Kuulas syyskuinen aamu
työmatkani seuralaisena,
happirikasta ilmaa ahmin
täysin palkein,
mietin tulevaa päivääni,
aamu antaa mielelle tilaa,
mieleni aamuraikkaudessa
kylpee.
Mieleeni ajautuu keskusjärjestöjen
toimintapäivä,
palkaton päiväni.
Yhteiskunnan rahavaje,
palkansaajien kohtaloista.
Oliskohan sittenkin viisainta
pidentää työpanosta,
hieman lomarahoista luopua,
olisko sillä se yksi kolmannes
avitettu, tässä
suvanteessa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti