perjantai 29. elokuuta 2014

tuholaisvimmainen...

Elämän oleskeluopasta ei kannata
painattaa.
Ihan ilmaseksi sen
sielu silmille selvittää.
Kohtele toisia, kuten itsekkin
itseäsi tahtoisit.
Yksinkertaisen inhimillistä,
huolet pois, elämän
kantakirjoista,
tuomiokirkon saarnoista.
  Miks ihminen kanssakulkijaansa
kurittaa, varastaa hältä leivänpalan,
miksi naapurin vaimo on mehukkaampi?
Miksi ihminen ystäväänsä kadehtii, miksi
toista morkataan,
miksi ihminen on avuton avantouimari?
  Ihminen on keskentekoinen,
ei ihan valmis elämään.
Hänet luomakunta päästi valloilleen, kun
hermonsa vikinään menetti.
Nyt luontoäitee surussaaan voivottelee,
jälkikasvu on tuholaisvimmainen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...