Elämän oleskeluopasta ei kannata
painattaa.
Ihan ilmaseksi sen
sielu silmille selvittää.
Kohtele toisia, kuten itsekkin
itseäsi tahtoisit.
Yksinkertaisen inhimillistä,
huolet pois, elämän
kantakirjoista,
tuomiokirkon saarnoista.
Miks ihminen kanssakulkijaansa
kurittaa, varastaa hältä leivänpalan,
miksi naapurin vaimo on mehukkaampi?
Miksi ihminen ystäväänsä kadehtii, miksi
toista morkataan,
miksi ihminen on avuton avantouimari?
Ihminen on keskentekoinen,
ei ihan valmis elämään.
Hänet luomakunta päästi valloilleen, kun
hermonsa vikinään menetti.
Nyt luontoäitee surussaaan voivottelee,
jälkikasvu on tuholaisvimmainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti