hymy....

Hymyilet herkästi,
luonnonluomaa ovat
hymykuoppasi,
silmäsi elävät hymysi saatteessa,
kehosi hymyäsi keinuttaa.

Olet kovan elämän arkinen
hymy,
olet etäisen päivän
läheinen,
sinua vartoilen,
sinusta minäkin
hymyni viritän.

onnellinen elämä...

Onnellisen elämän koet
tuntemalla itsesi,
kaikki tapasi osaat itsessäsi
käsitellä,
elämän arvosi johdattavat
elämäsi kulkua.
  Surun surkeudenkin kohdatessa
hymyilet,
elät onnellista elämääsi,
sillä olethan osa
sitäkin.

yksinkertainen elämä...

Yksinkertainen elämä,
elämää
hymysuista,
luonnonhelman suojissa,
luontoäiteen sylissä.
  Elämä solisee luonnon
suojissa,
aurinko silmät raottaa,
yöksi untenmaille makoisille,
tahi
kuutamon unelmissa tähtitaivaan.
  Elämän tarpeellisuus,
kaikki yksinkertaisen
hymysuista.

herätty aamu...

Herätty aamu,
unesta sekaisin,
silmät unimailla unisilla.
   Kello riemusta kilisee,
 kukon tehtävät ottanut,
kukko ääni käheänä orrellaan.
  Sukat kateissa,
paita ryppynen, kuin otsanahkani,
housutkin rässiä vailla.
kahvikupponen virkistää,
juon senkin juostesssani
töihin,
paidassani juomisen roiskeet.
  Elämäni on herätyt aamut,
ihan
omaani.
  

jälkesi....

Ei sinun tarvitse selittää,
jälkesi kertovat.
  Elät välittämättä ympäristöstäs,
elät vailla kunnioitusta sovittuun,
itsekkyytesi näkyy jäljistäs,
ne eivät tulevaisuutta,
mut
tuskin
sinäkään.

nuoren elämä....

nuoren elämä,
elämättä,
siinä monet vaarat vaanivat,
kivikkoiset jyrkänteet odottavat.
   nuoren elämä
kaikki on ensikertaa koettavaa,
niissä monen monen kertaa
kompastuttava,
kulussaan arvet kohtalon,
mut
vain kerran,
toistaminenhan on jo eletty.

tänäänkin....

tänäänkin saan olla kiitollinen
elämästäni,
   tänäänkin pärjäsin ihan hyvin,
vaikka aamulla pelkäsin,
   tänäänkin elin ihan kunnollisen
päivän,
vaikka
aamusella pelkäsin,
    kiitos,
katson jonnekkin korkeamalle,
tuntuu hyvältä.

haaveet...

Kaukaisimmat haaveet
kauniimmilta tuntuu,
niillä mieluiten aikaani
vietän, sillä ovat viellä haaveita,
arjen kokemattomia,viatomuuden
haavoimattomia.

Arki on sydämmen sykettä,
elämän monia puolia,
hymyn herkiä hetkiä,
murheen murtamia,
arjessa väsyy,
haaveissa kaukaisissa
mieli kevyesti keinuu,
niissä mieli mielikseen.

yö...

Yön hiljaisuus,
tummassa puvussaan kanssani,
kuljemme läpi valottoman taipaleen,
hiljaisuus saa äänensä kuulumaan,
hiljaiset äänettömät äänet.
   Pimeys saa kiirehtimään,
tumman yön sanat eivät kuulu,
 vain kuiskaavat
 kiirehtimään.
Juoksen pimeän sylissä,
otteessaan hiljaisuuden.

viisashullu....

Viisuden ja hulluuden
Raja on ihmisen kokoinen.
Sinitaivas tyhmempänä, kuin
Ymmärryksen sydämmen mieli,
Sydänhän viisaasti sykkii,
Sinitaivas pilvetönnä ymmärryksen
Rajoilla.

katkeruus...

Katkeruus, synkkyyden
syvämieli,
elon mustatuska, katkeruudella
mielitetty, ikävää
sieluttaa.

Katkeruus,
eihän sinne kukaan halua,
erakkona sielua
hapattaa,
aurinkokin varjottaa.

syntymäpäiväsi...

syntymäpäiväsi,
juhlassasi heleänä,
lahjoja sylitäynnä, kuten
sisimpäsikin,
hymyhuulesi heleät,
silmäsi rakkautta tuntevat,
sielusi elämänkeväinen,
onnea,
olet juhliesi
lahja.

harmaus...

Syyskuinen harmaus,
harmaampi, kun huopatöppönen,
kylmempi, kun
heleä kesäaamu,
mut rakkaampi,
kun eilinen.

Hiljaiset hetket...

Hiljaiset hetket,
itseensä käärityt,
kaik muut pois pyyhityt,
hetket jolloin olet
itsenäis,
pois maailman viettelyistä,
kaukana  turhuuden markkinoilta.
    Hiljaiset hetket itsessäsi tunnet,
kaivat tuntojeis syvemmiltä,
ihmettelet mielesi ulottovuutta,
huomaat, kuinka paljon
oletkaan,
näet, minne sinun ei kannata
kantautua.

kateellinen viljelijä...

Kateuden viljelijä,
satoaan kylvää,
hallayöt tykönänsä,
sil hällä siemenet elon
kelvottomat,
mielensä  ikävästi
kylvämät.

Miksi uurastajaa kadehdit,
itsekkin samaan pystyisit,
jos vain viitsisit.

kiero kelmi...

Kieron kelmi eläjä,
tuontaivaallisen ylijäämäinen,
seuranassamme tämänhetkisen,
semmoinen
lutjake,
väsymätön
populisti,
joka toisten hädästä
elinvoimaa suuren suuhunsa
ahtaa.

jalostaa

jokainen ihminen on
hyvä,
jokainen ihminen.

elinolosuhteet muuttavat
ihmistä,
kurjuus ja syrjäytyminen,
ne
ihmisen kummaksi
muovauttaa.

kirkonmäki

kirkonmäki,
tyhjästä syntynyt,
hiljaisuus sanoja täynnä,
muistojen ja kaipausten
kirkonmäki.

kuljen ohi,
annan menneille tietä,
kunnioitan sanomatta ääneen,
vain mieleni verran ikävää.

synnyin heidän aikanaan,
saatoin heidät aikanaan,
minäkin lepoon aikanaan.

täydenkuun aikaa...

Täydenkuun aikaa,
mielet katseissa unelmavuorien,
hetkien maukkaimpien.
Illan kuulaus kaulukset nostattaa,
luonto itseään unimaille tyynyttää.

Nyystölänlahti tyynenä kuvastaa,
muuttolinnut Werhon pelloilla levähtävät,
kettu kiertää pientareilla,
linnuilla vahtivuorot äänekkäät.

Kuu seuraa kulkuain,
varjoni siirtynyt kulkusuuntani
mukaan,
mielenikin on murheista laantunut,
varjona vain kuljen,
tunnen elämän sulavan mieleni
juurikaspelloille.

lähihoitaja...

Televisio näyttää kaukomaitten
aamuja,
katson koto sohvallain,
en jaksa reissata maailman ääriin,
eikä täältä mihinkään pääsekkään, sillä
julkinen liikenne on säästetty hengiltä.

Aamusella kaukomailla on ilta,
sielläkään ei julkinen liikenne pelaa,
aasit jolkuttelevat.

Televisio,maailman lähihoitaja,
ilmankos oon lihonut.

kurjaa....

kaikilla kurjaa,
ilmeet ilkeästi apeina,
kauppojen ovet harvakseltaan aukeavat,
kirkonkello kutsuvasti kuuluttaa,
väki ikiuntansa
uinuttaa.

missä ilo ihmismielen?

vahtoo....

Elämä on elintärkeää,
syntymät ja kuolemat
äärikohtaloitaan,
kohtaloita, joita emme
ohjaa,
 elomme on kehoissamme,
mielissä sielujen sisimpien,
niitäkin isovoima vahtoo,
mut
kun väleissä elellään,
elomme kulumme
päiviemme kaltainen.

pakkolait...

Pakkolait,
ihmistä vastaan,
demokratiassa ei pakkolakeja
kaivata.
Tarvitaan yhteisymmärryksen lakeja.
  Jääkaappi tyhjänä,
nälkä sisuksissa ulvoo,
mieli elämästä arkana,
pakkolakiko vatsan täyttää,
mielet mukavaiseksi sulattaa,
ehhei...
yhteisymmärryksellä ravitsevampaa
elämää,
henkisen ruumiillistumaa.

syvämielet...

sanojen syvämielet, katseitten avoimuus,
käsien kosketukset,
niillä ihmiset toisilleen avaavat
sielujensa pyhimmät.

rehellisyyden osoittaminen,
luottamusta yli maailman palojen,
rehellisyys on kaiken perusta,
kaiken.

katkera ihminen...

katkera ihminen, taivaskin
hiljenee,
kylän elämän varjot synkkäpäiväisten.
  meitä on vähäsen,
miksi katkeruus vihoittanut
elämäsi?
lyöt kaikkea kohdallesi sattuvaa,
lapsista saat ahdinkoosi sytykkeen,
nautit, vaikka elämäsi itkee.
  hymyilet vain itsellesi,
sillä ei muita
olekkaan.

ruttopuisto...

syyskuinen iltahämärä,
sumuinen katu,
vaikka
katuvalot pyhittää,
koko bulevardi ruttopuistossaan
jumaloi.
  kävelen historiallista kujaa,
täällä kaikki hullut tanssineet,
viisaammat huoratansseilla itsensä tyydyttäneet.
vaahtera kukkii syysruskassaan,
pakolaispoika  lehtipuhaltimella heiluu,
hällä jalkojensa alla espanjantaudin kalpeat mielet.
  avaan baarin oven,
kaltaiseni iltaa etsivät,
suljen oven,
menen pois,
en kaltaisiani kaipaa.

yksinäinen susi...

yksinäinen susi,
kuoleman varjokäytävillä,
hylättynä,
sil
hällä yhteistuumaisuus
ontuen kavalsi.

elämä on yhteispeliä,
politiikka on keinoista hikisin,
mut
jotakin jokaiselle.

oikeudenmukaisin tulontasaaja on
verotus,
tuo
kitkerän makuinen, mut
kestävän kehityksen
laatuaines.

maaorja....

työläiset maaorjiksi ihanaisiksi,
teuraskarjaksi
muinisvallan,
sitäkö
herra nykypäiväinen ihanoi?

jokaisella on nälkä,
herrallakin,
miks hän nälkäänsä toisilla
syöttää?

ihminen,
ihan ihmeellinen,
sijansa pedatkoon.

syyskuinen ilta...

syyskuinen ilta/
tummuvat tienoot/
äänetön luonto/
puidut viljavainiot/

vuosi kohtaloonsa vaipuu/
tuulisiin pakkasöihin asettuu/
ruskassa kesän heleät hetket
muistuvat/

yksinäinen hetki/
luonnon vieruskaverina/
tähtitaivas/
kuunvalossa/
varjoni seuraa/
mieleni yksin/
jätän kesälle ruskan
kauniit muistot/

elämäin...

kaikki maailman harmit,
kaikki iloisemmat mielet
mielessäin,
olen ihtenäin,
yksin päivälehden tarinoissa,
kohtaloissa maailman äärien.

taidankin valittaa turhaan,
elänhän kivuttomana,
turvallinen elämä seuranain,
evästä tarpeeellisesti,
ystäviä seuranain.

suljen lehden,
olen elämällein kiitollinen,
oikeastaan enemmänkin.

kaunis....

kaunis mielesi katseeni sytyttää,
sanasi huuliasi koristavat,
ilmeesi tienoota kaunistavat,
olet
luonnonluoman
kukka,
sen, jonka kanssa eloani
keinuttelen.

orja....

Uskovainen maanviljelijä,
hällä ohdakkeet
sadon
kaltaiset.

Uskovainen ateistikin
maata viljelee,
satoaan korjaa,
mut hänkin
taivaan valoa
varjottaa.

olen maaorjan jälkeläinen,
veripeltojen kasvumailla,
itken,
mutten kumarra,
sillä isäni orjana herrasteli.

sorsima...

ethän sinä elä,
et riitele ilossais,
et
huutele unissais,
oletko kelan hylkäämä
työnhakija?

keuhkotautinen tupakoitsija yskii
ruokapöydässäni,
työpaikkaruokalan salongissa,
hän on yrityksen
muotokuningas,
muutoksen sorsima.

parkua....

elämä on päiviä,
yön levollisia,
päivän tärkeyttäkin.
  kirkassilmin utelias katsoo,
unelias silmäsyrjällään,
elämä on ennen kuolemaa,
siksi
syntyminen elämään,
parkua täynnä.

ihminen...

ihmisen turva on toinen ihminen,
yhdessä sodat soditaan,
yhdessä
rauhat sovitaan,
yhdessä erotaan,
yhteen tullaan.

ihminen, ihmeellinen
tietokoneen koltiainen,
pätkii, mut
loistaakin.

esi-isät kuolivat aikansa puitteissa,
heitä kolottikin kovasti,
perinnöksi jättivät
ihmismielen.

maaorja....

Maaorjan jälkeläinen,
rikasherra riistäjäinen,
kaunosieluinen pyhäkoulun opettaja,
siinäpä ihmistä
tätäpäivää.

Jokainen suuriherra joskus
äitinsä lapsi,
sylilapsi,
miksi elämä hänet
vietteli?

Maaorjan jälkeläinen,
ihminen,
jolla mahdollisuuksia,
jos orjuudestaan pakenee.

suomaa....

syyskuinen iltapäivä,
kartanon viljavat pellot
laareihin kerätty,
olkipaalit eläimille kerätty.
 nyystölän arkipäivää,
kävelen lenkilläin,
sieluni imee kauneutta
nyystölänlahden,
katseeni sinitaivasta ihastelee.
  elämä on tätä,
kaunista luonnon
suomaata.

seitsemän ruohonleikkuria...

mul on seitsemän ruohonleikkuria,
vikoja täynnä,
parkissa ladon nurkalla,
ostin juuri uuden.
  kyl kylmättää,
en osaa ruuvata ja koneita
rustailla,
tunnen sisuskalullain, että jokainen seitsemästä viellä
toimisi,
kuten ne jukolan velloksetkin,
mut
nyt
saunapäivä.

team...

ihminen,
jokaisen näköinen,
melkolailla samankokoinen,
miksi hän ei itseään huolla,
miksei hymyile lähelleen,
siinä missä hänen kohtalonsa kaltainen?

jokanen päivä on edestä pois,
huominen tulee jos on tullakseen,
mut
tämänhetkinen olis syytä elellä harkiten,
huomisissa ovet ehkä sulkeutuneet.

ihmisen koko on team,
ihan yksinkertaista.

puliukko...

Maaseudun ihanuus,
kuihtuvat kukkaset,
uinuvat pihapiirit,
ilta-aurinko hyväilee kedon
kaskimaita, niitä paketoituja
halmeita.
  Pakolaisperhe kunnanraitilla päiväänsä
kuluttaa,
kunnanjohtaja ilmaisjakelulehtiä jakelee ,
västäräkki herrastelee kadun kulmassa.
  Kirkko pönöttää mäellään,
kuten
ennenkin,
ovensa sulkenut,
kolehdit anotut loppuivat,
hautausmaat kettujen pesäpaikkoina.
  Olen kunnan ainoa puliukko,
itseäin ihailen,
västäräkkikin hieman.
  

alakuloinen...

peittelemätön mieli,
ennakkoaseeton katse,
niilläpä alkuun päästään,
kaikki jälkeiset ovat sen hetkisiä,
turhaa liikoja murehtia,
antaa hevosen hoitaa ne,
sillähän on iso ja alakuloinen pää.

synkkyyden syysmyrskyt,
niissä kauneus riehuaa.
mieli värisee.

elämä on tässä ja nyt,
elämä on,
eiliset meni,
huomiset huolet,
aikansa kutakin.

Padasjoki...

Padasjoki,
Päijänteen helmi,
kutistuva kuntakohtalo,
ihmiset itkua tuhertavat,
herrat perunaa viljelevät,
pois on ihmisen mieli,
sisäsyntyinen on kuntala.

Pilvet taivasta verhoavat,
Padasjokea kiertävät,
pois on kuntapäättäjät
elämän kuivattaneet.

Viimeinen puolukka varressaan,
siel sieni makoisin,
metsäkorven kätösissä,
siel
myös tervejärkinen kuntapäättäjä,
hän
uudisasukkaat mukaan mahduttaa.

hetket....

Kaikki hetket eivät luokseen päästä,
hetket mietittymään jäävät,
sillä niillä jotain merkittävää,
mutteivat minulle merkitystään kertoneet.
  Silläkin tarkoituksensa,
niinkuin asioilla, jotka tahtomattni tapahtuvat,
tahdostani toteutuvat,
olenhan vain luomakunnan pieni vipeltäjä,
olen rajallinen,
aivan, kuten tuuliset ilmat,
suviset kesäillat,
hetkiä hetkissä.

ujo....

minun on vaikea sanoa
kiitos,
heikottaa sanoa rakastan
sinua,
tunteitani kahlitsee karunmaan
tuuliset myräkät,
siksipä säästän ne
tekojeni tehtäviksi.

reissuhommat....

Rakkaimmat hetket,
läheisten hymysuut,
väsymyksestä raukeana
kotisohvalla.
  Semmoiseen tilaan haluan
itseni tavan takaa saattaa.

Reissuduunarin työt,
kulmien tuollapuolen,
kaukana kotikulmien,
karuilla vieraan kulmakunnan.

Huomenna urakkani jälleen
tehty,
kotimatka joutuinen,
mielessäin elämäni
aarteet kalleimmat.

vuosi...

vuodessa on päiviä paljon,
viikkoja jokunen,
kuukausiakin
muutama,
kaikki käytössäni,
jumatsuikka, ainakn ne kolmesataakuusikymmentä
elän rinnoilla elämän kevään,
ne puuttuvat virittelen
itseäni seuraavaan
vuoteen.

sanat...

Sanomattomat sanat,
niitä kadun,
olin hiljaa, kun olisi pitänyt
tunteet sanoilla syliisi kantaa.
  Nyt en voi,
menit ääneni ulottumattomiin,
menit katsettani kauemmaksi,
jäljelle jäi vain
sanomatttomat sanani.

herätyt...

Herätyt aamut,
a´vot miten mukavat,
puoliinpäiviin nukutut,
ihan päivän hyväksikäyttöä,
ikiheräämätönkin kerran koittaa,
mut siit ei huolen häivää.

Tutut jutut aamulla varhain,
haukotellen päivään käy,
siit taival tasoittuu,
uomiinsa mukautuu,
kunnes ilta mielen vaihtaa,
silloin työt olan taa, sillo
iltasen omat huokasut,
kaikkein kotoisimmat.

kainostelet...

Kainostelet suotta,
kohtalosi on vaakalaudalla,
katseesi kirkkaana taivaanrannoilla,
sieltä mistä unelman nousevat,
pettymykset rientävät.
  Kaino ihminen ei ryntäile,
hänhän on vaakalaudalla,
valmiina elämään unelmiaan,
yhä vain katseineen kohti
taivaanrantaa,
sinne unelmien takamaille,
pettymysten rämesoille.

aurinkoinen päivä...

Aurinkoiset päivät
syksyisillä myrskytuulilla
tuuleteltu,
keväthangilla raikastettu,
suvi-illoilla vietelty.
  Mieli leivotaan jokasäällä,
oli pyhäpuku tahi haalarit
päällä.

koti...

Elämän kodeista rakkain,
synnyinkoti,
siellä äiti,
siskot veljinein,
siellä isäukko keinussaan,
mirri sulokarvoineen.
   Monta kotiani olen sisustanut,
mutten
kodeista rakkaimman
tuoksua ja tunnelmaa
toistamiseen
aistinut.

syväjuokset...

syväjuokset elämääsi,
kiirehdit kaiken saadaksesi,
juokset aikaasi nopeammin,
saavut loppuusi ajoissa.

elämä,
ihan vaan sinitaivaan alusmaita,
laineita tyrskypäitä,
viljavia vainioita,
pikiteitten suoria,
metsäpolkuja marjamaita,
semmoinen on elämä,
kävelyvauhdilla.

sylillinen...

Syli täynnä elämää,
päivän päätteeksi hetket
levolliset,
sylitäyteläisen
kokoiset.
  Onneton elämä jos
ei iltoja aamusta erota,
yön taikaa päivän kajosta,
kuunkiertoja vuoden ajoista.
  Mut kiireinen on ihmismieli,
hikipäässä kaikki ajat sylittää.

pitkän päivän illat...

Elämä on aamuja,
pitkiä päiviä,
illan armahtamia.

Pitkän päivän ilta,
elämän enemmän.

Unimaitten mukavaisille,
vuoteeni levollinen,
tyynyllein päiväni
kallistan.

petetyt lupaukset...

Petetyt lupaukset,
ihan jokapäivää,
miksi hymyilisin,
miksi itkisin,
petetyt tunteet,
tyhjä mieli.

Uskon ihmeisiin,
lapsenuskooni, vaikka elän
mennyttä aikaani,
huomiseen en luota,
annan sen vain tulla,
unelmat eivät petä,
vain
haihtuvat.

kutituttaa...

joskus kutittaa,
silloin raavituttaa,
hieno tunne.

joskus kutituttaa vääristä
kohdista,
ei kehtaa rapsutella,
täytyy olla muina miehinä,
etsiä varjopaikkoja.

usein meen syyhyttelemään
elintarvikekauppaan,
siellä on sopivan kokoinen hylly,
siihen kylkeäin kyhnytän,
eivät kaikki tykkää,
mut
mä oon maksava asiakas,
oon joskus heitä muistuttanut
palveluasenteesta,
ovat
nyökytelleet.


se syyhyttelytolppa on pystypakastimen vasen
tolppa,
siinä oon kutkut hoidellu,
lopuksi ostan tuutin,
joten kaikilla
kutkuttoman mukavaa.

pakolaiskeskus...

pakolaiskeskuksen tila
pelkoa huokuu,
monet kädet ristissä riutuu,
väsyneet kasvot,
lyödyt itsetunnot
yrittävät sopeutua,
kuolema ei korjannut
välimerellä,
onko aikamme nyt?

ulkona mielenosoittajat
sormea heristävät,
pelon häpeä pakolaista
vainoaa,
miksi en  kelvannut
välimerellekkään.

itkut moni peittää,
surunsa kätkevät,
äidit  ja isät toivovat lastensa jäävän henkiin,
lapsi unohtaa,
he voivat viellä elää.

ylitäytteiset...

Ylitäyteläiset ihmiset tarjousta
vahtaavat,
näyteikkuna toimii peilinä
itsekylläisten.
  Elämän laitapolkuja
kulkenut ryysyläinenkin
ikkunaa ihailee,
mut vain solidaarisuudesta
keimailijoita kohtaan,
he väistäen kaikkonevat,
elämän ylitäytteiset.

Erakko....

Erakon elämä vapautta
hivelee,
häntä eivät bonus-kortit seuraa,
matkakortit kulkuaan ohjaa,
lehtimyyjät eivät tyrkytä
viimeisiä numeroitaan.
  Hän  vapauttaan hengittää, muut vangittuina elämässään.
Kauniisti puetut ihmiset
bulevardeilla,
komiasti asustavat,
hienoilla eväillä täytetyt,
mut
orjina yhteiskunnan,
vangittuina itsestään.

itsekkyys....

kuljet elämääsi,
näet vain kengiesi kärjet,
miksi olet  kylmä varjo,
miksi tunteesi ei ihaile,
kärsi eikä mitään tunne? 

onko iltasi hiljainen,
onko yösi sysimusta yönsyli,
syli, jossa
itsekkyytesi syntyy?

katsoppa ohikulkijaa,
eikös olekkin
ihmeellinen.
  Huomioithan
aamuauringon ilomielen,
mutrusuun,
näethän itsesi kanssakulkijoissasi,
toisissa myönteisemmin,
toisissa
toisinmoisin,
mut morjesta ees.

pakolainen...

Siirtolaismarkkinat,
ihmisten orjamarkkinat,
ihmisrosvouksen ryöstöretket,
semmoiset pakolaistulvat ovat
eurooppaan tulvineet.

Tavallinen ihminen kuoleman pelossa,
seassa kelmi hyväksikäyttäjä,
kierompi liiketoimi.

Sodat,
savuavat rauniot,
elävältä kuolleet pakolaiset,
he ovat rappusillamme,
otammeko lepäämään?

tänään...

Tänäänkin sinulla on mahdollisuus,
voit toteuttaa aikomaasi,
voit myös jatkaa unelmaasi,
voinet myös olla vain,
odottaa huomista.

Sovitut toteutan,
uusia aloitan,
katson päiväni silmiin,
sillä eihän minulla mitään
sitä vastaan,
sehän tarjoaa elämäni.

Tänään on Päiväsi,
semmoinen on
päiväni.

syyskuinen aamu...

Syyskuinen aamuhämärä,
katseeni päivään kiirehtii,
usvainen pihamaa hyvät huomenet
toivottaa.
Kollikissani nilkkaani kyhnytttää,
se päivystänyt yön ulkona,
on kuulemma hälle laatuaikaa.


Työmatkani on kahden tunnin
mittainen,
toinen takaisin.
Työt eivät ihan rappusilla,
murusina maailmalla.

Lähteminen on vaikeampaa,
paluumatka mukavin,
eihän voi tulla,
ellei lähde.

sielusi...

Rakkaus on mielenhyvää/
sydämmen täydeltä/
hyvänmielen jalomieltä/
auttavaisia käsiä/
lempeitä sielun silmiä/

Sanoilla ei merkitystä/
sanattomat teot/
rakkaudelta tuntuu/
sanat  tekopyhyyttä/

Käännät avuttomalle selkäsi/
katsot hänen ohitseen/
etkö huomaa/
hänhän on
sielusi/

ihmiset...

Kaikki maailman meret,
lammen jäät,
tulivuorten sulassa sydämmessä,
karulla aavikolla,
kielomerten takaisessa lehdoissa,
kaikkialla
ihminen kulkee,
yhtä onnettomana kun mekin,
yhtä onnenriemuissa,
kun sinäkin,
yli maailman äärien,
ihmiset, kuten sinä ja minä..

sydän...

Sydämmen lämpimät teot,
sanat sanotut,
niillä elämän hyvyyttä
virkataan,
perustoja elämään kestävään.
  Ei tarvitse olla vauhkoontunut
uskonheikki,
riittä,
kun mielensä avauttaa,
sydän kyllä ymmärtää.

pakolaisuus...

Pakolaisuus tyhjät
ladot täytättää,
monen pussin rikastuttaa,
joittenkin mielet ahavoittaa,
mut
hädässäolevan elämän
pelastaa,
siinäpä hyvänmielen
hyvä päivä.

maukkaimmat....

Kaukaiset hetket,
koetut muistot,
niillä silloin tällöin yhä
hetkiäin
elotelen.
   Niistä hyvää mieltä,
liistä ohjeita elämääni,
niissä elämänohjeita
eloni kiemuroihin..
Huonoimmat  syrjään lykännyt
tykkänään,
vain maukkaimmat mukanain.

markkinatalous...

Markkinatalous on pienen ihmisen
turva,
hänhän voi ostoksillaan
suosia kotimaista tuotantoa,
tuotantoa, jonka tuotto kiertää
tavallisenkin ihmisen elämään
paremmin, kun kaukomaissa
tuotetut.

tuttu...

Näin tutun,
hyvänpäivän.
   Aamulenkillä ohitimme,
kumpikin pysähdyimme,
hetken vuosien takaisia muistelimme,
kunnes, kuten yhteisestä suusta:
sinä.
   Olimme kolkyt vuotta  aiemmin
intissä,
Hennalan ratsuväessä,
rakuunoitten keltalaattoja.
  Numerot vaihdettiin ja
sovittiin tapaavamme
arkivehkeissä.

ensilumi...

Odotan ensilunta,
sitä lapsuuden valkohankista,
kirpeää pakkassäistä,
mut
ilmastomuutos myöhästyttää,
pääskynenkin liitelee yliaikojaan,
tuomi taitaa yhä kukkia,
minä vain vanhenen ja odotan
sitä ensilunta,
narskuvia askeleitani.

paeta....

Haluat paeta,
kauaksi keritä,
muttet mihinkään saavu,
istut baarissa, kuten eilenkin,
harjoitat itsesääliä,
joka sekin on vaillinaista,
sinullahan on aamuvuoro
tehtaalla tekemättä,
vaimo kotona ja lapset
hartioillesi haluavat.

Elämä ei ole tehty valmiiksi,
juo tuoppisi,
tee työvuorosi,
palaa kotiisi.

tummuva yö...

Tummuva yö,
on keskipäivä,
olen helvetissä,
en tunne mitään,
pelosta kiinni jäin,
toivon valonsäkeitä,
mutten uskalla niitäkään katsoa.


Mielikki hoitajani katsoo
vointiani,
silmistä tarkastaa,
näen hieman valoa,
mutten uskalla toivoa suurempaa.

Uuvun pimeyteeni jälleen,
haen vain itseni,
sitten palaan.

ei naurata....

Joskus naurarttaa niin pirusti,
toisinaan ei vitsikään.
   Väsyneenä helpommin
nauru remahtaa,
sillä äly muutenkin väsynyt,
hyvin levättyään kiukusta
elämä elämöityy.
  Nyt justiin en oo mitään laatua,
toljotan vain telkkaa,
pakolaiset kiukuttelee,
kanta-suomalaiset ujostelee,
Sipilä tarjoaa jo kalleuksiaan,
Soini sanojaan syö,
nuttunsakin on väännellyt moneen
kuosiin.
    Meen nukkuun,
eikä vielläkään naurata.

Sinä

Sua etsin, kiertelin elämän,
Kuljin itseni uuvuksiin,
Kunnes huomasin
Sinut vierelläin,
Olet ollut siinä iät ja ajat,
Olen ollut nurkkasokea:-)

syyskuun ilta...

Syyskuinen ilta,
sinertävän illan tuoksu,
sateen jälkeen ilma raikkauttaan
henkii,
luonto tyynesti yöhön sijaansa
illastaa.
   Kiire on luopunut,
aika aloillaan,
luontoäiteen illassa,
tämän mukavampaa en
elollein saata.

sinne tänne...

mietit mitä seuraavaksi?
   anna vain ajan tulla,
sillä on sinulle tuomisia,
sinun mieluisia,
jokunen hieman ylitöinenkin,
mut
siinä sivussa.
  ihminen ei tulevaansa tunne,
ennustelee sinne tänne,
kulkee tuonne hetteiselle suolle.
  

huominen...

huomisesi on tätä päivää
viisaampi,
olethan elämänkoulussa,
älä jätä kesken,
luokalleis voit jäädä,
sittenhän olet tuplasti kokenut.

aamuaurinko metsän takaa nousee,
suojelualueen ylisiltä kurkistaa,
iltasella hakkuualueen ylittää,
varjoton on yöpuunsa.

istun myrskyssä kaatuneen
ikihongan rungolla,
korpimetsän salomailla.
Kelo vuosisadan juurillaan
seisoi,
nyt pitkin pittuuttaan
toiset sataset,
elämää luoden,
huomisellekkin jotain.

ikävystyy....

elämä on kokemuksia,
ikävän makuisia,
toisinaan hyvänsään
aikaankin.

elämä on tunteitten hetkiä,
niissä mieli eläytyy,
niiden avulla sielu asustaa.

mielen hyväpaha olo,
eletävän
makusista, sillä
ilman tunteita elämä
ikävystyy.

mielipäiväni....

kun menee hyvin loistavasti
silloin kulman takana
vaanii murheen murtajat.

jokainen päivä eilistään seuraa,
vaivoineen kaikkineen,
hyvätuulen puuskineen.

tänään polvistuin,
itkin intohimoisesti,
nauroin tuskasesti,
on mielipäiväni.

pullonpohja....

ihmisten kasvot kulkevat,
istun puiston  laitimmaisessa
penkissä,
vierelläin ihmiset, jotka ovat
luovuttaneet,
mutta hymyilevät pullonpohjalle.

hymyttöminä ihmiset
aamuruuhkassa,
seuruellani ilonauru raikaa,
pullonpohja hymyää.

lähden hymyttömien jatkoksi,
seurueeni ei hyvästellyt,
pullonpohja hymyilee.

sanat....

sanat valjuilta kuullostas,
siksi halaan,
tunnet sydämmeni sanat,
tunteeni lämmön,
olet minulle
sanattoman
läheinen.

aika käy....

aika käy,
kuluttaa yhden hetken,
monet tulevat.

ihmisen aika on
hetkinen,
tämä tässä.

silmäni pyörivät,
kello raksuttaa,
aamu aurinkokin  siirtynyt
tuvan toiselle nurkalle,
aika käy.

huorako...

taiteilit itsesi
ulosmentävään kuntoon,
kotisi ikävöi,
sinäkin.

tarjoudut illassa,
annat illassa,
saat
näkemiin.

istut itsenäis,
näet itsesi tarjottimella,
olet entinen
mehukas,
nyt iltasi kytee
mut
silti kadun kulmassa
kukkasena.

lyttynenä...

pakolainen,
vittu, kytää
minua vaikken neitsyt,
oon uros,
persettäni vahtii,
vedänkö lyttynenää
turpaan,
en voi,
valvontakamera heristää sormeaan,
lyttynenä
kusettaa.

pakolainen...

pakolainen katsoo,
sivuutan,
hänkö pakolainen,
en pysty hyvinvoipaa
enemmän auttamaan,
minulta puuttuu hänen kaikki
yltäkylläisyys,
minulta puuttuu kerjuuden kuningas.

itken...

elämäni autaa,,
tuen mielelläin,
koen lasten hädän,
autan.

iltasella minut ryöstetään,
saan
luuvitosista otsaani,
lyöjäni ovat
aamupäivän autettaviani.

itken,
mutten kivusta.

vääksyn kanava...

ajalla ei ole aikaa,
vietämme sitä,
ajat toisille,
meillä hetkemme,
huomenna huolemme,
aikamme.

katsomme vääksyn kanavaa,
vesi,
me, kanava,
olemme.

huomenna  eroamme,
linjuri auto vie sinut
kotiisi,
kanava ei ollutkaan
tiesi.

rakastelemme...

rakastelen sinut
äidiksi,
hellin sinut perheekseni,
rakastan sinua yli sanojen,
siksi kuherran.

perheemme hymyilee,
lapsemme kaikkialla,
elämämme elää.

aika kasvaa,
mekin erillemme,
mut
onhan meillä
yhteisemme.

sulattelee...

Elämä on yhenkertaista,
mut
moninverroin moninaista,
duunari,
lakkoileva pikku pirulainen,
herran lihassa kutkuttava.

Lakko,
herrahärän punainen vaate,
yhteiskuntien
herättäjä,
höyrykeittimen paineenpoistoventtiili
puhisava.

Jos ehin nahoin tantereelta
selvitään,
elo sulosuomessa hyvin
kehräten hykertää,
pienen kaunan saattelemana,
mut
sitähän suomalainen
sisuluonne sulatelee.

isänmaan lakot...

Aikojenmme alusmailla,
1905 ihmiset päättivät etteivät
orjina huomista vietä,
siksi kaikki lakkoon tomeraan.
   Siitä isäntävalta pitänyt ei laisinkaan,
mut
ihmisten tahto kunniakkampaa,
siksi eduskuntamme on
nykymallinen,
siksi jokaisella on arvonsa,
siksi jokainen jotain
merkitsee.

Aikojemme alusmailla,
1917 oli murhe suuren suuri,
silloin kylvettiin viha veljes veljeä
vastaan,
vuotta myöhemmin
murhetta suurempaa.
  Tämmöiseen emme toistamiseen taivuta.
Järki ei suutu,
tunteet järjen kihlajaisissa.

Lakko,
kallista toimintaa,
mut kallis on elommekin,
kaikkien  etujen
yhteenliittymä,
isänmaamme on silti
yhteinen kotomme.

lakko...

Lakkoilevat ihmiset,
ihanko syyttä suotta
mieltänsä osoittaa?

Tuskin ihminen ehintahoin
elantoaan kaventaa,
työolojaan kohentaa,
asioita oikeille raiteille
taivuttaa,
lakkoilevan ihmisen
puheoikeus,
kun sanat riittämättömät.

Ilmaisuvapaus,
yhteiskunnan suurin hyve,
hyvettä, jota soisi harvoin
käytettävän.

luontoäiti....

syyskuinen harmaus,
taakse jäivät kesän valoisat yöt,
vaihtuivat
ruskaiseen sienimetsään,
marjaisille marjamaille.

luonto talveen uinuttaa,
kesä otteensa talven syliin
luovuttaa.

linnut pois lentäneet,
vain talvisäitten karaisemat
kolopuissaan.

istun kannonnokassa,
kuuntelen,
aistini täyttyvät luonnon
sielusta,
tunnen kokoni,
aistin luontoäidin
hymyn.

kehräävät....

Kuljet seurueessa,
huoletonna monen helman,
mut
yksin
lopulta huolesi kannat,
sillä
seurue itseensä jakaantuu.

Itsetunto kokemusten minä,
oma mieli,
niissä elämäsi
kokoontuu.

Kehräävä kissa vieressäsi
kyhnyttää,
siinäpä kaksi
 hyvänmielen
kehrääjää.

pikatyöt.....

Saksassa kaikkiko hyvin/
pikatyöt ihanatko/
verotonta hilloa mautonta/
Saksassa pikatyötä/
neljä pikatyötä,/jotta
elonsa elättää/

Suomi/
isänmaa/
enempää en tahdo/
palkallain eloani kahdon/

Yhteen hiileen puhalletaan/
vaan toinen hissukseen/
toinen keuhkot selällään/
nielen harmistukseeni
mielipahaani/

muslimin neljäs vaimo....

Ryjetyin lätäköstä,
likinäköinen autoilija
kurat silmilleni läjäytti,
ajoi tiehensä,
likinäköinen.
   Minulla näöt pidemmät,
rekisteriote kertoi karua
tarinaa,
varastettu auto,
veropakolainenkin,
kuljettaja ammattiliiton vastainen
papin sivuvaimo,
muslimin neljäs vaimo.

politiikko...

politiikka on ulkosana,
ihmisten asiat,
niillä politiikko asioi,
mielihyvin edunedusmiehenä
asioita
jakelee,
osan itselleen
jalostaa,
siit hyvästä
kuutamokin unelmoi,
itäinen taivas  tähdillään
salamoi.

vajavainen...

ihminen on vajavainen,
olen ihminen,
vikojen sivelemä,
ulospäinsuuntautuva,
lääkärikin tarkkailee,
hymyilen,
olen viatoman
vajavainen.

ihminen tarvitsee
edusmiehekseen toisen
vajavaisen,
laumaksikin kerääntyy,
silloin on hyvä,
kehäkukat tuoksuvat hienoilta,
mut yksi vajavainen on
nuhassa.

tuska...

tieto lisää tuskaa,
tuskaa,jonka  sielu
itkee,
mut ellei itkisi,
enhän mitään tuntisi.

elämä ei ole vain
olemista,
elämä on itkun kyyneleitä,
kokemuksista selvytymistä,
niistä toivuttuaan,
voikin ottaa
saunakaljat,
hymyssä suin.

hetket...

hetket,
pienet ajat,
niillä suuremmat ajat käsivarsillaan,
hetkillä
elämä itseään kantaa,
silmät aikaa katsovat,
hetket ovat aikoja,
jotka elämälle kumartavat.

veljekset...

Veljekset, kuin ilvekset,
työtoverini kaksoset,
heitä en osaa vielläkään toisistaan
erottaa,
niin ovat identtisen
kokoiset,
mukavan tapaiset,
työkavereita parhaita,
mieleni ilosta mukavoituu,
kun huomaan heidän työhön
saapuvan,
mutten hetikään erota toisistaan ja sehän
heitä huvittaa.

rekeni...

missä rauhan saan,
minne huomisein johtaa,
katseeni tätä päivää ,
olen
yksin,
olen sisinpäni ainut.

elämäni hetket täyteen
tehdyt,
vielläkö rekeeni mahtuu,
miksi itselleni kuormaa
liiaksi.

iltani on tyyni,
sielu silmilläni katsoo
etääntyvää päivää,
tunnen haikeutta,
haluaisin mukana matkustaa,
mut ehkäpä
rekeeni lisää
mahtuu.

sisin...

ihminen on sisinpänsä
näköinen,
usein ulospäin
toisinpäin,
sanat sanomattomat sydäntä jäädyttää,
sanotuilla
lämmitellyillä
mieltänsä huomiseen johdattaa.

Pääministeri nimitteli laiskaksi, kiitos siitäkin!

Yötpäivät uurastan,
perhettäni evästän,
usein mieleni unissakin
työtä jakselee/
nyt itkettää/
   Pääministeri kertoi paatoksessaan,
että velaksi olen elellyt,
kaltaiseni kanssa olemme isänmaamme
kurjaan tilaan saattaneet/
  Pyydän anteeksi,
olen kolkyt ja risat ollut ammaliiton jäsen,
samanverran samantyönantajan kainalossa,
en ole rohjennut kipeytyä,
viisi lasta maailmalle saattanut,
vaimokin kurjuuttani kärsinyt,
työmatkani kaksi sataa  per sivu,
olen oppinut nukkumaan työmatkoillani,
sil
aikani on ollut kortilla.
  Pääministerin syytökset
mieltä painaa,
mut niinhän tämä uurastuskin,
sillä
päivä päivältä huomaan, etten kovin pitkään jaksa,
mut sittenhän se kaiketi helpottaa.

sumuinen...

sumuinen päivä,/
alakuloinenkin/
hymytön mieleni/
kasvoton sieluni/
sumussa päivystää/

suoritan päivääni/
tiedän sumun hälvenevän/
säästän hymyni/
västäräkki herrastelee
sumuisella pihallani/

viisas ihminen...

Valta on ansaittava,
vallan käyttäjän täytyy
muistaa valtakirjansa velvoite,
vastuu luottamuksesta.

Selittämiset ovat luovuttamista,
petos on jo tapahtunut,
valta on kavallettua,
vastuunkatokykyisyys kadotettua.

Viisas ihminen ei ole
toisten opettama,
hänellä viisaus on sisäsyntyistä,
viisaus on vastuunsa ymmärtämistä,
luottamus ei kirjaviisauksilla
aukene.

luottamus...

Luottamuksen puuttuessa
päätökset tuntuvat vääriltä,
luottamus on avain asioiden
sujumiseen.
  Vaikeimmatkin asiat hyväksytään,
kunhan niillä on luottamuksen
sinetti.

päättävä elin....

päättävän elimen
seisominen,
järjen kuivahuominen,
siitä lama laskeutuu,
siintä mieli synkkyyden pientareiden
siltarumpuihin ahtautuu,
päätävä
elin,
valitsemamme hallitsijat,
järjen seisottaminen,
siitä lama satokauniisiin
tuottavuuksiin,
ihmismielen
huomisiin.

suurempi voima...

Riehun elämässäin,
kuljen pidemmälle, kun
jaksankaan,
olen elämäni raadollisin
kulkija, vain
siksi, että jokin suojelee,
tiedän tuntojein syvyyksistä,etten
luu lihahattomaksi nylkeydy,
en mieleltäni karsittuna elossain
värjöttele,
tunnen, kuinka jokin suurempi voima
suvituulia puhaltelee,
myrskysäitä tyynyttelee,
murheitani iloksi
parsii.

hetket...

Kaikki hetket,
menneet ajoillaan,
muistot eilisiä,
tulevia haaveilen,
kiihkeästi odottelen,
sillä
hetkistä elän,
eilisistä opit huomisen
tuleviin.

uskovaiset....

Maailman epärehellisemmät
ihmiset ovat
uskovaisia,
sellaisia hymysuita,
joilla pyhäusko kieron luonteen
saarnoissaan
virittää.


Tämmöisten ihmisten
maallisessa vallassa
pyhä totuuskin kalpenee,
vääryydet suoristuu,
politiikassa he ovat
elementissään.

arvonlisävero....

Korotetaan arvonlisäveroa viisi
prossaa,
sil
hyppyloikka hirmuinen.
Ken kuluttaa,
hän maksakoon.
Kotimaan markkinat supistuis,
mut niinhän ne
muutenkin,
jos lomarahat veks,
milläs lomailet,
ylityötkin tekemättä jää,
sunnuntaisin mieluimmin
alttarille kirkonmäen.

viiden prosentin loikka...

Viiden prosentin loikka,
duunarin kansantanssi,
poroporvarin humpanjytke,
siinä viiden askeleen pätkissä
elämä kehrääntyy,
kumpikin laihtuu yhteiskuntakelpoiseksi,
viiden prosentin loikilla onnenmaan.
  

herra isänmaan...

Tasajako,
kaikki manit pöydälle,
siit alkakoon uus elo
huomisen.

Mutteihan se kiihota tuottavuuteen
vaurauteen varallisuuteen.
Sairaat lahtipöydälle,
kuolleet kuolkoon,
mitä niitä virvoittelemaan,
palkattomat laihtukoot,
lomat kerralla ylitöiksi
yhteiskunnan mielihyviksi,
vauraudeksi kansantalouden.


Palkat vain nimellisarvoisiaan,
eläkkeet vaivaistalollisiin,
rikkaat rikastukoot,
köyhät pois maatukoot,
ruikuttajat viemärin kannen
sisuksiin.

Ken solidaarisuudesta paahtaa,
hälle
hurjin kapitalisti selkäsaunan
armottoman antakoon,
herra isänmaan,
armahda minua ennen
kohtaloain.

kuljen...

Kuljen vaikken päiviäni näe,
riennän elintapojen ohjaimilla,
juoksen välimatkat,
kiirehdin kohti loppuain,
sitä elämän alkupään häntää,
kuoleman syvällistä
suudelmaa.

työpaikka...

Työpaikka,
leivän tahko,
sosiaalinen ajakulu,
elämän ylläpitelijä,
vapaapäivien kaipailija,
koti ja työpaikka,
ihmisen kaksi merkittävää,
ilman toista,
toinenkin ovettomana aukeaa.

ihmislapsi....

Kesyttämätön ihminen,
alkuaineista jaloimmista
jalostunut 

kesytön ihminen,
hänessä ei maalliset otekumarat
näy,
hällä mieli ujostelemattoman
avoin,
mut hänhän onkin
vastasyntynyt,
aito ihmislapsi.

lamaantunut joukko...

Lamaantuneita kasvoja,
apeita mielijöitä,
katu vie eteenpäin
yhteiskunnan valiojoukkoa,
mielipiderosvoja jonossaan,
lakkokansaa sylkisuussaan,
yliherra viheltää pääkonttoristaan,
kiihottavasti nälkäkansaa juoksuttaa.
 

syyskuinen aamu....

Kuulas syyskuinen aamu
työmatkani seuralaisena,
happirikasta ilmaa ahmin
täysin palkein,
mietin tulevaa päivääni,
aamu antaa mielelle tilaa,
mieleni aamuraikkaudessa
kylpee.

Mieleeni ajautuu keskusjärjestöjen
toimintapäivä,
palkaton päiväni.
Yhteiskunnan rahavaje,
palkansaajien kohtaloista.

Oliskohan sittenkin viisainta
pidentää työpanosta,
hieman lomarahoista luopua,
olisko sillä se yksi kolmannes
avitettu, tässä
suvanteessa?

liplatellen...

Vaikeimmat hetket helpoiksi
heittäytyvät,
kunhan vaan huokaset hieman,
annat pölyn laskeutua,
tuskanhikesi haihtuvan.

Elämä on mielenpyörteitä,
mielialojen aallokkoa,
elämä tarvitsee veneen, jolla
läpi vaahtopäiden,
veneesi olkoon mielenlujuutesi,
se, joka osaa uida läpi tyynet ja
myrskyt,
tyynessäkin liplatellen.

siirtomaa...

Yhteiskunta,
ihmisten sylilämmin,
suruniloinen elon taival.
 Tavallinen ihminen ahertaa leipänsä
varressa,
rikkaampi tavoillaan ylitse vatsan,
siitä ahneen kuvan poskilleen loihi.
   Palkoillaan kukaan ei toista
kateelliseksi saata, vain
hyväksi käytettynä mieli punertuu.
  Yhteiskunta,
ihmisten elinmaa,
siirtomaan tavat alkujuurillaan
menneitten aikojen.

rujoin ihminen....

Rujoinkin ihminen sydämmenlämmin,
kauneinkin, sydämmeltään kuhankeittäjä.
  Ihminen,
ihan toisensa oloinen,
toiset vain eivät usko
itseensä,
toiset jumaloivat tyhjyyttään.
 

tuulentuomaa....

saavuit,kuten katositkin,
vain oveni saranat
aukenivat,
mieleni tyhjäksi jäi,
odotin kaiketi liikoja.

tänään muistelen,
pyyhin sinut itsestäni,
en suursiivousta tarvitse,
jälkesi olikin
tuulentuomaa.

maanantai....

Maanantai,
päivistä aloittelivisin,
unisin, viikon ensijalkaisin.
Viikonloppun aika käytetty
nopiaan,
ylisyillisen hetkessä vietetty.
   Maanantai on uusien toimien
alkujalka,
vanhojenkin perässä,
mut
uudelleen kohti seuraavaa
vierastyötöntä aikaa.

kierohelma....

Taivas ja maa,
sielunaan ihmiselämää vaan,
kieronhelmat sulavaiset,
mielihyväisten aatosten.
  Syyttelet toista tuholaiseksi,
ravinnoitat itsesi,huomisen eiliseksi,
kerjäät satoasi kylvämääsi.
  Taivas ja maa,
sielunsilmä eläväisten,
maankamaralla ihmisten,
luonnonhelman eläväisten.
  Katsot itseäsi liikaa,
et tunne enempää,
siksi kurjuus taivaan ja maan,
itsekeskeisyys
kierohelmojen.

hiljainen...

demokraattinen yhteiskunta,
äänensä heikommallakin,
monesti ahneet
edusmiehensä,
itsensä elävöittäjät.

hiljainen osallistuja,
siinäpä oiva edusmiehen
ruokittava,
ei
valituksen sanaa,
ei mieli tulipunaisena
pala.

hautausmaa...

Ihmiset kehdossaan,
kylässä helmojen heiluvaisten,
sinitaivaan
suojissa sulokaihoisten.
  Kaiket elämänsä kylässään
viettäneet,
vieras tänne harvoin kutsuttu,
koskaan eksynytkään.
  Hautausmaa, verestään sisäsyntyinen,
itkunnaurut samaa sielua,
ilomieli huomisen huolena.
hautausmaa, ihmisten kaatopaikka,
paikka kierrätyksen tuonela,
muistojen verestelijä,
hyvän papin siunaamat,
hunomman unohtamat.

narskuu...

Syyskuinen ruska rusehtaa,
talveen itsensä komisuttaa,
kirjavan kauniisti yli
halmeitten.
  Kylän raitti komiasti oranssisaan,
haavan lehdet komiasti humisee,
koivupuu pukunsa ravistanut,
on ruskansuu,
talvi hieman viellä odottaa,
mut raitilla kohtapulin
töppöset narsuu,
on
tulevaa aikaa
pakaaskelien.
 

kohtalomme...

Kohtalomme huomista odottaa,
eilisen viekoitteli puolisokseen,
siksi
tänään
hymyssäsuin,
itkukurkussa.
  Ihminen, turhanmallinen
luonnonkummajainen,
muurahaisetkaan eivät hyvää päivää sano,
nukkuvatkin sydäntalven.
  Katson itärantaa,
Tapiolassa sellainen,  mut istun Padasjoella,
Nyystölänlahti hymyilee,
itäinen taivas silmiäin hivelee.

tulonjako...

Tulonjako,
perheen hyväksi,
yhteiskunnan
ylläpitämiseksi,
tulonjako,
yhteiskunnan lämmin keittiö,
yhteinen eväspöytä.
  Toimivat yhteisöt,
jok``ikisen kokoiset,
jokaisen vaivaisen
hyvinvoivan,
rikkaita ovat hyväntekijät,
rikkaita saajatkin,
yhteiskuntamme isänmaa,
vain näillä arvoilla maailmaa
huomennamme..

Tarusjärvi...

Tarusjärven sylissä
metsäkorven,
laajulla luonnonhelman.
Yön yli ihastelin,
pimeydessä kuuntelin,
puolikuussa unelmoidessa,
tähtösten hyvämielet järvenpintaa
koristaen.
  Nuotio vienotuultaan lepattaa,
lämpöään kipinöittää,
yön hiljaisuus liekkeihin
valottuu,
hiljaisuus, siin mieli
syvemmällä loimuttaa.

lakko....

Lakko,
kun sanat loppuneet,
viisaus kadonnut,
katseet nöyrän alamaiset,
vihantunteen ikävät.

Lakko kaikille tappiollinen,
lakko kaikille surunkyynel
työmaitten.

Lakko,
kun viisaus
unohtui,
mut
elämä on.

maanviljelijä....

aamuaikainen ahertelija,
elonsa elättäjä/ työnilon kummajainen/
maanviljelijä pellon pientareitten,
hälle peukutan, sillä
elämä leivätön olis,
jollei
maataloustuotantoa ois.

luonnonluomaa,
viisauden kylvämää, arotuulten
kuivattamaa, vainiot ruishalmeitten,
vehnäpeltojen viljavien.

metsäniityt  vienohelmaiset,
naurismaitten kaukaisten,siellä kukat luonnonhelman,
luomuksi kukitetut.
  kaskimaitten karujen,
siitä viljavainiot nykymallisten,
mut,
viljeliä aikainen heräilijä/ ikiuurastaja
yli
vuosisatojen.

hetket....

hetket, viattoman vakavat,
hetkessä ohitetut, hetkillään
vienontien, hetkoset,
elämän pituiset.
kohtalon sanelemat,
elämän hetkiset,
niillä kohtalomme
hetkillämme vienontien.

kunnanvaltuusto....

Taajama uinuu,
vierasta
ohikatsotaan,
kaupn kassalla tilisaamisia,
pulloautomaatti juopon eilistä.
  Alkuperäisväestö
tuopinvarjossa
uniaan hörppii,
neekeripoikia nilkoille potkii,
pappikin itkee ilosta,
hautausmaata koko
seutukunta.
Kunnanvaltuuston tomera tytär,
lukutaidoton,
mut mielinkielin toispuolinen.

tyttäret...

Tyttärien punaposket,
katseeni ilomielet,
aamuraikkaat huomenet,
kyl mun
kelpaa,
isänä hyvämieli.
Paljon on aikaa vaihtunut,
enemmän rakkautta virrannut,
siks ilomielin.

aamukaste....

Aamukasteinen huomen, varpaat kosteassa
ruohossa, kollikissani tulee
yöjuoksultaan,
tyytyväiesti kinttuani kihnuttaa,
suussaan komia metsähiiri,
raaputan niskaansa,
ilomieli mirrilleni viriää.
Norttini savu sprilaanina nousee,
hermosavut, vaikkakin olen
leppoinen mies.
Kolme itikkaa tiirailee minua silläsilmällä,
inisten evästään kartoittavat,
huitasen pois,
en tykkää, että minua pistetään,
tänään meen laporatorioon,
en tykkää siitäkään,
tumppaan norttini,
meen kollini kera sisälle,
se nälkäsesti hiirtään rouskuttaa,
tyynyylleni mätkähtää,
minä jalkopäähän ujuttaudun.

voin.

elämän ajoilla on
hetkensä,
kuljen ajoillain,
taivutan itseni päiväni kulkuun,
tunnen huurteiset kasvosi,
suutelen eilistämme,
sillä tavoin voin.

jalkineesi...

vain ajoilla on tulonajat ,katson ovellani
saapumistasi,
en huomaa nukkuvani,
herään vessahätään,
oveni yhä avaamatta,
et tullukaan.
  on puolukoitten aika,
kunnon halmeet punaisenaan,
sinäminä hiljaa, emme olleet ajoillamme.
katson eteiseemme,
jalkineesi ovat menneet.

huominen...

Kaiken olet kokenut keinutellasi elämääsi,
vaivat kivuliaat,
kolotukset sielua repivät, muttet
tuskaasi tunnelmiesi,
sinut jätettiin toisten
huomiotta,
vaikka avasit ovesi.

Vieraat likaavat mattosi,
hymyilevät joutavanpäiväisesti,
hymyilet,
olethan kutsuja.

Huominen aamu,
yksin,
mutta seurassa
eilisen,
toisenlaisen huomisen.

viherpeippo...

Ihminen, toistensa hoitaja,
kaltaistensa kaitsija,
ujoimman opastelija,
rilkkaimman
rauhoittelija.
  Myötätunto sulaa mielensuussa,
riidat rikki repivät,
viherpeippo tyynesti laulaa,
häntä heleästi elo kuljettaa.

syli....

Syntymäni laidunmaa,
isänmaani,
kohtaloni kotimaa,
tantereitten kotirappusten,
täällä sydämmeni huilaa,
kehoni huojentuu,
kohtaloni on ollut suopea,
saan elää
elonpientareillain,
isänmaani sylissä.

kirjanoppinut...

Tulevat päivät jännittää,
yö nukun,
pois laskuista.
Tulevat hetket,
en näe enkä aisti,
muttta aavistellen odotan,
ikävyyksistä onnelanhurmioihin.
En ole järkevä,
siksikö kaikki jännittää,
siksiköhän minua tuleva kiinnostaa,
pirskatisti jännittää,
en ole kirjanoppinut ,siksi kaiketi
luulottelen huomistain.

onnenomani....

Intiaanikesä hyväilee,
kesämieli helistää,
syysruska myöhästelen rusettaa,
sinitaivas verhoton, muuttolinnut
taivaanrantaan ehtineet,
suvimieleni hymyilee,
olen onnenomani,
sinitaivaan tähtönen,
vaikken pidemmälle loistakkaan.

kahtia...

elän, vaikka vaikerrankin,
turhasta puhisen, olenhan ylensyönyt,
mutten kiitosta taida.
 jokapäiväinen leipäni on itsestäänselvyys,
olenhan kouluttautunut,
hyvässä ammatissa taitanut.
hallitsen elämääni,
mutten ulkovaltoja tavoita,
puolisoni odottaa,
olen kohta kahtia.

huomenta....

Huomenta, niin
ensitapaamisella sanotaan,
aamulla ihmiselle,
toiset itselleenkin, sillä läheistä on
ystävällisesti lähestyttävä,
muuten
tupenrapinat.

Kollikissani kurnuttaa,
unohti kehräämiset, kun rupisammakon
tapasi,
tykästyi ja samastui.

Tänään alkaa vapaapäivät,
silmät ummessa
elooni kuljen,
annan lounaistuulten
ohjata hetkeäin.

kuormasi...

Elämäsi vaikeudet
hartioillas,
pöyhi niitä hieman,
pyyhkäsi liika kuorma
huit hutilokkoon ja katso
sinitaivasta,
kielokukkia tahi ihmisten silmiä,
näet elämän,
lakastuneitakin,
mut
huomaat, ettei kuormasi
mahdoton.

musta leski...

Pakolainen,
sinä, mut toisessa,
katsot alta kulmien, vaikka hätäsi
suuri,
etkö taida rakastaa itseäsi.

Moitit itseäsi,
olethan toimeton rakastaja,
päällä makaaja mauton,
läheisesi itkee  peltoaukealla,
sinä hienostelet
verhojes suojissa,
olet tuhon enkeli,
mustan lesken seuraava sielu.

levität itsesi....

Levität itsesi päivääsi,
annat hetkesi, muttet paljasta
minuuttas,
sil
silloin olisit leivätön,
sinua syötäisiin,
olisit vain elämääsi tullut,
vailla
leipääsi.

Elävä ihminen,
immuuni syöpäläislle,
kadehtelivaisille
kumppaneille,
kuollut tahdoton,
hetkessä kirpputorin hypisteleltävää
vereslihaa.

hiljaiset hetket...

Hiljaiset hetket,
ääntä rakkaimmat,
melua kultaisemmat,
hetket aikaa itselle,
miljoonille mietteille,
elon sydänjuurille.

Hiljaisuus tuo itsesi lähellesi,
näet itsesi,
kuulet mielesi syvimmätkin
hetket,
hetket,
jotka sinusta tekevät
sinut.

katseesi...

Käännän katseeni,
tunnen, että jos katseemme
kohtaisivat,
olisimme toisissamme.
  Elämä on onnistumisia,
pettymyksien ilta-aamuja,
haaveita ja toteutuneita arkipäiviä,
juhlavia pyhä-aamuja
kaikki ohimenevää,
paitsi katseesi,
johon en voinut
langeta.

metsämökki...

Olen kulkenut pitkän matkan,
enkä vielläkään päämäärääni
yllä.
Tunnen sen kutsuvan, aistin sen leudot tuulet,
 päämääräni on maalaamaton mökki
metsälammen rannalla,
kielovainioiden ympäröimänä,
lumpeenkukien kukkivaisten.
Sinne polkuni johtaa,
lammen rannoille
syvälle korpikuusikoon.
  Mökki iänikuinen,
savottakämppä pula-aikojen,
sen hirret tietävät karun elämän,
ne osaavat hymyillä
pienille ilonjyville,
hirret elävät,
puhuvat minulle,
tunnen olevani
Aleksaterin teatterissa,
paitsi, että mökissä ei näytellä,
mökki kuiskaa tunnoillaan.

raakalainen...

Keskustapuolue oivan tekosen tek,
otti Persut lahtariksi
isänmaan.
Nyt vähäväkinen nahoissaan tuntee,
mitä merkitsee putsaus,
kaikenkukkuraksi pelastajaksi
luultu onkin
köyhän riistäjä raakalainen.
   Voi, kuinka isänmaa itkee,
sil kohtalomme kurja,
mut jos hengissä selvitään,
äänestykäyttäytyminen
muuttuu.

Kestävyysvaje...

Kestävyysvae,
herrojen helisevät sanat,
köyhän vyön kirstys.
  Yhteiskuntalalkoot,
köyhän kujanjuoksu,
rikkaan ilomieli.
  Pääomatulot herrain suojissa,
harmaatalous kukkarossaan,
herralla rikkaammalla on loistelias
pankkiiri,
siellä raha kutee,
sinne ei verottaan kätönen yllä,
mut
köyhän velikullan pussille oikotie
onnenmaan.

kasaat itsesi...

Kasaat itsesi,
vedät takin päällesi,
avaat ovesi työmatkalle.
Kolea aamu,
muutkin kauluksiensa suojissa.
Tänään on viimeinen työpäiväsi,
luovutat työvehkeet,
työmaan logo siirtyy
kehittyneisiin yhteiskuntiin,
sinä et,
siivoat vain perustukset,
elämäsi työsuhteen  jäljet.
  Tartut työmaasi ovenkahvaan,
kätesi itkee,
sinäkin.

Hallitusherrat....

Suomi kuntoon,
kolmen ässän pelureilta
heilahtaa.Hallituskumppanit
koko maan,
isänmaan itkuttelijat.
   Sairaudet paranevat, kun ei ole varaa
sairastaa,
siitä vain tauti kipenee,
joutomaahan hautautuu.
   Vuorolisät turhan kivuliaita
maksettavaa,
pois puolitetaan, silloinhan puoliksi työnantajaa
helpottaa,
duunarikin huomaamattomasti dietillä
lisillään.
   Vanhuksen vammaiset, nuo tukiaisten
pärekopalliset,
heille hallitusherrojen lääke armoton,
isänmaa on unohtanut tekijänsä.

usvainen aamu...

kuulas syyskuun yhdeksäs,
aamuusva tienoota verhoaa,
aivankuin savua,
muttei kitkaa ollenkaan.
  vuodenaika vaihdoksissaan,
vihreys ruskistuu, heleän
kirjavana avautuu,
kauneus usvasta laskeutuu
tuulilasiini,
on aamun viides tunti,
työmatkani.
  luonnon kulkijat,
pieneläjät luonnonhelman,
vaarallisilla matkoillaan tietä ylittävät,
varikset sähkölankoilla heräilevät,
on aamu.

tummuva ilta...

Tummuva ilta,
päivä mailleen sinertyy,
ilta vienosti aikaasi jonottaa,
ilta seuranas raukean päivän,
unimaitten makoisten .kajastaa.
  Pitkän päivän huokaus,
iltavalot akkunoista,
pihavalot polkujen,
katuvalot taajamien,
siellä ilta jokaista huojentaa,
päänsä tyynyn pehmoisiin,
peiton kaiken mukavaan.

vapaus...

Lintu korkeuksissaan,
liidoissaan ilmavaisissa,
vapaudessa sinitavaan alusmailla,
ilmavissa luonnonluoman.

Ihminen liitelee, kuten lintukin,
muttei liidoilaan
ilmvissa,
sil
jalkansa siipien suojissa
luonnon luoman.

Vapaus,
kahleet lintuakin ahdistaa,
ihminen sidottu maankamaraan,
lintuset taivaan tuulisiin.

hullu....

luottamus on jalo sana,
sinulle sillä on toisellaista
käyttöä.
veresi on saastunut,
likainen mielesi juoksuttaa
elämänikävää,
nautit,
mutta sinähän oletkin
hullu,
siis sellainen,
joka liikkuu ilman
valjaita.

kavaltaja....

Näkemiin, jos palaan
sitten toteutuu,
kättäpäivää,
mut
tarkoitukseni on laidunta vaihtaa,
jotta
saisit tilaa,
olohuonetta perseellesi,
joka istuukin jokaisella
ovensuulla.
  Ikävintä on joutua kavalletuksi,
luottamuksen
juovuttamaksi.

käpykaartilainen...

Kunnianpolut,
mitä kunniasta tiedät,
isänmaanpetturi,
tähtitaivaan kavaltaja,
kunniaton kulkija.

Käpykaartilaisen sukuhauta,
koko suku,
isänmaan multiin,
multiin, jonka kavalsit.

Isänmaani,
arvokkaampi,
kun mätänevä
muistopaasi.

lopputili....

Kannat valvottuja öitäsi,
et unelmoinut,
itkit kohtaloasi.
  Työtömäksi työnnettiin,
tukiaisille heitettiin,
arvoton olet,
sillä olet yli-ikäinen,
olet viiskyt ja pikkasen yli,
siksi ammattitaitosi  ei enää
kelvannut,
kelpasi kolme vuosikymmentä.
  Lopputilin ojensi merkonomi poika,
jonka aikanaan ohjasit työn sisään,
hän palkitsi sinut ulos heitolla.
  Katsot lapsenlastasi,
tunteesi surulliset,
mutta lapselle annat kaiken
osaamisesi, vaikkakin olet yli-ikäinen tai
juuri sen vuoksi,
hälle kelpaat.

ihmisen elinpaikka...

Elämä on ihmisen elinpaikka,
maankamaraakin alaspäin monta
matkaa,
yläilmoihin happirajoille,
hieman ylikin,
mut silloin jo ollaan rajavyöhyke ylitetty.
  Ihmiset,
moninaisia,
yhtämonia miehiä,
kehonkielisiä,
mut toiset sekasikiöitä,
joskus vaikea erottaa,
mut puhua pälpättäen saa jonkinlaisen kuvan
sukulaisestaan,
sillä samasta luontoäiteen pitolaitoksesta oomme
tulleet.
  Ihmiset on kateellisia,
riitaisia ja lisääntymis vimmaisia.
Ihmiset rokotetaan niin tiuhaan, että elämme
yläkantiin,
vaivoiksi saakka.
Mut, elukas ei ihminen enää
halua,
sekin homma nähty,
joissakin yhä piirteitä, mut eiköhän seuraava
sukupolvi ole ne siloitellut,
sillä
verenvähyydestä sinisilmät kuutamolla
ulisevat,
ne
elikot.

kodin rakkaus...

Kaihoisasti katsot
taaksesi,
kotisi jää,
kaikki maailman rakkautes
kodin ikkunoista loistaa,
silmäsi kyynelehtivät,
et surusta itke,
itket onnesta sitä mitä
sait matkaasi.

Elämäsi rakentuu kodin
rakennusaineilla,
tarvitaan vain sinua,
rakastettua matkalaista.

vähän kerrallaan....

Kankaat punaherkkuista loistaa,
marjakopallinen hetkessä kukkuroillaan,
keräilijän ilosilmät luonnonhelmassa
satokauden.
  Luonto kuiskaa syyshymniään,
tyynesti luontoäitee talveen asettuu,
luonnonherkut kankaille kattanut,
niistä talvihangisilla mieli makoisasti
laskettelee.
Termospullo kahveet maistuvat
taivaallisen ihanalta,
tuoksukin makuhermoja maiskuttaa,
voileipäpalasia olis mennyt enemmänkin,
mut
kaikkea vähän kerrallaan,
kuten
luonnon luomaakin,
sitä kaikille riittää,
vähän kerrallaan.

toimeentulotukiaiset....

Elämä toimeentulotukiaisilla on
niukkaa,
siitä mieli pahoillaan,
siitäkin, jos joku
ylirahoillaan itseään keinuttaa,
enemmänkin itkettää,
jos nälkään kuolee.
  Yhteiskunta ei ole tasapuolinen,
toiset eivät ole huomaavinaankaan,
toiset köyhäksi katsovat,
muunmaalaiset yhteinen syntisäkki,
viattomiahan nuo,
kielitaidottomiakin.
  Miljoona omaisuudet on toisten
ahkeruudella tehty,
viekkaudella opintien,
ahne ottaa mistä saa,
ellei vapaaehtoisesti, niin
lainkiemuroita väännellen.
  Vähempiosainen,
hällä vähemmän  sielun arpia,
rikkaalla runsaasti vuotavia,
niistähän ne maanmatoset itsestään kasvattavat
kastikaisten kokoiset, joilla köyhän perillinen
kunnnon vonkaleita onkii.

paha pappi...

Paha pappi uskostaan saarnaa,
nälätön nälästä,
rasisti pakolaisista,
yhdestä suusta hei juu
hallelujaa.

Toimeton ahkeraa vahtoo,
siitä hikikin, hällä herkästi huomautettavaa
ahkeran työskentely olosuhteista,
urakan mielekkyydestä,
tahtoopa tietää viellä
ammattiliittoon kuulumisetkin.

Terve ei vaivaudu avittamaan
rullatuolissa matkaavaa,
hällähän kiire papin saarnoihin,
toimettomana kiire makoilemaan,
häntä oikein himottaa
ivata kaikenmaailman
karvakäsiä,
loiseläjiä,
hänenlaisiltaan vievät
elinolosuhteet..

life....

nuoren elämä ei ole
yksinkertaista,
nuoren elämä on vaihderikasta,
vauvan hymykin jäljellä,
aikuisen yrmeä ylähuuli jo hieman
läpättää,
mut

iltasella läppä lentää,
kavereitten kera irrottelut,
kuten linnun poikaset jotka lentojaan
treenavat,
semmonen on
nuoren life,
tai jotenkin....

nilkutat...

nilkutat siipirikkona,
hartiasi ovat painuneet,
kasvosi alentuneet,
istut luovuttajien puistonpenkillä,
siksi,
ettet alistunut suvaitsemuuteen/

nyt satoasi niität,
olet yhteisösi hylkäämä,
istut unohdettujen
puistonpenkillä.

katseesi on kuitenkin kirkas,
sielusi hyväilee mieltäsi,
ymmärrät, etteivät alistajasi
ymmärrä,
siksi et heitä
vihaakkaan.

verestävät silmät...

muukalaisvihaaja,
isätön lapsi,
äiditön mielipuoli,
elonpolun kulkija,
toisten vaikeuksien tonkija,
verestelevät silmät eivät nuku,
vahtaavat, ettei
muukalainen yllätä.

sotilasmahti...

Yhteiskunta ei tarvitse sotilasliittoja
turvakseen/
tarvitsemme ainoastaan
ystäviä/
joita saamme olemalle heille
sellaisia/
auttamalla hädän hetkellä,
he kyllä muistavat/
siinä sotilasmahdit hiljenevät/
sillä mahdinkin takana on
ihminen/
ystävä/

vouti....

Asunto on suuritöinen työmaa,
perustuksista homma lähtee,
harjakaisiin on matkaa,
monen monta lankunpätkää,
aikamonta sementti kuormaa,
naulankantaa,
vuorivilloista tunteen tulisiin
mietteisiin.

Aikanaan avaimet ulko ovessa,
mut
vouti niitä
kääntelemässä.

elintärkeimpäs....

Jokainen hetkesi on se elintärkeinpäsi/
ainutlaatuisempi/
tämä hetki on juuri
sinun/
pian muistojen toisten/
tulevia tuulia vain haistelet/
menneitä muistelet,
siksipä ota
ilo irti hetkestäs/

tuppukylä...

tuppukylä,
ihan itekseen,
nurkkansa ahtaat,
mielensä iänikuinen,
taipaleensa kansainvälinen,
kartanonsa kuningaitten hovineitojen,
miksi
tuppukyläksi käperryt,
senkö tahi, että
veresi väheentynyt,
itsetuntosi itsesi luomaa,
ulkopuolista et huomaa,
vierastat pian kuvaasikin.

pakolainen...

pakolainen, pelossa tulija,
henkiriepunsa sylissä, sielu revitty,
vain halu elää, siinä pakolaisen elämä.
surun tuskaa,
nälkä vähäisin,
kuolemaa pelkää.

auttaja toisen maan,
itsekäs ominaan,
hällä ivanauru raikaa,
kun pakolainen henkiriepunsa
kynnykselle kaataa.

ihminen olet
susi toiselle,
syöt vaikkei sinulla nälkä,
olet raaka,
vaikka hymyilet lempeästi.

riemutuskaa...

vaikuttamisen riemutuskaa,
leimakirveen iskuja,
syljen pyyhkimistä,
itsehillintää,
tunnot vereslihalla.
  mikset itselles kävele,
mikset pelkästään itselles elä,
miksi kaikenmailman murheet
itselläs kannat,
niin
kumpa itsekkään ymmärtäisin,
mut minä elän
kanssasi,
enemmän useamman.

vaikeat hetket...

vaikeat hetket,
luopumisen huominen,
tänään luovun,jotta eilisen voin
huomiseen viedä,
muuten uuvutan sieluni
kulkuni pientareille, jossa
vain ohikulkijat juoksevat.
  katson eteeni,
tyhjää koko matka.
vilkaisen taakseni,
saavuttavat,
pian menevät ohitseni,
minun on riennettävä kohti tyhjää,
jotta kerkiäisin täyden matkani.

kaksinaamaisuus...

sisäsiittoinen yhteisö,
kullattu kehäneliö,
ihmisten uurastuspaikka,
lumpeenkukka itkee.

on vain yksi totuus,
vaiennettu tieto,
verhottu  nationalismi,
sisäsiittoinen yhteisö,
kaksinaamaisten huominen,
jossa vain
tuplakorteilla pelataan.

päästötodistukset....

Tuhannetkaan elonilot eivät
läheisyytäsi korvaa,
miljoonatkaan aarteet
eivät syleilyäsi voita.

Tunteet eivät ole
kauppakouluja käyneet,
rippikoulutkin kesken,
on vain tunne,
joka rakastaa enemmän,
kun päästötodistukset.

hyljätty...

Hyljätty kokoonsa painuu,
nurkkapöydässä vartoilee,
saamatta koskaan tilaustaan,
sillä
hyljätyn kohtalo on  sammaa kun autiotalojen komiat
historiat, ajat jolloin taloissa elämä oli juhlien
riemunkirjavaa,
aikaa jolloin kaikki kaulailivat toistensa kanssa,
ne hetket olivat autiotalojen kohtaloita,
riemunkirjavia kohtaloita.
Nyt  autiotalot nurkissaan vartoilevat,
mut ainoastaan lahosieni kerran
armahtaa.

ilta...

ilta tummaksi pukeutuu/
taivaankansi tähtineen/
kuutamo heil vierellään/

kuuntelen hiljaisuutta,
kuulen itsäni,
kosketan syvintäni,
ymmärrän olevani
päivän mittainen.

sisälläni täyttä,
mutten rohkene
hiljaisuutta rikkoa,
odotan päiväni
hetkeä.

luonteesi...

Luonteesi uuninpankolla
jalostettu,
pakkasilmoilla kuljetettu,
kesäkukilla koristeltu,
syyskorean ruskan
hyväilemänä,
luonteesi on elämän
jalostamaa,
tämänpäivän kukittamaa,
sitä ihaillen tuoksutan.

hallasuot....

Vaiennettu mielipide,
kovilla lyönneillä hiljennetty,
kasvot jäivät,
sanat sisällein,
itselleni.
Suvaitsevaisuus sumussa hapuilee,
ihmismieli syvillä hallasoilla.

narsissi....

Elämäsi rakkaus olet,
ethän muita näe,
vain hyväksi käyttäen ihmisiä
tervehdit,
saatuasi haluamasi
lähdet,
jälkeesi aina surupilvet jää,
petetyt tunteet
taivaanrantaan asti ulottuu.

Narsissi,
taparikollinen,
ikävämpi, kuin
rikollinen.

eiliset vuodet...

näkemiin,
kuulen sen yhäkin,
vuodet ovat vierineet,
yhäkin sana korvissain,
yhä silmäni itkuiset,
yhäkin näkemiin
elämääni kuuluu.

vuodet kuluvat,
kasvoni kertovat,
kumarani syvenee,
mut silmäni kaipaavat
aikaa ennen
näkemisiin sanoja
eilisiä vuosia,
niitä koettuja.

katseet...

Katsot ohitseni,
puhut kuin papukaija,
kuulen mutten näe,
en sanojais tavuta.

Selittelet elämäämme,
tunnenhan minä,
olen osallinen,
minulla on kylmä,
sinulla enempi.

Yritän katseella silmiäsi
tavoittaa,
olet kaukana,
näkemiin, en sano,
vaan halaan,
tunnen, kuinka täriset,
irtaanut katsomatta,
sanomme näkemiin,
vaikkemme
katsokkaan toisiimme.

Pääministeri...

Pääministerimme avustus,
siinä suomen poika jalo,
sisimmät tunteet avautuivat,
maailman äärissäkin suomikuva
jalostui,
sinivalkoinen siniristilippumme
liehuu monen sydämmissä,
sillä auttamisen jalo taito
niin monelta puuttuu.

Myyntimiehemme mailmalla
hymyilevät,
mielikuvat suomalaisesta
jaloudesta ovat
tuotteittemme
kylkiäisiä,
ehkäpä ostopäätöksen takeinakin.

alkuhuuma...

elämä ei elä yksistään,
jyvä tarvitsee multansa,
ihminen kultansa,
juttutkin kaverin kera
supateltu,
riidatkin toisen kanssa
hartaudella sikiää,
hymyilläkkin toiselle on helpompaa,
yksin se hieman hulluttaa.

ystävyys kerääntyy luottamuksesta,
koetusta hyvänolon tunteesta,
vilpittömistä toiminnoista.

rakkaus on intohimoja,
väljähtyviä syyspäiviä,
mut
luottamus sitoo ne
alkuhuumaan.

ihmisen mieli...

ihmisen mieli,
mielihaluilla hapatettu,
pelonsekaislla tietämättömyyksiä
ruokittu,
ajattele,
  sinut on kyllästetty,
elämäsi on saneltu sinuun,
toimit tsombien lailla,
   itket kuitenkin,
haluaisit olla oma itsesi,
kannattaisi, sillä olet
aikapaljon enemmän.

hetket...

Hiljaisemmilla hetkillä
näen itseni,
kuulen mieltäni/
hiljaiset hetket/
sielunretket/
niillä kasvan/
niistä saan voimaa
huomiseen myrskysäähän/

marionetti...

Melkoisen kiemurteleva ihminen,
siinäpä syy
kengän numeroonkin.
Mielipiteensä maailmanääristä,
omansa
kadonnut,
mut hänhän
muutenkin
marionetti.

kalamies....

Kalamies tuntee,
sillä hän tietää
rajallisuutensa,
ahti saattaa olla monenlaisilla
tuulilla,
pinnoilla tahi
syvyyksissä itsetuhonkin.
Kalamies,
aikansa viettäjä,
kupunsa nykijä,
ahtia naurattaa,
joskus liiaksikin.

vatsa...

Elämä on vatsa,
litteä lituskainen,
pullukan mukavoinen,
kasvot seuraavat mukana.
Vatsa ja nälkä,
vatsa ja kylläisyys,
mielialojen kasvot,
kokonaisen ihmisen
hyvinvointi,
kurjuuden hyvinvointi,
saatanan jumalointia,
synnyinvesiä,
kuolinvuoteella,
sukua ei lainkaan,
kuolivat itsekseen,
nauroivat silloinkin vedet silmissään.

ikihonka....

Istun kannon nokassa,
ympärilläni on leimikko,
josta joku on hyötynsä
hakenut,
pois luonnon käytöstä,
pois minultakin,
jolle metsä on sylilämmin,
ikuinen lohduttajani,
murheitteni tyynyttelijä,
hymyhetkien naurattelija.
  Syleilen kelopuuta,
joka on kolopuuksi jäänyt.
Tunnen lämpöä,
vuosisataista viisautta,joka
rauhoittaa mieleni,
antaa mielelleni levollisuutta.
  Ikihonka,
elämän näkijä.

rakkaus....

Rakkaus on luottamusta,
läpi rämesoitten rämpimistä,
elämä on kyljessä kulkemista,
tukena maailman tuuliin.
Rakkaus ymmärtää,
anteeksikin suo,
jos
aihetta
on.

siittiöveitikka..

Elämä on pyhäpäivistä selviämistä,
arkipäivään saapumista,
hikinen olo.

Pois on ilohurmainen vauhtiveikko,
joka pitäjän komein ja tahi ainaski
varakkain.

Arki,
hymytön mieli,
vain velvollisuus
työpaikalle
raahauttaa,
jossa pomo altakulmien
alaistaan siunailee.

Elämä,
hiton pienestä se alko,
tämmöseksi jalostui,
kannattiko vipeltää,
tuumaa
siittiöveitikka.

unohdus....

Et voi unohtaa kävelemällä pois,
askeleesi painavat,
taakkasi ei matkaasi jaksa,
istaha,
anna katseesi kauas rientää,
katso pidemmällekkin,
tunnet kuinka voimasi tyhjenevät,
taakkasi kuorma kevenee,
vihdoin myrskytuuliin haihtuvat.

Jalkasi tuntuvat kevyiltä,
mielesi vapautta henkii,
silmäsi näkevät kalliovuortenkin
taakse,
kulkusi on mieleistäsi,
sinunhan ei tarvitse
unohtaa,
sinä elät ne.

hetkoset...

Surulliset hetket
ilopäivistä kasattu,
itsekseen uitettu.
Mielen syvyydessä sielu
ui,
tanssii ja voivottelee,
unissaan jotakin horisee,
muttei
hetkistä eilisiä muista,
sillä hänhän
viheltelee menosuunnassaan.

Tuntevat hetket,
ilonnaurun sateenkaaret,
niissä ihminen elää,
oikeasti hetkistään nauttii,
kaikki muu
samantekevää,
eilinen unohtui,
huominenkin samantekevää.

jukolan jussi...

oon jukolan jussi,
karu kannonkokoinen,
suonsilmän näköinen,
sinitaivaan kannen alusmaitten
tervaskanto.

vierasmaalaista katson kieroon,
ujostellen hipsuttelen,
mut
jos kättäpäivään pääsen,
hänestä ystävän
iänikäisen.

aikojen alussa olimme
saman saarekkeen ihmisiä,
siitä sitten mikä minnekkin.

aurinko sinikannen alla lämmittää,
kuutamo unelmoittaa,
tähdet onnesta kimaltelevat,
ne todistavat ,
että aikojen alussa
pitelimme toisiamme
elon sylissä.

sadonkorjaaja....

Sadonkorjaaja on toivoja/
hyvänsään silittäjä/
hän ei työmaallaan nuku/
lomatkin hangilla pakkassäitten/
perunanvarteen tartuessa, hän toivoo
yhden siemenen ainakin toiseksi sikeentynyt,
hyvänsään salliessa täyskädeksi/

Viljavainiot keltaisena merenä
iltatuulessa hulmuaa,
on sadon aikaa,
on sienimetsän taikaa,
syksy on sadonkorjaajan yötönyö,
keväällähän hän kylvi toivon
siemenen.

tunteet...

Ihminen elää toisesta,
elo alkanut
silmien kohtaamisesta,
tunteitten tulvasta,
josta yhteiselle taipaleelle
tunteiden tulimerellisissä pauhuissa,
seireenien soidessa, tunteiden puidessa
elämän satoa,
uutta ihmistä,
rakkauden hedelmää ihastellessa.

täysi kuu...

Tumma yö,
tähdet timantteina loistaa,
kuutamon salaisuudet mieltäni
valvottaa.
  Täydenkuun aikaan,
keskitalven pakkasöinä,
kuulaina lumivalkoisissa,
hiihtelen kuun valvottomana,
susien äänten saattelemana,
hiihdän tunturille,
kairan salomaille,
jossa sielullani on kota
lumivalkoinen.
  

ennakkoluuloton..

Ennakkoluuloton mieli
huomiseen johtaa,
näkymiin tuleviin.

Vilpitön asenne luokseen
vetää,
vihamieli mielen kylmettää,
ennakkoluulot mielenmuurin
pystyttää.

Avoin mieli,
sinne sivistys kouluttuu,
siellä elämä jalostuu,
avoimella mielellä
huominen hymyssäsuin.

syrjäytynyt...

Olet osattoman
osallinen,
syrjäännyit,
terveytesi romahdettua.
  Elät elämääsi nitkutellen,
toimeentulotuet eivät sinua rientoihin
päästä,
maksavat eväittesi hinnan.
  Kierrät kirpputorit,
olet leipäjonojen keskivaiheilla,
itsetuntosi peität hupparilla.
  Lääkkeesi jätit ottamatta,
rahasi loppuivat,
viimeiset hupenivat
kirpparilta ostettuun talvitakkiin,
on kylmä.
  Radiosta kaikuu populistin vaalikutsu,
naurahdat,
sinä tiedät realiteetit,
toivot löytäväs pantillisia pulloja,
jotta saat
lääkkeesi.

poikapoloiset...

Taivaan sinikansi tulipunaisena
jyrisee,
ukonilma salamoi,
häveliäästi räystään suojiin
käperryn,
polvellani kollikissani Arska.

Luomakunta on iso,
aurinkoisilla säillä sitä
en havainnut,
kissanikin kyläluutana
tallusti,
mut nyt kokomme tunnemme,
poikapoloiset,
kollikissani Arska ja minä.

Avaan mieleni menneille,
sadesäät suosivat,
aurinko rannoilleen uitattaa.

Kauniimmilta monet muistuvat,
vaikka olen kokenut itkun
ahkeruudenkin,
mut kaiketi
elämä tarvitsee
kaikenlaisia hetkiä,
myös sade päiviä.

syksy...

syksy sadepuvussaan
puroja lorisuttaa,
lammikoita lätäköittää,
pisarat pienet poskipäillä,
on kosteaa näillä säillä.

sienimetsässä suojaa
kuusi vuosisatainen tarjoaa,
huuhkaja huhuilee,
käki maille eteläisille
liidellyt.
yks kaukomatkaaja yhä
oksallaan kuusessa sadetta pitää,
metsän ilosilmä,
punarinta kaunokainen.

syksyinen elämä,
sielun pyhäpäivä,
kevät rintaa repii,
talvi nutussaan,
kesä ihan pihalla,
mut tämä
sadepisaroitten aika on
sielua sivelevää.

vaivoitta...

Vaivoitta nukuttu,
mielihyvin heräsin,
mieleni keväisen kevyttä,
tänään sienimetsään,
kankaille korpimaitten,
kuusikoiden salomaiden,
siel
luontoäiteen herkut
varressaan lakittavat.

Ihminen ihmiselle susi...

Sodat/
niillä mielivalta leikkii/
siellä ihminen teurastetaan/
sodan kauheuksilta selvinnyt/
elävävä kuollut/
hänen sielussaan raakuus
matkustaa/

Siirtolaisuus/
henkinen teurastus/
elämälle kiitos/
sielu tuskassaan.

Kodittomien ihmisten
säilytyspaikka/
tarjolla elävä kuollut/
säälinsilmäisiä kyyneleitä/
täälläkin hyvinvoivat
oksentavat säälinsilmille.

Ihminen ihmiselle susi/
se
raadollisempi.

himolla ei järki seiso....

Yhteiskunnissa asuu ihmisiä,
koiriakin,
muutamat kissatkin naukuvat,
lemmikkejä nurkissa illastaa.
  Rikkaita ja köyhiä,
matalapalkkaisia,
ylirahallisia,
sairaita ja vielläkin hullumpia.
  Rahaa on säkillinen,
konsanaan tilit eivät tasan käy,
toisille raha mulkun pidennys,
toisille syntymälahjana.
  Yhteiskunta on kiero laidun,
toiset yli märehtii,
jotkut vaan maata kuopii,
mut
kaikki
luojan
yhtä
erhehdystä,
himoillahan ei järki
seiso.

elo....

elämänmaisemasi hymyää,
kiroten raivoaa,
hyväillen poskea silittää,
kyyristelyjä,
suorana ja pidempänä.
  joskus ihan näkymättömänä,
pienenä viattomana,
mut olet kuitenkin
jokapäiväsi näköinen,
hetket vaan vaativat
kiemurtelemaan,
ylväänä ulvomaan.

keskiyön kukkanen...

Keskiyön kukkanen,
päivänsäteitten
kukittama/
yönsylin kasvattama/ kuun varjostama,
tähtitaivaan loistavan.
  Hento varreltaan,
elon öissään kulkenut,
päivänsäteissä vaeltanut,
hällä mieli kevään kukkasten,
sylitäydellään hyvyyttä ihmismielen,
hän hehkuu ihmismieltä
mukavinta,
yönkukan koreutta...

muutan...

Muutan,
muutan mielipidettäni jonka kanssa
en tullut sinuiksi,
jostakin vain omaksuin,
roskiin mänt,
viha ja epäkunnioittava mieli
mielipidettä johdatti.
  mielipide aukesi vasta,
kun sieluni puntariin saatoin,
kevyttä oli tunnollain,
parasta ennen, tuskin silloinkaan.
  kokemukset luovat luotettavamman
kuvan,
silloin voi käsin kosketella,
mielipidettään
vahvistella.

kunnioitettavaa...

Synnyin elämään,
synnyin kuolemaan arvokkaasti,
elämään kunnioitettavasti,
elän hyvinvoivasti vain jos kunnioitan
kanssaihmisiä/
luontoa/,
kaikkea elämääni vaikuttavaa,
vain
siten minunkin elämästäni
tulee kunnioitettavaa ja saan
nauttia olemassaolostani.

kuuntelen...

Kuuntelen elämää,
kuulen vain läheltäin,
siksi en vuorten takaisia
ymmärrä.
  Korkeammat äänet pelottavat,
tasaisella äänellä kuuloni rauhoittuu,
kuulen enemmän,
mut
hiljaisia ääniä kuuntelen
erityisen keskittyneesti,
minusta ne ovat
kuuntelemisen arvoisia.

hameenhelmoissa...

elän, vaikken tuulia taitavimmin,
en taida luonnon moninaisuutta,
taidan vain,
alkuihmisen jatkeet,
minuun sidotut,
soluissani vuosisataiset
alkuihmisen osaset,
olen oppinut tosin
ymmärtämään.

kun luonnon helmaan
kerran nukahdan,
toivon jatkeeni jalostuneen,
mut
joitakin alkuihmisen
perimiä
säilyttäneen.

sinitaivas,
lintusten liitojen silhuetit,
maankamaralla jalkani,
luontoäidin helmoissa
elämää katson, olenhan
ihmislapsi äitinsä
helmoissa.

yhteiskunnat...

Elävät yhteiskunnat,
ihmisen kokoisia,
monen kirjavaisia,
itkun hymykasvoja,
vauvan jokellusta,
vanhuksen huokausta,
keski-ikäisen kiireen
kantapäitä.

Yhteiskunnat ovat, kuten
muurahaiskeko,
yhteisen hyvän
työkenttää,
huvinkin vuoksi.

loitsu...

Tavallinen ihminen
ihmettelee
vierasta tulijaa,
hänen outoja tuoksujaan,
elämäntapojaan,
ihonsakkin on vieraalla
kuulakas,
silmät yön mustat,
kiharainen pää,
nenä lituskainen.

Tavallinen ihminen rupee solvaamaan,
hällä alkukantaiset
tuskanhuudot kylille saakka
voivottelee.
Muukalainen ihmestä sekaisin,
noidaksi luulee,
muttei ymmärrä loitsun
tarinaa.

varjoni...

Yön kuulas ilme,
kuutamo tietä valaisee,
varjoni sivusta seuraa,
hiljaisuus kuulostaa
yksinäiseltä,
askeleeni kuuluvat varjooni saakka,
kävelen rivakammin,
varjoni seuraa,
mieleni nopeuttaa kulkuain,
kotini ikkunasta valo loistaa,
varjoanikin helpottaa.

sinä...

Maailmaan mahtuu monta ihmistä,
monia mieliä,
useita käsiä,
mut vain sinä olet minulle
ainoa.

Kaikista hyvyyksistä ja kaunistuksista
sinä eniten miellytät,
en sanoiksi saata,
vain tunteeni
tietää.

leipäjonot....

Leipäjonot,
kurjuuden julma nälkä,
paleleva mielikieli.
Näillä kujilla nälkäinen ihminen
elämäänsä kuljettelee,
rottien seurassa vaeltaa.
  Yhteiskunta ei ole kaikessa
onnistunut,
yhteiskunta on ihmisiä,
joista toiset eivät
katso leipäjonoihin,
ovat kylmetäneet sielunsa.
 

ennakkoluulottomuus...

Elämä on mahdollisuuksia,
kaikki vain itsestä kiinni,
ainakin se ennakkoluulottomuus,
jota et ole antanut itseltäsi otettavan.
   Ihmisistä ihmiselämä rakentuu,
sinun täytyy vain oppia ihmismielen
kultakaivokset,
epätoivon rytteiköt ja
huomaatkin,
kuinka elämä hymyilee,
muillekkin.

innokas....

Innokas luonteesi
mahdottomuuksiin lannistui,
kurjuuden laaksoon ajautui,
mielesi päivästä toiseen
innottomasti kulkeutuu.

Istaha hetkeksi,
kaivele se innokas ilmeesi,
olkaa yhdessä,
kuten ennenkin ja huomaat, kuinka
lannistujien laaksossa ilomielesi
ei vaella,
vaan
elämän arjessa,
elämäsi kotona.

pankkikortti...

Kuljetat itseäsi päivästä toiseen,
kuljet, vaikket tiedä minne.
Menet vuokranmaksista toisiin,
elät tilipäivien katveissa,
pankkikorttisikin tuntee
yksinäisyyttä.
  Katsot kerjäläistä,
syyllistät hänet,
muttet voi kadehtiakkaan.
Moitit häntä kohtalostasi,
mut
hänhän vai jakaa
kohtalosi,
tosin hän on paperiton
kulkija,
hän elää
nälästä toiseen,
pankkikortitta.

tunteet...

Tunteeton elämä,
tyhjä iho,
tarpeeton huomiselle,
näkymätön eiliselle,
tunteeton ei itkua kapaloi,
hymyä herskyvää paketoi,
tunteeton on pakkasöinen
ratakisko.

Lapsen ilo,
viatonta tunteen tuomaa,
hällä itkutkin elämää
kutittaa,
pikkuvarpaansa kipristelevät,
tunteet niitä
ihastelevat.