En osaa lukea, en kunnolla näekkään,
en osaa tukkaani kammata, en
sukkiani
parsia.
Mutta minä tunnen.
Tunteitteni avulla elän,
elän vaikka
kuolema voitelee
eväsleipiäni.
Elämäni on metsäpolun varrelta
kerätty.
Sienimetsien sienisadosta
tunteeni kylläkseni
säilötin, pannulla paistattelin.
Elämäni on hengitystä.
Silmäni näkevät tuulen tuuletukset, korvani
huomisen äänet,
nenäni tuoksuttaa sinua,
katselen
suuntaasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti