täysinäinen kesäaamu

Aamuaurinko huomenet heiluttaa.
Ruoho kasteestaan  itseään kuivattaa..
Taivas sinisenään aurinkoa loistattaa.
Viinimarjapensaat oksiaan taivuttaa,
marjat ilmaa hyväilevät.

Rastaan lapset osansa ottavat,
aamupala on luomakunnan
tärkein eväs.

Elokuun ensimmäinen.
Täysinäinen kesäaamu.

Perjantaikisi ristitty,
viikonlopun morsian.
Mieleni tässä hetkessä itseään
uinuttaa.
On hetki,
kaikki.

väsynyt...

Olen väsynyt.
Huominen kaukana.
Olen huoneeni jättänyt,
odotan noutajaani.
Ikävöin.

Lapsenlapseni  katsoo
silmiini.
En voi jättää häntäkään.
Elämäni,
on
lapset.

huoran pentu...

Rakkaus on koivet selälleen.
Kerta laakista.
Rakkauden hedelmät poimitaan aikanaan,
oletko tekijöinä mukana.

Säälittävin kohtalo
katoavaisella.
Häntä omatuntonsa
kolkuttaa,
lapsi häntä
inhottaa.

Lapsi on viaton,
vanhemmat
eivät.

Sinä lapsesi jättäjä,
huominen ei ole sinun,
se on lapsesi.

epänormaali...

Olet elämäsi selvännäkijä,
kaiken kokija,
katuja,
olet juoksukilpailusi
toinen.

Olet ,
kuten tiedätkin,
invadili.

Et sairas, mutta
tekokipeä.
Olet homon lapsi,
olet lespon.

Miten vaihdevuotesi
sinua ravistelevatkaan.

Kaunis kuutamo valaisee.
Mietin sen kajostaessa.

elämän liukastelija...

Olen elämäni liukastelija.
Kylet kippeinä
tavan takkaa.
Mielikin arpiaan
laastaroittaa.
En unta valveilla nuku,
mielissäin sinua
nukutan.

O)len elämääni hukkunut,
monesti
syntynyt,
kuoleutunutkin.

Rakastan päivänvaloa, usein
iltahämäryyttä, mutta
yö levollisin
peittäjäni.

ulkohuusiin aarteet

Elämäni tunniste on aamukahvi.
Iltateekin myöhemmin.
Päivän päivitän tavallaan.
Illat silmää lipaten,
yöt kokonaan.

Tuuli puistattaa .
Istun ja jumaloin kohtaloni
alkutekijöitä.
Afriikan tähteä odotan,
pelikaverini löysi.

Nyt meen pikkukamariini.
Se on autuaallinen paikka.
Ulkona.

Joudun syksyllä kantamaan paskasäkin
valtatien varteen.
Viime vuonna joku utelias
tonki aarteita,
olin hymyillen...

kylmä bisse....

Ruohonleikkuri näännyttää.
Etuveto väännyttää.
Kuleksin mukana,
selkärangattomana
taipuilen pihojen
rajoilla.

Olutpurkki vaahtoaa
rajapyykin katveessa,
sinne sinnittelen.

Olen kesälomalla.
Herrana muuten.
Minua ei loma hymytä.
Työni herrana
helpottaa...

Olut itsessään suupieliäni
janottaa.
Kylmä ,
ihana
kylmä.

Herrana en tohi
olutta vaahdottaa.

Olenkin mieluusti lomalla.

vitutti...

Kuivaan silmäkulmaani.
Hiestä .
Itkut ja ilon pyyhkeet
varalla.
Tiedän eläväni
suolammikossa,
karpalot punertavat,
suopursu tuoksuttaa.

Kaupankassalla hiki tuhosi mangeettijuovan.
Maksukorttini kuoli.
Minuun tuli surullisen
vittumainen olo.

Nolotti.

primitiivinen....

Kävelen opitusti.
Juttelen sujuvasti.
Hymyilen.

Olen oppinut,
olen opetettu,
olen luontaisesti
opastettu.


Olen enemmän saanut luonnostaan,
opeteltuna olen
toisten oppimat opit oppinut.
Ne eivät pääkopassani viihdy.

Nyt janotuttaa,
juon,
nälästäessäni
syöpöttelen,
luonnollisesti.

Laskentataitoa opetellusti lasken
laskimella,
toisten ohjelmoinneilla.
Tulos unohtui het miten,

sillä ei merkitystä,
luonnollisesti.

pensavarkaat...

Aamu tuoksutti kahville.
Vaimo aamuvirkku.
Lapsenlapsi huomenet mulle
kiljahti.
Neljänkuukauden kokemuksella
on painoarvoa.
Ensimmäinen vapaapäivä.
Mistähän päästä vapaatani
rupeen nauttimaan...
Vai oonko ännällä vaan.
Ajelen työssäni automaateilla.
Serkkupoikani tapasin,
unissani.
Oli muuttunut,
oli vaihtanut sukupuutakin,
oli tissit kasvattanut,
oli jotenkin toiseksi
muuttunut.
Muuten mukava.
Nuorempana varasteltiin veneistä bensaa, jotta
päästiin kartsalle
mopoilla
kruisailemaan.

koiran kusettaja...

Iltalenkki.
Se tavalliseksi taitettu,
päällystakki olalle laitettu.
Koiraseni tunteistaan silmiini tapittaa,
minä jalkineet raville ravistan.

Koiraseni, hiljainen ystäväni..
Riehakkuutta hälläkin,
kun
somian hajun haistattaa.
Minä oon tuoksuhin tottunut.

Lenkillä tapaan yleensä
toisenkin samantapaisen.

Kakkapussit piilosilla.
Hymyt.

rakkaus...

Sanotko rakastavasi,
tunnetko sanottavasi, vastaatko sanomaasi.
Rakkaus on intohimojen
kohdentumista.
Rakkaus haluaa kohteistaan
todistusaineistoa.
Rakkaus on auttamista,
tunne ei sammu, vaikka
toisen elämä sammuu.
Kerran kerrottu,
toisenkin kerran todennutteu,
ei tummu yksinäisyydessäkään.
Rakkaus on iän ikistä.

uniset huulet...

Ilta iltaansa hämärtyy.
Päivän äänet himmentyy,
pihakoivukin unettaa.
Silmät iltaaurinkoa sinertää.

Päivän selkoset minut
mukavuuttaan peiton alle
tuudituttaa.

Olen päivääni sopusoinnussa,
iltaani enemmän,
uneni armahtaa.

Elän aamusta saakka,
huomiseenkin.
Sen tunnen, kun huulesi
huulilleni unittaa.

Yö, hetki jolloin
eläminen on
makuullaan.

rakas...

Ihmisen läheisin on  ihminen.
Kiukuspäissäkin haukuttu
on sydämmelisin, kun
nukke menneisyyden.

Rakastettavin läheinen taistelee kanssasi
päivittäin.
Lapsesi jälkeen
sinut valloittaa ihminen,
joka sanoo suorat sanat,
kuten lapsesi.

Ihminen, ei pärjää omillaan,hän kaipaa
toista.

Rakkaus tulisesti tuulettaa,
rakkaus tyynesti ,
koskettaa.

neljän kuukauden ikäinen....

Lapsenlapseni nyrkkiä heiluttaa
nenukkaani.
En ota itseeni.,
sillä hän on

uusin rakkauteni.
Neljän kuukauden
rakkauteni, joka sydäntäni
elämän iltapuolillekkin
rakastuttaa.

Lapsi, vauva, ikäihminen,
elämän perustaa.

Olen onneni todistaja,
kiitos,
sen sallijijoille.

rapujuhlat...

Unohdin katiskan järveen.
Kalat eivät jaksaneet paistinpannulleni.
Ravut intohimoisesti unohtamisieni
niskassa.
Nyt kattila porisee,
tillin tuoksu rapuja
maistuttaa.

Ilot rapukauteen rannassa
illastaa.
Kaikki sanomattomat sanat,
kerrotut
iltaamme illastaa.
Rapujuhlaa istutaan
yhteissesti.
Vastapäätä kiistakumpani,
 joka hymyä minulle herkutteli,
toisella penkillä isoisäni,
joka rapuillallisten taidot
opetti.

Isoisäni silmistä onnen elämykset
rapuiltaan johdatti.

Hän on dementikko,
mutta tänään
seurueemme
iloisin juhlija.

kaipaus...

Olet mielessäin.
Tänäänkin.
Herättyäni kaipaan,
päivälisillä unelmoin,
illemmalla kutsun
ääneen kaipaustani.

Sinä hiljalleen kuiskaat
tuulen tuomana,
ettet voi elämäni
aamuja jakaa.

Tunnen hyväilysi
aamukasteena.
Olen rakastunut,
tunnen
läheisyytesi.

Tulen luoksesi
aikani koitettua.
Tulen samoilla
tuulentuomina.
kun sinä hyväilet
hetkiäni.

kissani...

Työpäiväni kääntyi selälleen.
aamulla haalarit niskaan,
nyt kissani hartioillani.
Se tietää, että kohta
menemme ihmisten ilmoille.
Mirri seuraa maailman menoa
hartioiltani.
Naukasee, kun kivan näköinen
nainen ohittaa.
Oomme kumpikin kolleja,
iänikuisia.
Lenkit kierteltyämme
vetäydymme pehkuihimme.
Mirri tyynyni vasempaan reunaan
petinsä pehmustaa.
Sen takajalat otsaani
sojottaa,
niillä herätyksen aamusella
saan.
Mirri hyräilee unet,
ainakin minulle.

vanhus ja lokki

Vanhus aikaansa puistossa katselee.
Elon rypyttämät kasvot
seuraavat
sileiden nuorten
kiireistä eloa.
Hänen silmänsä viestinät
ihmisestä,
joka on elänyt
ilon ja murheen
elämässä.

Lokki istuu penkin  käsisijalla.
Sekin tiirailee ohikulkevia.
Kumpikin silmillään
elämää syö.

Puistoa kesäaamu juoksuttaa.
Tekeväiset tehtäviinsä,
Turistit ahnaasti kylässä,
lomalaiset muuten vaan.

Vanhus ja lokki
ajallansa
aikaansa.

rikas varas...

Haluatko rikasta rakasta,
huomisen poutasään
rusketuksesi.
Oletko köyhtynyt
illanistujaisissasi,
huomasitko ihmistä,
joka sinua silmillään
itseään janotutti.

Tiedätkö,että rikas raha on
varastettuja tunteita.
Haluatko naida itseäsi
valheissa.

Huomenna on sinun päiväsi.
Kunhan olet itsenäsi,
olet se äitisi
kullanmuru, josta isäsikin
rakkauden kyyneleen
silmilleen
vuodatti.

nuori

Nuoren mieli ei eilistä
aivastele.
Nuori katsoo huomiseen.
Nuorta jurppii neuvonantajat,
vanhemmat,
toistenkin.
Nuori haluaa lentoon,
pois näkemästään,
vaikka rakastaakin
kotiaan,
lähtökohtiaan, mutta hänen paikkansa on huomisessa,
siellä hän sijansa petaa.
Nuori on kopio vanhemmasta.
Nuori on vanhemman esivanhemmat,
uudemassa
ajassa.

Älä toru vihasesti nuortasi,
toru leikkisästi,
hän ymmärtää ja sinut sieluunsa
tallentaa.

itsetyydyttelijä...

Sinä itsetyydyttäjä.
Omahyväinen syleksijä,
koirani nuolee viestisi.

Koulut koulutti sinut
elämään, jota et osaa
asustaa.
Olet muiden opettama,
olet eilisen tiedon
kuljettaja.

Elämä on hetki.
Elämän kulku hellittää,
kun suutelet huorasi
kättä.

Tunnetko yhtään
ihmistä, joka hymyilisi sinulle
ikäväänsä.

Sinä nojaat toisten tekemisiin,
opithan toisilta opiskelit.

päivän hetkinen..

Päiväni valaisee
menneitä eilisiä,
saattavat huomiseen.
Hetki aikaansa odottaa,
saavuttaessaan aikansa,
hetkinen toiseen.

Hetket elämäksi
kääriintyy.
Elämä sisältää
eletyt hetket,
jotka
eivät itseään ujostele.

päivä alastuu---

Päivä valkenee.
Illastin aamuun.
Kävelen lähtökohtiini.
Horjun aikasesti,
olen myöhässä.
Anteeksi anelen, samantekevää, sillä
kissani ymmärtää juoksuni.
Olen illastuksen
nautinnoissa.
Huomenet huolettomasti
päiväni
peitetyttää.

puolukan ihme...

Ihminenhän itsensä hautaa,
synnyttää,
olan
takaa.
Vispipuuron vatkaaminen
puolukkaiselta
maistuu.

Kuoritut perunat alastomina
kattilassa keinuttelevat.

Olet elämän nälkäisenä,
dietillä.

muovipussi

Olet muovikassi.
Kauppakaverini.
Kestät purkit ja purnukat.
Ilman sinua kaupat yksinäisyyteen vaipuisivat.
Omat kassit ei tarjouksia hyväksy.

Kuka sinut synnytti.
Maittopussitko esiisiäsi.
Kynnysmattoni mummoni
virkkaama.

Sinä kaupat tyhjennät,
kädet venytytät,
rahapussin tuuletat,
sinä jätesäkkinä
pullistelet.

Sinä olet moniosaaja,
käyttäjät
erikoistuneet.

nuori...

Tunnustelet itseäsi toisten tähden,
itsesi luokkahuoneeseen unohdit.
Kesälomasi tuntumaa tunnoillesi
kylvättää.
Syksymmällä satoaan tarjoaa,
tulevaisuuteen säilyttää.
Olet nuori,
kasvavainen,
elämän alkajainen,
olet.

Syksymmälä tiedät talvesi
pituuden, seuraavan
suven lyhyyden.

Elä, nauti hetkistäsi,
sillä me
nautimme
elämästäsi.

ystävälleni...

Ystäväni lapsi lensi
taivaan suojiin.
Hän isänsä silmäterä,
mietteittensä
alkulähde.
Lapsi antoi ystävälleni
elämän tarkoituksen.
Hän nyt enemmän
ystäväni jokapäiväistä
elämää.

Sanatton hetki
siunaustilaisuudessa.
Ystäväni rakas lapsi
isäänsä elämään
kehottaa,
kuten
ennenkin.

Elämä on tuntemuksia.
Ystäväni tietää.
Lapsi on hänen
elämänsä.
Siksi hän hymyilee
herättyään.

kesäleski...

Nyt on romantiikat menneet.
Bailasin itseni tunnotomaksi.
Nyt kieli karheana lutkuttaa.
Juhlapäiväni aamiainen.
Netti vaivautuu avautumaan,
jälkien korjuuta..
Rahapussit sisältöineen
kadonnut.
Kavaljeerini tyhjentänyt
vaimoni ja minun kodin.
Olen kesäleski.
Kohta kokoaikainen.

orgasmi naisellesi...

Kuinka moni nainen kärsii,
ettei saa orgasmia.
Kysymys ilman merkkiä.
Kuinka moni liitto jatkuisi, jos
nainen tyydyttyisi.
Nainen.
Mies.

Ilman seksiäkin onni
parisuhteet onnittaa,
mut,
kunnon panot,
kummallekin
elämästä elämää
vuodattaa.

Pappavainaa opasti
minua.
Kuvittele, että sahailet
koivupölkkyä,
kun naistasi nait.
sahaa siihen saakka, kun
huomaat naisesi kiikuttelevan
itteensä tosi tevolla.
Vetele viimeiset vedot,
anna naisesi hegumoja huutaa,
vetele ittelles viimeiset sauhut.

Välillä oon totellut.

esutsu.blogspot.fi

suurentelen itseäni...

Suurentelen itseäni.
Useimmin vieritän
ongelmien alkujuuret
muualle itsestäni.
Usein kaikki ulkoistan.

Ihmissuhteissa tämmösen
lapikkaan esittely koituu
omaan perskannukkaan ja
ulkoruokintaan, väliaikaisesti tai
lopullisesti.

Elämä on oppimista.
Aikuiselämäni alussa
olin enempi minä,
nyt elämän taivuttelun
vuoksi huomaan
sinutkin.

Sinäkin olet ollut
minunlaiseni.
Yhdessä huomasimme.
Painoimme nenämme
vastakkain.
Nauroimme,
itkimme,
tiesimme, että
saatamme itsemme
yhteen.

hylätty...

Hylätty ihminen kaivelee itsensä
kynnöspelloksi.
Hän koko sielunsa
palapelittää.
Hylätty ei hymyile,
ei itke,
hän
oksentaa.

Elämän varrella hylkäämisten
kertautuminen
teurastuttaa
hänet.

Avioero lapsena syyllistät itseäsi.
Omat seurustelusi loppumiset
otat totutusti piikkiisi.

Useasti hylätty voi  tietysti
hymyilläkkin.
Hän tuntee sielunsa
jo totutusti asian
työstäneen.

tämä hetki

Tämä hetki ei saa luiskahtaa käsistä.
pitelen sitä,
kuten eilistäkin.
En ole mitään hetkiä tilannut,
ne vaan valahtaa eteeni.
Monet hetket on tulleet ja
menneet.
Tuskin tunsin.
Tämän hetken pidän
seuraavaan hetkeen.
Yksi kerrallaan.
Minulla on hyvä olo.
Nautin hetkisen,
uudet hetket
koittavat.

sinitaivaan alla...

Sininen taivas on
itsensä avannut.
pilvet
vaahtoilevat
rajamailla.
Aurinko helottaa,
kuten poskipäänikin.
Kissakin varjonsa suojissa,
koira kieltä mittauttaa.
Pihakoivu minutkin huostaansa otti.
Sen valkokylkinen pinta
mieltä viilentää,
oksat ilmaa tuulettaa,
latva elämänlämmöllä
huiskuttaa.
Keskipäivän uneton piha.
 Varjosta auringon valoon
varpaani ojensin,
sihisi ruskettavasti.
toisenkin.

Hetken kuluttua pihasauna
ihoni viilentää,
tunteeni
kesäkeleille suvituttaa.

Pihakoivun perilliset ojanreunoilta
ojentavat vastakset.
Minun on kotimaassani,
kotipihassani,
itsessäni mukavata
vastoitella,
sinitaivaan alla,
elämäni tyyssijassa.

ramasee...

Huomenet vilkuttää yöllisille.
Heräsin keskosena,
olisin halnnut kokonaisena
päivääni alustaa.
Silmät unihiekkaa siristää,
päivänvaloa
pussittvat.

Kahvikupposeni kera
pystytäme
päivääni.
Kissa kyhnyttää nilkkaa.
Koira toista vahtii.
Aloitan ulkooven avamiseni
heistä.
Loput menkööt
päivän mukana.

kuppa...

Sinä viettelit puolisoni.
Kutsuin sinut kotiini,
ystävyyden merkeissä.
Sinä pelastit vaimoni,
minulta.
Olen sinulle palvelun
velkaa.
Sait enemmän, kun
kuntosi kestää,
mutta tulen
tuurailemaan,
kun
elantoa tahkoat.
Olemme sopineet vaimoni
kanssa,
sinut
kupataan.

suru...

Kun menetät,
aikasi sammuu.
Aikasi ei riennä,
se suruusi
ajautuu,
taaksepäin ajastaa.
Hautaat surusi kanssa
itseäsi.
Aikasi ei salli.
Sinun on surtava
kuljetut ajat.
Surujesi kohdekkin
haluaa sinun
rientävän
uuten aikasi,
jossa hän
kelloasi vetää.

Poliisi sakotti

Kuumuus tekee sanavalmiiksi,
kylmänä enempi miettii.
Sanoin suorat sanat poliisille,
sakotti.
Sakotti enemmänkin,
suorista sanoista.
Olis pareen olla
kylmän viilee.
Mut kolkytastetta varjossa,
työntouhussa viiskyt.
Sitten alakoululaisennäköinen
vallesmannin tekele tulee
neuvomaan.
Kuumenin seitsemäänkumppiin.
Siitähän se sakotti.
Kuusi koppaa kaljaa
joutuu jättämään ostamatta.

Kyllä kyrsii.
Kuumakin.

kaikkivaltias

Ihminenen mietiskelee elämän tarkoitusta.
Jonninjoutavaa.
Kun pantu on,
ulos pullautettu,
makkaranpätkä suussa
kasvettu pituutta, niin siin
on elon tarkoitukset.

Hevosella on isopää,
aatelkoot tarkoitukset.
Minä poika vetelen vuorokaudet
läppeensä
elämän happea.
Jos joskus en vetele,
homma on
pilviveikon mukavainen.

Elämä on melkosen mukavaa
ajanvietettä.
yhtiökumppanitkin aikalailla
elämänhaluista
väkeä.

Toimitusjohtajaa en ole tavannut,
kuten ei muutkaan, mutta sehän
on tämän konsernin voima ja
menestyksen salaisuus,
nyt vuorotahtiin me osakkaat
nuoleskelemme häntä,
näkymätöntä.

valehtelija

Oletko rehellinen.
Varastatko valehtelemiseesi.
Jokapäiväinen elämäsikin on
huiputuslaakson tarinoita.

Valehteleminen on selittämistä,
anteeksipyytäjä valehtelee
sujummin,
vapautuu omantuntonsa
koputteluilta.

Selittelemätönkin huijaa,
silllä hän se osaakin
epätosia sanella.

Totuudenpuhuja
valehtelee totuuksia, joita
valheiksi
suoristaa.

nälkänen...

Syön kaurapuuroa, kun se oli
ainut paketti, johon rahani
riittivät.
Olen tilikauden lopussa.
Elämäni on vienyt tilini.
Tilin alkupäivinä
iloa vatsalleni tarjoilin.
Hyvät juomat mielelleni.
Vuokratrahat maksoin,
asunto kuukauden
hallinnassa.
Nyt tämä perinne ruoka.
Mauton, mutta vissiin
terveellisen opettavainen.
Alkupäästä vetelen tästedes
puurot,
lopussa
mitä on
jäänöksissä.

yksinäisyys.

Yksinäityysi turvanasi on
ystävä.
Hän, joka sinut
yksinäisyyteesi
johdatteli.
Ota ystävääsi yhteys,
olette toistenne
yksinäisyyen
varjoja.

Homot ja Lepakot, isät ja äidit!

Jokaisella on äiti.
Isä useimmilla.
Lapsen elämä on vastaalkamista.
Hänen silmänsä raottuvat,
häneen tunteensa tuntumaa
elämän tuuliin vahvistuu.
Lapsen tukiverkosto on
koti.
Koti josta elämän seikkailuun
valmistaudutaan,
sieltä palataan.
Rupisena taikka hymyä hyllyten,
mutta aina kotioven aukaiseminen on
turvallisen satamaan tuloa.
Kodin ylläpitäjät on ihmiset, jotka
rakastavat ,
huolehtivat
lapsistaan.
Isä ja äiti.
Adoptiotkin.
Heillä yhteinen
päämäärä,
lapsten hyvinvointi, samoin, kun
lintuemolla, joka
siivellään heiluttaa
poikasillen.

kypsynyt aviopari...

Kypsynyt aviopari naurahta,
rappukäytävään saapuu
uusi tulokas.
Naapuri yrittää vihitytää
tulokasta.

Aviopari on kypsytellyt elämäänsä niin ,että
lapsenlapsetkin moikkaavat.
Erohetket heilläkin oli,
useasti.
Isäntä useasti
ulkoruokinnasta
nautti.

Elämä hioo, jos vain hiettovat'sallivat.
Yhteiset lapset, yhteiset velvoitteet,
yhteiset.

Niille, kun arvonsa antaa,
monet turhuuksien turhuudet
rappuralliin pyyhkiytyvät.

Toisalta kumpaakaan ei haluttaisi
aloittaa kaikkea alusta.
Nyt on tuttu ja kaluttu
kumppani,
itsensä
kaluama.

entinen puliukko...

Vanha mies leukaperiään hieroo.
Puiston penkillä hyväntuulista
aikaansa kuluttaa.
Ohikulkevien ihmisten kiireet
hän muistaa itsekkin kiirehtineensä.
Perheen kovaäänisemmätkin
selvittelyt palautuvat mieliin.
lapsiperheiden arki ei miksikään
kerinnyt.
Ihmiset ovat ajajasta huolimatta
samankaltaisia.
Ilot ja murheet
samalla lailla
julkastaan.
Miehen silmä kostuu,kun
aatokset lapsiinsa kerääntyy.
silmätkostuvat
puroiksi, kun vaimon
vuoro tuli.
Hän sytyttää piippunsa,
lähtee kohti
yömajaa, jonka
asukas on.
Hän viinaan hukutti
perheensä,
hän krapuloihinsa
kulutti asuntonsa,
nyt yhteiskunta
kainalossaan kantaa.

Erottaja

Kiertelin kaupungin keskustassa.
Muitakin kiertelijöitä.
Kuumuus poskia punertaa,
raitiovaunu piliään
testattaa.
Erottajan kulma on ilmettä
muutamia nähnyt.
Hyvin muistaa Aleksanterin käymiset
teatterissaan.
Nyt kulkijöilla erilaiset
pukeutumistyylit.
Mielet ja eleet
samankaltaista,
ruuhkauttavaa.
Katuverkon huoltotyöt on
kiertelijöiden kulkuaikaa.
Ihanasti mansku tiivisyy,
Stokkaa hymyilyttää.
Hymilyttää, hikikarpalot
otsalla piljardia pelaa.
Verenpaineet ylätasanteella.
Mielessäni viilettää kylmät juomat,
kauniimmat seurat.

kehitysoppi

Polvesta polvi viisastuu.
Jalostuu.
Kehitysopit toimivat
luonnon teitä.
Kukka kaunistuu kestämään
tulevaisuuttaan.
Jänö-jussi
jalostuu tulevaisuuden
maisemaan.

Ihminen muiden mukana.
Joskus ketju katkeaa,
mutta sekin
luonnon tulevaisuuden
näkymää, ihmisenkin
silmin.

lastesi tuhoaja...

Olet hyvä ihminen muttet tunnista itseäsi.
Sinä et pääse olemaan
itsesi.
Olet joukon ikävin
ihminen,
sillä sinä tiedät
miten ihmiset alistetaan.

Olet itsesi kääntöpuoli.
Hymysi itkettää.
Elämäsi kuoleman kalpeutta
juoksuttaa.

Olet lisääntymiskykyinen.
Onneksi
huostaanotetut lapsesi
elävät ihmisen mukaista
elämää.

Sinun elämistyylisi
työllistää yhteiskuntaa.

Lapsesi eivät halua
työllistyä
työnatajallesi.

kade

Ihmisen on hyvä olla, kun
näkee,
tuntee
jollakin menevän
huonommin.
Siksi hän jaksaa elää,
muuten
Imatrankoski kuohuisi
komiammin.

Kateus se uuden autonkin
ostattaa.
Imellät puutarhakalusteet
hankituttaa.
Kateus.

Hienoin ihminen odottaa
liikennevaloissa
värien  kehoitusta.
Hänen ystävätkin
odottavat häntä
häihinsä,
päivittäisiin
elon tapahtuminn,
koska hän on aidosti
osallistuva,
sisäsyntyisesti
onnitteleva.

pääomasijoittajat

Mikä paikkani lie yhteikunnan
elonmyllyssä.
Politiikot työntää toiseen
nurkkaan,
papitkin pitkittää
elonmyllyni pyörimistä.
Jos elisin itseni hallinnassa,
istuisin järven rannalla,
lumpeenkukkia viihdyttäisin.
Talvella ladut hiihtäisin,
riekoille ansoja virittelisin.
Nyt kuulostelen
elonmyllyni
pääomasijoittajien
supatteluja.

alaston anoppi

Luoja kummastuttaa.
omatuntollansa muistuttaa,
koluttelee
vähätväliä.
elelen silleen sujuvasti,
iloisen lepposasti,
ympäristölleni
harmittomasti..
Minusta  omatunto
tehnyt yes-miekkosen.
En oikein tykkää.

Haluaisin huutaa iloni
seuraavaan rappuun.
Haluaisin anoppia tansittaa
alastomien ihmisten
karaokessa.

Haluaisin olla vastuuton
vastuullinen,kuten
sukutilani tuuliviiri.
Viisataa vuotta hulluna tuulta
halkonut.

silityskone...

Silityskone suoristaa housujeni prässejä,
minä ohjaan.
Juhlapäivän vetimet.
Töihin meno.

Olotila ei ole paluun kultainen.
Rässit rypistyneet.

Pihakukkani kuoli kulkutautiin,
osa kuivettui.,
osan humalapäissäni
ruohonleikkurilla yliajelin.

Elämä on työlästä
lomanviettämistä.
Vapaaaika on levotonta
olosuhteitten vahtimista.

Työ tarjoaa tunteitten
piilopaikan.
Olet prässihousuissas
muinamiehinä.

sotiminen on viisaitten hommaa...

Sodassa on hyvätkin puolensa,
kunhan ei tartte sukulaisineen sinne
joutua.

Ensimmäisen maailmansodan tuloksena Suomikin syntyi.
Ruotsin kuningaalliset ryssivät euroopan valloituksen.
Itävaltakin kädettömänä hiihtokilpailuja järjestää,
ennen sotaa uhitteli tonavan aalloilla ja wiinin voimalla.
Siitähän siitostui pikku hitler, joka sukuja tasoitti.

Tsaarittaren tanssijaisia aikansa aikamme
katsoimme.
lenin kuppatautisena itsenäisyyttämme
tarjotti.
Stalin, munaton mies uhitteli ,
mutta ymmärsi, ettei
Finlandian sävelet ryslandiaksi
sävelly.

Pietarin hovi homehtui.
Pikku Putin lentsikan pudotti.
Iloisesti osumaansa
vilkutti.

Sota.
Perheriita.
Aina uutta sikiää.

karvaton maksuväline....

Ihmiset valehtelevat, kun väittävät elämän
kallistuneen.
Minä olen kahdella kympillä tankannut kolkyt vuotta.
Tosin rahan mallikin vaihtui.
Tankkikin yläosistaan ruostunut.
Enkä ajelekkaan entiseen malliin.

Ennen ei ollu punasia ale hintoja.
Nyt on kyljyksetkin viimestä päivää
myytävissä,
eikä tartte paljoa taputella, kun vatsa laukku
buranaa ja närästyslääkettä avukseen huutaa.

Muutenkin kaupankäynti on sulavaa.
Muoviläpyskää tarjoo koneen koloseen,
niin aletta tulee.

Alkuun kaipasin reijän ympärille
karvoja, kun en mahtunut
sisään.
Nyttemmin sulavasti.
Emännällä opettelin.

mummon kyynel

Mummo tyynyttelee lapselapsen lasta.
Hän muistaa, kuinka lapsiaan kaitsi,
hoisi,
hänelle olosuhteet mieliin
palautuvat.
Hän huuliltaan hyräilee kaunista kehtolaulua,
jolla hänetkin karjalankunnailla
tuuditettiin.
Hän muistaa,
hän hymyilee.
Hän lasta katsoo,
tietää, että lapsi aikanaan
hänen paikallaan
lasta tuudituttaa.
Mummo kyyneleensä laskettaa vauvan poskelle,
se sinettinä
suvun.

kolleegan selässä...

Aurinko helottaa täydellä tehollaan.
Ihokin kuplii.
Mieli itseään hyväilee,
tunneköyhyys
koukuttaa.


Muurahainen saunanrappusilla raahasi
kolleegaansa.
Kolleega on menettänyt elämänsä
toivon.
Nyt sitä toverit evästää.


Ulkona kolkyt punasta elohopeaa
ylöspäin.
Saunassa sata.
Tuntuu viileältä.
Ulkona.

nurkkasokea...

Luontoäitee keinuttelee sylissään.
Makaan veneeni pohjalla,
selälläin,
taivas kattonani.
Lokit sinitaivasta vasten
liitojaan liidättää.
Tyyni ilma maininkeja
liplattaa.
Purjeeni tyyntä haukkoo.
Makaillessani tunnen, kuinka
pieni olenkaan.
Vesikirppukin taitavammalta
näyttää.
Olen nurkkasokeutunut,
nyt hieman ymmärrän,
että ihminen on
luomakunnassamme
hyttysen kaltainen,
ei enempää.

esutsu.blogspot.fi

ilmahautaus ja pystyynhautaaminen...

Otatko vasemmalla jalallasi ensimmäisen
askeleesi.
Heiluttaako korvasi,kun oot isommalla
vessakäynnillä.
Ujouden utu, kun itseeni kohtaa,
niin lonkkaa vaihan,
pystyssä vaivaudun.
Silmiin toljotan, koska
lontoon täti täytti ymmärrykseni.
Hän kertoi, että silmistä
ihminen kuulee,
korvillaan
huit hait, haistattaa.

Hänen miehensä keskenkaiken
kuoli.
Mies oli himalajan alkuasukas.
Happi loppu, kun turistia selässään
siirteli ylimmille
lohkareille.

Ilmahautajaisissa minäkin
sieluani vuodatin.
Karua, mutta käytännöllistä.
Miehen veli hoiti tätini
miehen ruumiin
haukoille sopiviksi.

Korppikotkathan ovat normaalisti
alueen siivouspalvelun hoitaa,
mutta hautajaiset on
yksityinen juhla.

Minun testamentissani on ehto:
kun kuoleudun, minut täytyy
pystyhaudata.
Sitten vasta saa perinnöt
rosvota.

Tätikin hukkui Thames jokeen,
piikkareilla kompuroi,
ei osannut
kloorata.

kolli synnytti

Joskus naurattaa kitalaki pullollaan,
toisinaan ei milään.
Nauraminen on hauskan näköistä
hommaa.
Itkut enempi herkistää,
nauru jalat irrottaa.
Itkut samoista fipoista vuodattuu,
naurut ehtii
kivoja kohteita,
tavan takaa.

Nyt minua ei naurata.
Kissani raahasi viisi pentuaan
keittiön hellan viereen.

Luulin, että ylipullea mirrini on kolli ja
pallit nykästy.
Siinä tuo nuoleskelee pentujaan.
Nyt mulla on kissoja.

Itkettää ja naurattaa.

korjausmies...

Tällä päivämäärällä, mutta eri kuukaudessa,
erilaisesessa vuosilymmenessä,
synnyin, kellon viisarit on kohiillaan.
Nyt oon valmisatautunut.
Mutta mihin.
Itseäni varten en maailmaan tullut.
Enhän tuntenut itseäni.
Pikkuhiljalleen ympäristö
näytti minulle paikkani,
huomasin itseni.
Olen ollut helisemässä.
Yhden asian kun itsessäni korjaan,
toinen juttu valskaa.
Olenkin elämäni korjausmies.

karilla

Elämämme eletään itsenämme.
Väistelemällä karikoita elontuulet
puhaltavat tyynemmin.
Karikoita kohdatessa
elon hiki irrottuu.
Karikot on  voitettava, jotta huominen
hyvätuuli tuulettaisi.
Elämä on hyväntuulisten ilmojen
myötäjäisiä.
Vastatuuleen tukka niskaan jakaantuu.
Elämä on korjausoppaiden
lukemista.
Onnellinen hymy vaikeuksien kautta
irrottuu.
Elämän karikot
myötätuuleen
purjehtivat.

Kiteen kirkas...

Hellepäivä painosti varjoon.
Varjossa annoin aatoksille tilaa.
Mieleni sukelsi menneitten aikojen
terälehtiin.
Itsekkin havahduin, kuinka monesti
olenkaan itsestäni muistokuvat ottanut.
Ikävyyksiä pyyhittiin pöytälinalla.
Elämä on takaperinkin mielenkiintoisaa,
monesti.
Mutta nyt nykyisyyteni
kutsuu,
meen kissani
kanssa       pihakeinuun.
Otan lasillisen Kiteen laatutuotetta ja
meen kihloihin hetkeni kanssa.

akka olis naitava...

Tuu miun kanssa naimisiin.
Ykstyisesti on  huoneessa
huonoa vierastaa.

En mie eukkoa muuten tahtos, vaan
kiva ois oikoa tunnetiloja.
Itekseen joutuu riitelyyn ihtensä
tähen.


Voitin lotossa rahakasankin.
Tuu jakeleen.

Rakkauteni aidon tuntuntoisesti
sinua haeskelee.
Olis hyvvee ja maukasta, jos
karjalanpaistit oppisit
lauantaisin pöyvälle laittamaan.

Tuu puhtain aatoksin, sinä
elämän kuivakas silli,
sensuelli.

Aittaan meille levittelin
lemmenpesän.
Hiiret tykkäsivät heikkoa,
mutta
kissan suupielet
tykkäävät.

itkettää...

Itken itseni uneen,
unohtaakseni.
Olen aikamies.
Kuuttakymmentä vuotta pian tapitan.
Olen selvinnyt elämästäni
itkemällä.
Olen riemuinnut nauramalla.
Olen katsellut ympärilleni,
olen nukahelutkin nauruuni.
Mut kaikkein helpointa on
kääriytyä itsekseen,
antaa elämän kyyneltään vuodattaa.
Olen itkenyt itseni
iloiseksi,
 olen kyyneleitä
kapaloinut.
Elämäni on
itkun sekaista naurua,
sitä
sielun antia.

hiljasta....

Koti tyhjeni.
Lapsenlapset omiin koteihinsa.
Kaksistaan .
Haikeata.

Synnyin yksinäin.
loppupääkin yksityisesti.
Tahon tämän väliajan
riemua takoa,
surua kylvettää,
tahdon
eloni elämältä
elättävän.

Minulle elämä ei ole kutsumusammatti.
Tupsahin pilkkeestä alkaneeseen loitsuun.
Olen sekoitusta.
Olen monenmoista.
Tykkään vispipuurosta,
kanssa vaikuttajista.

opetaja

Vetelen kertotaulut eestä taakse päin,
toisinkin päin.
Kansakouluaikojen muistoja.
Opettaja uhkas jättää minut
pulpettiini, ellen
taida päänuppiini kertomataulun saloja.
En tykäny pulpetista.

Kahdeksan kilometriä talsin päivittäisellä
brensonail-trainerilla.
Tai jotain.
Kunto koheni syntymästä.
Laskutaito uppos ja osui.
Kiitteli värien käytöstä piirustuksissani,
ihasteli aineenkirjoitustani,
tarinaani hänen leväperäisyydestään.

Jätti pulpettiini, koska
en osannut olla
ikäiseni.

sunnuntai

Sunnuntaiksi on merkitty tämä
kaunis päivän
varhainen aika.
Totuttuun tapaan aamu sunpit
sekä muut aamutouhut,
päivistä välittämättä.

Tapoin eilen kärpäset viimeiseen
mieheen.
Nyt kuitenkin yksikin katsoo minua
kahvikupposen reunalta.

Mansikkamaalta otin linnun pelättimen
pois.
Linnut tykkäs siitä.
Hakivat turvaa isommiltaan.
Söivät luontaisetuinaan
satoni.

idätys...

Olet aavikon tuulettama hiekan jyvänen.
Samankaltainen, kun hiukseni
pohjantähden alla.
Elämme eri kanniskoilla.
Sinua pohjantähti ei lumeta,
minua ei päiväntasaja kuumenna.

Olet ihmisen kokoinen.
Olen samannäköinen.
Huomenna on häämme.
Perunakellarissa,
siellä pappikin itäntyy.

herkutukset

Ilta hämärtyy.
Silmäni näkevät itseni.
Pidemmälle eivät uskaltaudu.
Aamusta alkaen valovuoden
kulutusta kuluttanut.
Nyt ramasee.

Tyyny pehmoisena unimailleen kutsuu.
Peitto peitottaa.
Varpaat ilosta nukuttaa.
Olen elon poikima
nimimies.

Heräämiset on nukkumisten
päättäjäiset.
Koskus vetreenä,
toisinaan
kalvakkaana.

Illan herkutukset,
uni mailleen tarjoaa.

palestiina

Rukoilen, vaikka uskovainen olenkin.
Velkataakkaani kevennän.
Altakulmien tunnustelen.
Olet siitä hyvä, etten risulla het persiile
ripsauta.
Myöhemmin kurmuutat.
Suvivirsi on hyvä ,

Erosin kirkonkirjoista.
Netissä.
On haikea olo.
Tilipussi pullistui.
Mieli alamaalastui,
mut huomenna
palestiinaan.

käskynkässä...

Kuljemme yhtä päätä.
Käsikynkässä.
Olemme juuttuneet toisiimme.
Kiintyneet.
En elämääni voisi jakaa
toisinkaan.
Tunnen sinun elämäsi,
sinä aavistat minun.
Varomme liukkaita
elonpolkuja, sillä
olemme ne kulkeneet.
Olemme elämämme aivastaneet,
ennalta kokeilleet,
tämän päivän varalta.

Kasvosi rypyistä uurtautuneet.
Minun samankaltaisesti.
Jokainen uoma on
yhteinen.

jouto

Olen, kuten sinäkin.
Päämme keinuttelee olkapäittemme ylisillä.
Olemme sukulaisia,
väärän koivun lailla.
Minäkin elämää ahnehdin.
Sinun huomasin heränneen
elon aamiaiselle.
Elämämme on sisään ja uloshengitystä,
sillä päänuppimme askaroi.

 Saanko ystävyyteesi poiketa.
Voinko hymyä vaimollesi jokeltaa.
Minusta olet kaltaiseni,
jouto.

asuntovelallinen

Olen rääväsuinen
huitelija.
Olen työkseni ihmisten
mielihyvän
suolittaja.

En tahtoisi olla viikatteen
niittäjä.
Haluaisin olla yhteisön
omahenki.

Anteeksi en tohi pyydellä,
olen valovuoden
itseäni juoksuttanut,
luoksenne.

Olen samankaltainen,
kun ikkunastasi
volmottava
asunto velallinen.

yrjö...

Mikään ei voita nakkikioskia
aamuyöntunteina.
herkut itsessäni herkuttelee, kun
juhlista kotiin jalastan.

Herratkin itseään herkuttaa.
Kuudentähden kokkikin
taipaleensa nakkarille
taivuttaa.

Yrjöt tulee rappukäytävässä,
kuitenkin.

sinisilmä

Siniset silmäsi  sinitaivasta
katseli.
Olit palannut kotiisi,
maailman ääristä.
Kotiisi ,josta vanhempasi
luonnolliseen kotiinsa siirtyivät,
sisaruksesi tavoillasi maailmaa
kiertämässä.

Istut pihakeinussa, joka on osa
muistojes lapsuutta.
Katselet elävöitynyttä pihapiiriä.
Aistit muistoissain, kunka äitis
pihassa touhusi.
Muistat isäsi työntouhut.
Ikävöit itseäsi.
Sisaruksiasi kaipaat.
Sinisilmät taivasta aivastaa,
olet
kotona.

muutosvastarintaa...

Muutosvastarintaa kuolevaiset
hallitsee.
Etenevän elämän sukupolvi
rahtaa vastarannankiiskiä
kottikärryillä.

Vanhuus on mätänemistä,
kukkaan puhkeaminen
elon kieltä
viestittää.

Perinnöt taakkana,
tuskana
kertaantuu.


Elämän uusin etenijä muutosta
kiertoteitä
juoksuttaa,
kehtoansa
vieroksuttaa.

ikuinen rakkauden pönötys...

Onko rakkauden tarkoitus olla tukena ja turvana,
molempiin suuntiin.
Onko rakkaus mitään.
Rakkaudesta rikastuu,
onnelliset erot.

Rakkaus on tilapäinen olosuhdepuutos,
sillä taivaalla linnut selällään.
Sinisorsa valkoposkihanhea
siskonaan
lykkäs.

Minun rakkaus on pöydän päässä.
Tässä ollaan pönötetty
toisetkin hetket.
Alkuun rakkaus oli seksin
selätystä, sittemmin lasten
silityksiä,
nyttemmin
kultaisia kutinoita.

Tolstoi...

Kastemato ylitti jalkateräni.
Olin kuseskelemassa.
Laitoin tupen       sisään,
seurasin matkalaisen matkaa.
Jalaton etenijä.

Palasin keittiööni, jossa kahvinkeitin pulputti
costaricaa.
Lueskilin illemmalla Tolstoin kirjaa.
Mies tsaarinmaalta.
Osaava luettava.

Onkohan nykyvenäjän Tsaari onnellin,
kun
alamaiset
tappoivat viattomat
lentoperhoset.

Uskoisin Tolstoin
tietävän,
hän nauraisi
hullulle.

papin kanssa aviossa----

Papin kanssa naimisissa.
Elän hyvän ihmisen naapurissa.
Pappini demoneita jututtaa,
yöt ja
muutkin huokaukset.

Pappi on lukiopoika.
Vanhusten dementoituva
hammaslääkäri.
Entinen merimies.
Jäi satamalaiturille.
Kulkukissat omakseen ottivat,
nyt olen hänet
omaksunut.

ulosottomies vaihtolavalla...

Ulosottomies vie sinut kierrätyskeskuksen
vaihtolavalle.
Olet osasi kapitalistisen
onnenpyörässä
pyörähdellyt.

Olet itse markkinatalouden kannattaja.
Nyt imet sormeasi vasemmiston
kierrätyksestä.

Elämä on tonttivuokrien makseluja.
Olit hintti,
lepakko tai muuten vaan
epänormaali
perheellinen,
niin
kuoleman tähtönen tuikkii
vaihtolavan
ylisillä.

huora

Voi, jospa maailma tietäisi, kuinka
avuttomilla osaamisella
maailmaa hallitaan.
Politiikko on pirun viettelemä
huora.
Hänen osaamistasonsa
alapäähän seisottuu.

Osaajat tietävät, mutteivat
toisten elämällä tahdo leikkiä.

Politiikko on syrjäytynyt,
ongelmiaan yhteisesti
hajottava sinisilmä.
Politiikko on yleensä
kaiken numeroisten
kenkien
suurkuluttaja.

Maksajina on
mukavuuksia äänestänyt.

iloiset häät...

Miksi vihille mennään,
miksi valat vannotaan.
Miksi erokellot erottavat.
Miksi.

Humalapäissään valat
kunnioittuu,
rapuloissaan
pari havahtuu,
kun kieli
beduniinin sandaalilta
maistuu.

Suvut levittelivät yhteiskunnallista
velkaantumistaan.
Kipot ja muut härväkkeet
kierrätyksen kautta
oikeisiin liittoihin.

Ol morsiamella tatska,
oli sulhollakin.


Harhaaskel.


esutsu.blogspot.fi

mustikat

Kynnet kasvavat salakavalan hitaasti.
Aina täytyy leikkailla,
hymyssä suin.
Osaan tanssitahdit.
Mutten taitoa taida.
Komian tanssiparini
taitan humpan hitaisiin,
valssin viettelyyksiin.

Mustikat huulet mustittaa,
toisten keräämät.
Minun sormeni mustikasta
tummuivat,
oikian käden,
olen vasenkätinen,
tunteella mustikoita
aatteleva.

Kynnetkin kasvavat,
hitaasti.

kylet kipeinä...

Kylet kippeinä.
En paljon eilen uurastanut,
muttei kylet vähästäkään
tykänny.
 Oikia puoli rutisee, joten vasemmalle oon
enempi taivutellut.

On se vaan mukavaa, kun kesälomahelteet
on vietetty.
lomat meni,
helteet eivät osanneet..

Näin hyvän unen,
loppua ei näytetty,
enkä muista
unestakaan mitään.

Oothan sinä mukavalla
tuulella.
Tuun käymään.

panokaveri

Antaisitko anteeksi, etten
huomioinut leskeksi
pääsemistäsi.

Sinä rikastuit kuolemalla,
sinä minun kullanmuruni.

Olin ennen rikkauksiasi
lemmittysi,
nyt aarteittesi
päälle panija.

Oletko vihkimiskunnossa.
Olen otollisella tuulella.
Manit kiinnostaa,
tavara ei,
mut
väljähtyyhän kaikki.

hautakumpu

Vaivaistalon akkahan se siinä,
kunnan elätettävänä.
Näin katseet huutivat.
Näin korvat yhäkin kuulevat.

Sosiaalinen turvallisuus on
yhteiskunnan
elinehto.

Rikas aikanaan varastaa,
jotta itsensä hautaan saattaa,
varastetulla arvolla.

Yhteiskunnan tulonjako
tasavaltaisesi.
Varkaitten ei varastella
hautakumpuansa,
köyhän ei pystyyn
haudatuksi tulemista.

Rahaa on säkissä samanverran.
Kaikille.
Hautaaminen unohtaa
elämisen.

vaihtolava

Suutelisin sinut itseeni,
jos huuleni rakkautta huutelisi.
Sanon itselleni kurku suorana
että sinut on tavoitettava.
Olet onneni synnyttäjä,
olet kuolemani
hautaaja.

Mut missä seilaat
heila rakkaani.
Oon rastilta rastille
pummilla etsinyt.

 Ehkäpä oletkin
ulkooveni takana,
vaihtolavan aarteita
penkomassa.

Siellä sinunnäköisen
eilenkin näin.

sote

Kävelen tähtäimeeni.
Kirkonkylälle.
Kissat seuraa,
koirat enemmän.

Viis kilometriä tunnelmaa,
loput kusetusjuomaa.
Mut viikonlopun
viettoon.

Pääsispä kaupunkiin.
Kerrostalon lokeroon.
Alakerran juottolaan.

Sote on ovella,
minunkin.
Tulevaisuus
kävelyittä
alakerrassa.

rosvot

Minut rosvottiin.
Jouduin pesulaan.
Veivät tauteineni sairaalaan.
Haisin kuulemma russakan
sulhaselta.
Kotihoidontuki luki akkojen tissien päällä, kun
minua siivottiin.
En tätä nöyryytystä kestä.
Elämäni oon ihoani varjellut.
Saippuat ja vamput ei oo huorastellut
ihokkaallani.
Nyt veivät vallesmannin silmien alla.
Rosvosivat minun tuoksuni,
identiteetini.
Laihuinkin kevyesti.
Yksityistä ei oo
tasavallassa.

ay-toimintaa

Kärpänen suuttu.
Hutkasin sen menemään.
Hetken kuluttua taas tuli kutkuttelemaan.
Kärpäslätkällä lätkäsin.
suutuspäissäni.
Seläleen heitäytyi.
Kirjeen kirjoitti.

Mulle on ihan sama kuolenko kärpäslätkääsi,
sillä eleskelen muutenkin tessissä
sovitut ajat.

Minun tuli myötänunnon
fiilaukset.
Kunnon ammattiliittolainen,
työnorja.

kiihkeä kaipaus...

Sinua tuntematon kaipaan.
Tiedän sinun olemmassaolostasi,
mutten ole viellä kerinnyt
tapaamiseemme.
Sinullakin on ollut kiireitä.
Sinä synnyit viisitoista tuntia myöhemmin, kun
isoisäni.


Rakkaus ei ole ikäkysymys.
Näin kertoi Hollywood-tähtönen, kun
viiskyt vuotta nuoremman nai.
 

Minäkin oon tähtönen,
sinä plus viiskymmentä.
Meidän tulevaisuutemme
on pilvissä.

Nyt otan nokka unet ja sitten
seurustellaan.

lumivaara

Oksentelin yläosattomissa.
Söin vieraanmaan kuumentamattomia
tihulaisia.
Olen sisäkalusteeni mättäälle
veivannut.

Istun kivelle.
Kivi on tautisen puhdas.
Siinä nököttänyt
iät ja ajat.
Minä tämän hetken, mutta
se ei pistä pahakseen.

Olen kalastusreissulla Karjalan
saloilla.
Esiisieni laulumailla.
Lumivaaran kesässä.
Täältä minunkin tarinani polveutuu,
olen jatkumoa elämäntarinassa,
joka juuri nyt
yrjöttää.

sarastaa

Aamuaurinko sarastaa pihakoivun takana.
Aamu, päivän eteeni
kokonaisena iltaan juoksuttaa.
Minulla on kokonainen valaistus aikaa.
Minua päivä kantaa,
ilta tukee,
yö levon suo.

Päiväseni teen tekemätöntä
työtä,
en kahtakertaa,
kerralleen,
sillä päivä on ennen
iltaa.

Kissani kinttua kyhnyttää.
Sekin tietää elon
rytmit.
Toisinpäin.

terroristit

Terroristit hymyä heläyttävät,
saivat koneellisen viattomia
ihmisiä tuhottua.
Kolmesataa ihmistä joutui
hirviöiden raatelemiksi.
Uhrien läheiset jäävät kitumaan
henkisesti.

Terroristit eivät ihmisiä.
Heillä ihmisen kuori,
muttei sisustusta.
Miks he keskuudessamme
ruokailevat.

Inhottaa on kaunis sana,
kun
näitä teurastajia
aattelen.

auta...

Kävelet ohitse.
Katsot toisaalle.
Sinä näet hädän,
pakenet.


Voisitko olla heidän asemassaan.
Sinä saatat ollakin.
Silloin ymmärrät, kuinka
kiitollinen autettu
auttajalle,
selviytymistään
kiittää.

Älä käännä katsettasi,
itseltäsi,
auta.

muutosvastarintainen

Kaunis katseesi alueella
mieliä pinnoittaa.
Mielipiteesi tienoota
liukastuttaa.
Olet hyväksi käytetty.
Olet.

Paikaliset eivät totutusta
luovu.
Muutosvastarinta on iltaaurinkoakin
viettelevämpää.

Ihmiset, jotka eivät muutosta halua,
siihen taivu, sopeudu
ovat hautansa kaivaneet.

Muutosvastarintaisimpia ovat ihmiset,
jotka luulevat menettävänsä
nykyisyytensä.
Itseasiassa he ovat eläneet
velaksi
tulevaisuudelle.

populisti

Tyhmä on ahne.
Tyhmä politiikko valituttaa itsensä
päättämään.
Ihmiset tykkäävät populismin
hurmiosta.
Kaiken vastustaja menestyy,
vaaleissa.


Yksikään yritys ei toimisi
samoilla menetelmillä
tilikautta pidempään.


Politiikka on teatteria, jossa
ihmiset näyttelevät
itseään.

Populistisimat
useammin.

viekoittelen...

Viekoittelen itseni hedelmäosastolle.
Mieleni karkkihyllylle makusteli.
Koko ikäni.
Tauti on synnynnäistä.
Makeiset on sisäsyntyistä,
suolaisilla mautonta evästetään.

Kauppareissu halpahallissa, jossa
kärry itsensä ahtaa.
oon kaikkea vailla,
en mitään, mutta
mieli viekoittelee.

Työntouhuun viekoitteleminen on
työlästä.
Järki patistaa,
tunteet tukistaa.
Viekoittelen itseni.

ruohonleikkuu

Ruohonleikkuuta hikihatussa,
paarmojen himon vallassa.
Elämysmatkaiua kotipihallani.
Rastaat hillomansikoita hillottavat,
salakavalasti nokassaan kuljettavat.
Kaikki ovat toisilleen
tärkeitä.
Minäkin ja manssikat.

Kuinkahan monta hikipisaraa
täytyisi pisaroittaa, jotta elo
sutjakkaamalta tuntuisi.
Olen turhamainen.
Hattupäässä, paidaton,
hymytön ystäväjoukko
nokittelee.
Huidon paarmat,
mutten
kutinaa.


Ruohonleikkuukone on tunteettoman
kakstahtinen.
Narusta hirnahtaa.
Kammesta sammahtaa.
Seuraan sitä, kuten
sorsapoika emoaan.

vapaat päivät

Tänään olen eilistä vanhempi,
tänään haluan olla menneitä aikoja
tyylkkäämpi.
Viisaammaksi tuskin tulen,
kaikki näkyi ensimmäisenä
parkaisuna.

Tänään kuitenkin näytän
ikäiseltäni.
Puoleenpäivään saakka olen
työmies vaillavertaa,
loput päivät,
esutsu.plogspot.fi

Neljä vapaata ja tunnen,
kuin taivaskin olisi
matalamalla.

itsekäs

Miksi uurastan.
Uurastan vuoksesi.
Itseni vuoksi en viitsisi.
Olen onnellinen, kun voin olla
avuksi.
Minun mieleni mukavoituu, kun
huomaan sinun voivan hyvin.

Toivon, ettet kiitäisi,
sillä teen tämän itsellenkin.
Olen itsekkään kohtelias,
huomiselleni.

mutakuono ja paljasjalkainen

Älä syrji itseäsi,
ole kohtelias muillekkin.
Alemuudentunto on elämäsi
aikaisempaa kehtoa.
Sinulta on minuus riistetty,
olet alastomaksi hakattu.
Siksi aikuisena kävelet, kuin
hevonen,
pää alaspäin.
Siksi arvostelet muukalaisia.
Sinun itsetuntosi kohottajat on
mutakuonot, joiksi
olet heidät ristinyt.

Autan sinua.
ystävysty maahanmuuttajaan.
Uskon, että sinä paranet,
kun huomaat vierasmaalaisen
omaavan samanlaiset tunteet,
kun itselläsi.
Maahanmuuttajan itsetunto on
yhtä haurasta, kun sinun,
paljasjalkaisen.
Yhdessä olette enemmän,
ystävysty.

raukea olo

Sateinen keskipäivä
kallistuu vasemmalle,
iltapäivään, jolloin
iltaaurinko kuivattaa
keskipäivän kosteudet.

Aamulla sade viittaansa
sovitteli.
Tummat pilvet levitti.
Raikas sade juoksutti
ihmiset räystäiden
suojaan.

Ilta on vuorokauden
raukein hetki.
Kaikki on tehty.
Tai tekemättä.
Osa osittain.

Yö kutsuu kylelleen.
Tyyny kertoo, onko unesi
levollinen.
Ikkunan takana ilta sammuttaa
valonsa.
Sinun silmäsi
unimatkoille.

närästää

Ihmistä vaivaa ja kaivaa.
Kerjäläiset olivat viimevuoden
närästys.
Tämän kesän hitti on vallkoposki hanhet.
Ne ärsyttävät.

Pienet on siis elon murheet.
Ihminen tuhoaa tuhannesti raskaammin
luontoa, kun
nälissään oleva
kerjäläinen,
hanhi, joka ei vuokraa
niityille maksa.

Ihminen saisi olla tyytyväinen, ettemme
ole viellä saaneet
lähtöpasseja tältä
tellukselta.
Olemme eläneet todella
tuhovimalla.

hyvä ihminen

Sinä silmilläsi kuulet.
Korvillasi aistit,
olemuksesi tuntee
huoneen lämmön.

Sinusta on elämäsi varrella tullut
miellyttävä ihminen.
Elämäsi on ollut rikasta
näkeväistä,
köyhää olematonta.
Olet tuntenut elämän
nurjankin puolen.
Olet enimmäkseen ollut
silkkisissä asusteissa.


Sinä taidat kielet, saksat ja
muut.
Enemmän taidat elämän
kielen.
Ymmärrät kuulijaasi,
sanomatta sanaakaan.
Kuulijasi tuntee
ymmärryksesi.

Olet aarre.
Et vain sitä muille
paljasta.

Minä etsin.

alan uskovaiseksi

Minä ruppeen uskovaiseksi.
Silloin elämää aukeaa.
Katson polviini ja rukousta
väännän.
Eiköhän sillä asuntojonossa
siunausta saada.


Olen reilusti ja reippaasti kaupungilta
anonut asuntoa.
Olen liian energinen, totesi
tyttö, jolla rintapielessä enkeli-pinssi.


Kuukauven päästä oon asunnonhaku kunnossa.
Olen maantienojasta noussut
vapahtajan viimeinen kadonnut
lammas.

kadonneet osoitteet...

Lähettelen tervehdyksiä.
Muistan sinut.
Osoitteitas en.
En ole aikoihin käynyt luonasi,
käsipäivää sanomassa.
oletkohan elävien kirjoissakaan, vaan
oletko muuttanut.
Et kyllä sinäkään ole viestejä lähetellyt, joten
kylmättää.
Saatathan niin itsekkin ajatella.
Kun saan tämän makaroonilaatikon
syödyksi, ruppeen tonkimaan osoitettas.
Itse asun valtion täysihoitolassa.
Tänne rettuuttivat,
ilman syytä, tietenkin.

lätäkkö

Sateenkastelema pihamaa.
Maa höyryää, kasvit viittaansa
ravistavat.
Linnut lätäköstä juomaryypyt
nokittavat, kulkukissakin
kilttänsä liputtaa.
Koirani matkii ja vesinäytteet sekin.
Etana ja kastemato lätäkköön matkalla.
Koiraseni täytyy kieriskellä heidän
päällään.
Kumma tapa.
Äiti lapsensa kanssa
luovat pihaan elämän eloa.
Lapsen riemulla ei rajoja, kun
lätäkkö kutsuu.
Vesi roiskuu, mieli ilojen
mukavimmat.
Sateinen pihamaa
elämän
pihamaa.

siniristilippumme

Isänmaa.
Isänmaani on kotini.
Historia on tulevaisuuden sisäovi.
Tulevaisuus ilman ulko-ovea ei avaudu
ilman isänmaani historiaa,
ulko-ovea.

Siniristi lippumme liehuu
hymyssä suin.
Lipun historia kunniaa
heiluttaa,
tulevaisuutta
valoisuttaa.

Suomalainen ihminen
tuntee kotimaansa.
Suomalainen on ihminen,
jolla silmät kostuu
maammelaulun jylhään
pohjolan sointuun, jota
kunniakas lippumme
säveltää.

läheisyys

Olen araksi ahavoitunut,
luottamukseni ihmisiin
huvennut.

Olet lähelläin.
luottamukseni ihmisiin
lähenee,
sinusta
tarttuu.
Viel aattelen kaiken kääntyvän,
ikävään yksinäisyyteeni,
mutta nyt haluan
kanssasi viettää
rauhoittavaa
luottamuksellista
hetkeämme.

aika

Liukastelin jälleen.
Hiekkatiellä,
elämäni tiellä.
Vauhtini pölyttää jälkeni.
En tunne kiireitteni syytä, mutta
minun on otettava aika kiinni.
Mitä ylimääräisellä ajalla teen?
Ihmisellä täytyy nukkuessaankin olla peitto päällään,
vaikka kuuma kuumottaisi.
Ihmisellä täytyy olla aikaa, vaikka
hetkinenkin riittäisi.
Aika kuluu nopeasti,
siksi sitä pitää ajastaa hetkisesti.
Säilöntään siitä ei ole.
Pakastaminen tekee ajasta muistelemista.
Ajan hamuamisen vuoksi
liukastelenkin.

sanaton...

Kuinka voit?
Aikaa on kulkeutunut siitä, kun
viimeksi tuntojamme haastattelimme.
Olit kiireinen,
minä kiireisempi.
Jotakin jäi sanomatta,
jokin yhäkin mietityttää.

Ehkäpä luonnon sävelet tahtoivatkin näin.
Ehkäpä onkin tunnoillemme eläväistä,
ettemme kaikkia saaneet sanotuksi.

Sanattomat mietteet sanottuna
satuttaa,
kadottaa,
elämää kudottaa.
Ehkäpä sanomattomuus
elämäämme elättää.

maanantai

Maanantaiaamu viikonpäivistä aikaisin.
Viikon alkupään alussa,
arkipäivien kivijalka.
Pois laantui viikonloppu,
tulevaa päivitellen.

Minne kulku johtaakaan,
manantain selkä aivastaa.
Kävin kaupassa.
Kauppakin sisälsi maanantain
mielen.

Maanantaina haukottaa,
maanantaina ollaan
olevinaan.

elämäsi lähde

Sinähän yritit parhaasi, vaikka epäonnistuit.
Sinä onnistuit, vaikket saavuttanut kohdettasi.
Sinä onnistuit ahkeruudellasi voittamaan
tulevatkin saavuttomat kohteet.

Saavuttomat kohteesi pelastivat tulevaisuutesi.
Sinun tulevaisuutesi on toisaalla.
Sinä tulevaisuuttasi hyväilet.

Saavuttomat asiat
ojentavat sinut
elämäsi
lähteillesi.
Niillä lähteillä on
elämäsi.

kauniit ilmaisut...

Kauniit sanat hivelevät kuulijaa.
Sanat, jotka osasenkin totuutta
toruvat, kuultavat  ikävästi,
mutta rehellisen kuuloisesti.

Juhlissa juhlavasti.
Arjessa elämä juhlii.
Arkipäiviin rehevät
totuudet ajastuu.

Kauniilla sanoilla arjen totuudetkin
kuulostavat juhlapäivien juhlilta.
Ruman sanan sanottaminen
tietää kiitospuheitten
unohtamista.
Kauniit ilmaisut luokseen
kuuulemaan kutsuu.

poppelipuu...

Ei ihminen syntymästään kauaksi
elämään ennätä.
Näköetäisyys.
Muistin varressa ainakin,
matkan pituus elää.

Minä aavistin ennakkoon.
Syntymänikin.
Kuolemiset on väliaikahommia.
Vähän väliä, niihin tottuu, eivätkä
syntymäjuhlia varjosta.

Istun bulevardin rutotuksen varjoisella
istuimella.
Tässäkin penkissä monet eläväiset
kuolemansa eteisessä.
Jalkojeni alla muutama,
selkäni takana maatuneiina useimpia.
Kirkon vaalea seinä elämää
kuvastaa,
poppelipuu iloa kasvattaa.

yksinäinen

Kaipaan yksinäisyyttäni,
raivoan läheisyytesi ihanuutta.
Mieleni ei pitkiä aikoja makoile,
enempi luoksesi pakoilee,josta
rimpuillen takaisin
yksinäisyyteeni.


En ole iteksein syntynyt.
olen sekoittunut seurueeseen,
elämän tivolin rattaille.
Näytökset naurattaa,
mieli itseään voitelee.

Kissani ymmärtää.
Sekin seuraa kaipaa,
minua,
enimmäkseen.

väliaika

On väliaika.
Huilataan.
Puoliaika.

Sulattelen kuulemaani.
Mieleni tunnelmoi,
sielu tyytyväisyyttään
keinuu.

Puoliajankin elän esityksestä.
Minua se vie yhä lähemmäksi
esityksen sisintä.
Esitys sulaa mielessäin,
rakentelen itseäni uuteen.

Tunteet elämää keinuttelee,
huomiseen tämänpäiväisen
mielihyvän uinuttaa.

kuoleman kalpea

Olen kuoleman kalpea.
Tiedän, että kohta helpottaa.
Otan yhden juoman.

Kuolemaa en pelkää, sillä
piru ei pidä varmoilla
saatavillaan kiirettä.

Eläminenkin on toisinaan
mukavaa.
Toisinaan.

Vetelen päivänkakkarasta
terälehtiä pois, joka toisen...
rakastaa, ei rakasta, rakastaa...

Oksettaa.
Otan juoman, toisenkin.
Oottelen päivänkakkaran
vastausta.

vanhus ja ruislimppu

Vanhus kaupassa asioi.
Ennen hän myyjälle tilauksen teki.
Nyt itse tavarat haetaan,
punnitaan ja maksetaankin.
Aika on rientänyt.
Hänen lapsuudessaan
kaupasta suolat ja sokerit haettiin,
Nyt kaikki.
Ruislimpunkin lämpöset tuoksut
vanhus muistaa.
Nyt limppu tehty ulkomailla,
pakastettu,lämmitetty kaupassa,
hyllynkulmassa lukee:
juuri uunista, kotimaista ruislimppua.
Vanhus tietää kauppiaan
puhuvan vehnäsiä.
Eikä osta.
Hän päätti maistella muistojensa
limppua, jonka itse leipoi, paistoi ja
perheelleen tarjoili.
Vanhus hymyili,
hänelle tuli hyvä
mieli.

superkuu

Superkuu katsoo yötämme.
Sudetkin.
En voi nukkua.
Kuutamo kertoo itsestään.
Juoruaa muista.
Sudet rinteellä laulavat,
sillähän on elonkorjuu
juhlat.
Luonto on hiljainen,
luonto asukkaitaan
kuuntelee,
kuu juhlavalaistaa.
Kiereskelen peittoni
kainalossa.
Taidan itsekkin lähteä
juhlimaan.
Rinteelltä kuuluu
kaunis aaria.

hullut

Sota on joukko hulluutta.
Yksittäinen välivallanteko
mielipuolista.
Järki ei koskaan suutu.
Väkivallan käyttäjät ovat
mielipidehullujen
esitaistelijoita.

Valtiollista terroria tehdään
mielisairailoiden valtakeskuksista.
Näitä keskuksia on
maailmassa liikaa.
Sairaskaan järki ei suutu.,
vaan mielipuolten
yhteenliittyminen

Eläin tappaa elääkseen,
ihminen huvikseen,
alistaakseen,
omaa egoaan
nostattaen.

yksinäinen kilpaauton kuljettaja

Yksinäisyytesi hymyilyttää itseäsi.
Olet kilpaauton istuimen täyttäjä.
Elämän tavaratilaa ei ole.
Pelkääjänpaikka puuttuu.
On yksi istuin.
Sinä.
Elämäsi vauhti yksinäisyyttäsi
seurusteluuttaa.
Olet elämäsi käskijä,
et halua toisten.
Taputan sinulle taipaleellasi,
silä olet osuutesi nopein.

lapsuus ja vanhuus

Lapsi helpotukseen itkee.
Lapsi naurulla ja itkulla
elämäänsä esittää.
Hän sieluansa esittää.
Vanhmmiten nämä luonnollisen
pätevät sielun voiteluaineet
jäävät käyttämättä.
Tilalle tulee hysteerisiä
purkauksia, joista ei luojakaan
selviä, ilman pirun kaveruutta.
Lapsen viattomuudella maailma
toimisi luonnollisemmin.
Ihmisen aikuisikä on
turhuuksien turmelemaa,
katkeruuksien rakennelmia.
Vanhuus palauttaa ihmisen
lapsuuden aikaan.
Aikaan, jolloin elämä sanelee,
ei ihmisen keinotekoinen
hyvinvointi.

Norppa

Itikka inisi, minä vihelsin.
Onkivapani illan hämyssä
kalaonnea vaaputtaa.
Iltaaurinko vedenpintaa
heijastaa.
Tyyni Saimaan pinta
vesihyönteisistään väreilee.
Pienet kiven kohoamat
horisonttia näyttää.
Yksi kivi nousee,
häviää.
Viimein ymmärsin, että
Norppahan se iltapalalla.
Nostan onkeni.
Nostan tervehdykseen kalahattuni.
Olen luonnon komeimman kaljupään
kalastaja kaveri.

iltasella

Ilta tummuu.
Ilta luokseen uinuttaa,
makuulleen kutsuu.
Ilta on aikaa, jolloin
elämäänsä on helpoita
jälistää.
Ilta kirjankin kannet
avaa.
Illalla on helpointa
tunnustaa, toiselle
tyynynpäällliselle,
että rakastan sinua.
Yksinäinen tyynykin seuraasi
uneksii.

heiluttelin

Heiluttelin laiturilla.
Lähdit.
Heilutin, jotta tiedät osoitteesi, jos
palaat.
Mikäli et takaisin osaa,
muistat heilutukseni.

Aurinko laskee lähtijän
perässä.
Tulijaa kuutamo seuraa.
Yhdessä eivät
varjosta.

Heiluttelin mieleni
ikävään.
Palasin kotiovelleni.
Avainkin itki.
Mieleni muistoja
painotti.

Nukahdin.

hymy

Hymyilen hyvämielisen ilmeesi
nähtyäni.
Minuun tarttui hyvä
mielesi.
Aion sen säilyttää,
ainakin puolipäivää,
sillä keveämpää
on läheisillänikin.
Sitten, kun kenkuttaa,
meen nurkan taa, huutasen murjotukset
kivikkoon, peltosten kuraojiin.
Hymy,
enemmän, kun
ilme.
Hymy on tervetulotoivomus.

vuoteen hellä kutsu

Ihminen, joka ei ole koskaan pettynyt,
ei ole ihminen ollenkaan.
Pettymykset ihmisen ihmiseksi
rakentaa.
Ilot ja mukavuudet
pettymykset kukittaa.
Et osaa hymyilläkään,
ellet tuntisi pettymyksen
tuomaa mielipahaa.

Elämä on tanssia
surun helmoissa,
ilon kengissä.

Elämän illallinen on
vuoteesi hellä
kutsu.

ihan yksinään

Ihminen, ihan yksinään, suuren massan
pieni kulkija.
Yhteiskunta päättää massojen
kohtalosta.
Ihmisen  elämänpeitto.
Massasta irtautunut ihminen
lainsuojaton.
Yksinäinen susi, joklla
ei ole
elämänpeittoa.
Mieli tuntee,
ilosta ja surusta.
Ihminen yksin
toistensa peitossa.

nuori

Lapsi, joka lapsuutensa kodin
vaihtaa koulupaikkoihin,
työelämän pyörteisiin,
kiittää elämällään.

Lapsuus valelee nuoren
elämän.
Hän tietää, että kodin ovet
ovat aina tervetulleita.
Hän muistaa vanhempiensa
torumiset,
hän tuntee kiitosten
hyväilyt.
Hänen on hyvä elämäänsä
aloittaa.

isätön isä

Isätön isä.
Lapsesi katsoo sinua,
olethan hänen isä.
Sinä et katso isänä lastasi,
sinä et osaa,
olet isätön.
Toimit, kuten toivoit
isäsi toimivan.
Virtuaalisesti.

Isätön isä, katkaise
isättömyyden kierre.
Ole lapsellesi isä,
kädestäpitäen.
Asuitpa hänen luonaan tai
kauempana,
ole aina
lähempänä, kun oma
isäsi.

Hyljätty

Hyljätyksi joutuminen ihmisen
alentaa.
Avioerot vieraannuttavat
lapset vanhemmistaan.
Lapsi tuntee hylätyksi tulemistaan,
vaikkei ääneen itkekkään.
Itsetuntoa erot romuttaa.
Lapsi aikuiseksi aikaantuu,
mutta mielissään hän
menettämisiään miettii.
Hyjätyksi tulemistaan,
kuollakseen pelkää.
Siksi he elämäänsä
viimeiseen hengenvetoon perhettään
pystyssä kannattelevat,
vaikka olisikin
viisasta
luovuttaa.

syntymä viisas

En enempää itseäni vääristellä voi,
kun luulottelemalla olevani syntymäviisas.
Synnyin elämään silmät kiinni.
takapuoli meinas ensin, mutta
viisas kätilö ojensi ja tulinkin
nuppi huutaen.

Sen muistan että kylmää oli.
Kohtu oli hieno mesta,
eväätkin heti esillä.

Totuin nopiasti tähän maailman
humutukseen.
Eväät lähiruokana oon nauttinut.
Nyttemmin hieman hankalaa.

Viisaudet ei siis tullukkaan ensimmäisenä
syntymäpäivänäni.
Oon haravoinut puolivuosisataa,
ylikin, mutten ymmärrä milloin
minä lopullisesti viisastun.
Vai kannattaakohan sitä
enää
haravoidakkaan.

vauva ja mummo

Puolivuotias vauva itseään
tuhnuttaa.
Hän on haurailla käsivarsilla,
häntä tuudittaa ihminen,
joka oli samanlainen
yhdeksänkymmentä
vuotta aikaisemmin.
 Mummo tuudittaa vauvaa,
hyräilee vuosisadan
hyräilyjä.
Hän itseään elää
vauvan kautta.
Hänen silmänsä ilosta kostuu,
surusta kostuu,
rakkauden täyttämästä elämästä
kostuu.

Vauva hymyään hymyttää.
Pienet sormet mummon
sormia puristavat.
Kummankin silmät
kostuu.

opettaja

Vanha opettaja opettaa oppilaitaan.
Hän oppilaansa innostaa,
hänkin innostuu.
Opettaja oppimansa
jakaa,
hän kokemuksensa
esittää.

Ilman oppilaitaan hän ei
näkisi maailmaa.
Nuoret päivittävät
hälle
nykymenon.

Muistelin kouluaikaani.
Muistelin elämään
kouluttajaa,
opettajaa,
ihmistä, miellyttävää
nuoren ihmisen
kannssa eläjää.

saanko ajastasi hetkisen

Saanko jutella kanssasi?
Olen yksinäinen.
Olen sitä tahallani,
mut nyt mieleni
huutaa ihmistä
kuulijaksi.
Olen katsellut, kuinka
aamuisin koiraasi ulkoilutat.
Hymyilet aamukasteelle,
ihastelet luonnon heräämistä.
Kasvosi loistavat,
kun ympäristöäsi
ihastelet.
Haluaisin hetken ajastasi.
Istuisit hetkisen kanssani,
saisin sinulle elämääni
purkaa.
Uskalsin tätä pyytää, koska
juttelit katua ylittävälle
siilille.
Minusta olet
ihminen.

yö-duunari

Aamu arasti avautuu.
Aamuaurinko hymyään
huomentaa.

Kaupunki heräilee.
Lehdenjakajat kärryjensä
kera aamulehtiä kolisuttavat.

Olen aamusta aikasin
tykännyt mennä
yöpuulle.

Illasta aikasin työmaille.
Tykännyt ja sittemmin
tavaksi tallaantunut.

Minusta yö on elämän parasta
aikaa,
miks siis en
yö-työtäni tekisi.


Muutenhan nukkuisin onneni
ohitse.

siivoustalkoot

Lakasen lattiaa.
Olen sotkeutunut muruttamaan,
pöydän alle lakasemaan.
Nyt silmiä kirvelee
murutuksien kasaantuminen.
Jalkapohjatkin
tasasemmalla tallustelis.
Imuria en viitsi käyttää, kun
se sisäänsä vetää.
Tyhjennys on kuitenkn
huoleni.
Lakasen ja parvekkeelta
rikkalapion tyhjennän.
Osan taivaan tuuliin,
osan kierrätykseen,
naapureille.
Naapurit on  jäykkää
porukkaa, eivät
liehittele minua.

kukkaniitty

Olen kukkaniityn vallassa.
Olen puutarhuri.
Hallitsen kukkien laiton,
osaan istuttaa, leikata,
kimputtaa, taidan alan
tiedot, tietämykset.

Mutten taida luonnon luomaa.
Niitty on järjestelmien
luomus.
Niityn jokainen kukka
paikallaan,
omanaan.

Väriloisto läpivuoden
kauneuttaa.
Kasvit elävöittää
pakkashangen pintaa,
väriloisto
juhannkselle omansa
loistattaa.

Jokaisella on paikkansa ja
akansa.
Jokainen niityn asukas
kuuluu hetkeen,
tuoksuttaa tulevaisuutta,
kauneuttaa
luonnollisella kauneudellaan.

Tähän en minä,
ammattilainen
pysty.
pystyn huonosti
hetken matkimaan,
hetken.

luontopolku

Askeleeni viettävät matkaani.
Hiljainen  luontopolku
kuunnelluttaa.
Äänet ovat paikallista
elämää.
Ihmisten askareet eivät
erämaassa kaiu.
Ihmisen jälki jaloittuu
jalanjälkiin.
Nuotiopaikat ihmisen käynnistä
viestivät.
Nuotiossa on paikalliset luonnon
ahertajat.
He tuhkat ja kekäleet
luonnon kiertokulkuun
kierrättävät.
Käki kukkuu.
Olen luonnon
helmassa.

hiljaisus

Hiljaisuus kuiskaa ,
kuinka äänetömillä
askeleilla
voidaan elämää
kuluttaa.

Hiljaisuus katsoo sinuun,
sinä kuiskaamiseesi.
Hiljaisuus teidät
tunnistaa.

Sielukas elämä
synnyttää
elämän hymyä,
sitä jota
tarjoilet.

Rakkaus hiljaisuudesta
koskettaa.

lomilta paluu

Vuoden oottelet.
Sitten kesälomasi
silmillesi lehautat.
Sen kulutat joutusasti.
Paluu työhön on kyntömiesten
touhua.
Vuoden päästä pääset
jatkamaan lomaasi.
Saan nopiasti  kolkytkertaa
lomahitoriaa.
Ain samat ilot ja kyntömiesten paluut.
Oisko pareen, ettei lomat sotkis.
Huonompi ois jatkuvat lomat,
kunto ei kestä,
kyntömiesten touhuu.

aika

Tulen ajallani.
toisten ajoittamalla,
omalla osuudellani.


Ihmisen aika on toisten vetämää.
Itselle se tikittää joutoajoilla.
Aika on ympyrä.
ihminen ympyrää pyörii.


Pääsethän ajastasi poiskin,
mutta sitten olet ajaton,
vailla ajallista aikaa,
joka ajastaa elämäsi.


Ihmisen kanattaa
napata aikaa,
sillä se
jätättää.

Kuvittelin homman vaikeammaksi.
Valvoin yöt,
kiertelin lakanat,
tyynyt rututin.
Uni pätkissä pötkötti.
Hikikarpalot otsakiharoita
permanettasi.
Jännitin.
Olin kireä, kun viulun kieli.

Aamulla astelin työpaikalle.
Kompastuin ulkoovella.
Löin otsani lasioveen.


Työhönottaja toimitti
amatilliset jorinansa.
Olin jännityksestä
pötkönä, sanattomana
itseäni asettelin..

Viimein ymmärsin, että työn olikin
saanut toinen.
Viimein olin vapautunut.
Viimein heräsin,
untahan tämä,
onneksi.

kuljetuskärry

Hetkistä aika kokoontuu.
Ajassa mielemme ikääntyy.
Aika kulkee eteenpäin.
Nuoruus on mennyttä aikaa,
olen nyt ajallisempi.

Hetket eivät kaipaa
urakointisuunnitelmia.
Hetket hetkellään,
ajallaan aikaani
ajastaa, huomiseen
kuljettaa.

Aika on kuljetuskärry.
Syntyessä kyytiin,
kyllästyessä
aikasi
pysähtyy.

lomat lusittu

Aamu sarastaa,
uneni aamuun
silmäni avasi.

Eilen loman viimeinen
aamu,
tänään ensimmäinen
työ aamiainen.

Kummallakin on
kytkökset
minuun.

Olen, kuin juuri syntynyt
pöllön poikanen.
Silmillä suurilla
eloani
ihmettelen.

ilon suru

Kuinka kauas suruni siirtyy.
Olen matkojani kävellyt.
Tahtoisin
iloita.

Ilo sydäntäni juoksettaa
suruni
viemäksi.

En tunteita saa
pahvilaatikkoon.
Lähettäisin
aiheuttajalle.

Koivussa lintuperhe
iltaansa ihailee.
Poikaset elämään
valmiit.

Minä lennosta
tipuin.

sinä

Hylkäsin, kun pelkäsin.
Aidan ylitse astuinkin.
Mutten saanut itseäni
juoksujalkaa luoksesi.

Tiesin, että loukaat tunteesi,
minä
mieleni.

Aika vaan ei ole
tarpeeksi ajallemme.


Ehkä ajallaan,
mutten
tunteitani
myöhästytä,
sillä kuljet
mielessäin.

Anteeksi, että
aavistin.
Uusintalähtö.

Elämä on
eilisestä huomiseen,
tänäänkin.

kiintiöt

Miehenä olemista täytyy perustella.
luottamustoimet jaetaan
kiintiöillä.
Pätevyys toisarvoista.

Tasaarvon periaitteita ei
ymmärtäminen käsitä.
Tasaarvoistahan olisi olla
tasapuolinen,
pätevin valittakoon.


Pätevä savotan tekee itsekkin.
Laiska tarttee tekijän.
Saamaton valittaa
olosuhteista.

Pätevä nainen on pätevä.
Itsestään selvää.
Hänhän tekee.

Suomalaiset yritykset muuttavat
ulkomaille.
Orjatyövoimaa lapioitavissa.
Ympäristö kysymyksissä ulkomaat
neuvettelukykyisempiä.
Ammattiyhistysten jäsenet
ulkomailla sukupuuttoon
kuolettuneet.
Mikäs ollessa.
Rahaa koneet rallattaa,
kotimaan väki huuliansa
pyyhkii.
Suurin luonnonraiskaajia rakastava
suomalainen on kaksinaamainen
kuluttaja.
Hän on elintasopakolainen.
Hän helpolla hilloa tahtoo,
hänelle oma napa läheisin.
Hän ei näe kulman taakse.
Jos siemennysnesteensä
ei ole tuhoutuneet, niin
ne tuottavat sitä mitä
hän ihanoi,
vammaisuutta.

kantakirjoissa

Liekkimeri sisälläni loimuaa.
En sammuttele.
Antaa polttaa tarpeetoman.

Tyhjyyttäkö kumisee?
Täytän.
Mutta eri täytteillä.

Ihminen on joissakin kirjoissa.
Tuotantoeläimet kantakirjoissa.
Olen tuotannosta karannut.

Syyttelen menneisyyttäni,
suutelen huomista,
aivastelen nykyisyyttä.

politrukki

Ryslandiassa oli politrukki,
viisasta saattamassa.
Viisas sai sanasen sanoa,
mut politrukki päätökset
päätti.

Eu.ssa on komissio, joka
jäsenvaltiotaan saattaa.
Maa sanastaan anoo,
mut komissio päätökset
päätti.

Sosialismin oppikirjaa
kapitalismi
toteuttaa.

Tuhoon itsensä jouduttaa,
kuten
oppiisänsäkkin.

Miks ihmispää viisautta
karttaa.
Taitaapi viisaus olla
viisaasti,
erossa.

pöytäliina

Nyt hyväntuulinen hetkeni
tuulettuu mukavasti.
syytä en tuulenpuuskaan
tiedä.
Ehkä karannut juhlista.
tämän tuulen kanssa
pöytäliinoillani
tanssin.


Hetken päätä jurputtaa.
Se on koteloiutunut.
Ikävä tauti.


Hyväntuulinen naamani
sai selkävoiton.
Jurputtajaa ahistaa.
En halua sitä
pöytäliinojen
rypyttäjäksi.

Olen elämäni lukutaidoton.
En osaa lukea sinua.
Itseäni kerron.
Mutten jakamalla sinua.
Haluaisin meistä yhtälön,
joka ei vähene.
Elämän taseissa.
Sinulla on sielun lukutaito,
ymmärrät oppimatonta,
mutta elämänhaluista
ynnäilijää.
Siksi silittelen
sieluasi.

valkoposkihanhi

Tasasin tunteeni .
Sytytin tupakaksi.
Mietin miksi minä täällä tupakoin.
Miksi tasailen.
Itseäni en tänne tilannut.
Olenko oikeassa osoitteessa.
Kuka hakee pois,
milloin
mietin nortin savussa.


Oldottelen palautustani.
Kaiki menevät ohitse.
Olenko hukkapala.
Olenko,
en mitään, kellekkään.

Sytytän toisen.
Oottelen.
Valkoposkihanhi pasko
varpailleni.

palvelijat, palveltavat

Sulkiessani kodin oven
olen yksi palveltava.
Maailmassa olen yksi uhmiskunnan
palvelija.
Edustan rotua, joka
menee palveltavaksi
oman rotunsa edustajalle.
Näin eivät muuta toimi.
Vain kutitukset ja syyhyn
hoidot,maailman hiljaiset.

Sulkiessani kotini oven
sisään päin.
keitän itse kahvin.

Olemme toistemme
palvelijoita.

Paha pappi itsestään saarnaa

Miksi uskovaiset eivät usko
ihmisyyteen?
Miksi uskovaiset eivät
hyväksy muita uskovia?
Uskonto on tapattanut
enemmän, kun sodat
yhteensä.
Rovioilla papit
uskottomia syntisiä polttivat.
Uskovaiselle kelpaa
verotulot.
Tekopyhyyttä kirkko
saarnattaa.
Paha pappi itsestään
saarnaa. (Mikko Juva)
Kirkon täytyy olla yhteiskunta
kelpoinen,
osallistuvainen.
Tasaarvokysymykset
poltattaa.

Lätkäsin kärpäsen selälleen.
Sätki aikansa,
lintu vei poikasilleen.
Tuli uudelleen
viidesti.
Kärpästen oma vika,
ihokastani kutkuttivat.


Olen auringon hellimässä
hoitopaikassa.
pihanurmikolla,
hevosen loimen
päällä.

Hevonen on metwurstissa.
Minun tulee ikävä sitä,
koska varsasta saakka
tunsimme.


Lintu istahti olkapäälleni,
pyysi ristiäisiin.
Lupasin.

vapautunut joukkoliikenne

Ennen kelloni linja-auton kulusta
tarkastin.
Linja-auto vuosikymmenet ajallaan.
Elämäämme kyyditsivät.
Vuorot elämää kuljettivat.
Aikataulut laadittiin yhteisen
hyvän kulun mukaisesti.
Linkku hoiti nekin reitit, joista
polttoaine  rahoja ei matkaliput
korvanneet.
Ne ajat ovat vanhanliiton aikoja.
Vanhanliiton ihmiset näkivät
huomisenkin jälkeiseen aikaan.
Nyt kelloni käy tarkastamatonta
aikaansa.
Linjat kilpailutettiin.
Voittaja voitti.
Lakkautti vuosikymmenten
kulkusuunnan.

ikävä

Katsomme ikkunastamme, kuinka
lapsemme perheineen
menevät koteihinsa.
Katsomme vaimoni kanssa,
hiljaa
sanattomat silmämme
heitä saattaa,
silmät kostuvat
kaikesta heihin
liittyvästä.

Olemme kahden.
Suuret huoneet
äänistä
tyhjenneet.

kotimme

Ennen asuntomme liikettä
villisti vilisti.
Lapset elämää
harjoittivat.
Kotimme .
Ilot ja itkut
elon askelet
asuntomme
elämöitti.
Työllä suut
ruikittiin,
mielet
mukavoitiin.
Jokainen teki
mitä osasi,
kerkesi.
Jokainen neljästä
lapsesta ,
meistä kahdesta
vanhemmasta,
olemme olleet
osallisia
elämäämme.

valokuvat

Vanhoja valokuvia katselen.
Menneisyys on muistokasta.
Kuvat mieliin tunnelmat
palauttaa.
Hetket kuvastuu.

Vaikka suruakin
kehyksiin mahtuu,
silti
ilona mieleen
palautuu.

Monet kuvat nuorempia,
vaikkakin vanhempia,
kun
tämä hetki.

Nyt uuvutus on levinnyt silmiini.
Aiemmin väsytti.
Tyynyni kutsuu,
peittoni viekoittelee.
Käperryn sängyyni, kuten
ennen syntymääni,
kohdun
suojaan.
Toivon, että huominen suoristaa.
Mieleni ylähirsillä vilkuttaa.
Toivon, että lähimmäiseni voisivat
yhtä hyvin, kun itsekkin.
Toivon hyvänyön suukotukset, sillä
sadatta kertaa sepustelen.
Kiitos, että saan kanssanne
runojani nakuttaa elämään
herättää, päivällisille  hoputtaa,
hyvää yötä.

varjo

Kasvosi kuvastaa sydäntäsi.
Siksi kaukaa erotin.
Olet katulamppujen
kaunis varjo.

Päivällä sinä nukut,
illoin varjonani.

Katsot kulkuani.
Mitä tuumaat?
Minä sinua varjostan.

Tulen valoisaan aikaan.
Menemme.
Suutelemme
varjomme
toisillemme.

laihuttelen...

Kävin taasen lenkillä.
Taasen nälättää,
juotattaa.
Syön ja juon.
En kevene, vaikka
ravaan maisemat
piloille.

Oonkin aatellu, että
makoilen vaan.
sillohan mulla eväätkin
säästyy.
Juomat jäähtyy.
 Ja hoikustun.

Tai sitte teen, kuten
mieltäni huvituttaa.
Tärkeintähän on
viimetipassa
hyvissä voimissa
hymyäkin
vääntää.

paljaat varpaat

Kovettuneet jalkapohjani
kesälomasta
astuneet.

Työkengät pukukaappiin.
Lomavarpaat arjen lomauttaa.

Ilman työtäni en nauttisi
lomastani.
Varpaani kengittyinä
astusivat.

Työ, tuo elämäni
tekijä,
kiitos
paljaista
varpaistani.

työ

Tein työtä käskettyä.
Sain tilipäivän.
Sain elantoni.

Työ on teititelyä.
Oikea työ on hikistä
työtä.
Oikeaa työtä on tarjolla
vähemmän, kun
teitittelyä, tuota KELAN
vastiketta.

Jos ihmiseltä otetaan pois
työ,
hältä viedään itsetunto.
Hänet elävältä kuoritaan.

Työ on ihmiselle
elämä.
Työ on sosialinen asia.
Työ tekijäänsä elättää.

abortti

Olet vaatimaton viettelijä.
Makaat paarijakkaran vierellä.
Miksi humalaasi viettelet?

Istut iltaa unohtaaksesi.
Makaat unohtaaksesi.
Et muistojas voi
sammuttaa.

Nostin sinut jakkarallesi.
Hymyilit.
Kiitit.
Pyysit kahtasataa
jatkoilla.

Kerroin, etten lapseni tappajalle
panorahoja.
Katsoit tarkemmin.

Teit abortin.
Vältääksini
minut.

Minun on ikävä
lastani.

Vilkutit

Vilkutit ikkunastasi.
Samasta, josta aamulla aamuaurinkoa
tervehdimme.
Menen iltaaurinkoa vastanottamaan.
Toisaalle.
Minun on ikävä.

Palaan samaan ikkunaan.
Palaan yhteiseen ikkunaamme.
Palaan.

Saavun ikkunamme taakse.
Et ole akkunassamme.
Olet mennyt.

Itken onnettomuuttani.
Itken matkaani.
Itken.

Ikunasi taakse oli
saapunut mies, joka
ei lähtenyt iltaauringon
saattamana.

Olen ikkunassassamme,
yksin.

mannekiini

Tukkasi hienosti lehateli sivutuulessa.
Annoit kylkiesi asennolla kuvakulmaa.
Mainosmies pyyteli vartaloasi
keinuttelemaan.
Sinä keinuttelit.
Minä jäykkänä.

Kuvaukset päättyivät.
Lähdimme yhteiseen
kotiimme.


Keinosiemennit kuusi lehmäämme.
Viisikymmentä odottaa otollista
aikaansa,
Tukkasi lehtelee navetassa, kun
neitoperhonen.
Olet navettamme
mannekiini.


Lantiosi lantaa luodessaan
keinuttelee.
Katseeni huomaat,
lähenet, sanot:
isäntäni.

Olen illan velkaa.

ajetut kilometrit

Ossaan ajaa autoa takaperinkin.
Senkun käännyt toisinpäin.
Perutuspeilistä etenen.

Auton siirtelyä ei
oppilaitoksissa
todisteta.

Siirtelyt koettava,
Kollhut kolhittava,
hyvät päivät tervehdittävä.

Kohtalaisen pätevä kuljettaja
huomioi oman heikkoutensa.
Ennakointi on ajolinjojen
sisärata.

Miljoonien kilometrienkien
taukopaikassa olet
nöyränä.

Olen osallisena.

aika

Ajanpeluutta, sillä huominen
tulee ajallaan.
Tulevaa et voi väistellä.
Huominen tulee
kulkiessa takaperinkin.

Eiliset pyyhitään,
huomiset syliimme
suodaan.

Huominen on tulevaa.
Eilinen on mennyttä
huomenta.

Huomenna on elämäsi uusin päivä.
Huomenna eiliset uusiksi vaihtuu.
Huomenna olet syntymästäsi kauempana.

Aika kulkee.
Ollaan ajallamme.

haudankaivaja

Kaivoin matoja.
Ei löytynyt.
Ei mistään.
Soitin kaverilleni, joka
aina löytää.

Kalareissu meni hyvin.
Vonkaleita tuli vapojen
kestokyvyn rajoilla.
Matoset olivat isoja,
kaloja viekoittelevia.

Soitin kaverilleni,
kiitin matosista ja
palkkoksi
soppakalat.

Kaverini kiitosta arvosti, mutta
sanoi sukuhautani ansiota
kaiken olevan.

Kaverini on haudankaivaja.
Mukava ihminen.
Kova ryyppäämään.

sahti

Sahtimarkinat kyläämme
humalluttaa.
Viides seitsemättä jokaisena
vuotena.
Sahtikiulut maakuntatuotetta
juotattaa.
Sahti ilostuttaa murheen
kyyneleetkin.
Sahti jaloista otteen ottaa.
Jalkaset vasta arkipäivänä
jaloittelevat.
Siks kaverina juhlissa
jalallinenkin olla vois.
Sahti saa suoliston toiminta kuntoon.
Röörit litrasta aukeaa.
Siksipä sahti ja juusto
jarrutusjäljet
peittää.

pää paloi

Ennakoin kaikessa.
Myös palkanmaksussa.
Ennakkoa pyytelen.
Ennakolta ei viivästy.
Ennakointi etuoikeututtaa.
Ennaltaehkäisy,
mitä tarkoittaneekaan.

Minulta palo pää.
Aurinko ruskisteli koko
kuulan.

Mehustu sisältökin.
On niin laitimmainen olo,
etten
ennätä.

koti kaipuu

Kulkeuduin kaupunkiin.
Maaseudun rauhasta.
Ihmiset menevät ja tulevat.
Kotonapäin ulkohuusiin
liikennettä, molempiin
suuntiin.
Täällä ihmiset toriaympärinsä
kiertävät.
Kännykkä joka korvallisella.
Ainoat tasapainoiset ovat
puiston iloiset ihmiset, jotka
pulloa kierrättävät ja
puhuttelevat toisiaan entisaikojen
saavutuksilla.
Kirkkokin pönöttää, mutten
pappia oo nähnyt.
Meilläpäin pappi
ovella sisäänheittää,
ulos, kun armot on
uskottu.
Lähden seuraavalla
kilpailutuksen voittaneella dösällä
omaan kotoseeni.
Kaks ekua nykyään, ennen
kolmekypää.

vankiloma

Hikoilin.
Kissanpentu takin taskussa.
Olin palaamassa
vankilomaltani.
Toivoin, ettei
tuo pörröpää
elämäänsä esittelisi.

Metallinpaljastin vaati vyösolkeani.
Annoin
mielelläni.

Sellinovi suljettiin.
Olin onnellinen.
Minulla on ystävä.
Viaton.

Mirrin löysin
tienposkesta.
Naukui muovipussissa.

Nyt olemme vapauttamme paossa
molemmat.
Minä vapauteni menetin,
kun asetta en käteeni ottanut.

sormus

Vintiltä löytyi sormus.
Villasukkaan käärittynä.
Sukassa oli kirje.
Laita sormus sormeesi.
Olet huomenna
luonani.

Ryömin ullakolta.
Asettelin sormuksen
pöydälle.

En tohtinut laittaa sormeeni.
Luuin yhä uudelleen
kauniilla käsialalla kirjoitettua
kirjettä.

Samassa soi puhelimeni.
Tuntematon.
Vastasin.
Ääni kaukaisuudesta
pyysi:
tule luokseni.

Pelästyin.
Sormus itsekseen tahtoi
nimettömääni,
mutta vedin itseni
pois.

Samassa kaupustelijat
sisään änkesivät.
Puhetta tuli solkenaan.
Tavaraa tavaran perään,
edullisesti.

Komensin seurueen ulos.
Tottelivat.
Olin helpottonut.

Istuin pöytäni viereen.
Sormus kadonnut.
Riensin kulkureitten
perään.

Yksi makasi rappusillani,
sormus sormessaan.
Katsoin taivaalle.
Pilvet heiluttivat.

osaaottavainen

Silmäsi vettyvät.
Herkästi pettyvät.
Luonteesi mukaisesti
herkästi tunnet.

Kovetat itsesi katsomaan
asioiden yli.
Et jaksa  kaikkea
kuormaa kantaa.

Yksinäistyt.
Olet vailla huolenhäivää.

Mutta et vain jaksa
elää luonteesi
mukaisesti.

utareen tuote

Satoi tai paistoi,
niin aina jäätelö maistuu.
Tötterö kioskista
on helteen uni.
Jäätelön alkuperäinen
kotimaa on
lehmän utare.
Neljästä tötteröstä sitä valutetaan.
Käsilypsy on taiteen taikaa.
Kone imeskelee utareet
rusinoiksi.

Nuoleskelen tötteröä.
Makustelen sen matkaa
suupieliini.
Kylmänä tuotteena
maukkaampi.

sarajevon laukaukset

Sota on tyhmyyden mitta.
Sodat syttyy,  järki sammuu.
Sodat loppuu,
kaksi hullua kädettöminä
toisiaan ampuu.

Suomikin alkusykkeensä
laukauksista siintyi.
Hulluus jalostui
tasavallan taipaleeseen.

Satavuotta maailmaa sitten,
eurooppaa hallitsi saman suvun
huluttelijat.
Idästä länteen.
Siksi järki ei
kotiutunut.

Maailman pelastus on
ihmisten sekoittuminen.
Siten hulluus
tasaantuu.

polkupyörä

Polkupyörällä  polkasin
kylille.
Kävellen hitaammin.
Mummon perintöjä.
Kunnon peli.
Ruostetta rukoilee
runko kotimainen.
Soliferin alkuperäinen.
Silloin ei ulkomaita
tunnettu.
Kopioita ei vaklailtu.
Siihen aikaan tehtiin.
Talvisodan hengessä,
hengen hädässä.
Mummo hynmyään heläyttää,
hän laatupyörän
maitotilillään
hankki.

tallipoika putin....

Kiertelin sukulaiset.
Kaartelin ventovieraat,
Samanlaatuisia umpiluita.
Ilosilmän matkaajia.
Sukuni jalostuu,
joskus pahastuu.
Oon monessa polvessa
jalostunut.
Toiseen suuntaan.

Olen vähillä puilla lämmitelyt.
Siksi lämpenen.
Siksi hetkessä sytyn.
sammunkin.

Minussa on tsaarin verta.
Ainakin tsaarittaren.
Ei tallipoika putinin.

Kastehelmi

Kastehelmet pihanurmikkoa
kostuttaa.
Paljaat varpaani aamusta
piristyy.
Aamukahvit kuistilla,
lintujen laulaessa.
Linnunpoikasten
evästä janoavat
äänet pullapalasen
suuhuni laitattaa.
Pannukarheeta kahvia mieli
janottaa.
Aamuauringon ensisäteet
kuusen latvuksen takaa
heijastaa.
Kuusella käpyinen
latvus, jossa käpytikka
evästä tarkistaa.
Kastehelmi varpailleni huomenet
kastattaa.
Tästä päivänselkään
ratsuni ohjastan.

nyt tuli

Suutelimme.
Yhdessä aloitettiin.
Yhtaikaa
Minulla on karhea kieli.
Sinulla lempeä lutuskelija.'
Kielet toisiaan tutustittavat.
Posket punakoina,
keho tärinästä
vaatteita alaspäin
kiskoo.

Sanoit, että elämäsi
orgasmi.

Minä vielläkin.
Hallelujaaa.

Heräsin

Heräsin.
Onneksi.
Hetimiten muistelin eilistä.
Katsoin samaanhengenvetoon peilistä.
En opi ihmisten tavoille.
Oon outo kappale.
Aamupäivästä sitä on tavallinen,
loppupäivästä melkosen sylikäs.
Yöpuulle asetunkin tukevasti,
raparperi suussa.
Kylille meen muinamiehinä.
Pyhäkamppeissa.
Olen rakkauden yljäämä-
varaston tähteeksi
jäänyt
unelmien poikamies.
Kiharatukkainen.

Witskuttaa...

Veltostuin, kun minulle jatkuvasti
Wiipurin rinkuleita paistattelit.
Olen savolainen läskin syöjä.
Hämäläinen ripulikinttu.
Lappilainen viinumestari,
satakuntalainen  tuhkamuna.
Ja kaikki maakunnat samaan
kirstuun.
Eniten vituttaa ryssän poikaset,
jotka soittaa hätänumeroon.'
Meinasin kuollakkin.

Angeliina

Toistamiseen vetosen hävisin.
Oon turvenuija.
Sie onnen toivottelija.
Vetojen vetoketju.
Taas vetäsit.
Taas runostun.
Kyl elo ny veltostuttaa,
mut
huomenna
meen hyppelee
kissanpolkaa.
Onnea.

ulostuslaitoksen ihme

Olen melko vahvasti rakastunut.
Silmät päässä seisoo.
Olen muutenkin
seisomassa.
Söin hyttysen.
Itse tyrkytti itseensä.
yritin oksenella,
mut se vaan painu alaspäin.
Nyt se lensi pois.
Suljin vessan oven.

lokki

Hetkiset hengseleitä napsuttelee.
Kiireitä muut tuumaukset.
Ostin tuutin.
Tuutin nappas lokki.
Lipasin tyhjää.
Lokki välistä vetäjä.
Ostin uuden.
Jäätelötyttö oli mielissään.
Naurulokki aarioitaan joikasi.
En katsonut korvallanikaan.

Anseliika.

Hävisin vedon.
Kyl mieltäni kututtaa.
Kyl voittaja voittonsa
maalasi.
Häviäjä mieltäsä
hävittää.
Mut uudet matsit
tuossa tuokiossa.
Argentiina sakemannin
kummimaa.
Ransaka rakkauden kehtomaa.
Tämän kehnonpaa ei mieli
häviön kestäessä
pelannut.

kärpäslätkä

Melkein nukahin.
Kärpänen herätti.
Nenänpäätäni kutitutti.
Huitasin veks.
Oli notkeempi,
lampunvarjostinta
alttarinaan pitää.
Sulhasmies selässään.
Minulla on kieli keskellä vyötä.
Olen elossani tukevasti itseni
vyöttänyt.
Köyhyyttä ja laihaa laiskuutta
oon karttanut.
Kärpäslätkä kädessäni,
kärpäset tutustuu.

Jalkapallo

Seuraan jalkopalloa.
Pyöreä nahkakekäle,
kuumottaa pelaajia.
Kaksikymmentä
ihmistä uurastaa,
miljardi ihmistä
nahkapallon
kierteitä
kulmittaa.

sauna

Lähen saunomaan.
Ulkosaunomaan.
Oon vettä kannellut.
Puita enemmän.
Saunavastoja parittain.

Savusauna aamusta alkaen.
Hetkessä ei saunominen
saunota.

Mut hetki illasta illastaa,
mielen puhtaaksi saunottaa.
Kitkalöylyt ämpärillä
heilautin.
Räppänät kiinni,
sieluni aukenee
saunan syleilylle.

Maalattia kosteudellaan
löylyn tuhinaa
vaimentaa.
Seinähirret
tummuuttaan
aivastaa.

Saunavasta saunojasta toiseen
saunan pyhyyden  luoksettaa.

Jälkilöylyt ihmistä
unelmoittaa.
Pehmeät elämää
höyrystyttävät.

Sauna.
Parasta ikinä.

Tuuliajolla

Rakkautesi itkullasi suodatat.
Ilon kyyneleet pettymyyksiin
haihtuneet.

Elät tuuliajolla.
Raukkautesi haavemajoilla.

Puolukkametsä.
Sinä viihdyt.
Koppasi nopeasti
täytyy.

Syömme valmistamasi
vispipuuron.
Olen tuuliajoista
laskeutut.

Rakastamme
enemmän.

Kylänmiehien kanssa istumme
postilaatikolla.
Huvikseen.
Kessu käryää.
Juorut vaihtaa
toistaan.
Paremmin, kun eukoilla.
Otamme ringsut.
pullonsuusta kuuteen kertaan.
Sitten marjat saavat kotinsa.
Taikka oton korpikuusen kyynel.

muina miehinä määmme
eukkojen passattaviksi.
Käskettäviksi.

Kummityttöni lahja

Päivää.
Tulin kauppaan.
Ihmisiä solkenaan.
Vastausta en saanut.
Vartija koppas olkapäästä.
Kiskoi kuulustelutiloihin.
Tutki, olinko nautintoaineiden käyttäjä,
olenko varastelija vai olenko heidän
asiakkaansa muuten vaan.
Kerroin, että tulin vain kauppaan, koska
kummitytölle pitäisi etsiä lahja.
Vartija nauroi.
Hän sanoi auttavansa etsinnöissä.
Kiitin, mutta  mieluimmin itse.
En päivitä enää koskaan.
Minua hävetti.
Mutta kunniallani kummityttöäni
kohtaan,
lahjan ostan ja hälle ojennan.

Taivaan isä ja hänen kilpailijansa....

Enhän uskovainen ole,
mutten uskotonkaan.
Hätä uskonkortin nostaa.
Mieli suojaa kohtalon
kurjuudelta,
ilon pilkalta.
Kun synnyin
äitiäni kaipasin,
kun kuolen,
yhäkin.
Taivaalle katseeni
kierrätän.
Tiedän, ettet heti
huomaa.
Huomaat, kun kilpailijasi
jäsenrekisterään
kasvattaa.
Tuu, sitä ennen.

Kävelen muistojesi ohitse.
Allapäin.
Miten hyvät ihmiset joutuvatkaan
yhteisöissään vainituiksi.
Ihmiset, jotka porukalle
yhteistä hyvää ajavat.
Katson muistomerkkiäsi.
Eläissäsi silmillesi syljettiin,
nyt linnut paskovat.

Kuolemasi jälkeen sanasi
muitettiin.
Haaveistasi tuli totta.
Sylkijäsi myöntyivät,
häpeissään.
Sinun kannattajasi taasen
kääntyivät sinua vastaan,
innoissaan.

Yhteistenasioiden ajaja
on aina jonkun
halveksunnan kohteena.
Osapuolet vaan aika ajoittan
puolta vaihtavat.

Sie kutlake tartutit minnuun
tauvin.
Tallinnassa kävit.
Eukko kaulimella ukkoonsa
hieroi.
Ukko tunnusteli sitä mukaa, kun kaulin
kaulitsi himohermoja.
Humalaa ukko syytteli.
Eukko vasinkaan uskonut,
sillä kokemuspohjaan
hän kaulinta käytti.
Ukko ties, että rangaistus
lemmestä on maistuva.
Kaulin oli lempeä.
Eukko levitti haarukkansa.
Ukon piti kielellään lusikoida seitsemän-
toista viikkoa.
Keskellä päivää.
 Ei maistu vieraat.

Näin heti kurvin jälkeen, että sinähän
se siellä viekoittelivin elein kivellä istuit.
Riettaat silmäsi sulattivat
minut suoralla.
Oikasin syliisi.
Suutelit minut
puti puhtaaksi.
Vetäsin nimeni
testamenttiinikin.

Näin jälkikäteen
naisen sukupuolielin tulee
hetimiten
mieleen, kun
riettaita silmiäsi
muistelen.

Liukastuin itseeni.
Vetelin rennon retkeästi itseäni
metsälenkllä.
Kannon viereen, kuten
kunnon miehen kuuluukin.
Kuntoni harjoitteluvaiheessa.
Henkinen kuntokin vastatuulessa.
Oravat pyysivät leikkiin
mukaan., mutta kieltäydyin
kuntooni vedoten.
Kurret tupsukorvillaan
päivääni naurattivat.

unelma

Olet ajatusteni kahlitsija.
Vaivaan ja hetkutan sinua.
päivät pääskysten liitelen
sinussa.
Tiedän satuni päättyvän,
siksi siirrän tapaamistamme.
Sinäkin annat ajan tehdä
tehtävänsä.
Unelmat ovat
kokematta
kauniimmat.

Haukkasin raitista ilmaa,
nenä otti tuoksut.
Myrskyn jälkeen
luonto avautuu.
Kostea ruohikko
sammakkoa naurattaa.
Ketun poikanen
cool wolkia pellolla
esittää.
Naurulokki säestää.
Iltaaurinko mailleen laskeutuu,
usvoittaen hameen helmansa.
Haukkaamani ilma
minua elävöittää,
haistamani
elämääni
makeuttaa.

Ihminen valmistuu yhdeksässä
kuukaudessa.
Muotoihinsa.
Sisältö matkan varrella.
Muotoja peritään,
sisältöjä kerätään.
Kukaan ei ole
edeltäjänsä näköinen,
sisäisesti.
Matkanvarrella valmistaudutaan
siirtämään kerättyä
saalista seuraavalle,
omalle muodolle.
On samantekevää
kenestä synnyt.
Samantekevää ei ole
sisältösi keräily.