joukkoliikenne...

Olen aamuyön hihassa.
Kello ei aamuaan herätä.
Nuorimmaistani lähden kouluun ajattamaan,
joukkoliikenne, kun meiltä
syrjäkyliltä napattiin.
Säästösyistä,
tottakai,
juustohöylä ottaa sieltä
mistä ei juuri ole
höylättävää.
Mut kuolleethan ei vikise ja kun vähäsiä ovat
ei äänikään
höyläämistä
haittaa.
Luonto ujosti huomenet huokaa,
siit lapseni kanssa
päiväämme
päivitämme.

ilta...

Ilta himmenee, taivas iltaa viettää.
Ilta on tyyni,
ilta
askeleitani hiljentää,
ilta on kuuntelemisen aikaa.
Ilta tyynyttää pääsi tyynyllesi,
siinä unet rauhaisammat.
Illan kuiskaus huomista huokaa, eilistä
peittelee,
ilta on rakkauden
peitottaja.

luuvalo...

Rasvasilli huuliani heiluttaa.
Tykkään, kuinka tuo Islannin tuliainen
uusien perunoiden kera
makuaistiani herkuttaa.

Kihti, tuo luuvalo
sillistä varvastani valottaa.
Kivut tuntee aistien tuoltakin
puolelta.

Katselen itseäni  peilin kautta.
Olen täys hullu,
loput tervettä.

Tuu vaimokseni,
matkaillaan sillien
maissa.

miljönääri....

Käyn aikaani, kuuttakymppiä kohti itseäni kulutan.
Olen aikaani menettänyt, olen ajoillani
elämääni viettänyt.
Tuskin tässä varpaitani heiluttelisin, jollei
luonto olisi vuodenaikojaan säädelyt,
minua
mukanaan keinutellut.
Muistan lapsuuden,
muistan kuinka elämä köyhyydestä rikastui, kuinka
mieli hoiti
rikkaudet,
kuinka
herroiksi kuljettiin,
paljasjaloin.
Elän onnellista hetkeäni,
tunnen
edelleenkin lapsuuteni aarreaitan,
sen voimin
olen elämässäni
rikastunut.

yksinäinen...

Olen yksinäinen.
Olen .
Seuraa en halua,
haluan
itsekseni sinua katsoa.
Seuraelämä minut itsestäni
vierottaa.
Olen yksinäinen, olen omavarainen
itselleni.
Hiljaisuus on hetkistä kauneinta,
kuuntelen itseäni.
Kuolen yksinäin,
kuolen itkutta,
elän ilman
muiden
murhetta.

liian nuori...

Lapsen lapseni sanoo minua vanhaksi.
Mietin.
Olenko, olenko vanha.
Muistan isovanhempani, he olivat vanhoja ja viisaita, minä nostin
lippalakin, kun heitä katsoin.
Olenko yhtä vanha.
Haluaisin olla.
Muistan heidän jokaisen hetkensä, jotka
sain heidän kansaan jakaa. Haluaisin olla heidän
kaltaisensa,
katson lasteni lapsia,
elämän huomista, sitä kaunista aamua.
Olen liian nuori.

tyydytyskone...

Turhaan nytkyttelit ravintolan tanssilattialla.
Turhaan  mansikalta tuoksuit,
aivan turhaan oksensit viinat
panijasi kassiin.

Et elämääsi huomaa, elämäsi on
itsessäsi,
elämäsi on
hetkessäsi.
 Huoratarjottimella olet somalin
tyydytyskone.
Tule pois, tule
elämääsi.

en osaa nähdä....

En osaa lukea, en kunnolla näekkään,
en osaa tukkaani kammata, en
sukkiani
parsia.
Mutta minä tunnen.
Tunteitteni avulla elän,
elän vaikka
kuolema voitelee
eväsleipiäni.

Elämäni on metsäpolun varrelta
kerätty.
Sienimetsien sienisadosta
tunteeni kylläkseni
säilötin, pannulla paistattelin.

Elämäni on hengitystä.
Silmäni näkevät tuulen tuuletukset, korvani
huomisen äänet,
nenäni tuoksuttaa sinua,
katselen
suuntaasi.

metsälampi...

Luonnonhelmassa elämä huumaantuu.
Metsälampi tyynenä pintaansa kuvastaa,
lumpeen kukat rantoja
kukittaa.
Vesihyönteiset eloaan leikkivät, minä,
onkimies kuvaani lammen pinnasta kuvastan.
Lammen tuoksut tunteikkaiksi
mieltäni unelmoivat.
Aikaa täällä ei ole, on vain hetket,
on olemisen aikaa.
Taivaan siniverhotut pilvetkin lammen pinnasta heijastuu,
muuttolintujen etelän reissua kuvastaa.
Istun ja ymmärrän,
en kaikkea, mutta sen, ettei elämäni voisi
paremmin sujua.

erämaa...

Istun kannonnokassa,
hengähän, olen erämaan kutsumana
marjastamassa.
Luonto hidastuu ennen talvea.
Luonnon tuoksut kesästä hengähtää,
varvukot
sadevaatteitaan kohentaa.
Käpytikka luovutti kolonsa
lepakolle,
joka kaveraa
harmaapäätikan sulhasena,
ensi suvena.
Nyt heillä on talven selkä taitettavanaan,
toisiinsa tutustumisen ajan taikaa.
Koppani punasista puolukoista
pullollaan,
mieleni mukavana
marjastaa.
Olen kiitollinen erämaalle,
kutsun sen vastavierailulle.

elävä kuollut...

Nälissäin on ketterämpi fiilis, se fiilis, joka on
homoilevan politiikon puolisolla.
Putin on pelottavan kaunis
ihmisten kukittuttaja.
Hän hoitaa ihmiset selälleen, kukat omaiset.
Hitler tykkäsi vaaleimmista väreistä,
Putinkin, kuten
iloinen Paavikin.
Ilma on hyttysiä täynänsä.
Vetelevät elämänsä viimeisiä päiviä, ovat surullisia, kun eivät lintusen suuhun selvinneet.
Nyt kylmyys hengiltä lämmittää.
Koiraseni on oppinut tapojani,
se haluaa ehdottamasti
olla hyvä haukkumaan, ja
sitä onkin, minä
vaivaistalon vahtimestari,
elävältä haukuttu.

sinertävän harmaa savotta kämppä....

Istun mökkini rappusilla.
Katson lintuja, niitä, jotka eivät etelän matkoista
välitä.
He ovat kavereitani.
Mökkini hirret elämää sinertää,
viime vuosisadan alkupuolella
mökki oli savotta kämppä.
Pihkasten ihmisten huili kämppä.
Minä perin , perin, kun kukaan
muu ei halunnut periä.
Polttelen sätkääni, savuavaa.
Olen itsestäni taudit karkoittanut, olen
luonnon luoma, olen
sen helmoissa viihtyvä,
olen osa lintujeni pyrstösulkija.
Kiirettä ei ole.
Vuodenajat tulevat ajallaan, aamut valkenevat,
kun niiden aika on.
Koppakuoriainen ei viitsinyt kiertää jalkaterääni,
kiipes kengän päälle, putos maahan, kellahti selälleen,
aikansa voimisteli ja sai jalat alleen, jatkoi matkaa.
Itsepäinen.

liiterin salat...

Liiterissä hellapuut tuoksuvat
talven lämpöisiltä.
Istun mielelläni liiterissä,
pilkon klapeja,
jäsentelen elämääni,
kudon itseäni.
Puu, ihmisen varhaisistuttelija on
parasta lämmittäjää karittuneelle sielulle,
murheitten taakassa lannistuvalle
minälle.
Puu tuoksullaan elämää
lämmittää,
puu on
elämä,
pilkottunakin.

pontikkaa...

Kaverini on taidokas itsetuottaja.
Alkoholijuomatkin tislailee,
niistä koko kylä kerran kesässä
pientareille oksentaa,
housuihinsa paskoo.
Kylän juhlat on perinteikkään
iloiset.
Mummot kuoinvuoteiltaankin pyhittävät
juhlat.
Hampaattomat suut kaverini
ilojuomaa lupsuttavat.
On komiaa katsoa, kun dementiat
muistoloihin jäivät.
Elämät eletään illassa
iloisessa.
Moni kotiinsa saatettiin, ilman
rollaattoriakin.
Ihme juomaa kaverini tiputtaa, aamulla
kurkkua vesilasillisella huuhtoessaan,
humalat uudelleen kiihtyy.

näppylä nenässä...

Minulla on ongelma,
minulla on näppylä nenänpäässä.
Se on siihen itsensä parkeerannut,
tuli
murrosiässä.
Silloin enemmän sitä hieroin,
kiukusta, koska kauneuteni
kiehtoi.
Nyt näppyläni on itsetuntooni asettunut.
Verkonlaskussa se on hyvä pidike,
jää kätöset vapaaksi.
Joskun hattunikin on sen
hallussa.

aamuaurinko...

Kehäkukat keittiönpöydällä
koreudellaan morjenstavat.
Kehäkukka on syksyn kaunotar,
ruskan sulotar.
Tuoksut aistikkaat,
katseen kestävät,
tuoksujen tuntemat.
Kehäkukasta mehiläinen
elantonsa otatti,
nyt vaasissa kotikärpänen
miettii syntymäpäiväänsä.
Aamuaurinko kurkistaa ikkunaruutuni takana.
Samasta akkunasta se
usein töllöttää,
tähän aikaan,
aamu seitsemän taikaan.
Ei tohdi sisään tulla, pyytelee
ulos.
Tottelen, sillä
elonpäiväpeili
on auringon ja minun yhteinen.

joutomies...

Kärpäset tanssivat selässäni,
herättivät elokuiseen aamuun, kauniiseen
ruskaan.
Yhäkin kärpäset pintaalastani tykkäävät, mutta
paita vaimentaa.
Kissa mittailee itseään sohvan kulmalla.
makoisat hälläkin on unet olleet.
Mirrini turkki kiiltää,  piki musta,
harmaat se nyppii joutuisasti.
Sisäsiistikin.
Tänään liikuttelen itseäni joutuisasti,
joutomiehen tavoin,
olemalla aina tiellä,
tekemättä
tuon taivaallista,
on sunnuntai, viikon viimeinen tahi uuden
ensimmäinen.

norpan juttusilla...

Ilta sinuakin vahvistaa,
olithan päiväsi illastanut.
Rakastuin tänään valotolppaan.
Ei se loistanut, mutta heikkoudessani
tukeuduin sen syliin.
Vierasmaalaiset ihasteli, kotiväki
huolestui.
Olen muikun pyytelijä,
Puruveden.
Norppa nyrkkiään heilutteli, siksi
Tuunaansalmen kivijalkana
patsastan.

pappi ei kunnioita..

Olen elämäni yksinhuoltaja,
olen yhteiskunnan sivullinen,
olen laitatien
oleskelija.
Asun, elän ja saavuttelen
elämääni, olen
surakunnan rahankerääjä,
kirkolliverojen tyytyväinen
maksaja.
Pappi ei siltikkään halvalla
kunniaani kunnioita.

,maajussi...

Helluntain heilaa en ehtinyt, muttta perunat maahan
latosin.
Nyt ilon päivä koitti.
Viidesti peruna on itsensä lapsettanut.
Kymmenen siemenperunaa on viiskyt
pottua.
Kyllä jyvävemmarit on hyvän
busineksen tahkonneet.

Maajussit lippistään jyvittää,
tukiaisiaan kuittauttaa.
Maajussille luonto on elintärkeä, siksi
hän kaupungilaista kieroon vahtoo.

Maaajussin eväät kaupungin serkut
sulattavat,
tukineen.

putinin juustot...

Etsin kaupasta Putinin juustoa, ei ollunna,
ostin markkinahintaista.
Paremman makuista.
Vientitukiaisia ei ostossani
höylätty.
Valio on suuri mustalainen,
kilpailijat tahtoo halventaa.
Ryslandia on suuri suinen,
sinne uppoaa suomalaisten
veroeuroilla jalostettu
juustokin,
Itänaapuri on työllistäjä,
on myös ongelma kasa,
mut vättämätön.

nyky jenkki

Ilta lenkki heitetty.
Olen tavoikseni matkaillut.
Koirasenikin tykkää.
Telkkari susijengin matkaa taittaa,
hyvältä näyttää.
Koposen kolmonen jenkit
jähmetytti.
Jenkit on siirtomaitten
jälkeläisiä.
He ovat edustuspaitansa
tulokkaita,
aito amerikkalainen on intiaani,
jonka nykyjenkit eivät naapuriksen halunneet.

perskärpänen...

Maailmassa on monta ihmistä.
Monta kohtaloa,
iloa ja itkua.
Ihminen kaiken tuntija,
itsensä kiduttaja.
Kärpäsiä on monen monta.
He elostaan kiittävät
kärpäslätkää.
Kärpästen herttuatar, perskärpänen
ei löydä kotoaan.
Lehmät navetoihin saatettiin,
kosteuspyyhkeillä
tortun tuottaja pyyhitään.
Ei mene hyvin.
Maailmassa on monta kummilastakin,
mutta siitä tuonempana.

Ny meni hermot kierroksille!

Suomalaiset poliitikan tekijät leikkivät
karttapalolla, he Ukrainassa
nyt eväitään syövät.
Miksi samaa tarmoa ei kotimaan
politiikassa.Miksi populisti Soini persettään aukoo, miksi Laaninen
elämästään kieroutuu, hän mummot jätevesiasetukseen
hukuttaa.
Soininvaara,tämän vihreiden ydinhiukkanen,
on kiipeämässä valaittenkin selkään.
Rantahurri puolustusministeri, joka unohti intin käydä,
liekittää aseitaan,
sotaisa
vinkuja.
Kenet viellä haukkus.
No, olkoon tällä
tapaa,
raastuvan käytävillä ei saa
kommunistikaan
piereskellä, tulee pahaa ilmaa...

lottovoittoni saa löytäjä pitää...

Täten julistan, että lottovoittoni, jonka pilotin itseltänikin
on nyt kaikkien omaisuutta.
Kuka sen Tarusjärven karpalosoilta löytää,
pitäkööt.
Minä olen kyllästynyt rahaan.
Elelen velaksi,
ei manit katoa, on vahtijoita
monen monta.
Kissani mouskautti kunnon pusun poskeeni.
Se pasko kuulemma rahaläjäni päälle, ottei
koirat kaivaisi, sudet ulvoisi,
eivätkä
hienohelmat istuisi
rahakätkön päälle.

hullu raparperi...

raparperi kiisseli notkistaa sukuelimiä,
auttaa kieroon katsomista ja
enteilee hulluksi saapumista.
Näin viisasti minua torpan
ukko,
yli satasen ohittanut.
Minulla on tätä onnenmaan tuotetta pihat täynnä,
senkun lykkään huussissa
alaspäin.
Kun suuhunsa raparperi varren nakkaa, kestää
kolme varttia, kunnes se tahtoo ulos.
Mahalaukku on irrottanut siitä
tarpeelliset osat, pelkän
paskan työntää
perunapeltoon.

voitin lotossa!

Minulta hävisi loton päävoitto.
Voitin ja piilotin sen Tarusjärven metsikköön.
Jätesäkkiin sulloin setelin onnen maan.
Olin juhlatuulella, kun piilottelin voitot.
Pankit olisivat ottaneet kolme euroa
sijoituspalkkioita, joten
aattelin säästää.
Nyt vaan säästöni on jonkun tuntemattoman
sammalmättään alla.
Sen muistan, että karpaloita oli
punasenaan ja palokärki
hakkasi hullusti
ikihonkaa.

atomipommi jysähtää...

Sotaisat imperiumit, jenkkilässä ja ryslandiassa
pyssyillään toisiaan ohimoille ampuvat.
Sotaisat kummitusjunat uhreja
saattavat.
Kuolema on tervehdyssana,
joka ihmisen suusta sulattuu.
Hitlerin teot olivat mielipuolen
iltateen juontia.Kolmas maailmansota hoitaa
atomi nappulallaan
tämän oudon eläjän,
ihmisen avaruuden
tuuliin.
Luonto kasvattaa viisaamman,
humanistisemman
ihmiskaltaisen,
mutta varoo kopioimasta
ihmistä.
Ensin ryslandian sotahullu hymyilee, painaa ydinnappulaa, kenraalit hymyssä suin.
Hieman myöhemmin jenkkilässä matkitaan,
maailman
kuolemaa.

facebook...

Ihminen nukkuu ajatuksissaan.
Kunnon mies enemmänkin,
naiset kuntoutuu pikkuhiljaa.
Lapsille aika on unitaikaa, elämän
enne aikaa.
Uni valvottaa,
uni herättää.
Herääminen on koskenlaskun
kaltaista.
Turhat nukkumiset ovat ajanhukkaa,
ajatuksetkin alajuoksulta.
Unet, ovat kuolleitten elämien
facebook.

säästin ja hävisin...

Voitin ja hävisin,
voitin ensiksi.
Hedelmäpelissä, houkutuslintu, joka
kolikot itselleen kyhnyää.
Odottelee kaupan kassajonon
päässä.
ostin myymälästä alennustavaraa, loppuun ajettua, hyvin
käynyttä tuotetta.
Säästin, ja
hävisin.

kuukautiskierto...

Katson ohi kulkevia.
En ole siellä,
olen ikkunani takana.
Elän elämäni olohuoneessa,
huoneessa, josta
kuukautiskiertosi sinut vuosiksi
minut synnytti.
Pikkurillini kynsi on kasvanut lähtösi
jälkeen.
Muut oon turhanpäiten leikannut.

Pikkurillilläni avaan muistojeni ovia, niitä
natisevia,
eilisiä.

koto....

Isänmaani polvi  ei notku
vieraanvallan
tuoksuista, isänmaani on sieluni, monen
suomalaisen omatunto.
Vieras voi tappaa meidät viimeiseen
suomalaiseen, muttei se suomalaisuutta
kadota,
olemme pohjolan sinivalkoinen kansa,.
joka elää omillaan.
Me haluamme elää rajojemme
mitassa,
emme tykkää naapurimme
kiukutteluista.
Suomi on kotomaamme, suomi on
me.

pääministerin rintaliivit...

Rakastelin entistä pääministeriä.
Pantiin hihat heilumaan, onnestamme
mäntyniemi tuulettui.
Olimme Venäjälläkin, Pietarin hovissa
vallat vaihtui, olit keisarinna, min
rasputin.
Käytiin nykissäkin, siellä homot heiluivat, ei
meitä heilutellut, tuo valtameren varastettu manner.
Koto suomi onnen tuopi,
sen piilopirtissä devalvoimme.
  Heräsin hikisenä, olin jumatsuikka ihmeellisessä
horroksessa,
jonkun rintaliivit heiluivat lampun varjostimessa,
juodut virvoke hylsyt heiluttivat itseään lattioilla.
Kyllä ol painajaista.

kiero arabi...

Suutelen itseäni.
olen vieraantunut pentuajastani, olen
tulossa hulluksi koiraksi.
Elämäni taival alkoi alustapitäen
loppusuoralta.
Kipitin sen ennätysajassa.
Muistoille en voi vilkuttaa,
juoksin taipaleeni.
Västäräkki herrastelee hopeisissa
ulkovaatteissaan.
Se nokkii joka ötökän, minä en
tykkää, peukutan karjalanpaistia.
Sen alkujuuret ammuu laitumella, röhkii karsinassa,
itää mullan syvyyksissä.
Mausteet kieroilta arabeilta, vesi luonnostaan
kaivooni lurittuu.

sisu...

Ihmisen hätä ei muita liikuta,
ei päätä käännätä.
Jokainen itseään katsoo,
hyvinvointiaan
vahtoo.
Suomalainen ei hädässäänkään huutele,
hän kipujaan kuristaa,
hälle omanarvon tunne
maallista suurempi.
Suomalainen elää kuollessankin, sillä
sisu ei heinäpelloille
lakoonnu.

jätevesiaetus...

Jätevesiasetus sai minut uudistamaan veden lotraamistani.
Tiskipöydän vein kirpparille,
euron sain.
Hanat ja muut tyrhykkeet annoin
ilmaseksi.
Vessanpöntön kukkaruukuksi porttini kylkeen
asetin,
kukat siihen
laitoin.
Tiskaan, kuten vuosisatoja sittenkin,
kuseskelen tontin äärirajoille,
paskon ulkohuusiin.
Kepulaisten silakan suojelu laki mieltäni kummastuttaa.
Maanviljelijä sonniensa kuset pitkin kylän peltoja
levittää,
hymyssä suin silakoista nauttii.

rotukoirani...

Rotukoirani laittaa lenkkarit jalkoihinsa,
neljään.
Minä kahteen.
Lähdemme jalostetun kera kilojen hölkyttelyyn.
Koirani on sutjakkaassa vedossa,
minä
löysemmässä, hän johtaa
kulkuettamme, kusee ja paskoo
minne sattuu.
Minulla ei ole niitä pussukoita,
potkasen paskat ruohikkoon.
onneksi oli kovat kokkareet.
Näytän onnelliselta, kun naapurin
kyttäävä pikkusisko siristeli
kulkuamme.
Aurinko mollottaa juuri samassa paikassa,
missä ennenkin, juuri
siinä kuusen oksan sivussa.

aurinko...

Aurinkoinen aamu saa sinut
mieliini.
Lähdit sateisena aamuna,
lupasit palata
auringoisena.
Aurinko on ikkunaani hymyillyt,
sinä et ole kerinnyt.
Sinun kiireesi aurinko ohittaa,
aamuaurinko ennen iltapäivän
toista puolta.
Kasvosi ei ruudussani näy,
mielessäni vanhenet,
aurinko on samanajainen.

luita kolottaa...

Luita kolottaa,
laihdutuskuuri.
Ruoka on syömistä varten,
ruoka on
naatintaa,
nyt oon kuivin suin,
supistelen itseni kulkukuntoon.
Nälkä kurnuttaa , nälkämaan laulut
janottaa,
tuun toistamiseen hulluksi

Napitan paitani.
Olen
variksen kaveri,
sekin kyttää leivän murua.

manne..

Käyn nukkumaan,
oon päivän iteäni
valvottanut.
En tohi itseeni kiittää,
mut mukavasti elonkalenterini
sivuaan kääntää.
Ystävä'ni kertoi mustalaisten
häiritsevän häntä, rappukäytävässä.
Neuvoin häntä nyhtämään mannelta munakarvat
yksitellen.
Manne on eläkelläinen,
jo panostuksessa.
Ikävää seuruetta.

kolli...

Jääkaappi seisoo nurjassa nurkassa.
Säilyttää suuhunpanimiset.
Olen jääkaappini vasenkätinen
avaaja.
Ovi suurenee oikialle, sisältönsä
silmäyttää.
Kissani viiksiään sukii, kun oven raotan.
Hällä' hiiri odottaa lautasellaan.
Mirrini on yltäkylläinen,
ylimääräiset jääkaappiin säilöntään.
Oomme onnen poikia,
minä ja kollini.

kymmenen lapsen isä....

Olet minulle ihminen, joka luokseen vetää.
Olet ventovieras, mutta sieluni läheinen.
Olet palvelutaloon heitetty
vanhus,
sukulaisillesi turjake.
Päivittän avitan sinua,
työni käskyttää,
mutta käyn väliajoillani
luonasi,
juttua jututtamassa.
Olet puhelias, hyvämuistinen pappa.
Olet kymmenen lapsen isä,
vaimosi katosi
toisen lesken helmoihin,
kuten rohkenit sanella.
Lapsillesi jakelit perinnöt,
lapset laskettelevat avarasti,
eivät
luonasi.
Ikävöit, muttet sitä minulle
näytä,
tunnen ja minua
surettaa.

Putinin velipuoli...

Naapuri yrjös, kun
miniänsä uuden tuotteen
näkyville loihti.
Afriikan tulisuudelma.
Eihän se lapsen vika ole, jos vanhemmat
ovat humalapäissään
yhtyneet.
Häntä vaan ihmetyttää.
Vanhemmat kaikkos,
lastenkoti hoitoonsa
kehdotti.
Elämän kaukomatkat ovat
humpasta kaukana.
Elämä kotimökissä
tuliaista naurattaa,
mun isän maa, hän
sopertaa ja katsoo
Obamaa, Putinin
velipuolta.

hitlerin suudelma...

Suutelen sukulaisen kuvaa.
Hän juutalaisen suojeli,
mustalaisen lapsen orjakseen
tahditti.
Sukulaiseni on valtioneuvos, suoraan
siivousalan perseestä.
Sukulaiseni perintöni kavalsi,
onneksi.
Nyt hänen huoneensä siirtolaisista sikiää,
minun omatuntoni häntä
motkottaa.
Mustikat eivät juutalaisen
käsiä mustata,
ne verestävät Hitlerin suudelmaa.

putinin kummilapsi...

Tahdon kaiken, tahdon itseni
luokse.
En halua seurassa
nukkua, haluan itselleni
laulaa,
ilossa ilakoida.
Olen tuntenut,
olen
sinutkin.
Sinäkään et osaa
korviasi heiluttaa,
nenääsi
haistattaa,
olet porvari perheen
kapinallinen, olet
Putinin kummilapsi.

lapsemme jälkiseuranta...

Rakastan sinua sutena,
on keskiyö,
ulvot onnessasi, tunnet
kuinka rakkautesi kuutamo
ulvottaa.
Uneton aika,
tämän hetkinen, ajalleen.
Yömme sitouttaa meidät
tulevaisuuteen.
Rakkautemme yö
sammui,
alkoi yhteisen
lapsemme jälkiseuranta.

sormisonni....

Elämäsi on toisarvoista,
olet pirun kutjake,
elämäsi rakastajasi.
Olet jätemyllyn lihamusennos,
olet verkatehtaan etupenkkiläinen,
etujen enteiliä, kauneuden haistelija,
olet orgasmin jälkeläinen.
Taidetta.
Aamuvuorot ei sinua viihdytä,
iltavuorot vähemmän.
Nukutat tatiointisi,
olet sormisonni
laitumillani.

iilimato...

Elämääsi et voi korjailla,
pintapaikata.
Retostelet elossasi
hautausmaan
kutsuttuna.
Syntymästäsi saakka oot elämääsi
huutanut.
Vanhempana olet itkenyt.
Rakastatko, kun matoset imevät
verisuonistas kunnon huikat?
Maamyyrä kantapään lihaksistas ottaa kunnon
kimpaleen.
Silmäsi avautuvat,
kun
iilimato sinua suutelee.
Elämäsi on istua lähikaupan kassalla.
Hymyilet iilimadoille,
maamyrille ja
uudelle tulevaisuudellesi.

avuton...

Avuton hakee isompaansa,
avuton syö koiransa eväät.
Nato on palkkaarmeja., siltä sielu
isänmaahan kadonnut.
Nato on isoruokainen, huonosti heräävä
poliittinen unistelija.
Nato on homopaarin kiimainen huorastaja,
joka antaa maksusta,
luottokortit eivät aseen piippuihin sovi.
  Isänmaan puolustajat ovat kotitalojensa
turvaajia.
Talvisodan henki löi ison,
limakkaan suurvallan, jolla ei ollut sielua.
Itsenäinen maa on
omansa herra.
Itsenäinen maa hädässään
apua pyytää, mutta
ensitöikseen
rosvot hiiteen
huiskuttaa.

tuholaisvimmainen...

Elämän oleskeluopasta ei kannata
painattaa.
Ihan ilmaseksi sen
sielu silmille selvittää.
Kohtele toisia, kuten itsekkin
itseäsi tahtoisit.
Yksinkertaisen inhimillistä,
huolet pois, elämän
kantakirjoista,
tuomiokirkon saarnoista.
  Miks ihminen kanssakulkijaansa
kurittaa, varastaa hältä leivänpalan,
miksi naapurin vaimo on mehukkaampi?
Miksi ihminen ystäväänsä kadehtii, miksi
toista morkataan,
miksi ihminen on avuton avantouimari?
  Ihminen on keskentekoinen,
ei ihan valmis elämään.
Hänet luomakunta päästi valloilleen, kun
hermonsa vikinään menetti.
Nyt luontoäitee surussaaan voivottelee,
jälkikasvu on tuholaisvimmainen.

mummo...

Mummo mietteissään
sänkyssään istuu.
Tyylitelty olemus, kuten kaikki
yhdeksänkymmentä kertaa, elämän vuotta.
Mummo katsoo lapsenlapsensa tuomaa
kukkasta.
Silmäkulma kirkastuu,
mieli ajautuu lapsuuteen.
Hänkin mummolleen
kukkasen antoi,
voikukan.
Mummon silmät hellästi muistojaan
suutelee.
Palvelutalon siivooja herätti
hänen kauniit muistelonsa.
Nyt hän on
lapsuutensa ihanuudesta
lähtenyt.

Terroristit!

Terroristit.
Oppimattomuuden mielisairaus.
Opetetun jakomielisairaus.
Venäjän sotaisat halut,
Israelin sotaleikit,
Palestiinalaisten orjien
kuolinkamppailut,
pyhän sodan muslimit,
kaikkia heitä johtaa ihminen,
joka tarvitsisi terveydenhoitoa.

tilipäivä...

Tilipäivän kunniaksi
käväsin kaupassa.
samat hyllyt,
samat tuotteet, kun edelliskerralla,
tilipäivänäni.
Tilipäiväni on nimipäiväni,
tilipäivä on merkki
vapaaajattomuudesta,
työnpuurtamisesta,
vellikellon kolkutuksesta.
 Ohitin kassan.
kädet pussukoissa.
Olen nimipäiväni
juhlinut,
parin viikon
päästä uudet
ihanaiset bonukset.

yönhelma...

Ilta.
Raukeana syliinsä kutsuu,
päivän kuluttamat kutsun
kuulevat.
Ilta keinuttaa yönhelmaan
unten unimaille,
sydänten kotopihoille.
Tyyny tyynyttää,
peitto pehmustaa,
lakanat mukavoittaa
uniesi sylissä.

hautausmaasi..

Elämäsi ei ole läpiajo juttu.
Elämäsi on sinun kokoisesi,
hieman kasvuvaraakin jäljellä.
Elämäsi on ihmismäistä,
ihmiskeskeistä.
Ilman itseäsi et kohoa,
ilman kanssaihmisiäsi et
kasva,
ilman läheisiäsi et
hautausmaasta pesääsi
löydä.

kiva ihminen...

Kuinka kauniisti hymyäsi
hymyilytätkään.
Olemuksesi hymyilee,
säteilet hyvänolon tunnetta,
olet sisäsyntyisesti
myönteinen ihminen.
Hienosti oiot ikävät
asiat,
kohteliaasti annat
epämiellyttävyyksien ohitsesi
ajautua.
Et pahastuta ilkeänkään
ihmisen elämää,
muttet anna sen itseäsi
synkistää.
Olet ihminen,
olet.

itken usein...

Itken usein.
Itken monesti hymyssä suin.
Elän aamuista saakka,
illat ramastuina,
yöni kylelläin.
Elämäni on kasvanut kokooni,
sisuskaluni mukautuneet
menooni.
Olen nautinnolla nauttinut,
kipuilut kilvoitellut.
Elämäni on minulle tarkoitettu,
toisille omansa,
omaani en  kaupata voi,
mut yhteiseen hyvään
sijoittaa voin.
Rakastan hetkisiäni,
menneitä hyvällä muistellen,
tulevia haaveillen,
tämän hetkistä
nautiskellen.

uskonsoturi...

Kaverini on kova katsomaan telkkaria,
 kaikki kanavat,
kaikki ohjelmat.
Olemme molemmat olleet vuosikymmeniä keikkahommissa.
Itse olisin lähempänä kotiani töissä, mutta
arpeetit ei siellä sijaitse.
Kaverillani olisi töitä lähempänäkin,
mutta telkkarin vuoksi hän on
reppuhommissa viihtynyt.
Hän on leastiolainen ja hänen kotonaan
ei telkkarit syntistä kuvatusta näyttele,
eikä ikkunaverhot elämää verhoa.
Mukava kaveri muuten, mutten koskaan ole oppinut
hänen sielunelämäänsä.
Olut maistuu kämpillä,
missikisat kiinnostaa ja
muukin syntinen maailma
kiehtoo.
Hänen kotopuolessaan kuulemma naiset porsii.
Toinen työkaverini ei voi sietää häntä,
toteaa usein: kukaan ei ole yhtä kiero, kun uskovainen.
Tämä kaverini on autojoppari ja olen hänet
vilppimestariksi nimittänyt, mutta hän  kunnian
uskonsotureille kauppasi.

rosvot...

Rosvot vei perämoottorini.
Vanhan, itse korjaamani, vaihtolavoilta
kerätyistä osasista kasattun veivät.
Ilkiät varkaat.
Mut tyytyväinen oon, etteivät siitä
mitään hyödy.
Kone tottelee vain minua.
Minut nähdessäin kone hörähtää,
muiden käynistysyrityksille se
pensaa silmille roiskii.
Rosvot ovat outoa väkeä.
Ihmisheimon kurjaa kaatopaikkajätettä,
jotka matosetkin haudassaan kiertävät.
Matosilla on itsekunnioitusta,
varkailla ei.
Edes varastettua tunnetta.

horroksissa...

Nukahdin.
Huvikseni en sitä tehnyt.
Söin mukavasti,
köllähdin sohvalle ja
unet tarttui.
Nyt kärvistelen, etten taas retkahtaisi.
Univelkaa, olenko unille velkaa?
Voinko unta uneksia varastoon?
En tiedä, tulipa vaan tässä
horroksissa mieleen.
Lähden ulos, syksyiseen
iltaan.
Ukkonen merkkaa taivaankantta,
sade pilvet piirittävät jyrinän.
Pian vesi huuhtelee.
Keväällä linnut elämöivät,
nyt luonto hiljainen.
Luontokin itseäään pukee
talvipalttooseen.
Havupuut luottavat pukunsa
talvikestävyyteen,
lehtipuut itsensä komistavat
ruskalaan.
Nyt minua ei nukuta,
olen luonnon helmassa,
elämän vireessä.

karhujahti...

Savu leijailee saunanpiipusta.
Lauantai-iltä hämärtää, viikonloppu
savuna leijailee.
Talon isäntä mieltänsä juhlistaa
saunanrappusilla.
Karhukoira vierellään mies
kupistaan kulauttaa,
toisesta koiralleen tarjoilee.
Mies ja koira.
Metsästäjiä molemmat,
kavereita.
Viikon olivat karhu-jahdissa,
otso viisaampi.
Tästä salaa mies on tyytyväinen,
hän on vain koiransa puolesta
pahoillaan.
Hän ojentaa jälleen kupin koiralleen, siinä
on palanen edellisvuotista karhun lihaa,
siitä ressu kiksit saa.
Ukko itse otti omastaan ja
saunaan painui vasta kainalossaan.
Koira haaveissaan odottaa.

aavistus...

En tunne ketään, kaikkein vähiten
itseäni.
Olen tutkinut, puistellut,
ravistellut ja miettinytkin,
mutta mieleni liukastelee
hyppysitäni.
Olen aina joku ulottuvuus,
kävelen perässä ja
matka yhä jatkuu.

Enpä tahtos olla toinenkaan.
En muutostöitä tekisi,
pientä pintaremonttia.
Tehtykkin.

Tämäkin päiväni on melkoinen
aavistus.
Muutamat ranskalaiset viivat
koettava,
väliköt itsenäni.
Ilta kertoo,
yö tuumii.

sosiaalipummi....

Sinä luimisteleva sosiaalisten etuuksien
haistelija.
Mene töihin.
töitä on.
Marjat metsässä odottavat käsiäsi.
Kerää pantilliset palautus tölkit/pullot,
käy Uffin laatikoilla vaihtamassa vaatteesi.
Kauppojen roskikset sisältävät maukkaita tuotteita.
älä tee lapsia, kun et pysty heitä elättämään.
Käy kirkossa, nappi kirkkohaaviin.
Auta ihmisiä, he antavat hymynsä sinulle.
Matkusta jalkaisin, pysyt terveenä,
pois yhteiskunnan terveydenhoitojonoista.
Kerran viikossa jaettavat ruokalahjoitukset,
ovat  luksusta.
Äänestä kokoomuspuoluetta,
äänestä kirkkovaaleissa,
enemmän kuntavaleissa, sillä siellä sinua enemmän
vahdataan, äänestä ennakkoon
kaukana kerjuupaikastasi.
Muista sanoa rakas isänmaa,
kun potuttaa.
Elämä on työlästä, mutta omavaraista.

persvako...

Sadepäivä pyyhkii päivääni.
Tuuli kyytiä nutulleni antaa,
minuakin
työntää kohti räystään suojaa.
Koirani itseään supistaa,
karvojaan latoo..
Ihmiset ujoina sateenvarjoneineen
hymyään pidätellen ohitsemme
kulkevat.
Päivänpaisten räkyttävät
piskit eivät meitä huomaa,
minua ja sekarotuista koiraani.
Olemme olevinamme.
Puolialaston tyttö kännykkäänsä
tukeutuu.
Huutelee:mis oot, vittu!
Koirani katsoo minua,
minä tytön persvakoa, johon loronaan
ulkoilma satoi.

kaunis rakkaus...

Kauneus loistaa aikansa,
rakkaus hetkensä.
Kauniit asiat syntyvät,
ne tarvitsevat rumuuden ympärilleen,
ne tarvitsevat ikävyyksiä näkyviin,
näkyäkseen.

  Rakkaus on kehittyvää,
hetkessä syttyvää,
arka sammumaan.
Rakkaus on nuotiotuli
tuulisella kalliokielekkäällä.
Suojaa sen liekkiä,
itselläs.

ulkoruokinnassa...

Lähdin luotasi komiasti.
jalat ei rappuralleja tavoittaneet,
tavarani ikkunasta kadulle nakkasit.
Kyllä oli saatesanasikin oivat,
hyvillä voimakkuuksilla.
Puliukko tuli lohdutteleen, kun
kamojani kasasin, totesi, että
taidan olla ulkoruokinnassa.
Niin taidan.
Taksin takakontissa maalliset
siirtyivät tuttuni komeroon.
Itse hakeuduin uskonlahkon
juhliin.
Tiesin, etteivät
uskovaiset taivasalle.

Eukkonikin nauttii uudesta Uskostaan.
Maalliset yhä kaverillani.
Parempi näin, kun taivasalla.

kuihtunut kukkanen...

Laihduttelin kuukauden päivät,
tänään nälkä repes ja
sielu laukes.
Söin itseni onnelliseksi.
Entiseen malliin.
Kissakin on tyytyväisempi,
leipoo rinnuksillani.
Kyl eläissäin täytyy syyvä ja
nauttia.
Kuihtunut kukkanen ei oo
hauvallakaan hyvännäköinen.

viikate...

Hymyilit minulle.
Hymyilitkö?
Samantekevää, olet ikihymy.
Katson kaupan koriaa mallinukkea,
aina kaunis ja
hymyilevä,
minulle.
Mut muuten minua hermo keinuttaa.
Romaanit varasti rahat.
Olivat näitä Romanian varkaita,
paskasessa kunnossa olivat.
Oma vika, ei ollu viikatetta mukana,
huomenna on.

Muuten vaan, pusi, pusi...

Huomenet aamuisin loihitaan.
Tähtitaivaan unet tyynyliinalle
taivutetaan, siitä seuraavilla unisilla
mukaan kaivetaan.

Tyyni aamu juoksuttaa lehdenjakajaa,
hän sanomaa aamustaa,
monille tietoa jalostaa.
Lehdet yöllisistä juoruavat,
tulevia alustavat,  mielet
maailman hetkiin johtavat.

Kissani kyhnää kinttuani, kuten
aina.
Meillä kummallakin alkaa
päivän vietto.
Hällä hermot paremmat,
hän kytistelee hiirtä vikkelää,
minä
muuten vaan.

päivitys...

Haaveita täynnä on päiväni tää.
Mitään erityistä kohti en itseäni
päivitä, mutta tutusti iltapäivää
kohti silmäni lupsahtaa.
Päivän hetket tunnittuu
minutilleen, sekuntit
tarkentaa.
Joinakin hetkinä olen
onnellinen,
toisinaan
surullinen,
hetkittäin
kumpaakin, mutta
kaikki aikani
päivitän.

ilopilleri...

Ilon leikkikalu on surupalikka
kaliseva.
Ilon pelit  mieltä hyvittää,
hauskaa hulvatonta leikittää.
Ilon pelin säännöt on suruista
vapaat,
mieliltään avoimet,
seuraavaa siirtoa iloiten.
Surupalikka ilon kehää kalisuttaa,
pelivuoroaan jonottaa,
muttei hauskuuteen yllä,
sillä murheen viitta laahustaa,
ikäväänsä pelittää.
Pelaajia yhden monta, mutta
saattaapi olla ylen montakin,
ilo hetkistä virkoaa,
ajastaan ajoittuu,
pelikenttien ilopilleri.

syksy...

Syksy satoantarjoaa.
Lehtipuut ruskottaa, haavanlehdet
kilvalla ilmaa havisuttaa.
Pihlaja terttujaan heiluttaa,
tilhet huumaansa hulinoivat.
Maa kosteana ketun käpäliä
kostuttaa.
Kettu koloaan hakee,
talven myrskysuojaksi.
Syksy luonnon kellotaulussa
viiden hujakoilla.
Kuudelta talvi,
kevät keskiyöllä,
aamu kuudelta kesä suloinen.
Syksy on suloinen sadonkorjuun
aikaa.
Syksyllä ihminen huomiseen
varautuu.

kiusoitteleva puliukko....

Ken Venäjää pelästyy, hällä vatsa heikko.
Ken naapuriamme karttaa,
hän asukoon kuussa.
Naapurimme on kiusoitteleva
puliukko,
jolta vietiin lapset lastenkotiin,
vaimo mielisairaalaan.
Ukko vaan nauraa ja kärpäsellä lekkii,
jälleen siiven irrotti, nauraen.
Raittiit ei venäjällä kuole,
viinamäen huurteisissa
venäläinen rulettikin
viehättää.

pakana..

Onnen tuulet elämän aamusta
hulmuaa,
uusi päivä saa alkunsa.
Yö luovuttaa päivälle
työvuoronsa.
Luomakunta herää sydänten sykkeeseen,
miljoonien.
Selkärangattomatkin elämää sykkii,
kun päivän kajo itä-taivaalta
sarastaa.
Kissa käpäliään pesee,
minä kenkäni vahaan.
Keskellä viikkoa ei kehtaa mennä kirkkoon,
pyhänä etupenkissä.
En kuulu edes kirkonkirjoihin, mutta
 ,
pakanana vaeltelen,
päiväni sallii.

politiikko on rehellinen....

Rehellinen ihminen, kuka meistä.
Kuka varastaa työajastaan, kuka
nyysii kynät,paperit,
kuka soittelee omiaan, ken tietokonetta
omanaan säätelee.

Ministerit, nuo rehellisyyden
kuvajaiset.
Äänestysintoni kasvaa
kasvamistaan.

Rosmot on rehellisiä, he tunnustavat
viittansa,
politiikot
tasatahtiin jallittaa, sopivasti,
oikeuskanslerikin
hymyilee.

Ihminen, olet valheesta syntynyt,
valheellisissa merkeissä elänyt,
kuoleessasi olet politiikon kaltainen,
viellä yrität elämääsi jallittaa.

tuonelan tuominen..

Elämän taivaaranta katsoo
idästä poispäin.
Idästäpäin huominen.
Keskipäivän hetket
elämän merkittävimmät.
Keskipäivä leivottaa illan
hetket, taivaanrannan
maisemat,
huomisen juoksemiset.
Ihminen,
osa taivaankannen
touhukkaista seuraa
luontoäitinsä
hyörinää.
Olemme unohtaneet kunnioituksemme,
olemme
kurittomasti elävöityneet.
Huominen on
tuonelan tuominen, ellemme
katso tekojamme.

varasteleva ministeri...

Ministeri varastaa,
köyhäkin.
Kumpi tuomittavampaa,
nälkäänsä anastava vai
ahneuttaan varastava.
Ministeri edustaa puoluettaan, onko
puolue hyväksynyt toiminnan.
Nälkäänsä varasteleva joutukoot
tuomiolle,
ministerin pelastavat
yhteiskunnan verkostot.

Hylkiö auttoi...

Näin ihmisen.
Vanhus sai sairaskohtauksen,
ihmisiä aamuruuhkassa.
Vanhus lyyhistyi monen silmien edessä,
ihmiset ummistunein silmin
vauhtiaan vauhdittavat.
Poliisiautokin katsoi toisaalle.
Varis tarkkaili tilannetta,
jospa evästä...
Tumma kaveri rennosti
muitten joukossa matkusti,
elämäänsä kuljetti, kuten
muutkin.
Mutta vain hän pysähtyi auttamaan.
Ensiaputaidoton oli, mutta sielultaan
ihmishätää kunnioittava.
Hätänumeroon tarttui,
vanhuksen oloa korjaili.
Näin ihmisen tuhansien
joukosta.
Olen se vanhus,
kiitos.

päivän rutiinit...

Päivittäin rutiinit ratkovat joutenoloni.
Ilman rutiineita olisin ajan käytössäni
ylitarjonnassa.
Nyt elämäni täyttää vapaaehtoisesti
hankitut ahisteet,
työt ja kaupassakäynnit ja muut
muilta omaksutut.
Pääseehän niistä eroonkin,mut
tämä matkustelu on vapaaehtoista. Mulle ei vapaaehtoisesti eväät
murskaamooni matkusta, vatsani on
maailman valloittajani.
Nyt haalarit niskaan ja meen arpeettiini,
siellä  aikaani työstän.
Kissani hyppäs olkapäilleni, lasken sen ulos,
hälläkin päivä rutinoituu,
hiiristä mukavoituu.

Hitsokka....

Neljä vuotta vaille kuuskymppiä.
Hitsokka, kun elämä on pyyhkässy
nopiaan.
Käteni eivät ole eletystä rakoillakaan,
reppuni tyhjyyttään ovenpieltä
kutkuttaa.
Vastahan kouluun juoksin, takaisin nopiamin.
Rippikoulut punotin.
koulut kävin,
isommatkin.
Emäntäkin hihaan tarttui,
lapset lahkeeseen.
Puolet tukastani taivaalle,
ihokas turvottunut elämän
kulussa.
Jumatsuikka, ny täytyy vetää
elämäksi.
lupaan, että meen tänään syntyvän
lapsen viiskytvuotis juhliin,
jos kutsutaan,
jos ei, niin sitäkin
riehakkaammin.

kittilän ilta...

Kittilän ilta mieltäni tansittaa,
kesäiltoja,
hillasoita,
kalastelen lohisoppaamme
jänghällä nautimme,
minä eteläinen turjake, kaverini
Atte, lapin  syntyinen.
Ei me paljon puhella,
nuotiolla loimutamme,
iltaamme elätämme.
Poronviulun siivua Atte
vuoleskelee,
puukonkärjellä mulle tarjottaa.
Hyvältä hiukopala maistuu,
repustani kaivan tuliaiset.
Pitkät siivut lapin retkellemme.
Nuotio savuttaa illan elämää,
Atte laulaa lemmenkipeasti,
minäkin.
Olen elämäni pyhätössä,
olen jumalten aarreaitassa,
olen lapin taikojen
hillasoilla.

Saana...

Saanan rappuset kipitin,
loput ryömin,
halasin kaunista
saanaa.
Seitsemänsataaneljäkymmentä rappusta,
kuntoa ylöspäin vietätti.
Rakkaudesta vuorta kohtaan
huohotin etelän ilmat lapin tuulten
tuuletettavaksi.
Lappi, tuo jumalan kaunis luomus
kutsuu yhä uudelleen luokseen.
Saanan huipulla tunnen
pienuuteni,
tunnen elämän suuruuden,
tunnen saanan hyväilyt.

ystävä...

Katkennet ihmissuhteet eivät
aina elämää kestä.
Suhteet alkujaankin
löysästi parsittu.
Ihminen, joka salaisuutesi
jakaa on
luottamuksesi arvoinen.

 Elinikäinen ystäväsi.
Nämä ystävät tunnistaa
vähäeleisestä elämästä,
he ovat läsnä, sinun
ystävyytesi hoidettavina.
Palkkiokseen ystävä
elinikäisen luottamuksen
sinulle pyhittää.

kassaneidin näköinen...

Näin katseesi kadulla.
Olit kassaneidin näköinen.
Mietin mistä haaroista olet
kulkuusi kulkeutunut.
En jutustellut kanssasi,
sinä talutit isoa
juoppoa hartioillasi.
Minua kulkusi säälitti.
Siksi seuraasi seurailin.
Sinä kannoit miestäsi,
täysin elämästä sairastunutta.
Soitin ampulanssin.
Menitte sinne yhdessä.
Toivotin tervehtymistä,
molemmille.

elannon rappusilla...

Istun Elannon rappusilla.
Katselen hiljennyttä kotikyläni
kirkonraittia,
minulle lapsuuteni cityä.
Elanto oli meidän kauppa,
työläisten ja vähäväkisten.
Osuuskauppssa asioivat maanviljelijät,
K-kaupassa taasen porvrit, opetajat
nimismiehineen ja muutama teko-uskovainen.
Nyt västäräkki herrastelee raitilla.
Sillä on kesäpäivä aikaa, syysillat
talvehtimaan etelän selille.
Työläiset lähtivät, Elantokin.
Muistan koulutieni, joka johti
kansakouluun, jossa minua opetettiin osaani,
kuinka varallisuus on kaiken elämisen
edellytys.
  Nyt katselen kyläni ilmettä.
Kaikki palvelut on työäisten mukana menneet.
Osuuskauppa on vankilan siirtomaakauppa, joka kuolettavasti
palvelee.
Tunnen sääliä, sillä nämä vangit eivät vapaudu koskaan,
sillä sukuviiri navetan katolla pyörii.
Istun Elannon rappusilla,
istun tunnelmien päällä,
istun juuri ostamassani
kesäpaikkani rappusilla.

sota...

Sota, tuo järjen kuolio
synkistää päivänvaloa,
mielenrauhaa.
Sotaa haluavat raakuuteen ja
epäihmimillisyyteen ihastuneet
päätäjät.
Näitä ihmisten kannattaisi
varoa,
äänestyskopilla.
Hulluimmat sotaherrat ovat
itsensä kansanan johtoon
valituttaneet.
Demokratia ei ole hallitusmuodoista
pätevin,mut
tunnetuista
tuetuin.

pelasta...

Hetkiset on pienen pieniä, suuria
aikoja.
Hetkinen ajastasi on minulle
arvokasta,
sinulle myöskin.
Jutustelut kahdestaan,
kuunteleminen,
osallistuminen  ovat
elämän arvokkaimpia
jokapäiväisiä hetkiä.
Unohdamme nämä hetkiset
kiireen kätkettyyn aikaan.
Kiire vieroittaa, kiireessä
tunteet sementöityvät harmaaksi
talojen perustoiksi.
Kylmä talo asua.
Pieni hetki, hymyn kera
pelastaa pilvisenkin päivän.
Pelastathan
minut.

tsup....

Suljit kotisi oven.
Mennessässäsi muistelet,
sammutitko valot,
hellat, sähövekottimet.
Päivän töissäs vetelehdit,
toisinaan tomerastikkin. Palaat kotiisi,
ennen kotiikkunaasi katselet
savumerkkejä, kuulostelet
paloautojen ääniä.
Kaikki hyvin,  avaimesi
sopii oveesi.
Sähkövekottimet olit
kääntänyt.
Huokaset ja meet
jääkaapilles,
avaat juoman, tsup...
hermot jäähdyttyy.

itsessäsi kylässä...

Ihminen suuruudessaan ei pienuuttaan ymmärrä.
Ihminen nurkkasokeutuu.
Elää ja harhailee elämässään
sellaisiin kohtaloihin,
joista matka
itseensä on vaikeaa.
Ihmisen täytyisi ajoittain
itsensä kutsua kylään,
itseensä.
Tällä kyläreissulla
tutustutaan toisinsa.
Elämä jatkuu tämän jälkeen avoimin mielin,
silmät avoinna,
elämää
aistien.

reseptit...

Lääkäri reseptit hoitaa,
sinä itsesi.
Tauti luonnollinen luonnon
polkuja vaeltaa,
pillerit suunnan
kadottaa.
 Kiiresairaus on tohtorin
käsissä,
hän taudin taittaa,
mielen entiseksi
laittaa.
 Ihminen itsestään kotoisin,
itseään valvoo, hoitaa,elämöittää.
Siihen omankäden taidot
päivittäin riittää.

kade...

Kateus on hyve,
kohteeleen.
Hänessä on sitä jotain,
joka toisen siniseksi
värjäyttää.
Katellinen on puutoksissaan
vajaavainen, jonka hän
toisten taidoista katattaa.
 Mut ikävää hän kohteelleen tuottaa,
kun puheillaan halventaa,
itseään nostattaa.
Kateellinen ei synnytä muuta,
kun mielipahaa,
hän ei tulevaisuutta luo,
ei itselleenkään.

aittarakennus...

Sade rummuttaa peltikattoa,
tuuli tahdittaa.
Aittarakennus on yöpaikkanani.
Aitta sateita nähnyt.
Hirret veistetty aikojenalussa,
pärekatto ladottu hetkessä.
Aitta oli metsätyömaan
ruokala.
Peltikaton suojakseen muonavarasto sai
museovirastolta.
  Sade huomentani herättää,
kuuntelen sen tuomaa musiikkia,
nautin historian eväistä,
olen lomani lepopaikassa.
Pitkitän yläsnousemistani,
minut mukavuudet aitan
historiasta kahlitsee,
sade tunteitani tahdittaa.

madame...

Ilosta päivetyn,
surusta
kalpenen.
Tänäänkin on värit
naamallani vierailleet.
Kissallani on vain yksi viiksi.
Mirrini on ikäneito ja viikset
on elelyssä tippuneet.
Viiksi oli alunperin valkoinen, mutta
maalasin sen pinkin väriseksi.
Jos tippuu, löydän.
Mirrini nimi on Madame, häntä
hällä onkin oikea vappuhuiska.
Puolestavälistä se on haaroittunut,
joten tuplaten on hännänpäitä.
Mirrini nuorena tuli yksisilmäiseksi,
joutui kollilauman hyväilemäksi.
Kollit on nykyään munattomia,
Madame ei tuppimunia katsele,
yhdelläkään silmällä, jossa on
tätänykyä kaihikin.
Meen nukkumaan,
Madameni kehrääkin ,
joten good night!

yön kulkijat....

Aamu sarastaa.
Palaan töistä,
yö loisti pimeydellään,
unettikin.
Yön kulkijat juhlista palautuivat,
monelle juhlat liikuttavat.
Toiset iloista herkeämättä
naurua naurattivat,
toiset kiukkuaan takoivat.
Kolkyt vuotta oon
hommaani tehnyt,
samat on yönkulkijoilla
tavat tavattomat.
Itse olen rauhallisemmaksi
ajautunut.
Aina on kuitenkin huokaukset päästetty,
kun kotioven suljen.

unisatu...

Ilta on verhonnut maisemat.
Tähdet tuikkivat timantteina.
Kuu seuraa tilannetta,
taivaanran verannalla loistaa
iltapäivän hyvänyön toivotukset.
Ilta on herkkää hiljentymistä
päivän askareista.
Ilta peittää yöpuulle,
jonne on tähtösten
unisadutkin kerääntyneet.

haluan elää...

Elämäni on päälläni.
En halua riisuuntua,
en halua elää myöhemmin.
Haluan elää huomennakin,
elämäni on jokahetkillistä.
Synnyin elämään,
kuolen elämästä.

venäjä...

Laulamalla sotia huonosti aloitetaan.
Siksi venäläisetkin itkevät käytöstään.
Itkuthan on hautajaisten suruvalssi.
On kylmää,
on surut
siviilien sylissä.
Venäjä ei kuulu itään,
ei länteen,
serkkujamme, johtajansa
vierasmaalaisia.
Demokratia on
kaunis sana,
Venäjällä
vain vitsin poikanen.

yrittäjä...

Ilman työntekoa olisin
joutomies.
Joutomieskin hetkisen aikaa,
sillä sekin
tympäyttää.
Olen yrittäjä, itselleni
riskipelillä leipää
tahkoava.
Palkollinen olin,
pois potkittiin.
Olin sopimaton
brändyyn.
Nyt olen itseni kuva,
työllistäjäni, asiakkaat
tuntevat.
Hymyilen,
olen omillani.

kusettaja...

Miksi ihminen takertuu kurjuutensa keskellä,
osansa tekijään?
Ihminen on perimiltään orja.
Palvelija.
Herrallakin on herra, jonka
kusetkin herra nuolee.
Suurimmalla herralla on ainoastaan
yksi suurempi herra,
joka kusettaa kusetajaa.
Usko pois.

omalaatuinen..

Omalaatuinen ihminen,
sinusta toisinpäin.
Katselet peilikuvaasi,
seuraat osaasi itsestäsi, sitä osaa,
jota et uskalla viettää.
Sinut on kotikasvatettu
pyhäpäivinäsi.
Olet pöytätavoiltasi
toisenmaalainen,
juuri sinä olet
omalaatuinen.

elon kaari...

Olen aavistuksen itseäni jäljessä.
Mielihaluni vetävät jo seuraaville
kohtaloille.
Olen täällä edellisessä selvittelemässä
elämäni pykälöitä.
Mut tuun, kun vapaudun
ihmisten luomista aitauksista.
Elämänihän on aikansa mittainen,
olen hieman jäljessä.
Elämän hikisinä vastatuulessa
itseäni vilvoitan.
Kulkuni on hidasta,
mutta suuntani suuntainen,
tähtitaivaan laitumilla.
Elämän taival alkoi
alastomana,
täysin tyhjänä.
Elämän sivut ovat täyttäneet
kulkuni,
nyt puuttu ainoastaan
elämäni toinen
pää,
täysin täytenä.

pimeyden aikaa...

Valo paljastaa elämäsi hetket,
eletyt.
Valo heijastaa tulevaisuutesi,
kunhan annat varjosi.
Valossa olet itsenäisen avuton, olet
valon seuraama.
Pimeys suojelee,
pelokkaasti varjelee.
Olet itsenäsi,
hetkesi ovat tilassasi, sinun
mukanasi.
Et entiseen,
et huomiseen
itseäsi kuljeta,
on pimeyden
aikaa,
itsensä aikaa.

kahdensuunnan seksikäs...

Kaverini on kahdensuunnan seksikäs.
Homona jallitteli kolmikymppiseksi,
nyt parikymmentä vuotta ollut
perinteikäs naisten mies.
Hän muuttui unessa,
poikaystävä petti raskaasti.
Hän päätti kostaa,
tilas itselleen uudet kujeet.
Nyt perheenisänä elämäänsä
kuljettaa.
Kiitokset entiselle heilalle
heilauttaa, samoin hänen
vaimonsa.

auta...

Pelkäät auttamista,
pelkäät pelastaa
ihmisen, joka on
hengen hädässä.
Kuljet ohitse,
et halua havaita.
Sinä olet heitteillejättäjä,
olet sielultasi kavaltaja,
jonka itsensäkkin
kohtalo
on auttamattomuudessa.

kuumotessa suutahan...

Kuumetessa minä suutahan.
Kylmissäin murheet ilostuksiin
kääräsen.
Olen opetellut kylmettymään,
mut välillä pannu tärisee.
Varmaan noilla tummilla ihmisillä siellä
sotatantereilla on sama vaiva.
Siksi hekin tahtovat kylmettyä.
Intiaanitkin kuumissaan
jenkkilässä uudisasukkaita
jousipyssyillä poksauttelivat.
Makkranikin kuumenee
krillin kuumuudessa.
Sauna on poikkeus, siellä
kuumuus mieltä vilvoittaa,
ihoa rauhoittaa,
sairaudet karkoittaa.
Tsingiskaanitkin naapurit
kuumottaessa
kurmoitti,
nyt naapuri tirisee naapureilleen.

hengenheimolaiset...

Kesäilta pihakeinussa,
syntymäkotini siimeksessä.
Ilta on saanut suvun
yhteen.
Mielet haastellaan,
jutut kerrataan,
toisiamme katsellaan,
omiksemme havaitaan.
Maailma kohtelee tavallaan,
elämä tavoillaan.
Kiitollisina toisiamme ihailemme,
hengenheimolaisiamme.
Ilot ja surut,
naurut ja itkut
ne meiltä
yhdessä onnistuu,
yhdessä ja erikseen.

kylet ei hoikistu...

Oon kuukauven päivät ollut ilman kylmää
olutta.
Oon metukat jättänyt
maistelematta.
Oon vettä lipitellyt,
kaurapuuroja nieleskellyt,
ruisleipiä nakerrellut.
Kaikenmaailman myslitkin
huulista sisään on varisseet.
Mutta miun kylet ei hoikistu,
vaikka kuinka
taipuilen.
Mikä ihme on, kun en
lihoistani karise.

herätyskokous...

Kuivattelen kastunutta mieltäni.
Olin mielineni muiden seurassa.
Seura oli eläväisen sanallista
juttuseuraa.
Olin herätyskokouksessa.
Menin mielenkiinnosta,
mieleni heräsi katupölyistä, kun
saarnamies hengen salamoita
ohimoilleni puhalteli.
Pelkäsin.
olin syntinen saalis,
saarnamies haistoi.
Helvetin tulet ja suonikohjut
olivat mieliini jääneet
loitsut.
Sanoin pastorille, että multa tulee
maallista kulutustavaraa
pakoputkestani.
Hän ohjasi vessaan,
vetäsin sivuovesta itseni
katuvalojen loisteeseen.
Kyl en ikinä syntiä tee.

ulosottokunnossa...

Nainen uskoutuu monelle uskotulle.
Yhdellekkään ei kahta kertaa.
Ainoastaan velipojalleen,
tämähän on eunukki.
Nainen on luomakunnan kauhistus,
luotu ruman miehen
pehmittelijäksi,
miehen kusettelijaksi, sillä tällä on kädet täynnä tekemättömiä
omaisuusrikoksia.
Mies linnulta titityyt kuristaa,
laittaa uuniin muhimaan.
Mies varastelee luomakunnalta
kaiken käsiinsä
ulottuvan.
Nainen hegumoi miehen karvasen rinnan
päällä,
jalkovälit
ulosottokunnossa.

puntarin murjoma...

Tunnin päästä töihin.
Kahdeksan kuluttua takaisin.
Kävin puntarissa,
tukevasti olen elänyt.
Työt laihuttelevat minut
nukkuumaanmenijäksi,
elämänpäivästä
unelmoivaksi.
Kahdeksan tuntia päivästäni
ajattelen, kuten
palkkasihteeri räppää,
muut kuusitoista
elämäni sanelukone
murjottaa elämäni
hauskuudet ,
puntarin punnittavaksi.

toinen syntymä...

Politiikoksi ryhdytään toisen
syntymän jälkeen.
Ensimmäinen elämään
syntyminen oli tutustumista
elämän huoneisiin.
Ne, jotka huoneet silloin
tarkoin mittaili,
mielialat
mieliinsä paistatti
menestyvät toisen syntymisen
jälkeen.
Ongelmana on vain, että ilman jomman kumman orgasmia
syntyminen ei
avaa presidenttiyttä.

elävä kuollut...

Ihminen tunnistaa kuolemansa melko
viattomasti.
Ihminen elää, kun hällä
korvat punottaa, silmät
säteitään loiskittaa.
Elävä kuollut on,
kun kuutamo
pilviverhot
verhottaa.

takaperin kävelijä...

Autatko itseäsi elämään vai
annatko itsesi tehdä kaiken?
Itseään voi avittaa, kun hieman
karsastaa taaksepäinkävelyä.
Edessä elämä aina sarastaa,
takanatulijat pettymyksiäsi
maistelevat,
ohittaessaan sinut,
tarjoilevat sinua
itsellesi.

ravintolapäivä....

Uniset päivälliset nälkä
tarjoili.
Krillikioskin ketsuppien takana
kokki houraili sämpylöitten
sukupuolijakautumisesta.
Tasarahalla sai.
Kortit huit vittuun,
kehoitteli tämä
karvakäsi, jolla ei
ollut suomalaista
sosiaaliturvatunnusta.
Ravintolapäivää liputettiin.
Toisten minua nälättää
muina päivinä.

kyllästyttää...

Kyllästyttää.
Söin itseäni liikaa.
Kävelen itsestäni toisaalle.
Laitan aatokseni muutoksiin,
uusiin taipaleisiin,
metsien takaisiin,
metsälampien rannoille,
lumpeenkukan juttukaveriksi.
Katselen lammen pintaa,
juttelen hiljaisuudelle,
tervehdin lammen asukkaita,
katseeni saa lumpeenkukasta
kauneuden hiljaisuutta.

rumat vanhemmat...

Ei ole lasten vika, jos vanhemmat ovat rumia.
Lapsi kantaa syyllisyyttä
vanhemmistaan,
häpeää ja myötäelää.
Vanhempien teot ja tekemättömyydet
lasten hartioita painaa,
koulureppu
vähemmän.

Vastuulliset vanhemmatkin syyllisyyttä
kantavat.
Tekemättömyydet ja teot
mitataan lasten kautta.

Tämä on elämää,
hienovaraista,
täydellistä elon
korjuuta.

roistot poliisiakin elättää...

Kaikki tarvitsevat toisia,
maailma on toistensa vetoketjuttama.
Hiljainen ihminen kaipaa äänekästä
pulestapuhujaa.
Poliisi raivokasta rikollista,
bussikuski matkustajia,
kirkko uskovaisiaan,
sotakin hyötyä itkettää.
Kaiken toiminnan on oltava
tulisilla hiilillä kävelyä,
onnistunutta nuoralla kävelyä.
Pudotessaan kuolee,
mut sekin on hyödyllistä,
jollekullekkin.
Rakkaus on itsetunnon
heikotustila,
mutta jatkuvuuden kannalta
hyödyllistä,
erotessa hyötyjiä on monenmonta,
itkutkin
naurattaa.

sateinen odotus...

Sateinen päivä saa sinut
lähelleni.
Pitelen itseäni kuivana
ikkunani näkyvissä,
katsellessasi sinun
muistojasi.
Ethän sinä kauaksi karannut,
kahdeksan tunnin päähän,
työhösi.
Mutta ikävystyn sateessa,
et ole näkyvissäni.
Poutasäällä on tunteitteni
ikävällä
päivävarjo.

ukkonen...

Ukkonen takoo salamoitaan,
vettä kuivakkaasti niskoihimme
ripsauttaa.
Salamavalot taivaan kantta
valaisee,
linnut puitten
suojissa höyhenpeitettään
tuperaa.
Saapaskelit luonto sadetti.
Hattukin sadetta tervehtii.
Vesi uomiaan pihalla valuttaa,
alamäkiä kohti itseään
liruttaa.
Kaunis lammikko hetkessä
vesittyy.
Siinä lapset ilolla
hyppyjään
pärskäyttää.

uni...

Näin kahta unta päällekkäin.
Kumpikin kiintoa mieliini
ajoitti.
Oli pakotettua herätä,
väliajalle.
Unikuviin siirrettyäni
toinen leffa jatkoi
esitystään.
Taisin lunastaa sen
katseluoikeuden.
Olen elossani unia nähnyt,
puolet on mustavalkosia.
Mikään ei totuuden
mukaisia,
haavekuvia
ikävyyksiin,
joskusen kauniita
eläväisiä.

hampaaton hymy...

Sinnuu naurattaa,
joskus.
Nyt oot hymysi nurkkauttanut.
Hymyillessäsi elämänkin
valaistuu,
tiskaamattomat astiatkin
tiskatuilta näyttää.
Ostin sinut virulaiselta
trokarilta.
Olit valioyksilö
huonolla  suomenkielellä
sanottuna.
Tajusinhan minä kauppiaan
naamastakin päätellä, että
sinussa on kaikki
entisen neukkumaan rodut
kiinnitettynä,
mutta hymysi
hellytti, aukas rahapussin.
Kolminkertasesti tulotarkastuksesi
maksoi,
sinussa oli kaikki
maallinen kurjuus.
Lääkärit taiko sinut
myrkyttömäksi.
Hymysi,
hampaaton
kitalakesi minut
hellytti.
Nyt rotkotat vaahto suussa
varpaitteni päällä.
Oottelen hymyäsi.
Olet minun ikioma
seitsemänrodun
Benhartilaiseni.

varkaita liikkeellä...

Vero, tuo kirsanojen sanoittaja.
Verotus on yhteiskunnan oikeudenmukaisin
tulojako avain.
Veroja on monen monta kipaletta.
Leipäkin verolta maistuu,
pesukonekkin
veroja pyykittää..
Tavallinen eläjä
kiltisti maksaa,
pakotettuna.
Rikas varastaa hymyillen.
Pääomatulot ovat kuntaverotuksesta
vapaita.
Kuitenkin nämä porhot
estottomasti kuntapalveluita
nauttivat,
verottomasti.
Erikoisairaahoitokin
rahamiehiä kiehtoo.

ihmisiä on liikaa...

Ihminen on ylivelkaantunut,
ylikulutuksen juhlinnassa.
Maapallomme nälässään nälättä,
janossaan janottaa,
ellemme muuta
itseämme
kohtuulliseksi.
Seitsemän miljardia ihmistä
pian toisiaan kaluttaa,
toisiaan
syövät,
nyky eväs kadonnut.

Kehitysmaat ensin autioituu,
sivistyksen kukkuloilla
kuolema nälkiintyy,
pian asuttomaksi
väännyttyy..

Ihmisiä on liikkaa,
kulutusta liikaa.
Maapallomme ei pysty
tehotuotantoon.
Ihmisen on hillittävä
elintasoaan.

vessanpöntön asukas...

Ihminen elää ympäristönsä
kusiämpärissä.
Nyttemmin hienostellen
vessanpöntössä, jätteenpolttolaitoksen
jonotuslistalla.

Ihminen ei ole vastuussa mistään.
Hän ulkoisti senkin.
Ulkoisti,
kuolemalleen.

Ihminen tekopyyhkii ympäristöään.
purkittaa jätteensä,
kierrättää
turhamaisuuttaan.

Ihminen.
Valokuvauksellinen
pyhiinvaltaja.
Ihminen ,rumin otos
maailman ikunassa.

päivä liikuttaa....

Kuinka päivät silmiäni seuraavatkaan.
Yönseudut silmät levossaan itseään
unelmoittavat.
Päivä valaisee hetkiset,
päivänvalo käsillään
loistaa.
Päivä liikuttaa touhuihin,
joita yö tarvitsee unelmiinsa,
elämän makuuttajaisiin,
seuraavan päivän tekosiin.
Päivän suojissa nutun niskaani
nakkaan,
illan saatellessa,
naulaan nakkaan,
yötäni
unelmoin.

risuaita....

Laittelin sukat jalkaani.
Koko kesä paljain varpain.
Vasempaan jalkaan sukan ensin vyörytän,
olen oikekätinen
enne uninen taikauskova.
Talvi laittoi syksyn tervehtimään.
Tervehtijä on kasteinen,
ruskettunut,
kesässä kypsynyt.
Sujautan kumisaappaat jalkoihini,
oikian ensin,
tapoihini tarttunut.
Lähden haistelemaan ulkoilmaa,
käyn marjapuskissa,
verkoilla ja juttelemassa
naapurin kanssa.
Hän rakentaa perinteistä
risuaitaa,
koko
kesä on hältä
opetellessa
kulkeutunut.

päästelen...

Arvuuttelen ajatuksen hurmalla,
kuinka monta hiusta on päässäni.
Keskiaukeema on kesannossa,
laitamilla hoitamaton pellon piennar.
Olin iloinen kaljupää syntyessäni.
En huutanut vaan
iloista
noituilin.
Tavat on säilyneet,
kehittyneet ja valloittaneet
mielipideilmastoni,
joka ei aikoja kysele,
paikkoja haikaile.
Päästelen tunteet
alkuperäisinä,
mieleni tykkää,
ympäristö monesti
kulmiaan nostelee.

elämän eteinen...

Tuuli tuivertaa syysmuotiaan.
Talvella toiset virtaukset.
Linnut tuulen selässä etelään
sulkasatoaan vaihdattamaan..
Seuraavana suvena
komioita
tuulen tuomia.
Puolukat punaisena
varvuissa,
pihlajanmarjat,
oksissaan,
omenapuut
satojaan tarjottavat.
Syksy on elämän eteinen.

tosi hullu...

Minun on nyt pakko paljastaa,
etten ollenkaan ole hullun tekele,
pähkähullun oloinen
koirani
vietteli sanastoni.
Et ymmärtää tohi, mut sukusi mätänee hyvää
vauhtia, minun
on uusiutuvaa.
Ihmisen takapää on perstuntumaa,
leveätä.
Juon kupposen eukkoni keittämää kohveeta,
sit meen
siskoni kera
kuolleen isovanhempani rippijuhliin.
En ole tosi hullu,
oon haavoittunut
vierustoverisi.
Huomenna suudellaan.

nukuttaa...

Nyt nukuttaa, mutten voi untani valvoa,
olen työsuhteessa,
valveilla.
 Työsuhdevaltuutettu kyseli
olosuhteitani.
Kerroin matikan kudusta ja kalaonnesta,
ei tämä höppänä,
kommarin sukulainen
kuduttanut sitäkään.
Olosuhteet on elinikäiset.
Kutuaikoina  enemmän.

sotakiihkoilija....

Sotaa halavat ihmiset, joilla oma suon silmässä.
Raaka ihminen on toimeton
tyhjäntoimittaja, joka
haluaa itsensä kaltaisen
pirunmiellisyyden
muihinkin,
kanssaeläjiin.
Hän on tossuton ihminen,
hän ei edes osallistu
aloittamiinsa sotaisuuksiin, vaan katsoo
kaiholla kallioltaan,
jonne luunsirut eivät
kimpoa.
Sotakiihkoilijaa on vaikea tunnista,
hän urkkii
tunnuslukujasi, sillä
hän on automaatisi.

isoserkku...

Raukea olostus.
Aamun nikottelin eilisestä,
nyttemmin napani tuttuja
vainoaa.
Ihmisen elo on rullaavvaa, kun siitä ei ymmärrä
laisinkaan,
antaa vain
elontuulien tuulettaa.
Iltapalalla ihastellaan
päivästen jäännökset,
iloiset jätättämät.
Olen jonkun jälkeläinen, pakostakin.
Itsestäni en ole pursunut
tähtien loisteeseen,
auringon palvomaksi,
kuun varjostamaksi.
Olen muurahaisten
isoserkku,
se vetelämpi.

nauraa retkottelen....

Tuhlailen elämääni,
mitä sitä
säästelemään.
Eläissäin täytyy elää,
täysin rinnoin,
väliajoillakin.
Kainostelen hetkisen,
ujostelen joskusen,
muut ajat ajatan elämäin
ratsullain.
Itkutan sille tuulelle tullessani,
nauraa retkotan
toisissa mutkissa.
Elämä on niin komia kokemus,
ettei
sitä voi
olla elämättä.

haavan varisevat lehdet....

Aamuaurinko kättäpäivää
heilautti,
olen unimaailman tuliainen,
päivänpaisteen
kummajainen.
Iloisella mielellä päivääni
aloitan,
mietteitäni eivät kenkutukset
paistata
Syksy kauniisti itseään
värittää.
Pihakoivukin lehtensä varistaa,
haapa komiasti ruskauttaa,
vaahtera mekkonsa komiasti
silmilleni heilauttaa.
On vuodenaika jolloin on
jotain edetty,
johonkin tultu,
eteenpäin matkassa.

hautajaisten avittaja...

Voisinko olla avuksesi,
voisinko olla
avuksi.
Ihminen vaati, muttei saavuta
tavoitettaan,
koska hän
unohtaa
siskonsa veljensä
hautajaisissakin.
Oma napa on lähempänä,
mutta turhuuttaan
ihmispolo itseään
kukittaa.
Hautakummulla
ystäjät mainitaan,
avittajat.

venäläinen...

Venäläinen ihminen on kansanomainen,
lähinnä ihmistä.
Hän ei ole liiaksi kokakolaistunut, mutta
ymmärtää, että kola juomat  iloa
päivitää.
Venäläinen ihminen on eurooppalainen, muta
syrjäytynyt.
Venäläinen ihminen on raikkaasti vieraanvarainen,
toisinaan.
Hänen tunkeutumisensa toisten
koteihin hämmentää.
Venäläinen ihminen elää massoista,
hallusinaatiot hurmaavat.
Kaunis venäläinen pelkää
yksinäisyyttä,
jonka itse
itselleen
kaavoittaa.

juoppo ystäväni...

Viettelin juopon ystäväni
kuivaan kauteen.
Kaverini oli melkonen juoppo.
Selvinpäinkin.
Supattelimme,
yhteisesti rupattelimme,
kuivakkaan kauden
kyntöhommat ovat
äestättävissä.

Viettelin ystäväni,
koska
hällä polvet notkisteli
tavan takaa.
Nyt itsekuri näkyy selän
takaakin,
napakin paikoillaan
pullottaa.

Tätä nykyä juoppo ystävä'ni on
kuivakas tilitoimiston
osakas.
Minä asiakas.
Uskovaiseksi ryhtyi.
Asiakkaat seurasivat
tilinpäätöksen todistajiksi.

Katson ystävääni.
Hän on kieroutunut humalainen,
uskollinen humalalleen,
nyt omalleen,
jumalalle.

sinisilmä...

Olen sinisilmäinen,
olen uskollinen
nuuskija.
Vaivaudun vessaan, kun koputukset
peräkammarissa
koputtelee.
Vetelen einestä, kun
hiukopalaa hampaani
harjaavat.
Olen jesujiitta.
Olen uskovaisista uskovaisin,
erotettiin pyhiinvaellusmatkoiltani,
erosin hautapaikastanikin.
Olen lappalainen alkuasukas,
juoppohullun sääsken
serkuksista toiseksi vanhin.
Lohta nousee.

sininen ilta....

Ilta sinistää päivän.
On aika huojahtaa,
jalkojaan leppuutaa,
mieltänsä
levottaa.
Päivään aurinko nousi, iltasemmalla
laskettelee taivaanrannan
rantoja.
Mieleni on hyvästi levollinen,
päivä kättelee huomisiin,
näkemisiin.
Rakastan elämääni,
mennyttä ja
huomista.

heikottaa...

Minua heikottaa.
Mieleni ujeltaa halkoliiterin
tuohikontissa.
Eilen oksentelin edellisiltojani.
Happamia olivat viettelykset,
mutta houkutuksen käsi ei
vieroittanut.

Iloiset illat katetaan
Puruveden muikusta,
rantakalasta, kilosta
Valion voita.
Kiteen kirkkaus antoi
juoksutusvoimaa.

Edelleen heikottaa,
aamuusva pyyhkii
ilosanomaansa

On lomailut loppu.
Kesälomat.

mirri ja koppakuoriainen...

Kulkukissa kylän tietä jolkuttaa.
Se oli kesäkissa,
unohtui lomien lakattua,
viikset väpättää yhä.
Nyt se tuntee ikäkertymisen taiat.
Eväs hoidetaan nälittäessä,
morsiammet haluttaessa.
Kylätie on tyhjä.
Koppakuoriainen ylittää
itsekseen tietä.
Sorapinta mutkituttaa taivalta. Mirri nosti koppiksen pientareelle,
ihan vaan ystävyyden merkiksi.
Kissa katsoo
etäälle,
sinne ihmismieliin.
Mirri ei ymmärrä,
mutta käsittää.

likapyykkini...

Likapyykki koneessa
karusellaa.
Pulverit pintoja
puhdistaa,
vesi kyytiä laskettaa.
On monenmonta ohjelmaa,
napista väännetävää,
puhtaaksi ennustajaa.

Kupposen kohfeeta ootellasani,
tupakankin savuna imasin.
Kone huokas ja pyykit
ulos lykkäs.
Samanväristä syysillan
punertavaa.
Min nappuloita liikoja
kiristelin,
nyt oon yhdenvärinen,
samantekevä.

invaldi...

kuljen elämässä, käs kynkyssä kanssasi.
olemme kaksi vaivaista,
olemme etupiirien
takapihoilla.
suurilla kirjaimilla meitä
ei työvoimatoimisto
merkitse.
rakastan iloista hymyäsi.

sinä hymysi luot, vaikka
tuskasi sinut paljastaa.
minä haluan luonasi
lymytä,
sillä olet elämäni
invalidi.

kavaltaja..

Sinä suurensit itsesi
tovereittesi kustannuksella.
Elit ja majoituit ystäviisi,
mutta
kavalsit
ystävyyden,
raiskasit ihmisten
tunteet.
Ystäväsi itkevät, vuoksesi.

punotusta...

Eilisestä mieleni mukavoituu,
usein myös ilmeeni
haikeuttaa,
surusta
kasvattaa.
Huomisestahan en unia
tunne,
huominen
on tämänpäiväisen
jälkeläinen,
ainokaiseni.

Almanakkani sivut nimipäiviä
rollailee.
Muistini syntymäpäiviä
synnyttää.
Joulunpyhät
heikottaa.
Uudetvuodet
punottaa.

luojakin ulkoistaaaaaaaaa.......

Sade pyyhkii asvaltin askeleet,
viemäreihin lorisevat,
alempiin vesistöihin uivat.
Toiset viemärit sateen suuhumme
janottavat.
Monta suodatinta matkalla
makuhermoihimme.
Juovuttuaan vedestä
se lasketellaan alastulorinteitä
pitkin.
Hyötyaineet talteen kerätty,
ikävyydet  aikojen kuluttua.
Luoja suojeli entisaikaan,
laittoi ihmisen nopiammin luomakuntansa
kiertoon.
Nyt luojakin ulkoisti
osan toimistaan.

Putin ja Obama..

Olen Putinin ystävä,
hän juustot aleen pisti.
Oltermanni on ystävyyden
juusto.
Juusto kovettaa vatsaa,
sodat löysyttävät,
juusto  huulillain.
Mahtivaltioiden johtajilla on
ajanhukkaa,
Obama kurmuuttaa
lähi-itää,
Saddamin perikunnan maita,
Putinilla naapurit
lässyttää.
Mut hyvä on pohjanpojan juustoa
sulatella.
Pohjanpoika ei pienistä pahastu,
eikä hirmusesti kolistele parketeilla.
Siksi mahtivaltioiden kukot tykkäävät
Pohjolan uljaasta kansasta.

vel kallukka...

Oletko näkyvyyksissäsi,
minä en näe sinua.
Haluatko hiljaisesti ystävyyksistäsi
erakoitua.
Kysymysmerkkejä , ilman
kysymyksiä.
Sanoilisit minulle miksi
pyyhkeesi taakse kätkeydyt.
Olemmehan kaksosia.
Samasta äidistä,
sinä ensin,
minä hetmiten niskoillasi.
Vel  kallukka, älä jätä minua,
sillä meillä on nuotan veto kesken.
Meillä on vahdinvaihto edessä,
minä ensin,
tällä kertaa.

tennarit...

Sade rummutttaa,
tanssittanut peltikattoa koko yön.
Minusta mukavaa,
unettavaa,
raikasta.
Syksy varisuttaa tuloaan.
Luonto viellä kesässään
venyttelee,
mutta pian
aikansa.
Syksy on kaunis,värikylläinen,
joulun ja talven
pikkuserkku.
Syksyyn kuuluvat kumisaappaat,
mutten turhamaisuuttani
käytä.
Vetelen kesät ja talvet
tennareilla,
paleli tai kastui,
sade rauhoittaa.

suvun perintö...

Elämän orpo.
Suvussa on monta jäsentä,
mutten tunne yhtäkään.
En muista karkotuksestani,
mutta tunnen olevani
yksinäinen susi.
Ikävääkään en tunne,
enkä ole saanut yhtäkään
yhteydenottoa, minäkin
kaukana.
Tilasin tuhkauksen, sillä
kantajia ei ole.
Eläissäni eivät kannattaneet,
kuolemaani eivät kantaen iloitse.
Suku.
Täynnä perintöjä.

vanhus,läheisesi....

Muistatko vanhuksiasi,
sinun läheisiäsi,
sinun alkuikäsi
turvallisuuden takaajia.
Muistatkin, mutta välitätkö.
Nyt on vuorosi olla
auttava käsi, se samanlainen, jolla sinua
elämäsi alkuun varjeltiin,
ohjattiin.
Vanhus haurauttaan yksin
vuoteen omana.
Hän, juuri hän, joka
sinut syliinsä otti, kun
tukea tarvitsit.
Aikasi on kallista, mutta
arvokkaampaa on siitä
lohkasta hetkinen, vaikka sellainen hetki,
että käyt
läheistäsi
tervehtimässä.

kutiainen...

Ihmisen kohtalona on kävellä liian
pienissä jalkineissa.
Paljasjalkaisena varpaat morjenstivat,
rinta oli karvanen, tukka föönaamatta,
puuhunkin kiivettiin,
tost vaan.

Jos et pysty tervehtimään kaupan kassaa,
oksenna korvaasi,
syö sontasi,
kuseksi korvaasi.

Ihminen, tekopyhä
kutiainen.

Järki ei suutu.
Tunteetkin järkiintyvät,
mutteivat
ummikoilla.

pehmittelijä...

Sade ilman  aistikkaaksi
siveli.
Ei pölyn häivääkään,
kuivakkuus sateenvarjon alla.
Keuhkot ahneesti utuista ilmaa
itseensä haukkovat,
variskin tolpan päässä itseään
sukii,suihkussa.
Sateinen aamu on mukavin
päivänpeitto.
Kunnon lätäkkö houkuttelee
pientä kulkijaa-
Hän lätsäyttää kummatkin jalkansa lätäkköön,
jolloin komia vesisuihku
äitinsä nilkoille roiskahtaa.
Pienempi on iloisempi.
Sade elämän pehmittelijä.

raskasta unta...

Heräsin kesken unelle ajoitettua kiintiötä.
Kaksi tuntia jäi vaille,
ihme juttu.
Yleensä olen yliaikainen,
vetelen sikeitä työajallakin.
Unet ei tule nyt mieleen, yleensä
ne vatkaavat pitkin päivää.
Ehkäpä viimeyö oli raskasta
metalicaa, jota luontoäitee
ei enää jälkilähetä.
Peilikin kertoi, että turvoksissa'ollaan.
Mut kutistelaan päivän mittaan,

mötköttää..

Ihminen on onnellisimmillaan, kun
vatsa täytenä kinuaa juomista.
Nälissään ihminen kiukusta hikoilee,
tuttavat ja muut ohutnaamat
haukkuu ilokseen,
nälissään.
Kyllänen ihminen hymyä herkistää,
vatsaansa hyllyttää,
kieli lipomista jatkaa, ihan vaan
maun ilosta.
Sodatkin on nälissään alotettu,
sodat loppuvatkin, kun on sotajoukot
itsensä ahtaneet toisten eväät.
Dietit lietsoo sotaisia mieliä.
Evästä nassukkaan,
elon rauha huulilla
mötköttää.

tirsat...

Väsyneenä katsot, kuinka
käsiäsi viellä tarvitaan.
Olet ruokkinut perheesi,
kuunnellut lapsiesi kuulumiset,
olet parit matikan tehtävät
selvittänyt.
Itse päivätöissä aherrat,
kuten puolisosikin,
joka nyt
ottaa tirsat.
Laitat hälle päiväpeiton jaloille,
jotka levollisena hymyilevät.
Siivoat astiat,nukutat lapsesi,
itsekkin unillesi kaipaat.
Puolisosi menee harrastamaan,
kunhan tisrsoiltaan ehtii.

hevosen etuoikeus....

Katseesi kiertelee kengän kärkiäsi.
Katseesi ohitseni valvoo.
Sinä et halua tunnustaa itseäsi,
haluat salatut sanasi säilyttää.

Vapautan sinut
lähtemällä.
Mietin mennessäni,
uskon,ettet
ole itseesi tyytyväinen.

Suoraryhtisenä elonkulku
kukittaa syntymäpäivätkin.
Hevosen etuoikeus on kävellä
pääalaspäin,
ei rehellisen
ihmisen.

rakkaudeton..

Rakkaudeton elämä on karua.
Rakkaudeton elämä sisältää
perstoiminnot,
rakkaudeton elämä on
valmistautuminen
uudelleen syntymiseen.

Rakkauden maailma on osallistumista,
mikään ei tule tost´vaan,
sillä rakkaus on
vuorovastaavaa toimintaa,
ihan itestään.

Anna ajastasi, saat rakkauden tunteen,
joka ei suuria huutele, vaan
hellästi sinua ajatuksissaan
halajaa,
sinulla on tosi ystävä,
rakkuden hedelmä,
jota elämäsi
rakastaa.

tyytymätön..

Sade rapsuttelee niskavillojani.
Eilen kuumotti.
Eilistä tuskailin,
tänään sadattelen.
Miksi en osaa olla  tyytyväinen tarjotuun.

Olen kiittämätön, yhä enemmän hamuava
eleskelijä.
Tahdon yhä enemmän,
vaikken osallistu muuhun, kun
valittamiseen.
Minunhan tulisi kiittää jokaissta
hetkestäni,
nämä on minulle tarjottu.

yksinäinen...

Elämäsi ei ole syntynyt itsestäsi.
Elämäsi on ympäristötekijä,
olet osa kaikkea.
Miksi et ystäviisi katso,
miksi et ajastasi hetkistä
suo heille, jotka sinut
on eloon herättäneet.
Tiedätkö, että olet tulossa
heidän yksinäisyyteensä
unohtamalla heidät.
Yksinäisyys on unohtamista,
yksinäisyys muistaa,
yksinäisyys kaipaa.
Anna ajastasi hetkinen
se on suuri hetki
yksinäiselle.

tuoksut...

Tuoksut elämälle,
eletylle,
tuoksutat elämää
huomiselle,
haluan olla
tuoksujesi
läheisyydessä.

Ihmisen hyvyys kauneudeksi
komistuu.
Kasvot huulillaan
aistittaa, että sisäinen kauneutesi
loistaa silmiesi tähden.
Silmäsi,
elämän näkijäsi.

neljäkymmentä senttiä...

Onnellinen pullonkerääjä.
Hän osti kuusi omenaa,
parit pussit leipää,
kuudet jokurttipurkit,
putinin kiellettyyn juustoon
satsasi.
Pullonpalautuskuitti toimi maksuvälineenä,
mut nejäkymmentä senttiä
kassa kehtas kynästä.
Bonusta siitäkin.
Pullonkerääjän hymy
heleästi hehkui.

eliittikoulut..

Eliittikoulut.
Ne muodostuvat määrärahoista,
opettajien tasosta.
Oppimistulokset on koulun sijainnista
riippumattomia.
Sopivat luokkakoot,
joissa oppilaat saavat riittävää
henkiläkohtaista huomiota,
näissä kouluissa menestytään.
Myös työskentely on mallikasta,
molemminpuolin.
Opettaja nauttii ammattiosaamisestaan,
oppilas edistymisestään.
oppilasta ei saa kasvattaa
yhteiskuntaa varten,
hänestä tulee sellainen
omana hyvänään.

metsittyneet jalkapohjat...

Ilmat jäähtyy.
Mieli onkin kesähelteissä hyppinyt.
Kesälomaani hakeutui kaikki
talven unelmat,
useimmat täysin
aivotonta toimintaa,
menin alkukantaisessa asennossa.
Onneksi tämänpäivän sosiaaliturva
pitää haalareitani pystyssä.
Ennen lomaani minulla oli
puhtaat varpaat,
nyt osassa ei kynsiä,
jalkapohjat ovat kengittyneet
metsäpoluilla.

nukkumiskelpoinen aamu...

Tummanpuhuva aamu kutsuu
sateiseen päivään.
Olen tyytyväinen,
olen heräämisestä hengästynyt,
aamiaisesta selvinnyt.
Aamiaiseni oli lasi vettä,
tarttuminen aamuni ojentamaan
käteen.
Aamut alustavat päivän
kulun.
Huonolla tuulella herääminen
tietää
iloista iltapäivää,
nukkkumatonta seuraavaa
pyhiinjaellusmatkaasi,
seuraavaa yötä.
Hyväntuuliset aamut  ovat
ennen yötä
kehittyneet
nukkumiskelpoiseksi.

kutitus...

Tutustuimme pikkuhiljaa.
Tongimme elämällämme
toisiamme.
Käytimme toisemme,
olimme tyhjentyneet,
erosimme hyväntuulisina.

Rakkaus roihuaa,mikäli
on polttoainetta.
Säästöliekit himot
sammuttaa, joten
täydellä roihulla, saahan
elää täydellä teholla.

Energiavarastot rakkauteen
kasaantuvat, kun muistaa
rakastaan sydämmestä
kutituttaa.

ale-tuotteet

Vilistän kaupan hylyjen väleissä
ahneen hakuisesti.
Juoksen alennetun tuotteiden perässä,
ne ovat tuoreimpia,
ovat äskettäin saaneet
huomiota,
ale-tarran.
Hymyilen maksaessani,
kiitän lähtiessäni.
Säästyneet rahat
annan kerjäläiselle.
Hän on oikiasti
kaupias.
Olen tuplasti hyväntekijä,
kauppiaskin.

huominen odottaa...

Huominen jaloittelee mielissäin
täytyy tämä päivä
tallustaa alta.
Tänäänkin voin huomisen täyttää,
mutta huominen
vajaaksi täyttyisi.
Eletyistä taipaleista
muisti muistuttaa,
suurimmaksi osaksi
unohtaa,
huominen odottaa.

nuorten koulut...

Nuorten ensimminen yhdeksän vuotta,
lukemaan oppimista,
laskuja laskemaan,
kieltään puhumaan,
kirjaimiksi
säveltämään
oppimista.

Seuraavat koulut
opettavat ymmärtämään.

Elämänkoulu
toteuttamaan.

kuvottaa...

Kuvottaa,
ihmisenä pukeutuvat, nuo päällekarkaajat,
väkivallantekijät,
toisten omaisuuden
tuhoajat.
Heillä ei vastuuta,
heillä elämä on
hautaamista varten,
mutta demokratia suosiolla
suojelee.

päällekarkaajat...

Nyt minua puristaa,
lapseni päälle ryntäs
vähemmistön edustaja.
Minä toivoisin, että
he tulisivat minua
tervehtimään,
otan heidät vastaan.

Olen ollut aina vähemmistöjen
puolustaja.
Nyt nolottaa.

Minun piti sulavasti runostella, mutta
raivon vallassa
oottelen.

suurherttua....

Tonavan kaunokainen
rinnallani kyhnyttää.
Hänen hiljainen kehräyksensä,
viiksien väpäytykset,
häntänsä heiluttelut
minut nukuttaa,
minut rauhoittaa.

Mirrini salakuljetin taskussani,
kun palasin reissulta.
Mirrin äiti tyrkytti,
kehoitti pitämään
hyvää huolta,
koska hänen piti
mennä hoitelemaan
suurherttuattaren kollit.

padasjoen kunnassa,
nyystölän kylässä nyt
aikaamme vietämme.

Minä itse olen
suurhertua, sillä oikeasti
minua ei hoidettu,
vaan
polittinen vispiläkapina johti
tähän.

Kyllä meillä on mukavata
Päijänteen helmen kainalossa,
Padasjoenkunnassa.

kivespussit...

Rukoiletko tosissasi,
rakasteletko esilämmityksen kiihkossa.
Oletko oikiasti  juutalaisen ja
muslimin siskopuoli.
Hymyilet aina toisinpäin,
takanapäin hiot
perintökalleuksiani,
kivespussejani,
joista haluat
ritsaasi kunnon
kivet,
joilla
Goljatin akillisjänteen katkaset.
Sinä suutelet minut hulluksi,
orgasmit tippuu silmistä.
Huomenna meidät vihitään,
häävalsinamme on
hautajaisten kuiskaus,
sävel elävöittää
yhteiselämäämme,
sillä
aurinko
hymyilee.

apinoitten johtaja....

Ihmisen kehityshistoria on
tuimaa.
Elonvainiot ihminen
mukaisekseen viljellyt,
satoaan nauttinut.
Apinakaudestaan ihminen on
karvansa kissoille jakanut,
muttei hullun johtajan
kaipuuta unohtanut.
Tämänpäivän yhteiskuntia johdetaan,
kuten apinalaumaa.
Ihminen tykkää.
Toiset ei.
Minä en.

pokeriammattilainen...

Ilosta elämä suupielet käännättää,
surusta toiseksi vääntää.
Elämän ilmeet moneksi
muuntuu.
Ilmeetön elämä on
pokeriammattilaisen.
Hänen, joka häviötään
toisissa pöydissä
ilmentää,
ilmeettömän
voitokkaasti.
Tunteen tunteminen
elämältä tuntuu,
muut ilmeet
menkööt
matkamiesten
matkassa.

voinko luottaa...

Voinko luottaa loppuun saakka,
saanko itselleni todistaa, että
olet mukanani, vaikka olenkin
mennyt.
Olen aina rakastanut
jälleennäkemisiä,
sinä olisit ensimmäinen.
Olen aina ollut ylieläjä,
olen ollut kaiken varmistelija,
vastuut ovat olleet sydänjuuriani.
Nyt tuntuu vastuuttoman
kevyeltä.
Päivä illaksi vaihtuu,
aamut aukeavat.
luotan sinuun.

vaivatonta...

Kaunis hymy hämmentää.
Olen tottunut hymyttömyyteen,
itsekkin osallistun.
Mietin hymyn hallintaoikeuden
hallitsijan käytöstä.
Katson hänen vaivatonta
olemustaan,
luonnollista jutusteluaan.
Onko kaikki luontaista,
vai osaavaa osallistumista.
olipa niin tai näin,
hän edukseen.

pelokas...

Pelkoko se iloa päällystää,
vaiko ilon naurut.
Pelko rajoittaa,
pelko pelästyttää,
pelko itseäään
synnyttää.
Pelokas ihminen tunteilla
aattelee,
järjellään
soutelee.
Pelokas kettukin
tuttavuutta turkissasi
lämmittää.

tappaja...

Oletko tappanut.
Oletko hengittänyt,
kun tappamasi on
lopettanut.
Et tunnusta,
pelkäät.
Minä useasti.
Usein suutuspäissäni,
joskus
muuten vain.
Nuoleskelen jäätelöä.
Viilentää.
Kärpänen kituu,
annan kärpäslätkällä
vihoviimeisen voitelun.
Minua kaduttaa,
mikä olen tappamaan,
miksi käytän kokoani
pienempieni tuhoamiseen.
En kärpästä vihaa,
mutta sen sopimaton kävely
niskassani
sai lätkäni
heilumaan, kuolettavasti.

ikikolli...

Aamu huokaa kasvoilleni,
muut peitto peitottaa.
Sinut aamu huuhtelee kerralla,
olet syntymäpuvussasi,
herkullisemman kehittyneessä,
elämän aikaisessa.
Kissa naureskelee jalkopäässä.
Se mulle silmää lippaa,
viiksiään suoristaa,
turkkiaan tuuhentaa,
ikikolli,jolta pallit
pallitettu.
Katson sinun nukkuvia kasvojasi,
olet
lumpeenkukan
serkku.

norpan tappaja...

Humalassa ylitin syntymäpäiväni.
Selvänä en muistanut.
Elämäni on ollut tulemista,
ikihonkien rakastamista,
nuottaverkkojen saaliitten
laskemista,
norpan lapsien hautaamista.
Otan humalat unohtaakseni.
En halua tappaa,
en halua vietonta luonnonluomaa
tapattaa.
Muikutkin ikävääni
humaltaa,
ikihonkien kuoriminen
heidän ihonsa
nylkemistä.
Otan unohtaakseni,
syntymäpäiväni
unohtui.

en näe itseäni...

En näe itseäni,
tunnen.
Sinä näköni kadotit.
Muttet tunteitani
katsonut.
Olen maalaispoika,
jolle rakkaus kaulukseen
suuteli.
Olen pellot kyntänyt,
viljaa niittänyt,
härän tappanut, kalat
savustanut,
mutten
suudelmia kauluksillani
kokenut.

äiti ,iänikuinen

Äiti, elämän kaunein ihminen.
Hänen läheisyytensä säilyy
kuolemasi jälkeenkin.
Hänen läheisyytensä tunsit
ennen syntymääsikään.
Äiti elämääsi seuraa,
neuvoo,
ymmärtää.
Sinun on turvallista
turvattomissa seuduilla
vaeltaa,
kun tunnet
äitisi hymyn.
Äiti on
elämä,
iänikuinen.

nälkänen----

Heräsin nälkäsenä,
olen koko viikon heränyt.
Kuumuus uniani krillaa,
mieltäni sinapittaa,
olen uninälkäinen.
Silmänaluset pelastusrenkaina
hyllyvät,
kun elämän mertani seilaan.
olen sanavalmiimpi nälkäsenä,
likkuvaisempi,
olen nälkäharjun
kiukkunen uneksija.

ampiainen...

Ampiainen tökkäs  kyynärvarteeni, juuri
siihen, jonka eilen
ovenpieleen kolautin.
Voimasanat tuli hetkessä,
kuten tapanani.
Ampiainen teki tekonsa
primitiivisien
tapojen johdattamina,
voimasanasenikin on
kaukaisuudesta kuluttautunut
hetkiini.
Kyynärvartni pullistelee nykyisyydessä.
Se on hyväksikäytetty,
osa jatkettani.
Minua naurattaa,
olen luonnonnon
huomion kohteena.

olantakaakin...

Yksinäisyyteni on seurallista.
Sinäkin ysäväni,
lukijani olet läsnä,
mukana seurassani.
Yksinäisyyteni on minun
haluamani tila.
Eniten rakastan pettymyksiä,
ne saavat sielun tunkiolle,
sieltä linnun selässä
kannonnokkaan, jossa kerään
palasiani.
Olen olantakaani myöten
elämäni työläinen,
hyväpalkkainen,
sillä mieleni rikastutan.

opintolaina...

Jalat elämää kuljettavat,
mieli viepi.
Nälkä juoksuttaa,
vastakkainen sukupuoli
tikanpojankin puuhun ajattaa.
Elämässä kuolematkin
julmasti juhlistaa.
Ihminen on luonnon helmassa,
luontoäiti taluttaa jokapäiväisesti,
kädestäpitäen.
Koulutukset turhanpäiten,
mutta opintolainat
ajokortit lunastavat,
ensimmäiset juhlatkin
juhlistaa.

venaamista

Hyvä mieli on synnynnäistä,
surun suutelemat eläväistä.
Kummankin naamion takana
kaupankassalla
asioimme.
Elämämämme on olosuhteittemme uhri,
rakastaja,
hulluksi tuottaja,
salaisuuksien vuotaja.
Elämä on tuonelan esirukos,
pirunpojan leikkipaikka.
Elämä on ilon ponnekasta
onnekasta,
hyvänmielen
synnynnäistä,
kaupankassajonossa
venaamista.

ilon mieli

Puutarhan kukkaset keväästä syksyyn
loistoaan loistattaa.
kukin kerrallaan.
useasti yhdessä.
Kauneutta sielu rakastaa,
surun harmautta
apeuttaa.
Ihminen itseään kukittaa
läpi elon harmauden.
Harmaan taustansa vuoksi
hymy kauniilta loistattaa,
kauniit sanat
harmautta valostuttaa.
Mielen harmaus
hetkellistä,
ilon mieli
itseämme
kukittaa.

mieleni ontuu..

Mieleni ontuu luoksesi,
annathan ajastasi hetkisen,
sen verran, että
kävellen lähden.
Sinä minut ontuvaksi
satutit,
haluan sinun
huuhtelevan ontumiseni.

hikinen ukko

Aamu ikkunoista huomenet heiluttaa.
Heräsin patjan alta,
kuumuutta karussa.
Hiki liisteröinyt lakanat selkääni,
tyyny vesipatjalta loiskahtaa..
Näin kaikki maailman unet,
toiset hankaluuksia hyvälle mielelle
aiheutti.

Töihin kahvikupposen jälkeen
taaperran.
Paidankaiulus hikinauhana,
otsalla hikikarpalot
pallottelevat.

Olen kuumottava matkalainen,
Tunnustelen mieleni sulattamia
talvipakkasia,
jäätynyttä nenää,
palelevia sormiani.
Elo on tasapainottelua.

vastuu...

Huolet ei huoletonta paina,
hällä vaan itsensä kuljettavanaan.
Köyhän pirtin vanhemmat
lapsiaan elämään saattaessaan
itsensä huolitaakkan alistavat.
Lapsille reppuun ei mammonaa
ahdettu,
sinne pakattiin, luottamusta,
välittämistä,
reppu solmittiin rakkauden
rusetilla.

Lapsi elämäänsä itse kantaa,
muistaen kodin,
muistaessaan kodin lämmön,
joka  elämää kannattaa.

palestiina via israel

Miks palestiina itkee nauruaan,
miksi israel nauraa itkulleen,
onko kohtalot tuonpuoleiset,
itkumuuriin kirjoitetut?

Miksi viha ei rakkaudeksi
vihity?
Viimeiseen ihmiseen tapattaa
ei kanata,
arkut
kyytimiestä
ihmettelevät.

Tulkaa pohjantähden vuoksi
luoksemme.
Tulkaa kumpainenkin.
Saunotaan talvipakkasessa,
nautitaan tähden vuoksi
ajastamme.
Annan aikani
teille,
ihmisveljeni.

kehtola....

aamulla elämä luistaa,
illemmalla mukavaa muistella.
päivän teot ja tekemättömyydet
iltaa koristaa,
mieltä
mukavoittaa,
muistuttaa.
yö tummana rauhan
sinulle vuodattaa,
peitonkulmaa
tarjottaa.
vuoteesi on kehtosi,
kuten alussasi,
uinu
unesi
kehtolaan.

iloinen hullu, kalanenkin....

Ihmiset hulluksi tulevat,
ennemmin tai myöhemmin.
Jotkut elämässään,
toiset hautakummunalla
matosiksi hulluttelevat.
Hullun lailla hymyilyttää, muttemme
tiedä tunnuslukua,
tarvitaan
salasana
onnelaan.

Eilen kävin kalalla.
Hyvin vonkaleita
veneenpohjalle lappaasi.

Kylän sukuhaudasta matoset kaivoin,
pappi purkitti.
Suntio laskeskeli minunkin
vuoroani,
mutta suntio
onkin
huumorin tavoittamattomuuksissa.

sauna...

Saunanlauteisilla ihot tirisee,
suorastaan
rasva käristyy.
Niskat hiestä polviin painottuu,
synnit kumuudessa puhdistuu,
mieli hymyilee lähtökuopissaan.

Jäähylle meno juoksuttaa,
kylmät juomat janottaa,
mieli kesäiltaan avautuu.

Sauna on suomalaisen
herkin paikka.
Saunaan jäävät mielen
karheudet,
saunassa mieli
mukavoituu.

Saunassa mieli
vilkuttaa,
sauna saunoittaa
sisintäkin,
sitä,
jolla
huomista
kuljetamme.

aarreaitta..

Luiskahdin polultani.
Nokkoset tervehtivät,
ampiaiset tuttavuutta
olkapäilleni hierottivat.
Varpaanvälykset ratamon
lääkityksessä,
olinhan eilen hiekkatiellä
juoksennellut.
Polkuni on lomani askeltama,
lomakämppäni on
eräkämppä, jolla elämä
metsätyömiesten kera kerran
aikaansa kuoritutti.
Päivänvalo elon rytmit
hakkaa.
Harmaantunut hirsi salvoksissaan
aikaansa kuvastaa.
Olen yksin,
olen sanattoman kuuliainen ympäristölleni.
Olen luonnon
aarreaitassa.

vierasteleva outo....

Vierastelen,
kainostelen, kun
ouvon nään.
Olen itsekseni tuumaillut,
kissani kanssa elämääni
kehrännyt.
Olen kuutamolle unelmat sanellut,
aamuauringolle huuliani
mussuttanut.
Olet vieras näillä selkosilla,
sääsketkin himoitsevat
kaunista poskipäätäsi,
jossa tuoksuu mannerheimintien
yksiön hissin ovinappi.
Pyydän sinua selkosellille
jättäytymään.
lupasin erämaan,
lupasin taivaan ja maan,
lupasin
itseni.

suutarin jälkeläinen...

Olen,
olen
sinulle huominen, jonka
aivastat eiliseen.
Olen han eilisen suutarin jälkeläilen,
tämänpäiväisen
parsijan
sijoitus.
Rakkaus on  tekopyhää tutustumista,
siinä piilee karilleajon vaarat,
sukuhaarat menettävät
kattilansa.
Olenthan minulle huominen,
eilisellä olit
toisenlainen.
Makaraanilaatikko on
kissan ruokaa,
me syömme elämää,
jokapäiväistä, varistettua
lemmen keittoa.

mullahin muikku, koltan tanssikaveri....

Olen haurain,
tunnun kovalta,
takahampaani
synnytkyksessä
irtosi.

Viikossa muutuin mutiaiseksi.
Eilen olin  koltta-saamelainen,
iloinen joikhaja ylärinteillä,
poron laitumailta.


Olen syntynyt järven kivikoissa,
olenkin eloonjäänyt kuutti,
norpan lapsi.

Kerimäen puukirkko häitäni juhlii,
kuolemaani suree,
paskat suuhun aivastattaa,.

Puruveden muikku tietää,
siinä on esiisieni jälkeläinen.

Savustettuna muikku
silmänsä meikkauttaa,
kahtelee syöjää
alastomana.

kärpäsen ja hiiren evakkomatka....

Hiiri viipotti kärpänen selässään.
olivat evakkomatkalla.
Kotimökkiä imuroidaan,
myrkytetään.
Kissakin otti hatkat,
kissa kutsui luokseen.
Kotimökin uudet asukkaat on
kaupunkilaisia,
joille
he olivat
ventovieraita.

Saavuttuaan vanhan mumon mökille
he kumpainenkin mummolle
kumarsivat.
Ihmiselle.
Kissakin silmää lippas, häntäänsä
heilutti.
Kärpänen hiirtä persuuksille pussasi.
Mummolle korvalliselle supatti,
mummo
tyytyväisyyttään keinussaan keinutteli,
elämä on
vanhanmallista,
koettua huomista.

nupopäät ja mummoni...

Istahin suolakivelle.
Laitoin silmäni kiinni, piipahdin
puolivuosisataa taaksepäin.
Tässä kivellä lehmät lipoivat suoloja, jotka
mummoni lypsyn jälkeen heille
hiukopaloikseen.
Kolme itäsuomalaista,
sitkeää lehmää olivat
minulle, kuusivuotiaalle
elämän  ihanimmat
nupopäät.
Mummoni silmät elämää
hehkuivat, kun lehmiään
lypsi.
Minä häntää pitelin,
kärpäsiä hätistelin.

Nyt avaan silmäni.
Suolakivi yhä paikoillaan.
Luonto säveliään
säveltää.
Mummoni nukkuu,
lehmät toisaalla.
Vaikken heitä vierellein saa,
ovat he minussa,
elämme.

sulattelen...

Sulattelen lauseitasi.
Lauseesi istuuntumaan talutti,
poskipääni kuumottamaan,
lausuit sanattomaksi.
Ääneni haihtui,
mieleni alittaa katuojaa.

Sinä,
säpinä lyytikäinen,
hemaisevine olokohdiltasi
minut
kumartamaan kyykytit.


Ihmettelen.
Leivon mieleni
kesäkuun yhteen hetkeen,
siihen
kohtaan,
jossa sanoit
sanat, joita yhä
sulattelen.

laitimmainen sunnuntai

Huoletta paitani pyykkinarulle nakkasin.
Kesäkelit ihoani taputtaa, varpaitani
kuumottaa.
On täysikuun tuonpuoleinen sunnuntai.
Keskikesän viimeisiä viikon
latvuksia.
Mittailen nurmikolla itseäni.
Kissani hyväilee lämpöä,
se on vilukissa,
tihrusilmä, pitkä viiksinen,
kulkukissojen jälkitauti.
Minun mirrini.
Joutsenet heinäpellolla venyttelevät.
Kettu saran päässä.
Varis ketun tukkaa pörhöttää, lennosta
perlamenttaa,
kettua kenkuttaa,
joutsenia
naurattaa.

piru irti...

uskalsin herroilleni mieltäni
usuttaa,
he siit
kiukun yskän oksentivat.
jälkipolviini kirouksen langetin,
taivaaseen pääsyäkin
ahistetaan.
piru viekas kärpäsen
selässä rötköttää,
odottaa minua.
mut varmoilla saatavillaan
ei kiirehdi.
herrani minut kidutukseen
jalkautti.
herrani on
tekopyhä,
hällä silmätkin
kolohsnautsin.

adelea

lapsenlapseni tuoksuttaa elämää,
hänen hymynsä
valtamertet juoksuttaa,
lammet koskittaa.
lumpeenkukat silmiini
asettaa.
neljäkuukautta elämää,
sulokauneutta aistittaa,
olen elämäni jatkeessa,
lapsenlapseni.

hetkinen....

Hetkinen heilahtaa
ikuisuudeksi,
ikuisuus on hyväillyt.
Elämäni on mittainen,
itseni aikainen.
Silmäripseni ovat räpytelleet näkemäänsä, korvat vanginneet
elämäni kuuluisuuksia,
 Aurinko ja kuu kuumottaneet.

Saunassakin olen kylpenyt,
velipoika syntyikin,
olen elämäni haarukassa.

Hetkinen tunnustaa
ajan isyyden.
Äiti synnyttää
jokaisen, hetkemme.

isoäitini esiliina

Kääntelen ruuvimeisselillä
ruuvia seinälle,
isoäitini ryijy
muistoja muistottaa.
Ruuvin varassa pötköttää.
Oikeaan suuntaan,
toiseen suuntaan
aukeaa.
Koen yhäkin isöäitini
hellan vartijana,
hällä yhäkin soppakauha kädessään,
hänen esiliinantaskuistaan
aarteet.
Kananmunatkin esiliinassa
itseensä kuljetittavat,
siinä minun itkusilmät
pyyhkästiin.
Isoäitini on mummoni,
nyt ruuvin
ylläpitämänä.

pilvetön taivas...

Pilvetön taivas alastomuuttani kuvastaa.
Makoilen , alla taivaan rannan,
ylisillä pihanurmen.
Taivas on tähtien takana,
auringosta koilliseen,
kiertotähdistä
kaakkoon.
Viisaat linnut liitojaan
piirtää kannen muistivihkoon.
Lentokone ahneita kuljettaa.
Kärpänen kutittaa varvastani.
Olen taivastani vastassa,
olen.

rakkaustarina...

Pullapitko nojaa kahvikuppostani.
kotona tuotettu,
Emännän kätösillä
letitetty.
Pullapitko on elämäni
herkuttelija.
Pullapitkoon ahtautuu makua,
siinä on tunnetta,
ilon ja ilottoman,
eletyn elämän huomisetkin tunteet.
Pullapitko on yhteinen tarina,
vehnänen love-story.

valokuva

Raaputtelin entistä aikaani.
Valokuvasta.
Entisaikojen
kullattuja muistoja.
Päivät on elämääni vietellyt.
Yöt unettaneet.
Pois on kuvien luomat rakennukset,
pois on pihakoivukin kaatunut.
Kölli kissakin naukunut aamunsa.
Olen jäljelle jäänyt.
Usein mietin,
miksi elämä
kahteluttaa ylipitkiä
elosia.
Mut on pareen vaan ihmetellä,
katsella elilisen kuvia,
huomiset
huomenna.