lauantai 16. elokuuta 2014

nauraa retkottelen....

Tuhlailen elämääni,
mitä sitä
säästelemään.
Eläissäin täytyy elää,
täysin rinnoin,
väliajoillakin.
Kainostelen hetkisen,
ujostelen joskusen,
muut ajat ajatan elämäin
ratsullain.
Itkutan sille tuulelle tullessani,
nauraa retkotan
toisissa mutkissa.
Elämä on niin komia kokemus,
ettei
sitä voi
olla elämättä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä isottele,,

älä isottele, sillä siten pysyt paremmin itsenäsi