavaaran kyläseen,
josta on kotoisin myös
tasavallan uusi presidentti
jos haluat turhasta pois,
muuta iloiseen rajavaaraan,
sillä
täällä ei paljon kadunkulmia oo,
ei pikaruokaloita,
eikä
ruuhkaisia busseja,
sillä täällä elää elämä,
joka sallii sinunkin
itsestäs jotain virkkoa,
eikä pistä pahakseen, jos vaikka nukut
rokuliin,
tahi käyt
huvimennen pilkillä,
tahi vaaan pulahtamassa lammessa,
jossa herranenkelitkin uivat
saavuin rajavaaraan,
itäsuomen luonnollisempaan,
täällä luonto on omillaan,
kaikki käyvät ajallaan,
sillä
olemmehan luontoäiteen
synnyinkodissa,
iloisen itäsuomen
rajavaarassa, jossa villieläimillä on
pekkaspäivät ja kesälomatkin,
heillä on paikallisten kanssa
hyvä
elinehtosopimus
elämässä on monia kynnyksiä,
useimmat ihan vaan
ovien vuoksi,
mutta jotkut ovat
sellaisia,
ettei niitä kannattaisi
ylittää,
yksi sellainen on
luottamuksen kynnys,
sen kynnyksen jälkeen olet menettänyt
enemmän
uusavuton o:n hän
joka mielensä jättää ja
antautuu hullun huuhtomaksi,
semmoiseksi markkinalinnuksi, jotka
ilmaisia ämpäreitä jonottelevat ja kinkunpalaa
jäystävät
kaupunki ei nuku
samallatavoin, kun
kirkonkylän pienin kylä,
jossa asuu
pitkäaikaset ihmiset,
sillä kaupungissa nukkuvat
semmoiset entiset kirkonkyläläiset,
joita
vouti jälittää
ihminen opetteli lukemaan ja
laskemaan,
jottei
häntä huiputettais,
mutta toisin kävi,
viisasta vedetään nyt urakalla
höplästä,
toisin oli ennen, kun ei osannut mitään,
silloin piti kaikki tarkkaan
tutkia
yöllä on uneliaallakin
ruuhkaa,
sillä kaikki
unet pitäis silloin
katsoa,
uniteatterissa makoisessa
ihmisillä on menohaluja
iltapäiväruuhkassa,
aamusella ovat
vetämättömässä kunnossa
ilta ja koti
saavat halut kiiremmilleen,
niin halukkaiksi, että läpi seinienkin on
päästävä
kiertelin katuja kylmiä,
istuin puistojen penkeillä,
jotka eivät tuntuneet miltään,
olivat kilpailutettuja kiinalaisia,
joissa tuntui yhäkin orjan tuoksu,
mun tuli niin ikävä kotopuolen kantoja,
joissa tuoksui reilun ihmisen pihkainen hymy
ihminen voi olla
lyhyt,
tahi paksu,
voi myös pitkä ja
sutjakka,
sillä ihmisiä on monen mallisia
kevät saa mielen muikeaksi
ja ryhdin suoraksi,
se nostattaa apeankin mielen
kevätaurinkoa kohden,
sinnepäin missä hanget hohtavat
kevät on luomakunnan syntymäaikaa,
sit
pajunkissojen taikaa,
jossa puroset solisevat ja hanget
kesäntieltä sulavat
ihankuin olisi elämä,
kun aurinko niin heleästi
pakkasen läpi lämpimästi loistaa,
tuntuu mukavalta paistatella kylpevän
auringon kanssa,
kylpeä ja elää
elämällä
on hintansa,
osalta se jää maksamatta,
toiset toisten matkassa kulkevat,
jotkut ihan velaksi vaan
aamu aukeaa kananpojallekkin,
joka yön orrellaan
kaakatti,
nyt se heltta punasena
pihapiiriä rientää,
sillä päivänvalo siintää
lumimyrsky sekoitti
nykyihmisen elämän,
se ihmetytti monta kulkijaa,
jotka nilkkasukissa ja tennareissa
katuja talloivat,
siinä persvako monella vilahti, kun
kuperkeikkaa liukkailla kaduilla taiteilivat
elämässä pitää ilota ja kirota,
noitua ja älyttömyyksiä miettiä,
elämä on mahdollisuus
myös
pikajuoksuun ja yöllisiin juttuhin,
jos elät,
kokeile
jos kaiken ymmärtäisit,
et
muita kaipaisikaan,
et,
sillä sinähän yksin kaikessa,
mutta kelle hymyilisit,
kelle joulukortin kirjoittaisit,
jos
kaiken ymmärtäisit
