tiistai 19. elokuuta 2014

hampaaton hymy...

Sinnuu naurattaa,
joskus.
Nyt oot hymysi nurkkauttanut.
Hymyillessäsi elämänkin
valaistuu,
tiskaamattomat astiatkin
tiskatuilta näyttää.
Ostin sinut virulaiselta
trokarilta.
Olit valioyksilö
huonolla  suomenkielellä
sanottuna.
Tajusinhan minä kauppiaan
naamastakin päätellä, että
sinussa on kaikki
entisen neukkumaan rodut
kiinnitettynä,
mutta hymysi
hellytti, aukas rahapussin.
Kolminkertasesti tulotarkastuksesi
maksoi,
sinussa oli kaikki
maallinen kurjuus.
Lääkärit taiko sinut
myrkyttömäksi.
Hymysi,
hampaaton
kitalakesi minut
hellytti.
Nyt rotkotat vaahto suussa
varpaitteni päällä.
Oottelen hymyäsi.
Olet minun ikioma
seitsemänrodun
Benhartilaiseni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...