Istun mökkini rappusilla.
Katson lintuja, niitä, jotka eivät etelän matkoista
välitä.
He ovat kavereitani.
Mökkini hirret elämää sinertää,
viime vuosisadan alkupuolella
mökki oli savotta kämppä.
Pihkasten ihmisten huili kämppä.
Minä perin , perin, kun kukaan
muu ei halunnut periä.
Polttelen sätkääni, savuavaa.
Olen itsestäni taudit karkoittanut, olen
luonnon luoma, olen
sen helmoissa viihtyvä,
olen osa lintujeni pyrstösulkija.
Kiirettä ei ole.
Vuodenajat tulevat ajallaan, aamut valkenevat,
kun niiden aika on.
Koppakuoriainen ei viitsinyt kiertää jalkaterääni,
kiipes kengän päälle, putos maahan, kellahti selälleen,
aikansa voimisteli ja sai jalat alleen, jatkoi matkaa.
Itsepäinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
-
luther synnytti viattomat kristityt, mutta hän unohti siunata heidät, siksi nämä saatanan jälkeläiset tekevät tuhojaan koko luomaku...
-
vähintään yksi lääkäripäivysteinen terveyskeskus täytyy olla jokaisessa kunnassa vanhusten palveluasuminen on turvattava kotipaikkakunnal... -
joulu kattautuu läheisistä,työstä, eilisistä.myöhemmistä. kaikesta jotka ovat, pitävät lähellään
-
aamuusvainen padasjoensatama tuoksuu kaislikolta, sen utuinen ilme hymyilee aamuauringon sarastaessa ja saattellen kalastajat saaliinein lai...
-
kulkukissa miettii, viiksiään vahaa, sil se ei ymmärrä rotannäköisiä jalostetuisi joutuneita heimoveljiään.
-
kun kaikkes olet antanut itsesi syvemmät/ kehosi rippeet mielesi pohjimmaisetkin olet kevyt olet olemattoman kevyt höyhenen kevyt pois...
-
ihmisen ei pidä alistua -ei silloinkaan kun alistuttaa
-
elämää voit suunnitella ja ohjata mutta hallintaoikeus on toisaalla
-
jos huomaat erehtynees, anna itsekkyytes olla ja pyydä anteeksi, pian huomaat kunnias palautuneen ja olet saanut monen mielen hyväks...
-
äityispakkaus tuoksuu hyvältä ja siinä oon nukkunut parhaat tirsat ja muistanpa omien lapsienkin hymyilleen unissaan äityispakkaus on ...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti