sunnuntai 27. syyskuuta 2015

ruttopuisto...

syyskuinen iltahämärä,
sumuinen katu,
vaikka
katuvalot pyhittää,
koko bulevardi ruttopuistossaan
jumaloi.
  kävelen historiallista kujaa,
täällä kaikki hullut tanssineet,
viisaammat huoratansseilla itsensä tyydyttäneet.
vaahtera kukkii syysruskassaan,
pakolaispoika  lehtipuhaltimella heiluu,
hällä jalkojensa alla espanjantaudin kalpeat mielet.
  avaan baarin oven,
kaltaiseni iltaa etsivät,
suljen oven,
menen pois,
en kaltaisiani kaipaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...