ihmiskunta ei kestä
alkutauteja,
sillä niihin ei tepsi muut rohdot,
kuin se, että kunnioittaa
luonnonluomia, eikä karsi liikaa
niiden elinolosuhteitaan
ihminen joka antautuu
vaikeuksiensa
edessä,,
luovuttaa turhassa paikassa,
sillä jos hän toimisi toisin
hänestä tulisi
vaikeuksiensa hallitsija
suurten vuorien
jyrkänteillä on hyytävän kylmää,
sillä
sieltä puuttuvat
kuusipuut,
petäjät ja käkkäräkoivut,
nuo elämän hedelmäpuut
jotka alemmilla lehtometsissä
elättävät elämää,
myös niitä jyrkänteitten
hyytävien kylmiä
ikimetsän siimeksessä
asustaa
pienenpieni
alkueläin,
joka on nähnyt
maailman alut
se on syntynyt sattumalta,
ukkosilmasta
jolloin salama
löi ikimäntyyn
tulimiekkansa,
siintä syntyneestä
kipinästä syntyi
pienenpieni
alkueläin,
jota ei ihmissilmä havaitse,
ei luonnonlintukaan,
sillä sillä on
erilainen olomuoto,
-mielennäkymätön-
siksi sitä ei peileistä näe,
ei mikroopissakaan,
vaan sen voi huomata
silloin kun istahat
kannonnokkaan,
suljet silmäsi ja annat
mielesi
ikimetsän tuoksuisille
tunnelmille,
mielesi elämän alkujuurille,,
,,silloin näet sen
järjissään
oleva
hullu
on
tehjokas työkalu,
sillä häntä ei paina maalliset
ahistukset,
ei taivaalliset riemujuhlat,
vaan
hän istuu itsessään
ja kutoo
teitä jotka ovat yhtä alamäkee
ihmiset tietävät
nykyään
liikaa,
siksi joka paikka on sekaisin
toisin oli ennenmuinoin,
silloin jukolan jussin aikoihin,
jolloin tiedettiin vain
mitä kynnettiin
viisaus on
tyhmyyden
alalaji
ja se on suorastaan
turha lajike,
sillä se estää
maalaisjärjen esiintymiset
tammikuun paukkupakkasilla
lumi on hohtavan
valkoista,
kauniin untuvaista,
kauniiden tunnelmien pehmoista,
sillä niitä tähdittää
yötaivas, jossa kuu laulaa
unelmiensa lauluja
hiihtäjille,
omien latustensa laskettelijoille,
joiden elämää pohjantähti
ja mielensä kirkkaus
hiihättävät
viikot täyttyy
päivistä.menemisistä.
tulemisista
ja
jokapäiväisistä.
viikonloput eivät kuulu
.viikkoon.
sillä ne ovat irrotettu arjesta
vapaamielisyyksiensä vuoksi
kaikkien mutkien jälkeen
alkaa
puuduttava suora,
suorantaival silmänkantamattomiin,
kauaksi huomisten selkosille
ajanlaskun alkutaipaleille
ihminen elää
arjestaan,
elämän antimistaan,
lihoen
joutavanpäiväisyyksistä
johon heidän heikko luonteensa
sortuu,
siksi ihmisä on monenlaisia
rakkaus on
venyvää
jokapäiväistä,
mutta siinä on semmoista
kimmoisuutta joka
kantaa yli hallaöittenkin
pikkutarkasti eletty elämä
on
yhtä
nypläämistä,
siksi elän laveasti,
aamusta aamuun ja
sen tunnit luonnollisesti
padasjoen luonto
kukittuu
vuodenajoista toiseen
sillä siellähän on
päivänne ja kelvenne,
pian myös
evon kansallispuisto,
jos eduskunta tahtoo
kansallismaisemaa
suojella
elää voi
joutenpäinkin,
mutta
enemmän siitä saa
luonnonkiharoita
jos
käyttää
mahdollisuutensa
huippuhommiin
valitaan
lukion käyneitä,
arvokkaimpiin hommiin vaaditaan
maalaisjärjellisiä
mutta
hanttihommiin tarvitaan jo
elämänkorkeakoulun suorittaneita
kaikki viisaudet
muuttuvat
ajansaatossa,
toiset jopa tyhmyydeksi
vääntyvät,
sillä vain ajantasaisuudessa
tehdyt asiat ovat
totuuksia,
sen hetken totuuksia
ihminen ei ole
perusvarma,
vaan tuulettuvaisen
ailahtivainen
siksi
he ovat
sidoksissa
kelaan,
tuohon
yhteiskunnan
porsaanreikään
ihminen on pieni
viaton ja tyhmä,
tyhmempi kuin
sammakko,
joka elelee
silloin kun huvittaa
tänään ei onnettomien
sattumien
ihmiset asu
hakaniemen siltojen alla,
vaan siltasaaren
hilttonissa,
siis
ne joilla on kattava
sosiaaliturva vakuutus,
jossa ei ole lainkaan
henkilötunnusta
porot asuvat
lapissa,
tuolla neljän tuulen maassa,
jossa elämä on väljempää,
tuulen huuhtomaa,
eikä siellä kulje nelosen ratikka
tahikka
sähködösä, sillä
niillä jänghillä
patikoidaan,
sielunsisukkaasti
juopotellaan, naijahaan ja muutenkin
ollaan
liputtomia
elämänkansalaisia,neljäntuulen
tuulettamia,
kalpian punanenäisiä
vikkeläkinttuja
niin paljon ois sanottavaa,
mutta en virko
puoliakaan,
sillä
ethän sinä jaksa
kuulla
puoltakaan
ja lauseen jälkeen et sitäkään,
joten
oon tuppisuuna
piirrellen pilvilinnoja
ja
maalailen taivaanrantojain
joulunaika on
mukavaa aikaa.
.kiireistä.
se on hyvää aikaa sillä silloin
ei jää turhuuksiin aikaa,
vaan siihen,
että kerkiä
paketoida sulle
lahjan.armahin.
kaikkiin pääset
.mahdut.
mutta jälleentulemiseen
vaaditaan.enemmän.
siksi vältä äärilaitoja,
.karta.
kohtalonkoloja.turmiontupia.
sillä sinne mihin mennään
luiskahtamalla,
paluu ei
onnistu
kuin ryömimällä
ja silloinkin
jonkun vetämänä
pyryttää vimmatusti,
nostan kauluksiani,
alennan
ohtaani alemmaksi,
mutta en hymyttömänä,
sillä näissä säissä
mieleni katselee
kulleronkukkaa joka on
ikimetsän pohjukan
metsälammen kaunokainen,
vienonkaunis kukkanen,
joka lumpeenlehtien
vierustoilta loistattaa
kauneuttaan
jatkan lenkkiäni hymyssäsuin,
tossujeni jäljet hymyilevät
jälessäni,
kunnes lumikerros peittää.
.kurrenpoika kahtelee
tutusta puusta.pesäpuustaan.
se on juuri päässyt ylioppilaaksi,
oravien lukiosta.
minun tekee mieli kiroilla
silloin tällöin.perkeleesti.
se helpottaa.enemmänkin.
haluan myös itkeä.paljon.
mutta yksinäin,
sillä silloin se tuntuu.
.hyvältä.
lenkilläni näen myös
kauniin korpin
joka viisastelee
tyhmemmilleen.
haluaisin olla.korppi.
lenkkini kiertää
kaunista nyystölänkylää.
kauniin luonnollista.täällä ihmiset ja luonto
istuvat samalla kannonnokalla tuumaillen
huomisiaan,
turinoivat eilisiään
nauravat.itkevät.
ja.heidän tunteittensa tulkkina toimii.
.korppi.
ihminen elää
hyvästäolosta
ja
paremminkin
jos jälkiruokana on
hyvinvointi,
joka mahdollistaa
myös teot jotka eivät ole
-sisäsyntyisiä -
pienen mökin
ikkunasta loistaa
kynttilän liekki,
joulunvalo,
joka pitää
akkunan sulana
vaikka ulkona on
pakkasherran lukemat,
kolmekymmentä astetta,
joista kuurankukat tykkäävät,
mutta
ei mökin ukon kollikissa mörökölli,
jonka tassut joutuvat tanssimaan,
kun mirri pihan perillä käy
ukko on valmistellut jouluaan
laittamalla kraavikalat,
karjalanpaistit ja laatikot,
hän on veistellyt koussikat jokaiselle
lapsenlapselleen
ja omille lapsilleen
vuollut komiat kirveenvarret
ukko on vanhanajan jääräpää,
ikimetsän tervaama eläjä,
joka ei kerrostaloihin sopinut,
vaan halusi asua elämänsä
loppuun sakka täällä ikimetsän pohjukassa,
jossa luonto on osa elämää
ukko koristelee kuusensa
tutuilla koristeilla, jotka ovat
hänellä olleet iät ja ajat,
samalla hänelle muisuvat mieleen
ajat jolloin lapset pyörivät
jouluinnoissaan kuusen ympärillä
ukko ja kissansa jäähyttelevät
saunan kuistilla,
kissa ei saunassa käynyt,
vaan hoitelee itsensä
tutulla tyylillään,
mutta ukko otti napsakat löylyt,
vastoi juhannuksen alkuviikoilla tehdyllä vastalla
ja antoi elämänsä hatua ikivanhan savusaunan löylyssä,
siinä jossa jumalatkin unelmissaan saunovat
joulupöytä notkuu
herkuista
ja siinä olisi
toisillekkin,
mutta näin tänään,
ukko tuumaa ja nakkaa mirrilleen
kunnon siivun lohta
ja toivottaen samalla hyvää joulua
ensilumi on verhonnut
pihamaan,
hyisen viileäkääki,
mutta voi miten
raikkaan luonnollista
tavallista.minulle.
elämäni eläjälle.
luonnonpojalle joka elää
luontonsa armoilla,
mutta taitaa myös sukkuloinnin
elämän laitapuolillakin,
siellä missä ihmiset
joutuvat meikkailemaan.
deittailemaan.
jotta voisivat.
joulumieli
ei suuria tarvitse,
ei lahjan lahjaa,
ei notkuvaa pöytää,
ei tusinoittain
-ketään-
sillä joulumieli syntyy
mielensydämmessä
joulupukki hurjastelee
poronsa ja rekensä
kanssa hurjassa säässä,
tuulessa ja tuiskeessa,
mutta pukkia vain naurattaa sillä
hän on
näitä lumivuorten huippuja
lasketellut lapsukaisten luo jokahinen
joulu,
siksi hän nauttii vauhdin hurmasta
ja lasten jälleen näkemisestä
pakkasherra on nostatellut pakkaslukenat
jääpuikkoluikuihin,
mutta se vain kiillottaa pukin reen
luistokkuutta
ja petteripunakuonon joulumieleniloa
jossa pakkaslumi liitelee,
taivaan tähtiset kiiltelee
lapin poromiehet
hiihtelee
joulu on kaikille
ilon juhlaa,
rauhan ja
hyväntahtoisuuden
aikaa,
niin se on kaikille
ketturepolaisille,
jäniksenpojille ja
kurrenpojille tuuheahäntäisille,
lintusille
ja pienenpienille
lumihangen vipeltäjille
tulevan suven sepittäjille
kauniit joululaulut
sointuvat
hetkistä,
joita läheisyys
koskettaa
joulu on kiireeen
hälinää,
mutta se on myös
hetki jolloin on
💛hetki aikaa istahtaa
💛elämäänsä katsastaa
💛tunteillaan ratsastaa
joulunaika saa ihmiset
koskettamaan
toisiaan,
eilisiään ja tulevaisuutta,
se avaa myös syyn miksi
joulua vietetään koko
maailman kristillisissä
yhteiskunnissa
ilman joulua
olisimme
poissa
maailmantalouden tuotteet
ovat halvempia sielllä
missä tekijänsä ovat
alistetussa asemassa,
asemassa jossa ei ole
edes puheoikeutta
kehittyvät yhteiskunnat
pärjäävät maailman markkinoilla
alkaisilla tuotantokustannuksilla,
joista palkkakulut ovat olemattomat
mutta näidenkin yhteiskntien
keskiluokka vaurastuu ja alkaa
vaatimaan inhimillisiä oikeuksiaan,
reilua tulonjakosysteemiä,terveydenhoitoa
ja kaikkea sellaista hyvinvointia mitä
vauraammissa yhteiskunnissa on,,
,,silloin esimerkiksi kiinan tuotteet jäävät
hyllyilleen, sillä niillä ei oleenää
edullisuuden leimaa ja laatuhan on aina
ollut
huonosti kopioitua
siksi kiina ja intia ovat siirtäneet
katseet afriikkaan, sillä siellä he voivat
jatkaa halpuuttamistaan,,
toistaiseksi
päivästä päivään,
yöstä toiseen
kulkee
hyljätyn
elämä.yksinäisyys.
päivät ovat toistensa
näköisiä,
muistelot illasta iltaan samoja,
siksi yksinäisen elämä syttyy uuteen
elonliekkiin, kun hän
jonkun tapaa.jonkun.
joka suo ajastaan hetkisen
kaikella on aikansa,
odottavallakin,
sillä mikään ei tule
tarjottimella,
vaan siihen tarvitaan
hetkenaikaa
tuntureilla
loistaa kaamosaika
eikä valoa näy ennen
tammikuuta,
mut mitä myö veikkoset
valolla tehtäisiin,
kun meil on
hohtavaiset hankiset
joista saamma elomme valkiat,
arkemme tuikkuset
,,sen loistehessa parsimme
elämämme jäännöstöitä,
kudomme nuttumme lämpimäiset,
tossumme pitäväiset,
elämme kodan lämpimässä,
neljäntuulen rintehessä
elämän yläjuoksuilla ei ole
turhaa.
siellä on vain
tämänpäiväisyys.hetket.
kohtalonkukka.
jotka eivät tahdo
huomisen turhia,
vaan tämän hetken
jossa ei ole murustaksan.turhaa
mutta sieltä on loristava
elämänpurosia myöten alaspäin.
pääpystyssä.eespäin.
ne elon juonikkaat joenuomat
vaativat elämänkestävyyttä,
sitä tilaa jossa ei ole yhtään.turhaa
aikanaan elämä uomittuu
tasaisemmaksi.tyyssijaksi.
rakennat talon.tahi kaksi.
perheydyt, tahi elät ominpäin.
.silloin huomaat miten tärkeää
on kun ei ole mitään.turhaa.
vain sen hetkisyys,
elämän tasaisuus, eikä yhtään.
.turhaa.
kurrenpoika
kiertää pihapuuta,
tuota ikimännyn
kaarnaista pintaa,
pintaa johon aikanaan
pollenikin hinkkas kylkiään.
,,orava leikkii ilollaan,
eikä se tarvitse siihen
käpystään, vaan se on
jemmattu kuusipuun koloseen,
tuonne variksen pojan
ulottumattomuuksiin ,,
lumi ei ole viellä verhonnut
pihamaata,
joten kaikkialla näkyy syksyn
haikeus, ruskan kalvenneet
terälehdet,
menneen kesän haihtuvuus
taivas on sumupilven
peitossa,
siksi en näe luontolinnun
sulavia kaaroksiaan,
sillä se liitelee
lähellä sinitaivaan
pintaa, siellä missä
vapaudella ei ole hintaa
ihmisen elämä on helppoa.
senkun kävelee aamulla
kerrostalon
raput alas.
illalla ylös.
niiden välissä voi tehdä
valinnaisesti
mitä vaan,
muttei
mitään sellaista mitä
tarvitsisi
palatessaan
kantaa ylöspäin
ihminen on herkkä.särkymään.
mutta kivikova kestämään.jos haluaa.
siksi ihmiselle täytyy antaa
hyvänpäivän ruokia ja juomisia,
jottei hän näyttäisi kurjempia
puoliaan
autioituneet mielet
eivät elä.vaan ovat.
päivästä päivään.ovat.
kunnes koittaa hetki,
jolloin on aika lähteä.
laskettelemaan.
iloisimmille rinteille.
viilettelemään vihreimmille
metsäpoluille.sellaisille takapihoille
jossa elämä kutoo ilonjuonia.
nykyajan ihminen ei armoa
pyytele.kirkonpenkissä.
vaan hän nettiselailee
taivaskanavia.herranenkeleitä.
vapahtajia.
pilviveikkoja.
vapauden kuljettajia,
noita
vainoharhaisten kuvittelijoitten
tekeleitä. sieltä herran apu löytyy.
tai sitten toiselta kanavalta, jossa
on
uudemmat fisionäärit.surffarit.
taivaanrantansa liitelijät. sieltä löytyy
armo.jos netti toimii.
liikenne liikkuu
sähköavusteisena
katkuttomimmin,
sillä sen päästöt liikkuessaan
ovat kulkijoista hennoimmat
mutta siellä musta savupilvi
kiertelee
pitkin taivaanrantaa,
missä nämä ilmansuojelun apostelit
synnytetään
siellä silkkitiellä ei enää
kulje viaton kauppamies,
vaan tuskansäkissä viilettävä
viikatemies,
joka hitot ympäristöstään välittää,
kunhan saa vaan sopivalla hyffellä tuotteitaan
välittää
elämässä ei tapahdu
mitään jos et.liikaha.
kahtele sinne tänne ja pistä vaikkapa
tanssiksi.juoksuksi.
sillä elämä avautuu
vain liikkujalle. jokapaikan
kompuroijalle, sulavan maan hiihtäjälle,
tavallisen arjen
pyörittäjälle.askeltajalle.
vuodet virtanaan
vierii
kasvoni elämästä päivettyneet,
muistoni eilisistä jähmettyneet,
mutta katseeni yhä
kirkkaasti katsoo
huomisten taa,
sinne eloni
laitumil
marraskuun loppuja,
sumuisen koleaa.odottavaista.
jouluvalot siellä täällä
vilkkuu
armonaika liikkuu.joulunaika.
on monia pyhäpäiviä,
hetkiä,
jolloin pitäisi olla.kunnollaan.
mutta jatkan tavallisesti.
lapsille joulu on
riemun juhlaa,
eivätkä he siitä mitään tuhlaa,
sillä silloin lapsen mieli
luonnollisimmillaan,
onhan joulu,
hetki jolloin
lahjapaketit avataan,
toiveet paketeista revitään
ja toisenmoisiakin tavataan
marraskuu on
kuukausista
odottavaisin
,,silloin on kesät ja syksyt
jääneet,
talven ensilumi tuloillaan,
pakkashuurut kuurankukassaan
vuodenvaihde aluillaan,
kevään loistokkaan luistavat
hankiset hetkisen päässä
pienet maaseutukunnat eivät menesty,
koska
perinteiset mahtisuvut
eivät tahdo
uudisasukkaita
ensimmäinen ihminen
tupsahti
sattumalta,
viimeinen
keikahtaa ilmastonmuutoksen
seurauksena
kaduilla kävelee
ihmisiä,
joilla ei ole
henkilöllisyyttä,
sillä he ovat jääneet
kaikesta pois
he ovat siirtäneet kuolemaansa
myöhemmäksi
he ovat osa yhteiskuntamme,
orjia, sillä heitä käytetään
halpatyövoimana,
orista alimpina
ja yhteiskuntamme hyväksyy tämän
ilomielin,
etenkin oikeistopuolueet
joille he ovat
,,tosi halpoja ihmisiä,,
ihmiset ovat
ylikuorimettuja,
sillä heiltä nyhetään
jokainen mahdollinen
hetki
-itsensä elättämiseen-
joka on kiedottu markkinavoimien
tulonlähteisiin
tämä oravanpyörä
on
raaempaa kuin ennenmuinoin
orjamarkkoinoilla
pyöritetty
kapitalismi
siksi ihmisten täytyy
olla kansalaisvalppaita
ja pitää puoliaan, sillä heillä on sellainen ase
jota markkinavoimat pelkäävät,,,
joukkovoima, joka mahdollistaa
joukkokanteet,
ostopoikotit,
äänestyskäyttäytymiset,
jne.
näitä ihmisten täytyy käyttää, jos
markkinavoimat tahtovat
nylkeä ihmisen vereslihalle
toiset menevät omia
teitään,
toiset toisten muita teitä,
jotkut eivät mihinkään,
mutta he juuri ovat kaiken
aitiopaikoilla
vaatien elinolosuhteittensa
kohentelemista,
vaikkeivät tikkua ristiin laita
sadepisara
tipahti
nenänpäälleni,
säpsäytti tuntojain.heräsin.
katsoin kun pisara
valahti nenästäni
asfaltin pintaan.pysähdyin.
aattelin.
että noin pieni pisara saa mut
seisahtumaan.aattelemaan.
hymyilin. sadepisaralle.
sadut ovat
kauniita, sillä niissä
esiinnytään luonnollisen
suvaitsevasti,
mutta
toisin on tosielämässä.saduissa.
toisin on.
ihmisen ei tule
antautua
hyvinvoinnille,
sellaiselle voinnille joka
ei pääse vuoteeltaan ennen
puoltapäivää
maailma on kauhuja täynnä.
ikävää ja pahempaakin,
mutta onneksi ne kasaantuu
nurkkakuntiin, jonne ei
kukaan selvinpäin mee
luokkansa paras
ei välttämättä ole
elämänsä paras,
sillä siihen vaaditaan
sellaisia taitoja jotka
ovat sisäsyntyisiä
erityneet ihmiset
ovat vaarallisia,
sillä heitä ei sido yhteiskunnan
lait -ja säädökset
yksin he eivät ole
mitään,
mutta joukkiona
ovat raakalaisia,
sillä heitä ei sido
inhimillisyys
populistiset puolueet
ovat näistä kasaantuneet,
samoinkuin
rikollisjärjestöt
mikään ei tule
ilmaisen
vaivatta,
vaan kaikkeen tarvitaan
otetta.olemista.
ajanhermolla olemista.vaikuttamista.
omilla kasvoillaan elämistä.olemalla.
sillä vain
näkymällä.olet.
hyvät tekoset
luovat pajon hyviä
tekosia,
sillä hyvän kierättäminen
luo aina hyviä tekoja,
kauniita hymyn mielialoja,
jotka tarttuvat hetkosiin, jotka
kierättyvät uusiin hymyileviin hetkiin
elän vaistoillain,
jotka on napitettu
yhteiskuntaiseen nutttuuni.
kauniiseen ja tyylikääseen nuttuuni.
en voisi elää irtolaisena,
veropakolaisena,
ihmisenä,
joka ei osallistu yhteiskunnan
tarvitsemiin velvollisuuksiin
ihmisen on hyvä elää siellä
missä turvaverkot ovat
kunnossa,
sillä se tarjoaa mahdollisuuden
yrittää,
yrittää ilman että on pelkoa
epäonnistumisen jälkeen
joutuvansa omanonnensa nojaan
tuulimyllyn lavat pyörivät
tasaisen tuulen tahtiin
tuolla ikimetsien mäellä.
se on maamerkkini, kun samoilen
näillä kauniilla luonnon kankahilla.
,,tuulimyllysstä on itseasiassa tullut
paikka johon suuntaan vaeltaessani
täällä ikimetsissä, jossa muut maamerkit
ovat häilyviä,,
tänäänkin yövyn sen juurella,
sieltä näen paremmin tähtitaivaan ja
kuulen yön hiljisia ääniä, joihin
tuulimyllyn äänet hyvin sointuvat.
tuulimyllyn hiekkatasanteelta
olen usein havaillut luonnoneläinten
jälkiä, niitä jotka sammalpeitteessä eivät
näy. siksi tiedän, että alueella on
hyvä villieläinkanta ja nämä eivät
säiky tuulimyllyn olemassaoloa,
kuten en minäkään
kaikessa hiljaisuudessa
tehdyt
eivät ole aiheuttaneet
meteliä,
mutta kun ne päivänvaloon
joutuvat
alkavat kattilankannet
kolista
pitkän talven jälkeen
asukkaaksi tulee
kevät.
elämän alku. vihreys.
tuomentuoksut ja alkavan
kesän mielekkyys.kevät.
ilman kevättä elämä olisi yhtä
putkee.sitkeetä.
elämistä.mautonta.
pienistä kannattaa
kimpaantua,
muttei hermostua,
sillä
niistä sikiää huomisia
ulottovuuksia,
elämän olennaisuuksia
ihminen on oman itsensä
punnitsija.elämänsä vaakamies.
ken jättää aika ajoin puntaroimatta
itsensä,
ei välitä.ne jotka yhtenään puntaroivat.
välittävät.liialti.
sillä ihmisen tulee puntaroida itsensä
vasta
pakettiin laitettaessa.
kohtalonpolut ovat
polkuja joita kulkee
valtamerten seiloritkin.maakravut ja muut nisäkkäät.
kohtalonpolut ovat yötämyöten auki,
mutta useimmin niitä kuljetaan silmät auki.
siellä eletään.itketään.nauretaan.
vetelehditän.isämeitä lauletaan.kirotaan.
ja muuten vaan.sillä kohtalonpolut
ovat
elämän valtateitä.
viimeisenä päivänä
ei sada.ei.
paista.
sillä viimeisenä päivänä
on
hiljaista.silloin katsellaan vaivihkaa.
kuulostellaan hiirenhiljaa.paitsi ne,
jotka ovat tuttuja
huomisen kanssa.
tuhannet meret
ovat syviä.
syvempiä kuin
pihalammet.metsälammet.
siks siellä on avaran kylmää.
hyytävän kylmää, kun taas kotilammellain
aikakin viivästyy,
ajastaan unohtuu
paikoilleen kaislistuu,
elämäänsä kullervoituu
sudet kuuluvat
luontoon,
mutta eivät saa hallita
ihmisten rauhaa.
jos susi joutavaksi joutuu
se ihmisten läheisyyteen käyp,
silloin on luonnollisinta,
että luonnonlait toimeen
pannaan ja susihukka
päiviltänsä
luotoeläin kunnioitta
ihmistä,
mutta joskus sen yksilöt
herroiksi herkiävät
ja silloin ihmisen on otettava
kättä pidempää
syvissä ojissa
on
pohjilla kylmää,
sillä ne virtaavat
elämänvirtaa jonka alkulähteet
purottuvat
elämänrinteiltä,
noilta luomakunnan alkulähteiltä
siellä myös luonnonkala mielellään
ui,
kutee ja perheentyy,
sillä ne eivät kaipaa
pintalämpimiin,
noihin perhokalastajien
apajiin
väkisin ei kannata
tehdä mitään,
ei edes murtaa ovea,
kun avaimet unohtuneet,
sillä väkinäisyys tappaa
kaiken.
kaiken.
ja vie kaiken.
kahtelen maisemia.tuttuja.
eilisiä.tämänpäiväisiä.
mitään ei ole purettu.
pois.
mitään ei ole korjailtu.viety pois.
eikä uuttakaan.
olen täällä elänyt, nyt en
mahtuis, sillä olen
muualla käynyt,
mutta vain täältä löytyy
se minun lapsenmieleni
joka antaa voimaa ylittää.
.mahdottomatkin.
taivas näyttää tyhjältä.etäiseltä.
vaikka sen sinikannella liitelee
luontolintu,
joka ei tykkää
maallisista
liikenteenohjauksista,
siksi se liitelee
sinne tänne vailla pelkoa
punaisiin liikennevaloihin joutumisesta
taivaaseen on pitkä matka,
niin pitkä,
ettei mun ensimmäinen
versionikaan ole sinne ehtinyt,
ei puolimatkaankaan
ja muutkin aikalaisensa istuvat vasta
puolivälin krouvissa
luontolintu on lähempänä,
mutta silläkin on viellä monen
liidon verran matkaa
taivaankannen porttimutkaan
arasta lapsesta
voi kasvaa
mahtava ihminen,
jos hän saa mahdollisuuden
menestyvät ihmiset
on tuotettu
jollakin
vaillinaisuudella, jonka he
myöhemmin kääntävät
vahvuudekseen.
vahvuudekseen, jota ei vahvinkaan murra,
siksi että ihminen on.elänyt.
usein elämänkolhimista
perheistä syntyy
tälläisiä elämäntähtiä,
joita ei voi muuta kun katsoa
ylöspäin
en pakoile
lopullisesti,
mutta tahdon
kiertää
kuntotestit, sillä olen. elänyt.
nauttinut ja vähällä vaivalla säästellyt.
en pakoile
lopullisesti.
mutta nyt riennän.mukavasti.
kunnes kallistun luonnollisesti.siksi tahdon
kiertää kuntotestit.elämäni rastit.
asiat ovat yhdenvertaisia
niin kauan ennenkuin ihminen
niihin tarttuu
ihminen monimutkaistaa
yksinkertaisuudet,
siksi kaikkiin juttuihin
pääsee vain salasanoilla
maalaisihmisissä on
viellä jonninvertaa
luonnollisuutta,
elämänsä ajallisuutta,
vuodenaikojen kauneutta,
sillä he säteilevät luontonsa
antimista
kuljin hiljaisen hetken
tarusjärven luontopolulla.elin.
kuljin elämäni tahdikkaimmin, sillä minua
tahdittivat luonnon sävelet.ikimetsän tunnelmat.
hetken tuoksut.ikihyväisen lempeät.tuoksut.
sammaleet
metsänkävyt,
risut ja juurakonjuuret.kaikki olivat ystäviäni.
minun.maailmanvalloittajan.ystäviä,
eivätkä he vaatineet lunnaita.
aina ei tarvitse olla
asioita jotka
tarvitsevat
sen kummempia,
sillä niitä vilisee elämänvirroissa,
mutta joskus kannattaa
onkia niistä virroista
ne hetket,
jotka evästävät huomista
kadut ovat kylmiä.
ainakin ne joita et ole
aikaisemmin kävellyt.
tunnelmattomia.hetkiä joissa
rientäminen on etuoikeitettua.
ei mitään liikennesääntöjä, vaan
tunteettoman säännöt.kylmät jalanjäljet
joita ei koirakaan seuraa.vain varis nauraa.
kunnes sekin lehahtaa eläväisimmille kulkusuunnille.
mutta minä jään.
enhän muuallekkaan.
ei ihmistä saa alistaa
vääryyteen valistaa,
vaan hälle täytyy
opintie näyttää
oikeistopuolueet eivät ole
koskaan olleet suopeita
köyhien lasten koulunkäynteihin,
sillä he tietävät että kun orjan lapsi viisastuu
harvaivalta kaventuu
peruskoulua vastusti kokoomus
kiivaammin,
mutta onneksemme tää
nurinkurisen puolueen asenne
torjuttiin
tänään sama puolue
jatkaa samaa virttä
ja nyt on saanut kainaloonsa
persut,
nuo yhteiskunnan
hurmoshenkisemmät
olen elämäniloinen
ihminen,
joka sään kestäväinen,
mutta usein huolestun kun
poliittiset arjenkuviot voimistuvat
semmoisiin mittoihin joista syntyi natsismi
perussuomalaiset ovat puolueena
tavallisia meitä,
mutta sen johtohahmojen ideologia
käyttää väärin ihmisten luottamusta,
sillä ei tavallinen ihminen
tahdo toista riistää,
alemmaksi takoa
demokratia ei tee ketään
hyvinvoivaksi,
sillä se perustuu
yhteisvastuullisuuteen
valitettavasti demokratian siipien suojissa
toimivat myös
epäinhimilliset toimijat,
joiden tarkoitusperät
ovat elämän kammottavimmat
liikaa ei pidä sanoa.
vain sen verran että hän raotaa
oveaan.tunnelmiaan.
sillä sanoista joutuu
edusvastuuseen.tunnelmista
toisenlasiin.parempiin.pidempiin.
rakkaudenpaloja napostelevat
vastarakastuneet,
jotka eivät ole
astuneet ensimmäistäkään
arjen
askelmaa,
siksi sitä tunnelmaa
kannattaa käyttää hyödykseen sillä
arki on pitempi, kuin
-vapaudenpäivät-
en kaatuile itsessäni,
vaan sinussa, sillä en
pysy
kuvassasi.elämäsi käännöksissä,
joissa seilaat.meilaat.
hakien itseäsi.
odotan syli auki,
mutta väsyn ja hohtoni
kutistuu
eilisiin.
tänään olet
elämäsi itsemarma.
huomenna.
mitä olet.
oletko vai jäätkö.rakastunut.
tervekkö.
siksi elä jokainen hetkesi kuin se
olisi viimeinen,
mutta jätä pelivaraa, jos viellä.
olisit.
ihminen ei ole pyhimys.
hyväkään.
vaan hän on jokapaikan eläjä.
arjenpyhän taivaltaja.huoltaja.
vastuunkantaja vaikka olisi
siivetön.
ihminen jättää aina
jälkensä,
kuka enemmän
kuka
vähemmän,
mutta merkittävämpää on
heidän jokapäiväinen toimintansa
sillä sen laadukkuutensa ei jätä
-varjoakaan-
tavallisuudessa ei ole
aallonharjoja.
vuorijonoja.myrskysäitä.
ei muutakaan. vain
elämää jossa ei
liekkiäkään.
voit itseäsi kohennella
yhteisösi hyväksi.voit.
mutta miten voit.nukke.
tahi ihminen joka kulkee omia
polkujaan.yksin.
vapaana.eikä jälkiäkään.
voit kumarrella sinne tänne.
paremmin toimeen tulla.mutta kuka oot.
oletko myynyt itsesi.kasvosi.tunteesi.
ei sinun tarvitse olla
hullun ritari.jokapaikan korjailija.
avittelija.
ei tarvitse.
vaan sinun pitää olla
otsanahkasi kokoinen.mielesi mittainen.
kauniit muistot.ikävä.
ilta saa ne kukkiman.minussa.
päivemmällä meen
nykyisyyksissäni.kiireellisesti.
velallisesti, vaikka maksankin
käteisellä.maksan käteisellä sillä en
tahdo nykyisyyksieni tunkeutuvan
kauniisiin muistoihin.
jos eläisin helvetissä.
kahtelisin sielläkin kauniita värejä.kukkasia.
supattelisin miellyttäviä sanontoja.
nauraisin itselleni.
kiroilisin hikipäässä.katuisin joka säässä,
vaikka olisin minkälaisella päällä.
mutta en olisi nykyisenlaiseni .en.
sillä nyt mä voin
mennä ostoksille.
ihmisluonteen kauniimmat
piirteet heijastuvat
hädän hetkellä,
silloin kun kaikki
muu on tumman syvää.
silloin kun hädässäoleva näkee
hyväntekijänsä levolliset
kasvot. ymmärtäväisen ilmeen.
kysymyksiä esittämättömän katseen.
.silloin.
hän pelastuu,
vaikka nukkuisikin pois
myrskytuuli
riepotteli jalopuuta,
puuta jonka matkamuistona
pihamaalle istutin.katkesi.
keskeltä runkoa katkesi.ei kestänyt
myrskysäitä,
näitä pohjolan säitä.
,,mutta komia kotikoivuni
joka
on ite paikalleen asettunut,,
sitä ole mitkään
myrskymielet halkoneet,
vaan se ylväänä tuulessa kun tuulessa
taipuilee
hyviä ihmisiä on
paljon.joka paikassa.
sielläkin missä on
pahuutta.
sielläkin he ovat.mutta.
ovat pelossa.
korona hiljensi.turhan.
se näytti
olemassaolon salaisuuden
juuret.kestävänkehityksen juuret.
ne joita olemme
liialti karsineet.saastutelleet.
korona hiljensi.näkemään
huomisen.
ehtelin onneani.kahtelin.
en tuntenut mitään.olin yksinarka.
elin satavuotiaaksi.
vaikken hetkeäkään.
mutta kun
näin sinut,
elämäni lehtosein.kukan.
vienonkukan jonka ohi olin
satavuotta kulkenut.
satavuotiaaksi. ilostuin elämään.
ja nuolemaan onnenpisaroita
terälehdiltäsi.
en rajojani niitä.
sillä eihän
niitä.
olen metsänpoika.luonnonlapsi.
paljasvarpainen
onneni etsijä.haavoittuvainen.
nopeasti toipuvainen.
olen.elän.
vaikka kuutamolla konttaisin.
pihoillasi värjöttelisin.kahtelisin.
sinua hyvin kahtoisin, jos
tahtoisit.
nuorena menin
ylitse.sitten opin elämään myös
alitse.
sopeuduin.
hymyilin. kiroilin.
sopivasti.
sopuisasti.
sillä rappukäytäväsä kuuluu
tunteitten puolikkaatkin.
tänään haravoin.
kahtelen.aprikoin.
mutta tyydyn näkemääni,
sillä
aamuaurinkoni nousee,
iltasella laskee
ja minäkin.
.olen.
terveys on kaikille
tärkeää,
niillekkin jotka eivät niin
tunne.
ihmiskunta elää
sukupolvien mitalla,
sillä mitalla jossa aina seuraava polvi
on
astetta terveempi,
mutta
keinotekoisesti,
sillä he syrjäyttävät
elämästään ympäristön,
luonnon
ilmaston, jotka kaikki ovat keskeisiä
terveytemme hyvinvoinnin lähteitä
maahanmuutajan lapset
elävät kahden tulen välissä,
perinteittensä ja
uuden kasvuympäristönsä
paineissa.
maahanmuuttajan lapsi
tottelee ensisijaisesti
vanhempiaan
ja kulttuuriaan,
joten ongelmien ilmaantuessa
viranomaisten tulee toimia
heidän kauttaan
maahanmuuttajat ovat
huomisemme tulevaisuutta
luontokukkanen ei tarvitse
vaasia.ei poimijaa.ei ihailijaa,
sillä se tuntee kauneutensa
karisevan turhakkeen nähdessään
syys kumartuu eteeni.
sylini on täynnä.
kesää.huomisia.talven odotukisia,
joulua.
syksyni on elämäni rappunen,
jonka jälkeen tulee
toinen rappunen,
kolmas ja niin paljon kun niitä
riittääkään,
siksi syys on mun kuu
jossa sylini on täys
kaupungin laidalla
asuvat
maalaiset.varkaat.puolirikkaat.
nämä ihmiset ovat
perunaihmisä.syövät paljon
perunoita ja miinus kolmekymmentä
tuotteita.ja kierrättävät.varastavat
minkä ehtivät,
mutta he ovat koko seutukunnan rehellisempiä.
ovat arvokkaimpia kuin
ne keskustan kivitaloihin piiloutuneet
varkaat, joilla ei ole edes sielua,
ei vittu.ole.
sillä he ovat ihmiskunnan
paskaläjää.sitä rotua jossa ei
köyhän täikään viihdy
mutta tämä sakki
on herran kastamaa.enkeleitten serkkuja.
entisten pappismiesten
aviottomia lehtolapsia, siis ihmisiä ja
ihmisetkin saavat hengittää.
ajelen ratikalla.kyyvissä.
vaikka osaisin ohjaillakkin, mutta
mukavampi näin.
kahtelen steissiä jossa on
hyvinpukeutuneita
juoppoja,
ihmisiä joilta on nenä kalvennut.
punastunut.silmät sumentuneet.
kahtelen heitä sillä he saatana
ovat hallitusherroja.
..noita rooman valtakunnan
epäjumalia, joita luther
rakasti.
hyppään ratikasta,
meen iloiseen paikkaan,
jossa istuu aina
epäonnistuneita
ihmisiä.
.täydennämme toisimme.
hallitusherra puolustaa
tekojaan.oppositioherra
poissaolojaan.
kansalaista
nolostuttaa.
.äänensä.
viaton elämä.elän.
mutten viisaasti.varovasti,
vaan meen
ahneen lailla, kunnes
kyllästyn.rojahdan elämäni
kaiteeseen.
oksennan ja pyydän
armoa,
vaikken pyydäkkään,
mutta siitä tule kevyempi olo.
.hetken.
kunnes jälleen olen jalo.
jumalani miksi
kurmuutat,
miksi et armahda,
vaan
hautaat minut. jumalani
onko saatana vihainen,
kun rakastan sinua,
mutta kuljen sen kannsa
iltamissa?
elän viellä.yskin elämää
ja nauran kuolemattomille,
mutta en ymmärä miksi
et nyhdä näitä
koronan juuria
elon pellolta.onko ne viimeiset
siemenesi, vai nuukailetko?
oon oppinut elämään
heikoilla hetkilläni.hyviä ei ole olut.
siksi kestän pikku kivut. suuremmatkkin.
mutten kestä kyyneleitä.vittommien kyyneleitä.
enkä etenkään niitä kyyneleitä,
jotka syksyn sateet viljelevät
