Kuinka päivät silmiäni seuraavatkaan.
Yönseudut silmät levossaan itseään
unelmoittavat.
Päivä valaisee hetkiset,
päivänvalo käsillään
loistaa.
Päivä liikuttaa touhuihin,
joita yö tarvitsee unelmiinsa,
elämän makuuttajaisiin,
seuraavan päivän tekosiin.
Päivän suojissa nutun niskaani
nakkaan,
illan saatellessa,
naulaan nakkaan,
yötäni
unelmoin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti