Saanan rappuset kipitin,
loput ryömin,
halasin kaunista
saanaa.
Seitsemänsataaneljäkymmentä rappusta,
kuntoa ylöspäin vietätti.
Rakkaudesta vuorta kohtaan
huohotin etelän ilmat lapin tuulten
tuuletettavaksi.
Lappi, tuo jumalan kaunis luomus
kutsuu yhä uudelleen luokseen.
Saanan huipulla tunnen
pienuuteni,
tunnen elämän suuruuden,
tunnen saanan hyväilyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti