persvako...

Sadepäivä pyyhkii päivääni.
Tuuli kyytiä nutulleni antaa,
minuakin
työntää kohti räystään suojaa.
Koirani itseään supistaa,
karvojaan latoo..
Ihmiset ujoina sateenvarjoneineen
hymyään pidätellen ohitsemme
kulkevat.
Päivänpaisten räkyttävät
piskit eivät meitä huomaa,
minua ja sekarotuista koiraani.
Olemme olevinamme.
Puolialaston tyttö kännykkäänsä
tukeutuu.
Huutelee:mis oot, vittu!
Koirani katsoo minua,
minä tytön persvakoa, johon loronaan
ulkoilma satoi.