lauantai 23. elokuuta 2014

aittarakennus...

Sade rummuttaa peltikattoa,
tuuli tahdittaa.
Aittarakennus on yöpaikkanani.
Aitta sateita nähnyt.
Hirret veistetty aikojenalussa,
pärekatto ladottu hetkessä.
Aitta oli metsätyömaan
ruokala.
Peltikaton suojakseen muonavarasto sai
museovirastolta.
  Sade huomentani herättää,
kuuntelen sen tuomaa musiikkia,
nautin historian eväistä,
olen lomani lepopaikassa.
Pitkitän yläsnousemistani,
minut mukavuudet aitan
historiasta kahlitsee,
sade tunteitani tahdittaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...