aavistus...

En tunne ketään, kaikkein vähiten
itseäni.
Olen tutkinut, puistellut,
ravistellut ja miettinytkin,
mutta mieleni liukastelee
hyppysitäni.
Olen aina joku ulottuvuus,
kävelen perässä ja
matka yhä jatkuu.

Enpä tahtos olla toinenkaan.
En muutostöitä tekisi,
pientä pintaremonttia.
Tehtykkin.

Tämäkin päiväni on melkoinen
aavistus.
Muutamat ranskalaiset viivat
koettava,
väliköt itsenäni.
Ilta kertoo,
yö tuumii.