lauantai 28. helmikuuta 2015

lepattaa...

Takkatuli lämpöä lepattaa,.
silmiini lämmön
luoksettaa,
istun,
seisaaltahan takkatuli ei
lepatakkaan.
Ääneen en tunteita,
vain tulen jumalat
tuntevat.

taivaanranta...

Taivaanrantaan on pitkä matka,
näenkin ,
mutten koskettaa voi, 
aistin ,
unelmoin,
enhän todeksi osaakkaan,
katselen tunteitani
käsilläin,
käsillä,
jotka luonnon luomat.

taluttelija...

Lapsen elämä,
tunteiden
ilotarjontaa,
mielien kuuluvaisten,
lapsi
elämän ilopilleri,
huomisen taivaltaja,
minä vanhempi,
vaivainen
taluttelija,
mut aikoinaan minäkin
lapsi.

rakkaus..

Rakkaus,
silmissä salasanat,
silmissä
tulevaisuus,
rakkaus, intohimoinen
se kahden keskeinen,
liekki lepattaa,
yhteisesti
aikansa.

putin....

Venjän Putin,
aseillako sinä
itsesi kavallat,
mis
sielusi kulettuu.
Tapoitko äänen,
tapoitko ihmisen,
elämän
kalleimman.

mukavasti....

Varastit mieleni,
juoksin takaisin,
sain omani, sinä toisaalle
ominasi,
minua ei itketä,
mieleni mukavasti.

yksin...

Yksin, itsensä
täydeltä,
yksin, pois huolettomat ystävät,
jotka
minusta
veret
imivät,
ihanaa,
oon täydeltä omani.

sukkasi....

Missä sukkasi peset, siellä
makoiletkin,
yhteinen mielihyvä
kotoinen, elämän
hyvä sija.

demiokratia...

Demokratia,
Venäjän malliin,
ihan ihmistä raspuuttien,
aleksantereiden,
paavaleiden,
straarien stalinien,
ihminen,
missä silmäsi nukkuvat,
miksi et
huomista aivasta.

pettuleipä....

Sulavoi,
pinnoite leivälläni,
makuasia.
Nälkänen en juurikaan, mut
herkutukset on kansanperinnettä,
pettuleivän, tämän päivän,
Kirnupiimän janottamana
herkut kiertooni kuleksimaan,
itseäni vahvistamaan,
ainaski
hyvinvoimaan.
Mustikat edellis-suven,
ne huuleni mustamaalaavat, mut
silmäni kirkastavat,
karpaloilla ryhtiä olkapäitten,
olen härmän
savolainen, lanttu-kukon
herkuttelija.

perjantai 27. helmikuuta 2015

istun pitkittäin....

Istun pitkittäin,
makuullain,
ei kiirettä kyljettä kääntämään,
vapaana,
melkolailla
hyvillämielin.
Ei kolota, ei vaivaa, en pahoja haudo,
en kiitoksiakaan
sadettele,
istun pitkittäin.

ikäiseni...

Olen ikäiseni,
voimailenkin,
kunnossa, mutten syliini
maailmaa syleile,
sil voimani avuttomat,
runoni,
ihan vaan,

minä vain...

minä vain,
itsenäin,
en muuta.
en taho nurkillein itseäni kummimpia,
haluan itseni
tuntea,
sinutkin
nähdä,
oletkin minulle jotain...

putikon tyttö

Sinua vain, ohimennen mieleni
muistuttaa,
olet se, joka eniten
jälkiä jätti,
sinä,
putikon tyttöen.

runokirjani, Tänään On Päiväsi...

Minua kehoitettiin kirjoittamaan runokirja,
sen kuuliaisesti
muokkasin,
yhtäkään kirjaa eivät
kehoittaneet
ostaneet.
Olenko loukkaantunut,
en
tohi,
sil
ymmärrän, ettei minusta
tämän enempää.

aidosti...

Tervehdin kädestä,
silmäsi todistavat,
olen pohjolan poika,
syleilen sinua,
enemmän, kun käteni sallivat,
minä
aidosti.

hymyni itku....

Kuljen eteenpäin,
muutenhan
syntymääni odottelisin,
kuoleman vikittelevä etusormi
vetää vetovoimallaan,
mut
kiertelen mukavia maistellen,
hymyssäni on itkuni.

itsetunto...

Miksi suurentelet itseäsi,
kohentele
itsetuntoais,
taivuttele hymysi ystäville,
maanmiehille
tuntemattomillekkin.
Ihminen, itsekkin,
oleillaan,
mukavaisuuksien
takamaillakin.

äidin hymy...

Äidin hymy,
kauneinta lapselleen,
äiti kaiken elämän
alkuhymy.
Äiti, alusta loppuun,
elämän
jokapäivään,
äidille ei kiroilla,
äidille sulosuukot.

hullu evakko...

Sinä,
sinuttelen,olet tutukseni tullut,
ajoittain
aattelen,
nyt ikävöin, huomenna
suutelen yhteisesti.
Olen saanut pölkystä nuorempana,
hullu evakko halolla hakkas,
nyt  sinua kaipaan,
haloilla tahi
muilla tavoin.

ystävä...

Ystävät kadonneet,
olivatko edes,
nyt ei yhtään vailliselta
eloni ystävyyttä.
Ystävä, minkalainen,
mieskö tahi nainen,
mikä  lie,
nyt
yksin,
huomennakin,
ehkä.

torstai 26. helmikuuta 2015

talvinen aamu...

Talvinen aamu,
kevättä kohti,
vapun ilmapalloja puhaltelen.
Vapaapäivän ensimmäinen aamu,
olen hengästynyt,
veltto fiilis,
unta usvaista.
Finnairin konkurrsipesä lennättää viimeistä
lentoaan, savuttaa hornetti
komiasti,
taivaanrantakin yskii,
idästä tulee köyhyyden aamun kaje.
Minun vapaapäiväni aamu,
meen tirsoille,
jotten unohtais.

panettais...

Istun, odotan,
kuoleman tuomiotani,
sairaala on decifoitu,
hoitajat tunteellisen
tuntuisia,
kiirettä
täynnänsä.
Varjoni, olen jo
maan mullissa,
matosten aamiaisella,
voi
vittu, jos
viellä
panettais.

päästä...

kaunis muistosi,
ihosi, sitä muistelen
nytkin, itken,
eilinen.
 huominen,
samantapainen,
sinä,
anna armosi,
päästä luotasi.

haravointi...

Miksi elämääsi haravoit,
miksi et heti
paaluille kierrätä,
miksi olet vanhantapainen,
en tohi,
sanon vain, että olet
unelma,
jota aikani kiertää,
mut oon kivoilla mielin
eloosi kahellut.

kotosauna...

Kotosauna, enemmän,kun
kylpylät, maailman turhimmat.
Viikon työtä ahersin,
leipääni vuolisin,
siit väsy melkoinen,
mielikin
uuvuksissa ahersin,
nyt mulla mieli muikeana,
kotonani
omanain.

alamaissa..

Olen alamaissa,
runoni on
ei mitään,
työni,
mitä minä enää,
miksi päiväni hymyilee,
miksen minä.
kauppaan runojani vimmatusti,
mutten ymmärrä,
olen yksin, tosi
yksin.
itken, muttei sitä muut tunne,
olenhan runojeni mitta, ei mitään.
olenkin kateuden mitta,
surkeutteni
täyttämä.

hallintojohtaja...

Hallintojohtaja on hieno ihminen,
näen sen kaukaa,
hän
miettii sanomaansa,
virkamiesvastuulla.
Miks, elo tunteita
kukittaa,
en tie,
mut
minust
hymy hällä
elämän.

iki-orja....

politiikko, sinua kumartaa,
kumarratko
takasin.
ethän toki,
sillä hän kusettaa,
kuten ennenkin,
vaikket olekkaan
hänen koirasensa,
olet hänen
iki
orja.

HITLER !

äänestän vuositolkulla,
jokaista
äänestän,
mutten hymyäkään
taivuttele.
  edustaja ääntäni kaipaa,.
uraa luodakseen,
minun vaivani häntä ei
tämän tästä,
ikävöitä.
  Hitler,
natsi-saksan hullu,
keräs
äänestäjät puolelleen,
hänhän piti sanansa,
puolustaa
ihmistä,
hulluakin.

politiikko...

työtön,
yhteiskunnan sijoitus,
ihmisen itsensä
kärsimys, jost häntä ylen aikaa
syytetään, vaik
hänhän sijaiskärsijä,
hältähän elämä
viedään,
itsetuntoineen.
  politiikot elävät onnettomuuksista,
työtön on
heille mieliruokaa,
hyvinvointi
yhteiskunnassa osoittaisi
heidän
turhamaisuutensa.

Pisara-rata

Pisara-rata, se sovittu,
korkialla tavoin
kätelty.
Mut vaalit, ne jälleen politiikon sokaisi,
hän petti jälleen,
tavallisen ihmisen, niin herran, kun duunarinkin,
sillä hanke olisi ollut
yhteiskunnan
kultakimpale,
osanen
menestystä,
mutta politiikka,
harrastelijoiden teatteria,
kärsijöinä ihmiset,
ihan kaikki,
myös poliitikot,
mutta hehän silloin eri
rooleissa,
minua
oksettaa.

Lonka-sopimus!

Lonka sopimus, tuo
tessin ilojumala, huorauttaa
nyt
duunaria,
panee olan takaakin.
Sopimus kilpailutilanteisiin
tehtiin, turvaksi henkilöstön,
nyt sopimus  oiva
paperi ihmisten
lomauttamiseen,
näin yritys pääsee eroon
karsastamastaan
ihmisestä.
  Siis mielinkielin,
duunarin työsuhde
vakiintuu.
  Torppariajat elettiin,
työnantaja ne jälleen
hyväksi
havaitsi.

luojaa naurattaa..

Ihminen ,
taivaankannen alusmaitten touhuuja,
yhdessä muitten eläväisten.
Ihminen on laittanut luonnon kuriin,
se ei enää luonnostaan
rehevästi elostele,
juurakot kaskimaiten.
Asvalttitiet sorapinnoille
sulatti,
tehtaat jätevesiään
lurittelemaan,
niityille aroille,
ihminen joutavanpäiväinen
taivaankannen touhuuja.
Ihminen,
maailmankaikkeuden erehdys,
luojaakin suruttaa, mitä tulikaan
luotua.
Luojaa  naurattaakin,
vitsiksi se otuksen loi,
mut hulluksi monistui,
vikkelä viipertelijä
tuo ihiseksi
nimetty.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

vaatimaton...

Vaatimattomuus, kauniin ihmisen
todellisuuden tajua,
ihmisen, joka ymmärtää,
ettei hänellä
kaikkea,
vain
tärkein,
suhteellisuudentaju.
Luomakunta suurempi,
miksi isotella.
Luomakuntahan on elämän suonut,
kerran ottaakin,
säätelee
väliajat,
joihin ihminen
mahtuu.

luppoaika....

Tänään tunnun tyhjältä,
mistään en otetta saa,
touhuan totutusti,olen vaivaton,
hyväkin.
Toissapäivänä kierroksia
sielussani,
tunteet suhasivat
höyryveturin tavoin,
väsytti.
  Nyt olen,
ei tunnu missään,
ei väsytä,
tunteetkin
luppoajalla.

hymyt...

hymysi,
sitä katson,
katson miten suloisesti
huulesi hymysi saakin
soimaan,
mieleni mukavoimaan,
sulaksi valahdan,
mietin, kuinka suloinen oletkaan,
Hymyilen sinulle,
kuinka muutenkaan,
toivon, että ajattelisit samoin,
sulattelisimme toisiamme,
hymyn huulillamme,
sydäntemme
suojissa.

keskiyö...

Keskiyö,vanhan päivän puolella
kuitenkin.
Puolikuu loistaa
tunteitaan,
pilvet välillä
häivyttää,
mut yhä vain tunteet
keskiyön.
Hiljaisuus,
luonnon helmassa,
kuulen vaimean tuulen,
aistin
lumen hengityksen,
kuun loistekin lempeästi kuiskaa ,
pimeys
tunteitani kajottaa,
ihastelen hiljaisuutta,
tunne on satujenlaaksosta.

pirunkuokka...

Elämä on lähi-itää,
pohjolan revontulia,
afriikan dyynejä,
etelä-amerikoitten
komioita
pilviä,
mut elämä on enemmälti
oma juttus,
keskity
hoitamaan se ennenkuin,
pirunkuokka
kukkii.

hetket...

Hetket,elämääkin suuremmat,
sekin hetki,
kun avasin ensi kertaa silmäni,
se hetki elämäni mullisti,
hetki, kun sinut näin,
enemmälti muokkasi kulkuani,
tulevat hetket,
kaikissa elämän kuluissa
muokkaantuvat
hetkosesta.

kevät tanssii...

Kevät tanssii,
purot talven lurittelevat,
lintuset sulosointujaan,
minullakin hymy
keväisen.
Päivä pidentynyt,
huomenna lisää,
suven suvena
ihan elämänsä pitkänä,
yöttömänä.
Pääsiäisnoidista,
helluntaiheilaan,
vapun klara vappenet,
sitten
suvikelit.

tiistai 24. helmikuuta 2015

tarusjärvi...

Taivas,
Päijänne,
Tarusjärven luonnonkoto,
suopursut,
lumpeenkukat,
onkiahvenet nokikahveilla
iltahämärissä suviyössä.
 Ihminen on itikan kaveri,
kettu tuumii,
kun seuraa minua itikoitteni kera
ilta nuotiolla,
Tarusjärven ikimailla.

kultakätkö...

Yötaivas,
pimeä peittonaan,
tähdetkin verhojensa suojissa,
minun mieleni yössä kulkee,
kävelen katuvalottomassa
maisemissa,
luonnon tyyssijassa,
Padasjoen Nyystölässä,
Päijänteen helmen
kultakätköillä.
Täällä sieluni tyyneyttään
elelee,
mieleni muikeana, olen kaiken
alkulähteillä,
elämä on alkanut varmasti
täällä,
siksi täydellisen sydän kodikkuutta
luonto tarjoaa.

huulenheiluttelija...

Kello pirisee,
nostattaa aamuun,
josta päiväni  nousee.
Aamu, yön tyyneyden
sijaistaja,
minun päivittäjäni.
Aamu kahveet,
nuttu niskaan ja
rientoihin päiväsiin.
Autoni ei lähtenyt
rientoihini,
akku tyhjää täynnä,
taksin kyydissä
puheliaassa,
savolaisperäinen
huulenheiluttelija mukavasti
työpäivääni kuljetti.

valta.

Valta on rahamahti,
energian mittainen
suhteesi toiseen,
arvon mitta,
jolla punnitaan
jäähyväiset.
Valta rakastaa  itseään,
hetken.

sydän kylmiltään...

Valtameret välillämme,
tulivuoret rinnoillamme,
aavikoittenkin takana
arosuot,
ihminen
itsenään.
Rakkauden viha,
sydän kylmiltään,
tunteita täynnä,
ihminen.

sisukset....

Maailman äärissä,
mailman  navassa,
ihminen, vauva tahi
vanhus,
ihmisiä elämässään,
ihmisiä,
toistemme näköisiä,
lääkärinkirjoissakin
samat sisukset.

himoittu...

Maailma,
hyvyyttä ja pahaa,
ihmisethän hallitsevat,
ihmisethän.
Rakkaus on riistämistä,
rakkaus on joltakin pois,
itselle himoittu,
toiselta
pois.

elämän arvokas...

Katselen käsiäsi,
niillä on elämää leivottu,
kasvosi todistavat,
hymysi kertoo,
elämäsi
karuuden,
silmäsi elon tähtinä
suopeuttaan loistavat.
Olet ikäihminen,
voimasi olet antanut
elämän taipalellesi.
Aukaisen oven,
ihailen kulkuasi,
elämän arvokasta,
kunpa itse pystyisin
samaan.

orja...

Orja,
ihminen orja yhäkin,
nyt vaaleampi.
Ennen rautakahlet jäsenissä,
piiskan lyönneillä orja
isäntäänsä
palvoi,
nyt isäntä ruoskittaa,
ylisuurilla vuokrilla,
koroilla asuntolainojen,
koroilla ja kunniamattomilla
veron veroilla,
joita orja-herra
joka pakettiin asettaa.
Orja, pyyhi kätesi,
irrottaudu
orja-herran otteesta,
liity kaikkineen
kela-herran otteeseen, sieltä
orja-herran ote
hellittää

helvetin rakastajatar...

En voi hyvin,
mutten tiedä miten
muutenkaan.
Olen elämäni vanki,
narunukkien sätkyttelijä.
Tahtoni,
rippikoulussa nyhdettiin,
seurakunnan pyhäkoulussa
pieksettiin,
lahkoni oli
helvetin rakastajatar.

sanat...

Sanat sanomattomatkin
mieltä miellyttävät,
kera hymyn saattelevat
silmien loisteessa
tuntien.
Hetket,
ne kertovat,
aikojenkin salat,
ensimmäiset hetket,
niistä
elämä paljastuu,
ei tarvitse koko
elämää turhuuteen
kuluttaa.

autokauppani...

Autokauppani,
en autoani,
ylen paljon
ylistele,
hintansa väärti
rakas Meseni on.
Vikaa siinä monenmonta,
mutta niinhän
vanhuksissa
muutoinkin.
Auton ostajat yht mieltä
kanssani,
pois lehahtivat,
hymymme yhteinen,
mesen ja minun.

sote...

Sote,
ihme soppa,
köyhien yhteenliittyminen,
rikkaampien
veroreikä.
Ennen kansakunta köyhempi,
huutolaisetkin
kerjuulla,
kuten romaanit
romaniasta tätä
nykyä.
Ihmisiä tusina liikaa,
köyhiä yai
rikkaimpia,
kumpi leivän
toistensa syö.

maanantai 23. helmikuuta 2015

kohtalo...

kohtalo,
sitä ei ihmismieli säätele,
ohjailee, muttei
luomakunnan tahtoa
käännä,
siks, ihminen,
elä mukavasti
kohtalosi suomat
hetkesi,
kohtalo on nimittäin sinulle
räätälöity.

stressi...

Stressi, jännityksenkin
aikaansaama,
mut ylen liikoja
mieli ahertanut,
keho kivuttanut, kolottanut,
siksi  tahtia huilautettava.
Mieli tahtoo oman loman, sellasen
mieliloman, jossa
mietteet leikkiä
mennen tullen.
Keho pitkikseen
pötkötteleen,
huvikseen
aherrellen.

iltapuu...

Ilta,
päivän saattajainen, iltapuulle
mukavalle,
yöllislle unimaille maittaville,
elämä  silmät auki levällään,
ilta sirrillään,
yöllisillä unisilla
silmät unta
ummistaa,
silmätkin luomien
huomassa.

viisarit...

Päivät solkenaan soljuu,
ikämittari ratkuttaa,
muistot lisääntyy,
osa kokonaan unholan
mutkiin
ojittuu.
Elämä on kellontarkkaa,
tunnontarkasti ressi
ohimoita vihlottaa,
siks
jokunen hetki
hellurei kaikki
viisarit.

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

kevät...

Kevät,
ihan hetmiten
ojiien pintareilla,
tupien rappusilla, ihmisten ilmeissä
hymyilevissä.
Västäräkkikin herrastelee,
pääskyset lentoliitoineen sinitaivasta
kartoittaa,
muutkin muutajaiset synnyissijoilleen
liitävät.
Luonto voimistaa ryhtiään,
silmut lehteen aukenevat,
kesäkuosijaan
koristavat,
maanpinta kevättä vihertää,
narissit kevättä heiluttaa.
Kevät luomakunnan
huomen.

ryminällä...

aamu aikainen,
maailma nukkuu,
vain
hiljaisuus kuuluu
itsenään.
pakaan kimpsuni, lähden töihin,
hiljaisuus, teen lähtöni
kunnioittavasti,
palaan kotiin päivän
valossa,
ryminällä.

rakkautemme hedelmä...

rakkautemme
kiihkeänä siirrettiin
tulevaisuuteemme,
iltamme rakkaudenhedelmään,
lapseemme,
joka jokeltaa vaunuissaan,
laitan tutin suuhun,
rakkautemme nosti
peukun,
tunsin jotain elämääkin
suurempaa,
vaimoni itki,
onnesta nojasimme itseämme, kohti
peukuttajaamme.

ummetus....

elonkulku,
mahantäydeltä,
syömistä,
paskomista,
aineenvaihduttamiseksi
ujoimmat sanovat.
  yksinkertaista,
miksi hitsissä korkiakoulut
 paskomiseen tarvitaan,
miksi syömiseen tarvitaan
ammatillinen koulutus,
tyhmyyden
närästystä,
elämäntaidon ummetusta.

kuiskuttelee...

Kissani kanssa lenkillä,
ressua väsytti,
jäi tyynylleni kuorsaamaan.
Mirrini ei pantoja kaipaa,
kulkee häntä pystyssä,
jäljessäin,
toisin, kun ressuni, se
etukenossa
tupsut tunnistaa.
Mirrini astelee höyhenen kevyesti,
luonnon kuiskauksia kumpikin
kuuntelemme,
puitten iltarukouksetkin aistimme,
kuusi iltarukoustaan
käpy-lapsilleen kuiskailee,
kuutamo luo kauniin illan,
luonto hyvää yötä
kuiskuttelee.

Eurooppa sodassa...

Eurooppa ajautuu
sotaan,
eurooppa, itkee,
Jenkkien ja Venäläisten
yhteenotto on
Euroopan näyttämöllä,
esirippu on vedetty raolleen.
Mielipuolten loihtima
näytelmä,
siin' kärsijänä
viattomin siviilien
kuolema,
kuolema, jota rahamaailma kaipaa,
puolihullujen itsetuntoa nostattaa.

sinut ryöstettiin....

sinut ryöstettiin, tunteesi kavallettiin,
tyhjäksi kaluttiin,
elämältäsi
huominen karsittiin.
sinut jätettiin hitaasti
kuihtumaan,
koet hyväksikäyttäjäsi
kipuina, jotka sisälläsi
tuskaa huutavat.
  raatelijasi oli
tuttusi,ystävä,
kaikkein läheisin,
siksi sinä voit pahoin,
tunnet elämäsi
kuihtuvan itkusi loroina.
  elämä,
raadollista,
mutta sinulla on itsesi,
lepää hetkinen,
katso itseesi,
 olet raatelijaasi
voimakkaampi, 
sinulla on sydän.

nakki...

hierostelen käsiäni,
kylmyyttä  karkottelen,
kadotin käsineet, kolmannet tänä talvena.
etusormeni on erityisen
kylmäkkö,
siitä puuttu pää, se aikanaan jauhelihamyllyssä
katketa napsahti.
sormenpää meni osaksi jauhelihaa,
jonka hienostorouva
tilasi.
no,
rokotettua lihaahan minäkin.
lapsenlapseni sanookin,
pappa,
näytä nakki,
tarkoittaen katkennutta
sormeani.

eminassi...

Sähkötolppa,
kyllästetty tosi hyytävällä
ratapölkkyeminassilla,
siin tolppa on kököttänyt
kuuskyt vuotta, puhelinlankoja
laulattanut,
valoa pirtteihin kuskannut.
Ei tolpalla hattua päässä,
kun myöhemmin
syntyneillä,
hällä jyty emisiot lahottajaiset
huit hiiteen tuulettaa.
Tikkakaan ei käpystään pylväässä hakkaa,
nokkansa
eminsion tuoksut haistattais.
  Nyt komisiot langat
langattomiksi,
 maahan
kaivattavat,
jää työttömäksi uljas pylväs,
jossa
emisiota.

kummun aarre...

Kiertelen  hautausmaalla,
kiillottelen nimiä,
sukuni alkajaisia,
pyyhin ajan sammaleet,
asetan kukat,
annan mieleni
kummun hyvyydelle, hälle
läheiselleni,
sukuni
kunniakkaalle, hyvyyden ja
rakkauden ihmiselle,
joka yhäkin elämääni
ohjailee.

lappi...

Lappi, ihan elon parasta,
onnen satumaa,
kesät tahi
talvisellaan, onni olalle tervehtii.
Poro paikallinen
alkujaankin,
hälle taputukset
miel hyvin.
Lapin ihminen, hän
alkuperäinen,
ihminen enemmän, kun me
etelän jallut ja
teeret,
heillä orginelli silmässä
hymyää.

persvako...

Haalareissa heilun, ei
persvako palellu,
oon lumitöissä,
hiki lorisee
kuupastani,
selkpiitäkin hikinoro
purottaa.
  Oon seutukunnan viimeinen kolamies,
muilla moottorisoidut
lumen luonnit,
minä tykkään, vaik
välillä
kiron mellakassa
kolaani työntelen.
Elämä,
hitto soikoon,, sehän on ennen kuolemaa,
vastapäivää
syntymisestä,
nyt täytyy
antaa kolalle
elonmerkit.

räntäsade...

Räntäsateessa onnen teeskenteliminen
nenänpäätä punoittaa,
korvalehtiä kivistää,
hampaatkin kalkattaa.
Halonhakkaaja, tuuli seläntakaa
puhaltaa,
pierukin vastatuuleen
haiskahtaa,
klapit, ilomielessä
pinottuu.
Räntäsateen,
pohjoistuulten,puuskittaisten
hyvämielinen
halonhakkaaja
hyvillään,
punanenäisenä.

herrarouva...

Elämän suurin herrarouva
itseään tyydyttää,
hyvin mielin aikaansa
ajoittaa,
ihan itsekseen, mielihalujensa
saattelemina.
  Kysymiset, anomiset hän itselleen
osoittaa,
vastaukset mielessä omassaan
sielunsa sopessa.
Yksinäinen
herrarouva,
eihän toki,
itsensä kera
elämä viihtyy.

luoksesi...

luoksesi on pitkä matka,
en taida jaksaa,
olenhan tullut luotasi,
olen lopen uuvuksissa,
arkeni ei pyhäpäiviä siedä,
taidan matkaani
siirtää,
sinne asti,
kun tulet hakemaan,
tulisin puolimatkaan,

haave...

Haave, kauniinpana, kun
tehtynä,
työ haaveita hiostaa,
käyttäjää naurattaa,
susi tuli,
maanantain kappale,
lisäksi palautuskelvoton,
haaveena
eheämpi.

EU:n puolustusvoimat....

Euroopan unionille yhteiset
puolustusvoimat,
emme kaipaa
muita sotilasliitoja,
ainostaan liittomme
yhteiset.
  Nato on yli valtamerten,
sinne emme ylety,
pysykäämme liittomme
rajoilla,
yhteisellä
mantereellamme.

veren tahrima

Eurooppa,
vanha manner, veren tahrima
taistelutanner.
Venäjä raaka raakalainen,
sotaisa
naapuri ,
joka verellä rajapyykkejään pystyttää.
Suomi kaiken kokenut ,
veren maku yhä
sielussamme,
tunteet kaltoin kohdellut,
rajamme irti revityt.
Emme sotaisia tahdo olla,
rauhan kotomaa härmäläistä
mukavoittaa.

loppuunmyynti

Loppuunmyynti,
hyvä bisnes,
sama firma  loppuun myynyt itseään 
iät ja ajat,
tuotanto vain kiihtyy,
ovet liikkeen huilata eivät
tohi.
  Viron halpaduunarit
tuotanoa
kasvattaa,
verovelkaa yhä notkollaan,
muttei voutin kukkarolle
sopivaa,
 Yhteiskuntamme Bryselissä
toimivaltaansa kartoittaa,
kiva siis härmässä
venkuleitten helistää,
kuten siat pellolansa..

heleästi

Heleästi vanhus nauraa,
vaivaloisesti liikkuu,
mut kävelykin
hymyn saattelemaa.
Hän sodan kauhut kokenut,
haavoittunut
kaikesta siitä hulluudesta,
mut
pienimmät vammat luodit lävitstivät,
sieluun tuli arpi
arpeutumaton,
Sota,
ihmismielen
vajavaisuus,
se geeneissämme
tahran ikävänä.

pulpetti...

Istun koulun pulpetissa
kirpparilla myynnissä,
tässä aapista tavasin, laskuoppia
takosin,
piirtelin sisäkanteen kuvat
naapurin Tiinasta.
  Koulut kävin, maailman tuuliin
vaeltelin,
koulukin loppui,
myytiin
purettavaksi,
pulpettikin allani
ikävöi.

mielikulta...

Katselen huomiseen,
kauemmaksikin,
eilinen antoi luvan,
tämänpäiväinen
käskytti,  hymyillen,
tottelin, ei ollut muuta
tekemistä.
  Ajankulukseni käyn turvallein
ehkäpä unimailla soutelu saa
elooni jytkettä
sydämmen rytmeissä,
mielikullan
seurassa.

lauantai 21. helmikuuta 2015

haavat...

Haavat, syvemmät lemmen
lumpeenkukkien viiltämät,
pienemmät,
naarmuja elon kaislikoista.
Sydämmeni huudattaa,
haavat arpeutuvat,
mutta vuotavat,
tavan takaa mieltä
itkettää,
iltkua jota en valoisina päivinä
itke,
vain haavojani
peitellessäin.

sunnuntai

Sunnuntai aamu,
isonkirjan mukainen
lepoäivä,
mut silloinhan lauantainakin raadettiin,
nythän viikonpäivät
putkenaan.
Ajat muuttuvat,
mieletkin,
muttei tähtitaivas,
suunnistuksen aapinen,
luomoava kuu ja isänmaallisen lämpöisen
aurinko.

takatalvi...

Takatalvi
on luonnonhelmaan
saapunut.
Luoja lykkää loput
lumivarastot
suvisateiden tieltä,
tilan ahtautta hälläkin,
varastotilat rajalliset.
Talvikengät minäkin
komerostain jälleen kaivan,
nutun talven lämpöisen
taasen niskoillein nakkaan,
päähinettä en lain, sillä
luupää ei jäädy, eikä kuumuudessa
hikoile.

rikkuri...

Rikkuri, toisten siivellä elelijä,
otus, työyhteisön
jätekasa,
hälle tervehdyskin
mielipahan.
  Toimiva työporukka
yhteen hiileen puhaltaa,
ongelmat
sulattaa,
välistävetäjät
yhteisön
loisoilijoita.

ystävä...

innostunut, tosissaan hurraata huudatin,
ilahtanut,
posti kuljetti
ystäväpäivä kortin, sinulta,
pitkienaikojen takaa,
lapsuuteni
ikätoveri,
 tulen luoksesi,
kiitos
kortistasi,
sinä unohtamani
ystävä.

kiitänkö taivasta...

luoksesi oli kiva ensikertaa
tulla,
olit yksinäinen, kuten minäkin.
olit enempi kokenut, minä vain hieman,
kaikki soljui, ihan hyvin,
kunnes
sanoit löyttäneesi
onnesi.
minä katsoin onneni katoamista,
minä olin  lyöty,
ihan hyvin voin, mutten
osaa taivasta
kiittää,
ehkäpä pitäisikin.

lähdit...

sinä lähdit,
lähdit sanomatta,
hyvästisi jäivät sanomatta.
 mietin miten
jatkan,
olimmehan aika tovin
elämässämme,
suunnnitelmatkin huomista kohden,
nyt
katselen yksin
huomista.
  en katkeruutta kaivele,
mut huomasin, etten minäkään
kaikkea ymmärrä,
vaikka ennen lähtöäsi luulin.
voi hyvin.

elämän kevät....

Kevään korvilla,
talitintti tityttää,
silmut puitten
pullollaan,
kevät luo ilon ilmeen
hymyhuulet.
Lumipeite hupenee, rospuutto
sohjontuu,
aurinko lähempänä,
ihmisten katseet valoisimmillaan,
huomenet aamuarinkoa
myötäilevät,
elämän kevät.

vanki...

elän vaikken aina tahtoisikaan,
olen syytön,
olen
elämäni vanki,
tule,
kahleeni ovat avattavavassasi,
vain sinun
hallussasi.

mis ryssä, siel ongelma...

Mis ryssä, siel ongelma,
nyt vei suomalaiselta
sauvan,
kyl
kyrsittää.
  Kyl sen ymmärtäs,
jos jokunen muu,
mut
Putinin varjo seilaa
jo hiitoladuillakin.
  tunnen ihmisiä Venäjänmaan,
tunnen rakkauden
sydänvärinällä,
he eivät ole
ongelma,
he ovat ihmisiä
ikeen
varjokujilla.

lenkittää...

rehellisyys,
luottamuksen yhtäpitävä
lenkki,
toisen pettäessä,
toinenkin
toimeton,sillä
vain ihmisillä on
lenkeistä ote,
eläimet
nälkänsä mukaan,
ihmiselämää
luottamuksen rehellisyys
lenkittää.

alustavat....

lapsuus, huoletonta
elämän alustamista,
aistien kautta kasvamista.
  lapsuus jalostautuu aikuisuuteen,
siihen ihmisen kokoiseen, jossa
tulevat lapset
aikanaan
itseään alustavat.

jalokiven kaltainen...

ystävä,
sellaiseksi tullaan
luottamuksen jalomielellä,
ystävä halustaan ystävyyttään
tarjoaa,
hänhän on sen osakseen
saanut.
  luottamus on jalokiven
kaltainen, sen tunteen saavuttaminen
on timantin arvoinen,
elämän
tärkein tunne.

yksinäinen susi...

ihmisen sielu,
eletystä rakentunut,
tavoista tallaantunut, sielu .
  paatunut, hyväksi vai pahaksi,
ympäristöhän sen
parahisti arvioi,
samansieluisena kotoisasti kylässäis,
erilaisuus tuomittavaa
navetan pihatossakin,
vaikka sielu olis
puhdasta kultaa,
laumasieluina elollinen
elämäänsä kuljettaa,
yksinäiset sudet
salakaadetaan.

kiireesi....

kiirehdit, juokset itseäsi karkuun,
pelkäätkö sieluasi,
etkö ole itsesi kaveri,
vai tunnontuskissasi
itseäsi jätätät,
pysähdy, sillä, sielusi
kiehuu,
tee sovinto, sovi
itsesi kanssa.
  kiireesi muuttuu sinun
tahtosi tahdittamiseksi,
pelkosi
elämäsi
syleilyksi,
sinä vihdoin voit
hymyillä,
kiireesi on sovittu.


erottajan kulmat....

illan vietin riemun vallassa,
iloitsin,
aamut kyttyrässä voivottelin,
voi tätä häränpyllyä,
mikä elomeininki onkaan.
  tasasesti ei mulla taipaleet
kuletu, ylämäet seuraa
alamäkien jälkeen, tasataipaleet kiertelen
ojienpohjilla.
olen maalaispoika,
oon erottajan kulmillakin
espan nähnyt,
mutten ikinä oo
karhun panoa
seurannu, vaikka
metso komia
kuusikossani
asustaa.

elonvoimaa...

Yksinäisyys,
usein ikävän kaipuuta,
mutta joskus
elämän parahinta aikaa.
Yksinäinen ei suinkaan syrjäytynyt,
vaan laatuaikaa rauhantaikaa.
Ihmisen täytyy saada itseensä
ajoittain mennä,
seurassa juhlavassa,
sielu itseensä takertuu.
Yksinäisyys valjastaa itsetunnon
elämän juhliin,
yksinäisyydestä virtaa
elonvoimaa, elon
taipaleille.

perjantai 20. helmikuuta 2015

sirkus...

Nauroin itseni kippuraan,
mutkalla ilosta,
joka täyttä naurun
hulivei,
mut kivasti
murheen murjotukset vitsi
karkoitti.
Sirkuksen huoleton hymy,
mukava olo,
ihan huviksein, sillä kippurassa,
kuten
glovi
veisteli.

hyvän päivän kamut...

Miten mielen saisikaan,
het´miten
mukavaisen joustavaksi,
päivään maistuvaiseksi,
sitä mietin aamuvarhain,
yöni kylmäsi, päiväni
käristää,
ellen hymyä
huulilleni loihi.
  Annan olla,
meen liiteriin,
naputtelen polttopuita,
mukavaa elämää,
saunankin lämpöistä.
  Kurre kurkisti oven rakosesta,
iski silmää,
ollaan hyvänpäivän
kamuja.

pirun velipoika...

Yhteiskunnan jätekasa,
syrjäytynyt ihminen,
miksi elämä syrjii, miksi elämän toiset
kasvot eivät hymyile.
 Yhteiskunta ottaa,
nyhtää ihmisestä irti revittävän,
sitten hylkää oman onnensa
syliin,
syrjäytyneiden yö-majaan.
  Yhteiskunta on poliittinen
riistäjä,
kapitalistin esi-isä,
pirun velipoika,
jumalakin hylkii.

taipaleesi...

Aamu,
unimaailman matkustajainen,
olet elosi asemalla,
tästä kulkusi
päivän selälle,
kohti iltapäiväsi kielomerta, sinun
kotirannoilles.
Taival on kokoisesi,
sinun taipaleesi
mittainen.

omena...

Omena, kesän kasvatti,
toisaalla ympäri vuodet,
mut minun
omenani on kokenut neljät vuodenajat,
yhden 
komistuakseen,
muut
huilatakseen,
vartoilessaan suvi-aikaa, sitä omenan
elon taikaa.
Lyhyt on omenan kasvuaika,
mut
karun neljän vuoden taikaa
siitä maukkaimman
punaposkisen.

kireä pipo...

Herätessäni sanon huomenta,
vaik
tämäkin päivä on
kulkematta,
sanat,
selittämättömät, monen kirjavat.
Huonosti nukuttu yö. luo aamusta pitäen
kireän pipon,
jokainen seikka
kiristää,
hyvät tuulet ohittaneet.
Väärällä jalalla nouseminen
tuntuu pipossa,
päivän touhuissa ja
mielihaluissa.

ikihonka....

aamu sarastaa,itäinen taivas
päivään kuljettaa,
elon kirjavaa, luomoavin revontulin
aurinko päivänselällä kulkeutuu.
  Ikihonka metsän reunassa
ikiajat sarastusta seurannut,
runkonsakkin kohti lumoaan
taivuttanut,
nytkin lintuparvi yönsä yöpynyt
sen oksilla vahvoilla,
monen tuulen tuivertamilla.
elämäni aamu,
tänäänkin.

jessus...

jessus, kun kuumottaa,
kauppakin on iso
pinnoiltaan,
tulin vain maitolitraa hakemaan, näen kaikenmaailman turhakkeet,
koipeni väsyvät ennen
kassaa,
bonuksien hyvää päivää.

rukoilen....

rukoilen iltaisin, tavaksi tullut, hyväksi
nukuttajaksi,
äiteeni opetti,
äiteeni,
minun kallein.
iltarukoilen,
usein häpeillen, mutta rukous on
elämäni,
henki, huomisenkin
menomeinki.
olen karski ihminen, mutta jumalani edessä,
en pientareen
rikkaruohoa koreampi.

itsetunnon kustantajat...

lapsi, ihmisen aikuinen,
häntä vanhemmuus
varjelkoon, taidoillaan ohjailkoon,
elonpolut vaaroillaan
yllättää,
niist vanhemmuus häntä
opettakoot.
vanhemmuus, elämän
esivanhemmat,
hyvän itsetunnon
kustantajat.

aherrus....

luonto, jumalankin,
elon jokapäiväisen
katsoo käsiäsi,
tekojesi tekijää,
miks
kätesi puhtaat,
mikseivät työstä rasittuneet,
siksikö,
ettet
herännyt,
siksikö, ettei nälkäsi yllyttänyt
ahertamaan.

lahtari...

lahtarin kumisaappaissa Putin
kävelee,
naapureitaan
raiskauttaa,
miks naapurimme
raakalainen,
hänhän lapsena ihan hyvä
people.

ressuni....

On aika iltalenkin,
itsenikin
kuntoilua, mut
ressuni
taival mukavainen.
Sen yhdessä taivallettu
tuon tuosta,
ressuni minut
kuntoiluun
taivutti,
siit luonnon tuoksut tuksuvimmat,
ilmat raikkaimmat,
elonkuntokin tykästyy,
kiitos ressuni,
iloisen hännän heiluttelija.

hymyilisin....

saanhan sinulle hymyillä,
hymyilisin, koska olet sen
luontoinen, elämäni
mukavainen, et surun häivää luokseni
kerrytä,
ain kaiken hymyn kaaressa
elämöit.
  surun hetketkin kohtaloitais,
mut hymysi
taluttaa ne ulkoeteiseen,
pois päivästäs.

hetkemme...

silmäsi kertovat,
kehosi sanelee,
kosketan kättäsi,
sinäkin,
emme sanoilla
tunnettamme kerro,
suudelmilla
ymmärämme,
olemme
toisissamme,
ainakin hetkemme.

Tänään on päiväsi...


Kauppasin runokirjaani, Tänään On Päiväsi,
nyt
hyllylleni laitan.
Ei minusta ole itseäni enempää
julkaistavaksi,
kirjakauppa totesi,
kirjani
saastuttavan
tavuviivatkin.
  Nyt virkkailen itseni kokoon, en kauppaa
sieluille
monillekkaan,
en pahaa halua
virkkeilläin.
  Mut minulla halu kirjoittaa,
siksi blogini
tuskaani avun suo,
sitä mainostele en laisinkaan.

rasitusvammainen...

elon rasitusvammainen, ylen aikaa
samoilla silmillä
eloonsa ahertanut,
antakee hälle hetken siunaamaa
huilausaikaa,
siitä hän uudelleen eloonsa
pakertaa,
alkuun hymyssäsuin,
loput tuskillaan.

ilon pitkävihainen...

ilon pitkävihainen,
kaunis uskottuni,
pyhäpäivien
rasitus.
viinat juotu, ilot hartaudella
ruokailtu,
nyt vain kaunis uskottuni,
mirrini kyhnää,
sekin itekseen,
nälissään.

vasara...

vasara,
peukaloni kynnen
mustamaalaaja,
uuden kynnen synnyttäjä,
kipeetä koko
juttu.
naulaten kaikki tapahtui, hutilyönti
ominain,
peukaloni kohteenain,
siit
kironmellakka kipurajojen
hellittäjäisten.

tympäsee...

tympäsee,
kaikki ilot käytetty,
loppuun iloiteltu.
nyt arki karkuin,
minun omanain.
mistä ilonjyvän
laariini
siementäisin,
siitä päiväni
tähkäpäittäisin,
mistä peltoni elolleni
niittäisin.

tuiskeissa...

leipätyö, en huviksein syö,
leipäkin
murusina elossain.
tanssin ilon joutopäiviä,
leipätöitteni
välipaloina,
nautin huumaavia,
korpikuusen tuoksuisia,
niiden siivillä
kuningas helpon elonkorjuun.
  aamut ilojen jälkeen, kivikkoiset
karun maan.
nolottaa, olin pirun juhlissa,
jumalani ristiäisissä,
melko tuiskeissa.

kokosi....

elämä,
ennen kuolemaa,
syntymästä alkaen.
lähikaupan tarjoukset näiden väliltä,
elonkorjuut
moninaiset.
  aikalailla
kokoisesi.

savusauna...

savusaunan lämpö,
ihan elon tavatonta,
maalattiallta kosteus
hellyttää,
kivikasa lämmön säestää,
mustuneet seinät
aarrekammion,
niitä hiukkasen väistelen.
saunavasta tämän kesäinen,
hienosti pintaani
hyväilee,
vesikousikallinen vettä
uudet lämmön suudelmat
otsalleni hiostaa.
Muuripadasta vesi lämpöinen,
saaviin järviveden sekoitan,
elämäni sauna,
savusauna.

vaalikarjaa....

Isot sanat, isot liikkeet, isommat,
mitä ne suuruuttaan esittävät, vaalitkin kokematta,
huominenkin elämättä,
tämänpäiväinenkin
kokematta..
Vaalivoittajana puolue pullistelee,
suunnitelmiaan suurentelee,
mut
suuruuden hulluillakaan ei ole
etuajooikeutta
pienen ihmisen
ajamiseen, ellei
ihminen numeroa
tee.

turvatakuut...

Turvatakuut Natolta, ihan buusterista,
Balttian maat
Vanja vie,
ei Nato sormillaan koske, sillä
Rittenbortin lisäasiakirja
halussa selkkausten.
  Venäjäkään ei Naton
rusinoita popsi,
siit
asiakirjat salaiset.
  Ydinasevaltiot,maailmaa
hoitavat, muut
hameenhelmoissa
niitten.

politiikka...

politiikka, ihmisten
yhteiset asiat,
miksi tyhmyyden asioitten hoitajille,
taitamattomille
narsisteille,
oman edun tavoittelijoille
ajautuu.
miks ihmiset huijareille
kohtalonsa suo,
sitä mieli monenkaan
ei aatella saa.

elämänpäiväinen...

kissa, jalorotuinen,
kulkukissa
monen nartun sulhanen,
useamman pikku-kissan näköinen,
hän kermakupillaan kermaa litkii,
silmää mulle iskee,
pallinsa
huvenneet,
makuulleen tyynyllein, kehräys
vaimeana kuuluu,
mirrini,
elämänpäiväinen.

juomaveden myrkyttäjä...

Syrjäytynyt
katukasvatti,
työharjoittelupaikan
kaupungin vesilaitokselta sai.
hän hymyilee,
hän sai elämänsä tilaisuuden,
hän
myrkyttää puolen miljoonan ihmisen
juomaveden,
aamulla kraanan avaaja
issisiltä
hymyn saa.

silakan syöjät...

Syöt kalaa, syöt lääkejäämiä,
nautit ehkäisypillereitten
hekumista,
maukasta pannulle panemista, hyvin paneerattu pinta
herkkukalaa
koristuttaa.
  Jätevedet, vesistöihin lasketaan,
ihan vain
tosta vain luritellaan.
Kaistapäisiksi silakan syöjät
ajautuu, elämän rantavesiin
sukeltuu.

etulapa...

Oletko uskovainen varmuuden vuoksi,
Oletko uskonnoton epävarmuutesi tähden.
Oletko syönyt suolattua porsaan etulapaa,
sitä
tiinussa suolattua, jossa suola on sian etujalan jäykäksi saattanut,
sinun makuhermoillesi
mukavaiseksi maisanut.
Uskon kaikki voimaiseen, en kilpailijaa hälle
löytänyt,
uskon hyvyyteen,
jota ei maailmassa ole,
etulapakin
suolattiin,
possulta
kiskaistiin.
  Istun pikkukamarissa,
ulkovessassa,
pappavainaan kutsumassa.
Etulapa,
possuni, kierteli sisuksissani tovin,
nyt
potkas itsensä ulos,
pyyhin ja
hymyilen,
uskon kaikkivoipaan.

elämän lahja....

Elämän lahjan kokea sait,
jokapäiväisen.
Elämä on itsensä huomiseen saattelemista,
tämänpäiväisillä
kattauksilla,
jos tänään huomisesi huolimattomasti
paketoit,
elon lahja
kovia kokea saa.
 

tietokone...

Tietokone,
kone, johon
kaikki pakattu,
ihmisen avuksi
muotoiltu.
  Minunkin runoni
kirjaimiksi aparaatilla
syntyy,
muuten jäisivät omiin
tietokantoihini,
hautani kukkamullaksi.
  Elämä on etenemistä,
uuden aamun valaisemaa,
myös kättäpidemmät tulevaisuuden
uutukaiset.
  Vanha jäärä,
muutosvastarintainen,
puolensakkin, mutta
annetaan huomisen
tulla,
mehän eilisestä
rakensimme.

iltani...

iltani yksinäisenä
illastaa,
vain koirani uskollinen,
mirrini muinamiehinä
seurassani kuutamon tähdittämän
illan.
lapset maailmalla,
omissa illoissaan, elämänsä
omissain.
kahvit keitin, nisu pala
tassillani, kuten tapana
tähän aikaan.
muisteloin elämää,
sitä alkupään,
silloin aamut ja illat
suu vaahdossa riennettiin,
silloin
nukuttiin,
kun kerittiin,
nyt on tavaksi tullut.

yltäkylläinen...

Yltäkylläinen ihminen
elämästään tuntematon,
hällä kädentaidot
oppimattomat, hällä kaikkea yllinkyllin, hälle
eteenkannettuna,
hältä kaiken uurastusten, kivun ja säryn
tunteet kokematta.
  Siksi hän ahneesti yhteiskuntaa
romuttaa,
yhteiskuntaa, jossa hänenkin vanhempansa
kaiken voimansa keskittivät, suojaksi hänen,
yltäkylläisen.

mummon mökki...

mummon mökki, elämän herttainen,
mummo hellansa äärellä
elämää valmistaa.
Belarguuniat ikkunalaudalla
kukkivat, 
kissa hyvinvoivana
tuvan uunin päällä
eloonsa kehrää.
Mummon päivä aikaisin alkoi,
kukko
läävässään laulullansa
hänet lypsylle herätti.
Mansikki, ainokainen, maitohinkin
täytti, kanat munansa mommolle
pyöräytti.
Mirrikin mieluusti lypsyä odotti,
viikset väpättäen lämmintä
maitoa lipittäen.
Hirsinen mökki, luonnon omissa
väreissään, siniharmaana,
elämästä kelottuneet,
kuten
mummokin,
ain hymyillen  silmät
eläväisenä
hellan äärellänsä.

kuulostelevat...

Tähdet taivaan elonleikit taitavat,
kuulas ilma
pilvet laskostanut,
kuutamo kehrää
tummuvassa yön selässä.
jossa kävelen, rapsakkaasti jalkojeni alla
lumikenttä kaikuu.
Tammikuun tähtitaivas,
sudetkin kosiolle
laulattaa,
koiraani kylmättää,
nenänpääni varjonani
kulkee.
Luomakunta nukkuu, vain
luonnon yö-työläiset töissään,
hekin susien lemmenlauluja
kuulostelevat.

sydänten tahdissa...

silmäsi näyttävät
tunteesi,
minä kainostelen,
tunnen lumosi, haluan sen hallitsevan,
mutten
vangiksi
antaudu,
hymyilen  ja
rakastelemme,
aamulla huomaamme
sydämtemme silmillemme
taputtavan,
mielemme
yhtäjuoksua
kevätlaitumilla,
me
sydäntemme tahdissa.

kielonpoimija...

väsyttää,
ruoka ramasee,
käyn kylellein,
voivottelen itseni
unimaillle,
pierasen, äänestän
mutten pasko makkuultain,
pölyt vaan pyyhkäsin.
Unet tulevat luokseni nopiaan, tykkäävät minussa
uneksia,
olenhan
unimaitteni
kielonpoimija.

kela...

Ihminen on kulutustavaraa,
ihminen,
luonnonluomista
mustasukkaisin,
vain itikka
inisee enemmän.
Hullujen huoneet kaduille ulkoistettiin,
nyt joutuvat
tosihullujen
elätiksi,
kelan jonon jatkoksi,
kelan,
suomen suurimman
työnantajan.

taivas...

Taivas,
mitähän sisältää,
eivät tohtoritkaan ole
sorkkineet.
Tähdet ja kuun
tunnen sielussain,
auringon lämmön
lähelläin,
muuten oon
kuulopuheiden
varjossa.

hetket...

Hetket,
älä ole ylinopea, nauti,
maistele jokaista
hetkeäsi,
olet itsesi hyväksi
marinoitunut.

jälkipolvet...

Vanhus vuoteellaan,
muistelee nuoruuden aikojaan,
nyt hän sidottuna, samoin, kuten ennenvanhaan
mielipuolet.
Hän maailmaan lapset saattoi,
hän sodat kävi,
uurasti elämänsä,
nyt hän on ihmisjätettä,
sidottuna palvelutalon
katokseen,
jossa
henkilökuntana
vuokratyöläiset
Vironmaan.
  Ei hän itseään itke,
hän surkuttelee
jälkipolvien
kohtaloita.

loiseläjät...

Ameriikka, setä samulin lymymesta,
neukkulan serkkula,
elämän pystyynkuollutta
örveltäjää.
Intiaanit ovat oikeita
amerikkalaisia,
neukkulan ihmisetkin
puna-armeejasta paenneita.
Suomi,
milloin kenenkin hameenhelmasta roikkuva,
kielipuoli,'
kalevalainen koskenlaskija,
vitun ilkiä
ihmismieli.
Ruotsalaiset onkin eri sakkia,
mielinkielin,
mielipiteitä
lainaileva,
hyvillä aalloilla matkustava.
Kuoleekin
hymyssäsuin, syntyy,
viheltäen.

pulu....

Kadulla rötköttää mies,
yli lapsuuden.
Hänet ohittavat
kiireiset, hänet
ohikulkevat
kaikki,
paitsi yksi,
hän onkin
pulu,
eikä hänkään kunnon lintu, vaan
sekasiivekäs.
  Pulu ihastelee nautintoaineista kyllästettyä
retaletta, suorastaan
alkoholisairasta.
Nokkii taskut tyhjiksi,
imaisee nenästä
poskiontelon oksennukset,
nokkii
ikenet siisteiksi.
  Viimein tulevat hätänumeron
kutsumat,
hanskat käsissä,
pää edellä lavetille,
eivät pulua
huoli.

sinun aikasi...

Huominen ,elä se jo tänään,
siten oot
aikaasi edellä,
näet enemmän, kerkiät
ylihuomiseenkin
kurkistaa.
Toisaalta elämä on rinnuksissa
itekseenkin,
voihan sen maatenkin
kokea,
kurkistaa ikkunaverhjojen
rakosesta,
ovet takalukoissa.
Mitenkä vaan,
elämä on
sinun aikaasi.

surusilmä...

Surusilmät iloa
kaipaa,
iloa silmiinsä,
jotta
päivän katseen näkisi,
surussaan
itsensä puolikkaan.
Tunteet, ihmisen 
elämän jalointa,
tunteet, niiden avulla
huominenkin sielun aistii,
surusilmänkin,
ilomieelen
mukavaisen.

torstai 19. helmikuuta 2015

herättäjäni....

Aamukahvi,
herättäjäni,
kielenkantojeni veryttelijä.
Kahdella mukisella päiväni
valkenee,
päivä, joka ristitty
perjantaiksi, viikonlopun
viettelijäksi.
Tänään on saunapäivä,
kuten huomennakin
lapset kotiutuu luokseni,
siks
vartavasten
tänäänkin.
Kollikissalleni on ihan sama,
päivät pitkät
pittuuttaan,
mittailee, kermojaan litkutellen,
viiksiään
vahaillen, silityksen kippee,
yhä ain.

vienan karjalaiset...

Vienan karjalaiset,
suomensukuiset,
miks
Venäjä raiskaa ihmismielet, suvutkin
hautaa,
uudet alueet
valtaa huvin vuoksi sunnuntain.
Venäläinen kansan ihminen,
sinä minun oloinen, miksi
annat hulluuden kuljettaa, siksikö, ettei orjan jälkeläinen ameriikan
sinulle poskisuudelmaa,
tahi ootko
yhä perunakellarissais,
kaalimaittesi
iänikuinen.

kielimiehiä...

Jos kieliä taitaisin,
maailmalla sanailisin, nyt kot puheella
kot´kamaralla

Synnyinmaani kieli
elämäni synnyin kehto,
haastelen iloisen itäsuomen
murretta,
siellä ensiksi turinoin,
Nyttemmin
murteita kuulostellut elämän monta,
mutten korvilleni
soinnillisuutta
parempaa,
kun se itäinen, savon helman, karjalan rajan pinnan,
siellä sanatkin
tunnetta kokoaa.

neekeri....

Olet musta, kun perkeleen kieli,
olet saharan autiomaan
peduuni, tulit
viileinpiin
yhdyskuntiin.
Sinua syleksitään, olet
siirtolainem, oikeasti elinpakolainen.
Oikesati sinä siivoat
yhdyskuntasi vessat, pyyhit
kusiset yleiset tilat, olet valkoisen miehen orja
vapaaehtoisesti,
esi-isäsi
kahleissa
uurastivat.

elän...

elän niin kauan kun
jaksan,
kittuutan unelmieni
elossain.
sinä,
parempiosainen, miksi minut yhä kamppaat,
vaikken jaloillani
pystykkään.
sinä hyvänkuntoisena elämää jatkat,
kerrothan, että minäkin,
ajassasi kuljin,
kerran  avannosta
avitin, sanothan, ettet eläisi
ilman sitäkään.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

justiinsa...

Justiinsa heräsin,
nukuin
yönselän,
nyt valvon,
ulvon, yölliset
yhä jahtaa.
valvon, siten näen eteeni,
elämäni on
käsissäni,
hieno
juttu,
kaikkineen.

katse...

Kaiken voi uudelleen opetella, mutta
sielun hyväolo
synnynnäistä,
paatuneen korjaa
luonnon luoja,
sielu,
elämän
katse.



jeltsinin krapula-...

Putinin tappaa hänen äitinsä,
hän ymmärtää poikansa hädän, äiti lopettaa rintaruokinnan,
presidentti,
ilman äiteetä,
on ilma tsajua, iltateetä, presaidentti on humalaisen
Jeltsinin
krapula.

tsetsiinit...

Kiväärit olallaan,
euroopan rauha
tuskissaan.
Miks näin, miks Ukrainan hyvä kansa
elämäänsä
kuolettaa.
Onko ryssä kiva?
ei ole, ennen mukavampi, nyt
Putin elämän kadottaa,
Kremliin uudet valtiaat,
muslimien kaltaiset,
siis tsetsiinit kultaiset.

homoseksuaali,

Maailman suurin rosvo, Herra Putin,
miksi ilkiät
kansaasi köyhdyttää, miksi
ulkovaltioita nälättää.
tiedän, että  sinä olet
suurin kapitalisti rosvo, sitten
Stalin.
Mitä itse oot tehnyt, et yhtään mitään, vain
kansaasi näykkinyt, naapurivaltoja uhitellut.
Tiedätkin herra Putin, ettei avioerosi ollut
normaali ero, se oli vaimosi viisaus, ymmärrys, että
olet homoseksuaali.

turvallein...

iltalenkki kierrety,
ressuni yöpuulle kerkesi,
minä hieman
kulkuani taivuttelen.
ilta harmaiksi ilmeentyi, pilvet
sinikannen suojanain,
minä ja ressuni
lenkillämme hyvilläin.
kohta ihekkein turvallein
asetun,
sinua
aatellen.

iltatähdet...

Ilta yöksi kääntyy, vuoteeni
kutsuvasti makuullaan.
Teen ressuni kanssa lenkin
kuutamoillallisen, nyt tähtiloisteessa
taivaallisen.
Rakastan tähtitaivasta, kuutamon hymyä, 
ihanoin sinitaivasta,
sieluni ikkunaa.
Olen kulkija, olen
ohikulkija,
mutten omani.

rakkaus...

rakkaus tunnetta,
sitä ihonalaista,
sydämmen täydeltä.
rakkaus,
ei ihan jokapäiväistä,
siksikin
halukkaasti
elämääni
toivottelen.

maahanmuuttaja...

maahanmuutaja,
pakolaisen pelokas,
oletkos, kun hymy herkästi
helähtää.
tämä maa, karun tosikkona
turvan antaa,
toivoen elosi paranevan.
ällös oksenna ystävyydellemme,
sillä emme kiitoksia muutenkaan
siedä.
toivomme elämellesi kaikkea hyvää,
jos elosi tunnet meiksi,
olet yksi meistä,
pohjolan karuista,
jos hollywoodia kaipaat,
tunnet toisen yhteiskunnan.

rasisti...

miks avun tarttijaa
hyljit,
hän sulle elon ikämies
päivien luo.
pakolainen ei kukaan tahdostaan,
eipä edes se kurjinkaan.
karjalaisen jälkeläisenä
tunnen syrjinnän tunteen,
toisten
ivankatseen
kulottuneen,
siksi apuni avitan tarvitsijalle,
hän tuleva suomalainen,
minunkin
elättäjäni.

saunaan...

Nyt saunaan, ulkoiseen, siel
löylyt makoisimmat.
Juhannus vastoilla pintaani kylvetän,
mieltäni elvytän.
Tykkään saunan kuumuudesta, sillä pois
elon tyyneys,
oon rosvojoukon jatkele Elisenvaaroista,
sianpojan porsasteleman savon sydän mailta.
oon itseni kulkija
Nyystölän.

elon kulut...

Olin ajat vuosikymmenten
elämän
toisella laidalla,
kurkistin eiliseen,
ikäväni minut
pysäytti.
Kerroit, että jatka matkaasi,
en tahtoisi,
mut
silmäsi ovat
ain
olleet
elon kulkuni.

Pasi...

Oon yhäkin velkaa sen keltaisen jaffan,
jonka ostit Hiukkajoen kaupasta, nyt
lakkautetusta.
olimme edustamassa
kouluamme.
En menestynyt,
en muista, kuinka sinä,
mutta kiitokseni janoaa yhä
pullollisen,
jonka tarjosit.
saanko maksaa
jaffani, Pasi.

kosketin...

Kosketin sinua, lumipallolla arsasti heitin,
sinua, joka yökylässä
tyttökaveris.
Olit ensimmäinen,
nainen, jolle olisin halunnut sanoa
hei,
mut
uskoni tuohtui.
  Elämä kulkee, mekin mukana,
yhäkin haluaisin
pallolla nakata, mutta en,
kuten ennen,
nyt
huulillani koristelisin.

ihastus...

Nuoruuteni ihastus,
Putikon komea,
ensirakkauteni.
Elämäni tähtihetki,
jonka kokemattomuuttani
menetin.
Taivalsin aikoja satoja,
sittenkään
mieleni ei anna
armoa,
minä vaikeroin, elossani
muisteloin,
miksi kuutamoni
hymyilee,
miksi tähdet yötaivaan
peukuttaa.

myymäläauto---

Myymäläauto, siin ensimmäinen
työpaikkani, siit tulevaisuuteni
kulkeutui.
Asiakkaat,
elämän ostavaiset,
monen moiset.
Ami,
myymälä-auton hoitaja,
mies paikallaan, taitoi kaupankäynnin,
hallitsi tunteet
asiakkaitten, avitti
ohjaten
apulaistaan aloittavaa.
Myymäläauto,
siitä kulkuni elämään,
kiittos soikoon Keski-Saimaa ja
Ami, ihminen
enemmän.

savusauna...

Savusauna, mummoni
lämmittämä,
pappain
löylyttämä,
siin elonlöylyt
mukavaisimmat, siit
eloni mukavast
löylyttyny.
Savusauna, enemmän, kuin
sauna,
siinä tunteeetkin
puhdistuu, huomiseen pyyhkiytyy, siel
elämän silmä
avautuu.

kohtalo...

Kohtalo,
hyväksi minut taivuttaa, vaikka
nykyisyys
elämöittää.
en tuon taivaallista
huomisestain tiedä,
mut sn tunnen, että elämäni on
toisenlaista,
ennen elämistä,
sitä uutukaista, kuten mummoni
totesi, kun patteriradion avasi,
lupa raameissa, vierellänsä.

ilta...

Ilta,
taivaskanava aukenee,
tähdet esittäytyy,
miljoonille
miljardeille,
olemme saman katon alusilla,
eri säillä,
mutta ihmissilmin
elämäämme
elämme.

serkkuni...

Iltapäivä himmenee,
minäkin
uuvutuin,
katseeni vuodettani
odottaa,
mieleni
vuodetta pehmittää.
Sinun hiuksesi tuulessa
iltatuulen,
vienosti ilma sinua on
käsitellyt,
olet yhtä raikas, kun
ensitapaaminenkin.
Suutelen serkkuani,
ihan vaan ihastuksissain.

raikas eläväinen...

katseesi, raikas eläväinen,
olethan lumpeenkukan
kaltainen,
tyynen lammen
kaunokainen,
lammen,
jossa elämäkin
hymyilee.
lammen pinta
illan hämyssä väreilee,
pinta kuvastaa meidät,
huomioi luonnon kuiskaukset,
olemme lumpeenkukan kotimailla,
sinä olet
kukan kaltainen, kaunis,
kauniin  iltamme
kukkani,
kukan kaltainen.

läheisen poismeno...

Läheisen poismeno,
pysäyttää,
kokoon taittaa,
itsekkin mukaan tahtoisi.
Mut aika jokaisen, siitä
suurempi taho päättää,
siksi surun aikaa
saat hetken käyttää,
siten kunnioitat läheistäsi parhaiten,
kun päivääsi käyt,
nostat peukun yläilmoihin,
annat muistoillesi hetkisen,
sen teidän yhteisen.

puolan kautta vatikaaniin...

Kuu kiertää minua, varjoni kielii,
tähdet todistavat,
Otava vakiopaikoillaan.
Istun maitolaiturilla,
entisaikojen terminaalissa,
jossa elämä sykki,
nyt
Puolan lehmät
utareet pullollaan,
maitolaiturini on nyt
unelmien levähdyspaikka.
Kuu kierteli seutua aikojen alussakin,
mut
Puolan lehmät
kremliin ammuivat,
tortut väänsivät
vatikaaniin.

talviloma...

Talvilomani,
hiihtelisin mielelläin, mut
töitteni jälkitauti
ramasee.
Työ, tuo
ihana etuoikeus,
sosiaalinen elonsilmä,
asunnon kera
eväsrepun käyttäjä, ei anna rauhassa
poikapolosen
talvilomaansa
nukutella.
Hitsi,
saikulle tahtosin,
Virossa on tuhti emäntä-lääkäri,
jolla on arvot ja raha asiat
kohdillaan,
berostroikka soikoon,
luut ja ytimet on
hällä hinnoiteltu,
mulle saikkua, jolloin loma riemu
raikaa
omissa tunnoissain.

ilonkielo...

Pelkästä ilosta ryhtini
suoristui, hymyni leivitti poskeni,
silmäni
katsoivat ilon karkeloita.
Jostakin syystä, iloni ilmestyi,
tuost
vaan, ei ilmoitellut, ei koputellut,
mutta minullahan on tapana,että
kaikki tervetulleita,
ilonkielotkin,
joista
olen tykännyt
ennenkin.

tyhmä...

Tekniikka ei ole vahvuuksiani,
sähkötöissäkin tulikipinät
suhisi,
lampunvarjo tärisi,
lävitseni kuumat aallot
maadoittuivat.
  Ymmärsin,tilasin osaajat,
tekniikan
tuntijat hoitivat
homman,
he olivat jotenkin onnettomia,
eivät saaneet säkäreitä, kuten
minä, tahi sitten eivät..
Olen jotenkin ennakkoluuloton
nulikka, pentunakin alvariinsa
pissailin paimenpoikaan,
a´vot, kyllä kylmäsi, mut
seuraavana päivänä
samat kylmät.
Sanoivat joskus tyhmäksi,
en ymmärtänyt,
eivätkä sanojatkaan.

elämän kevät...

Kevät,
istun, ihailen,
otan syliini kaiken auringon
hyväilyn,
kuuntelen lintujenkin
riemuun yhtyvän.
Silmäni  suljetut,
unelmoin, silmäni
valosta hämillään,
tunnen enemmän,

 kevään riemu
silmäni
lukitsee.
Suljetuin silmin tunnen
avaran
elämän kevään.

tiistai 17. helmikuuta 2015

hevon paskat...

Hevon paskat,
suutuspäissäni totean,
mutta mieluusti sitä haistelen,
hevonen on aasia isompi,
mutta jätökset hyvän tuoksuisia,
mummon kukatkin tykkää.
En viitsi raveissa käydä,
siellä ei alkuhevosta,
minun suomentyöhummaa
ravaten näy.
  Hevonen kasvissyöjä,
heinillä kokonsa hymyää,
hyvin mielin
aisakelloaan
kuljettaa.

muikku ja norppa

Onkohan taivaalla pari aurinkoa,
muutama kuu ja yksi tähti,
minusta tuntuu.
Näen usein toisin, kun viralliset aapiset,
kirjat, jotka aamuhämärissä
veisattu.
Suureen kirjaankin tekijänoikeudet
monilla sormilla,
paimenten mailla yöllisillä.
  Puruveden muikku suuremmassa seurueessa
liikkuu,
jääkansi turvanaan.
Muikku, minun ja
Norpan yhteinen
maistuvainen,
me kaikki kolme tiedämme, että taivaalla
on ainakin yksi kuu,
oomme pilkki reijästä
kahtoneet.

aamukahvit....

Aamukahvit,
tottunut herämään,
tummapaahtoinen,
niin paketissa lukee,
mut en kyseenalaistakkaan,
silmäni päivään
heräävät.
Tänään asioille vieraaseen kuntaan,
pankki kadonnut
omasani.
kahdenkymmenen kilometrin
taival,
onneksi lonkat kunnossa, mut
pelkään aikaa, jolloin toisin,
jäänkö oravien ruokittavaksi,
kun olen kykenemätön.
Muutanko vieraaseen kuntaan, sen ylimpään
kerrostalon komeroon,
en hitoillain,
minä eloni
elän kotkunnassain, vaik
kunta häippäis, minä ja oravat
käpyjämme laskemme.

aamulenkki...

Aamu, muttei viellä
valjennut,
lumiharson luonto äitee
pihoille levitellyt,
ressumme kanssa aamulenkillä
jäljillisellä.
Pakkastaivas
tähtensä peittänyt,
lumipallokeli.
Luonnon kulkijat vierailleet
puutarhassani,
olisivat odotelleet omenasatoa,
nyt aloittivat puun rungosta,
kuoret
kuorittu,
ressuni pistää suihinsa jätökset
tupsuhännän.
Elämä on,

silmäsi...

Silmäsi viattomat,
kätesi pahaatekemättömät,
sinä lapsi,
lapsi elämän.
Keinut pihakeinussa,
hymyilet
elämälle,
autat minutkin
hymymaille.
Jospa elämä silmiäsi suojelisi, tunteitasi hellisi,
käsiäsi hyväilisi,
siksi hieno eläväinen,
nuoruuden elämä.

jäähyväiset...

Elävänä mieli
eestaas
vatkoo.
Kuoleena kaiketi
kohoaa.
Hymysuusi, sinä papittaren
leskitytär,
huomenna on häämme,
jäähyväisemme.
Koivukuja pappilasta,
kuolleitten kynnet tuohet raapineet,
suutelemme
onneamme,
teemme yhteisen saunavastan.

punnerrus...

Kaverini penkiltä ison kasan ylös
nostattaa,
rauta hälle
mielihyvän painoinen.
Kisakunnosssa hän
itseensä sukeltaa,
leppoisa mies,
nyt aatoksissa
painot aikamoiset.
 Kaverini, yhä juoppo,
mut entisen pullollisen.
Aikanaan humala meidät painiin
juotatti,
siitä minä ystäväkseni
hänet
kuljettin,
nyt mulla hyvä mieli,
sillä hällä selväpäivä huomisen
punneruksen.

nuoruus...

Nuoruus, taaksepäin aateltuna,
hyvältä muistuu,
ikävyydet
haihtuneet.
Muisteloin kasvoja,
toiset yhä
silmieni
sylissä.
Nuoruus kasvattaa vanhaksi, muttei
ikinuoreksi,
siksi ajoillain pusun sulle
mujautan, sen aikoinaan
tekemättömän.

mielitöikseen...

Eihän ihmisen tarvitse miettiä,
tyhmemmäksi eläminen
muodostuu.
Ihminen,
rakensi talon,
homeisen saunasienen,
miksei
uskonut ukko-jumalaan, joka
mäntypuun alusia suositteli.
  Ihminen,
elukoitten vahtija,
muttei
elämäänsä osaa.
Orava, sitä naurattaa,
kettukin ihmettelee,
kuinka ihminen
hevosella ratsastaa, vaikka itsellä on
jalat.
Ihminen,
muurahaisetkin
lopettivat kyläreissut,
kun hullu ihminen
heidän kotinsa
tuhoon tuomitti,
metsät hakkautti
mielitöikseen.

polku...

Tähtitaivas,
sinipintaa valaisee, kuvioitaan esittää,
osaan kaikki tunnetuimmat,
mut aistin kaukaisemmatkin,
mulle tähdet timantteina
loistaa,
kuutamo heitä
valoisasti heiluttaa.
Iltalenkille tähtitaivaan, siellä jalkani
mieluusti kuljettaa,
sieluni
nauttii illan juhlasta,
tähtien koristeesta,
meillä on oiva
polku.

klapitarha...

Kiiruhdan liiteriin,
polttopuitteni turvaan
lämpöiseen.
Sahaan ja pilkon klapit
uniin
sopiviin,
saunankin lämmitän
lepälläin.
Istun pölkyllä,
tunteeni rauhanmaassa
puulaakson,
liiteri on elämää,
karsittua
klapitarhaa.

syvän sisäinen...

Haluaisin sinulle sanoa, tehdä ,
näyttää,
että olet
elonpolkuni
kielo,
kukka,
joka sammumatta
elämääni valostuttaa,
elämääni,
jossa sinä, kielokukkani
olet kehtolauluni.
  Nyt varistelen makaranoonilaatikkoa,
nautin mautonta, mutta
olet
kieloni,
syvän sisäinen.

lapsuus...

Lapsuus,
elon jaloaikaa,
tuulen nopiasti pois tuulettuu,
jäljelle vain muistot
kotioven.
Lapsuus, aikuisuuden
eteinen,
kylmä tahi
lämpöinen,
elämän
ulkorappunen.
Lapsuus todellista satua,
itse leikittyä,
lapsuus myös karua,
itse itkettyä.

nälkämaa...

Näläkä ei tuntunut asettuvan
aloilleen,
vetelin kaikki nykypäivän herkkutuotteet,
mutta yhä maha
kurnutti nälkä ikävää.
Vihdoin hernekeittoa
älysin keitellä.
Voi poijaat, ja tyttöset,
mieleni pieras tyytyväisyydestä
nälkämaasta.

kielokukka...

Hymysi,
kaunis, kun aiheesta
hymyilet,
muuten itkun
närästystä,
teennäistä rintojesi
nostatteluja,
olisit kielokukka,
jos vain tuntisit
itsesi.

hullumpi...

Hullun ja normaalin ihmisen,
erottaa siitä, että hullumpi
ymmärtää tilanteensa,
normaalimpi ymmärtämätön,
tavanomaisen
tylsä
kaupankassan moittija,
hullumpi ain
hymyilee,
vaikket sitä
ansaitsikaan..

hellan uuni...

Hellan uuni ilosta ritisee,
klapit lämmmöstä
kattilankantta pompottaa,
kattilassa laskiaisriehaa,
hernekeittoa
ilon mäkiriehan.
laskiaispullat jääkaapin kätköissä,
punaposkia
rinteistä vauhdittaa,
kunhan
päivä iltaan itsensä
väsyttää.
Olen iso-isä,
onnellinen
kaikesta,
niistäkin harmaista,
mutta jälkikasvuni uudet lapsukaiset eloni
elämälle
hyvittää.

Viron rekisteri...

Katselen tyhjenevää kylän
raittia.
Venäläiset rekisterinumerot ohitseni
kiitävät,
Suomalaiset muuttaneet Viron
rekistereihin.
Isänmaa,
sankarihaudat kirkonmäellä,
verinen uskollisuus,
pappikin on jo vanha,
mutta muistaa
uskonnot.
Mitä minä,
miksi
käteni
kotomaani
kainalossa,
siksikö, että
uskon huomiseen.
Lähtijät kadottaneet
synnyissijansa,
sielu on Viron rekisterissä,
siinä isänmaattomassa.

huominen...

Huominen on
mahdollisuus,
eletyt päivät
rakentaneet
tulevaisuuden,
sen, jossa sinä hymyilet,itket,
rakkaudella sylität,
huominen, elämämme
mahdollisuus.

haluan unohtaa...

Saattelin tunteeni,
lähden,
tunteeni tyhjenneet,
poispäin
allapäin,
mieleni
kuluttuu.
Mieleni, alakuloinen,
 hyväksi käytetty,
nyt tunnen miltä tuntuu kun
ihminen on henkisesti ruoskittu,
lyhtypylvääseen
naulittu.
En tätä päivää halua elää,
lähden huomiseen,
haluan
unohtaa.

kunta...

Kunta, aikanaan, ihmisten
täyttämä,
nyt
perilliset lapsuuttaan
muistavat.
Kyläkoulut lakanneet,
kaupat kaikonneet,
elämämeno raitilla
hiljentynyt,
vain kirkko mäellä
pystypäin,
mutta sillähän onkin
varjelija iänikuinen.
  Kunta suurempiin
kyliin liittynyt,
suurempien kylien
takamaiksi kunta parka
ruohottui.

välittäminen...

Välittäminen,
varas välittää,
tonkii kalleutesi, myy
välittäen.
Sinusta välitetään,
et yksinäiseksi
itseäsi tunteile.
Korusi toisten kauloissa
heiluu,
tunteesi huijari rakasteli,
voitko enempää olla
välitettävänä?

maanantai 16. helmikuuta 2015

tähdenomainen

Elämä on tekemistä,
jonninjoutaviakin,
mut
enempi
tähdenomaisen
hyödyllistä.
Hymyllä loihit mukavan
teamin,
surusilmilläs
toisenlaisen,
huomaat,
oletko ystäväistynyt,
oletko jonninjoutava vai
tähdenomainen.

valo vallaton...

Aamu leuteni,
eilen punaposkisempi,
nyt lumipallo kelit,
hymyssä laskiaisen riemun.
päivä pidentynyt,
viikko sitten säkkipimeään,
nyt
romantiikan hämyistä,
pian päivä aukaisee
yöttömän yönkin,
silloihan on suvi-suloinen,
aika valon vallattoman.

oot komia...

Oot komia, kuin unelmani,
miten sinut
tavottaisin,
tulisinko noin vaan
ovesi kolkuttajaksi, tahi
tuutko
hakemaan,
oon ihan tuntumassa.
  Syön rusinapullaa,
pakkasesta otin,
mikrossa lämmittelin,
rusinat turpeita,
sinä silmissäin,
tuu
kiiruun vilkkaan.

vanhus...

Kätesi, elämän työn kokeneet, kasvosi nähneet,
kumara ryhtisi raatanut
ylitse
huomisen.
Kaunis vanhus,
sinulle sieluni
sykkii,
pystyisinpä
perässäsi kulkemaan,
ahkeruuttasi
huomentamaan.

papin rouva...

Papin rouva,
eläväinen, silmätkin
kuolleen huutoiset.
Olemme kaksistaan,
isäpappi
helvetisti saarnaa,
me hyväilemme
elämäämme.

sukupuolitauti...

Sukupuolitauti,
vehkeet kylmästi pesemättä,
kiimahuuto
kiihkeä,
nautinnoit maan
kutisivimmat.
Panohalut
kuppatautisemmat,
elämän juhlinnan.
Mikset värkkiäs pesase,
mikset
huuhtele käyttösi
jälkeen,
suutelen ahavoituneita
huulipieliäsi,
puutostautinen.

mitä vittua...

Hyvästelin sinut ystäväin,
menit matkalle iäisyyteen,
sinne perässäsi kulkenen,
kunhan
aikani natsaa.
Kannan krematorin laskua, sinun tekosia,
olet arkussain.
En alennusta saanut,
ei ollunna
bonuskorttia.
Maksoit kolmekymppiä,
tuhkaa, jumatsuikka hymysi on tuhkana,
ystävyytemme,
mitä vittua elämä meinaa.
En itke,
kusasen puiston puskaan,
sytytän sätkän,
otan keppanan povarista,
kuten tekisin,
jos eläisit.

piru...

Piru viikkasi lakanoita,
niitä sinun pantavia,
sileiksi kaulitsi,
tuoksutkin unen taikoja.
Olet pyhäkoulun ykkös mimmi,
ukonretale,
mutta hevi
piru, kaulitsee
lakanas....

kätesi...

Kätesi, lämmin sydämmesi verisuonisto,
katseesi sumeana,
kiirehtinyt
huit
helvettiin.
Sinä armaani,
asuntomme ryypännyt pulimummo,
oon siun ikiomasi,
keppana,
tsups.

ahkerat...

Ahkerat,
nälkäiset mieluusti
elonleipää tienaavat.
Euro,
parahin konsultti
työnhaussa,
tekemisessä
nälkämaan.

suojelupoliisi...

Suojelupoliisi, valtion
omaurkkija,
käpytikan tavoin
puhelintolppaani nakuttaa,
tuhannesti
koputtaa.
Poliisi, virkavaateeton,
hiippailija
eteisten,
poliisi,
puolisosi.
Syön jäätelötötterön,
kaurismäkiseen tapaan,
sen Akin, joskun
Brasiliankin.

kotiseinät...

Ilta,
ruuhkapäivän
herkkuhetki.
Aikaa, itselle,
läheisille,
puhelinkin
lakannut,
elämä on kotiseinien.

ikävät vanhemmat...

Toiset vanhemmat,
toiset aikuisemmat.
lapset,
elämän aarteet,
kummallekkin suodaan,
mut mihin
vanhemmus
joutuikaan,
paariin, jonne lapsilla
porttikielto,
vanhemmuudella
putkan pahnoilla
tunnelmaa
kasvatetaan.
Lapsi,
tämän kaiken kokija,
näkijä,
hällä elämä elettävänään.

unimaillemme...

Ilta,
ihanin yöpuun jälkeen.
Olen pehkuissani unet maittavimmat
uinunut,
olen
nukkunut
elämäni
iltojakin,
aamuset herättävät,
päivät valvottavat.
Niskani painavat,
päiväni kuorma,
katson sinisilmiäsi,
jaksan kuormani kantaa,
unimaillemme
keveneville.

kuvastaa...

Katselet itseäsi,
olet yksin,
jätetty,
etkä haluakkaan enempää.
Katselet sielusi peilin kautta,
muistelet kulkujasi,
elät
taivaan sallimat
aikasi.
Et tohdi elämää syyttää,
itseäsi enemmän.
  Tiedätkö,
 sinua rakastavat kaikki,
jos vain annat
maahdollisuuden,
kerro se sielusi peilille,
se kuvastaa.

Kongon tasavalta, Suomen lehtometsä....

Eivät kaikki ulkomaalaiset,
kotomaahamme kotiutuneet
ole
rikollisia,
narkkareita, raiskaajia, homon peräreikiä.
Eivät kaikki aidot kotomaisetkaan, vaikka
vankilat pullollaan,
ehtoolaisina
suuresti enemmän.
Ihminen on tekojensa
näköinen,
ihminen itkee ja nauraa
samoilla tyyleillä,
sielu kaikilla
ihmisen,
ihonväri
synnyinseudun
peruja,
mulla lehtosilmät, sinivihreät,
kaverini piki-silmä,
Kangon tasangoilta.

isänmaa...

Suomi isänmaa,
monessa polvessa,
monta ensimmäisessäkin.
Tumma Afrikkalainen
ihminen hulluna heiluu,
suomi-verkkareissaan
fiilistää,
hän isänmaan poikia,
hän kotouttanut itsensä härmän jätkäksi,
suon, kuokan ja
puskajussin.

iltalenkki...

Iltalenkkini on tummuva ilta,
tähtitaivas,
tumman puhuvana, kuutamokin
hymyilee,
päästi auringon yö-puulleen.
luonto kylelleen itsensä
vaivuttaa,
puitten käpylatvat mulle kivasti
virnistää,
ne tietävät pihkasen niskani,
kävyn eilen niskoilleni
nakkasivat,
oravaa, tuuhea häntäistä
homma nauratti.
Rapsakkaasti kenkäni
kulettavat iltakelissä,
lumisessa pakkassäässä.,
jossa Otavakin
tähtisumussaan
kulkujani tähdittää.

onnen itkuiset...

Kissani kuljetti vellikupilleen haavoittuneen
hiiren,
metsähiiren.
siinä yhdessä kermaa lipittivät,
mirrini lupasi kostaa
kulkukissalle sen tekoset,
oli melkein vääntänyt
hiireltä niskat henksveks.
Mirrini ja metsähiiri ovat samanikäisiä,
syntyivätkin
samaan aikaan,
nuoruutensa
leikkivät
kahdestaan.
Mirrini nuoli hiiren haavat,
hiiri katsoi ystäväänsä
itkuisin silmin,
onnen itkuisien.

villasukka...

Villasukka, jalkojeni mukavuus,
mummoni kutomat,
varpaani leikkisästi
hippasilla,
jalkani tuntevat lämmön,
 mummon käsien taidokkaat, lampaan
villan pehmoiset,
elämän ihanuuden kehoni
hymyttää.
Talvella vain käyttöoikeus,
haluaisin kesähelteilläkin
ihanuuksilla suvessa tanssia.,

ihmiskateellinen...

Ihmiskateellisen ilme,
ilmeettömänä
seuruettaan mittaa,
päästä varpaisiin,
sivusuunnatkin.
Ihminen, kateellisen
oloinen katseesi,
kylläseksi
sinut ahtaa, katseesi
kernaasti vikoja vahtii.
Sinä elät kateuksien kautta,
politiikkona toisten
epäonnet pilkit,
niitä toreilla esitellen
kaupaat, kuten kalakauppias
kalojaan.
Kalakauppias tosin vilpittömästi
ostajan makuja
herkuttaa.
Kateellinen vahtaaja,
mee nukkuu
sukkaas....

raikkaat ilmat.

Raikas ilma,
pohjoistuulen tuivertama,
nuotiotuli pystysavuttaa,
nokikahvit luonnon helmassa,
kallion kielekkeen suojassa.
Edessäni Päijänne hohtavassa
puvussaan,
aurinko hohtaa lumipinnasta,
sinitaivas sinisissään.
Luonnon vienot äänet,
luonnon kauneus vierelläin,
tunnelma  elämää
parhaimillaan.
Juon kahvini,
pakkaan reppuni,
sammutan nuotion,
teen tykötarpeet seuraavalle
nokikahveitten nauttijalle.
Täällä ei sanat merkitse,
täällä luonto
tunteita keinuttaa,
mieltä
tuudittaa.

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

belargonia...

elämä on huomen, herääminen,
illan jälkeen
ihanin,
katumusten kaipaus,
hymyhuulten
mutrusuita.
mummoni kukka,
belargonia,
se tuntee minun
elintavat,
kukoistaa
kukassaan.

tänään...

tänään olet lähempänä,
kun
eilen,
jolloin olit vaimoni.
tänään tiedän miksi olen pieni, onneton
osaamaton.
tänään olen mielissäin, että
osaat
elämäsi
elää.

unirauha...

Ilta istuaaltaan ikkunastani näyttäytyy.
Aamusta saakka
päivääni kerännyt,
nyt
paikkailen päiväni
tekosia.
Hyvin mielin iltaani katselen,
tein hommat sovitut,
askartelin
mielihyvin eloni
hetkiä,
siunaan itseni hyvin mielin.
En osaa maaten mennä, jos mieleni painaa,
siksi akkunastani
päivääni katson,
unirauhaa
hyvittelen.

pohjantähti....

Pohjantähti,
pääni yläpuolella, unelmieni katseessa, elämäni tähtisateessa,'
Nyystölän kylässä,
hämeen päijänteessä,
elämän syntykeinussa.
Saman tähden näin
etelässäkin,
Afrikan kolkassa,
minua rakas seurasi, minä
suudelmat
lentokielellä
suutelin.

happiletku...

Missä ongelma,
siel vel venäläinen
hämmentää,
sotaisesti hikoilee,
fasisteja ulkoiluttaa.
Mielipuolisesti Lenin
hautaansa vartioi,
Troski hioo myrkkynuoltaan,
Stalin
happiletkussa,
emännän.
Berestroikka,
sitähän vanja ei kestänyt, vaan nevan
rannoille itsensä uinuttaa,
muuta maailmaa
valloittaa.

matikka...

Matikka, tuo limanuljaska,
pystypilkkini
narrattavana,
keittoni maustajana, yhä piilossa
nyhjöttää,
olen Nyystölän lahden
kalajäillä,
reijällä nytkyttämässä.
Pakkasviima puhuttelee, kevätaurinko hyväilee,
mieleni
kevään leskenä,
rakkauteni
matikkaan.

onnen kotomaa...

Laulun sanat kulkevat ohitseni,
sävel
mieltäni keinuttaa,
olen talvisessa olossain,
kevään kynnyksellä,
suven kotipuolessa,
Nyystölän mutkassa,
Päijänteen helmen
kainalossa,
onnen kotopaikassa,
mielenrauhan
syntymäsijoilla.
Hyräilen onneani, sen näetkin,
tunnetkin,
olemme
onnen
kotomaassa.

mustalaiset...

Mustalaiset varastelevat mielellään,
lappilaiset halukkaasti ryyppäävät
ilon revontuliin.
Arabit aavikoillaan hiekkaa syleksivät,
Juutalaiset kultamunissaan Jerusalmia
nuolevat.
Vatikaani panee poikalasta,
imee
kikkelin toista palliakin.
Voi vittu mikä elämä,
mikä saatanan hullujen keskittymä
tämä tellus lieneekään.
Ainoat selväpäiset on pontikankeittäjät
Iloisesta Itä-Suomesta,
oikiasta ihmisten koto pitäjästä,
kuutostien molemmin puolin,
ryssän rajaa hipoen,
buki, buki...

ARABI....

Ratsastelet mielikuvioisella
otsallasi,
tunnet sormiesi nykivän liikkeen,
olet siittiön sikiö,
oikea onnetar,
elämän kultakukka,
rakovalkea,
horoperse.
Hirvipeijaiset juhannushäissässi,
kekkonenkin heräsi,
hoiti velvollisuutensa,
jatkoi sittemmin
pitää vaellustaan
isänmaan multamaassa, hietalahden savimaassa.
Apelsiinit on  halpoja, juutalaiset peloissaan myyvät,
arabit kusevat allahin muistolle,
mekkakin
saamelaisten omistama.

kuleksit...

Kuleksit elämässäis
ilman omia
juttujas,
sinä seuraat mainostauluja,
kuljet muodin merkkaamia
liikennevaloja,
olet eksynyt itsestäsi,
huuda itsesi itsellesi,
tule viereeni,
ojan penkalle,
minäkin hyppäsin hullujen
kärryistä,
nyt kiittelen ohimennyttä elämääni,
ristin käteni, että
sinäkin.

neutraali....

Olet sukupuolinen neutraali,
akka vallaton,
ukko hulvaton,
muksut
tipotiessään,
vouti kulkee
jälissäis.
Aamuaurinko myhäilee,
pilvetön
aamu alkajaiseksi,
mut
ilta odottaa
pilviverhojaan.

hyvästi...

Hymyilen, vaikken naurakkaan,
itken tahi nauran,
sinä silmissäin,
kuljet mukanain, olet
sisimmässäin.
Rakkaudeksi kietoudutaan,
sanoista
elämä
juurettuu,
kiihotusvaiheen jälkeen
hyvästi heitetään.
Mut
ero viimeinen ei ole
itku silmien,
tunteitten tunne
iltaisin naurattaa,
itkussa
suin.

bussikuski...

Olen bussikuski ruukaisten aamujen,
ilta hämärien,
öitten
juhlijoitten.
Sattumalta alalle osasin,
onnekkaasti
olen elämääni kaistoittanut,
mutten
omista taidoistani taikonut, vaan kanssakulkijan,
sillä liikenne on ennakoimista,
enemmän
toisten huomioon ottamista,
sitten vasta
kulkulupa
minun,
siksi hymysuin
etuoikeudet.

suviyöt...

Iloisen elämän leskivainaa,
mutrusuu,
pyllyköitynyt
vanhapiika,
ilosorttinen, hieman hullunlailla
hyvätavaton,
minun morsiameni
Päijänteen erakkosaaren
poukaman.
Siellä nokikahveet
maukkaimmat, kalasaaliit
runsaimmat,
mieleni suviöissä.
Ilta heijastuu tunteittemme
aallokosta,
ilta leskirouvan kera
unelmoituu,
nuotiomme hellästi väreilee. kipinät
iltaan painautuu,
olemme Päijänteen
syvimmässä.

hiirenkorvat...

Kevät,
pilven raottuessa,
auringon hymyillessä,
olen elämäni aamussa.
Rakastan ilmaa kevään, raikasta
uuden kesän kynnyksellä,
laulan lintusten lailla,
nautin luonnon
luomasta.
Hohtavat hanget pakkasöitten,
hankikanto minutkin
kinosten ylitse vierittää,
jaloillain,
pystypäin pajunkissojen
tanssittaessa.
Elämä alkaa keväällä,
kaikki kaunis kukkii
tunteissain,
kevään hiirenkorvillain.

mietin...

Mietin, kuljen,
huomisestani otteen tuntumaa
hapuilen,
mieleni laineilla elävän maaston
vierailee,
suo mättäiden vuolukivien.
Katselen itseäni,
peilittömänä
kahtelen.
Olen iso mies,
olen pienin muurahainen
luontopoluillani,
olen
lounais tuulten puhaltama
helluntai.

aika....

Aika, arpeuttaa haavat, mutteivat
pysty tunteitten
syvyyteen.
Aika,
tyynenmeren
huokaus,
pohjolan ihmisen
takatalvi,
haavat
sielun syvyyksissä.

laskiaisrieha...

Ystävänpäiväinen
laskiaisrieha,
pulkittaa yhäkin, yksinäisyyttä
alamäettää,
yhä koputuksia vailla.
Ystävä,
yksikin,
tulisitko,
koputtaisit, avaisin sinulle itseni,
ensin
ulko oveni.

 

siijooja...

Monen monta ilmettä,
ihmisten jalanjäljissä,
käsien kohdatessa,
siivojana tavaratalon.
Minua kaikki kiertää,
villakoiratkin,
johtajat enemmänkin.
olen ylpeä työstäni,
osaan hommani,
kalpenen epäsiisteydestä,
siksi
sukkasillain parketilla
moppaan.

ydinvoimaa...

Autiot kadut,
pois huominen mennyt,
minä
jäljellä,
elämäni viimeisenä.
Katson kerrostaloja,
autioita avaria,
ihmiset ydinvoimaan
kuolleet, taivaan tuuliin
huutaneet.
Ihmisen ikävä on ydinreaktorin
tuomaan energiaan,
lämmön valaisuun.
Nyt, minä elämän viimeinen,
siunaan
kaupungin,
olen viimeinen elollinen,
huomenna säteily minutkin
pois huuhtelee.

porvarin kommari...

Porvarit, kommunistisen pyhiinvaellusmatkan
edusmiehet,
tuhoavat kuntamme,
laittavat lihoiksi
kolhoosien vartaille.
Lukio alasajetaan,
joukkoliikenne lopetetaan,
Missä pyhä järki,
missä ihmisen
on enää hyvä olla?
Nämä kommarihurjat ahtaavat
ihmiset kerrostaloihin suuriin,
pois kotikylämme kulun päältä.
Onko meissä enää voimaa
vastustaa
kommunisteja, nyky porvareita,
onko mielemme
kolhoosien aroilla pinnoilla?
Ihmiset, sielumme on omamme,
sitä ei hurjin punaniska porvari
voitele huomennakaan.
Kuntamme lukio on meidän sivistyskehtomme,
sitä ei ahne
oppimalla
ymmärrä.

lukio...

Lukioitten lakkauttaminen,
tyhmyyden jälkitauti,
herrojen juustohöylä,
mielenvikainen.
Kommunistinen hulluus
hiipinyt
mieliin päättäjien,
suuruuden hulluus
vallan tavaton.
Suuruuden hulluus,
pienuuden
älys...

Padasjoen lukio...

Padasjoen lukion on saatava jatkaa,
lukio maan maineessa,
tiedon kehdossa,
taidon aapisessa.
Herrat korkeimmat,
lakkauttavat pienen kunnan kultajyväsen,
siihen ei kuntalaiset
tyytyä malta.
Lukio,
koululaitos,
kuntalaisen perustaito,
siitä sivistys maailman
lumos.
Perustuslaki,
se puolellamme, mutta
tyhmyyden uudistajat
sivistystä jahtaavat.

eduskunta...

Eduskunta,
koululaitoksen
tuhon oma.
Lukioitten niskat hengiltä
vääntää,
tiedon ja taidon
elämältä niittää.
Koululaitos, sivistyksen
kehto,, siinä on herrat eduskunnankin
viisastuneet, mutteivat
läksyjään kunnolla tehneet.
Suomi on koululaitoksen kultamaa,
siitä hymykasvot
ihmisten.
Miksi säästöjen nimissä
tietoa lakkautetaan, miksi
sivistys
ei päättäjien paksuun kalloon
imeydy?

lauantai 14. helmikuuta 2015

keväthanki...

Keväthanki,
se minut ulos kiskoo,
talven harmaus ilonvaloon
kääntyi, kevään kirkkaan
käskynkkään.
Hanki kantaa,
pakkasherra hoiti pinnan hohtavan,
aurinkoa kohden hiihtelen,
itäistä taivaanrantaa
ihastelen.
Päijänteen helmi,
Tehin selkä hohtavan vaaleana
loistaa, silmät eivät tahdo kestää kirkkautta,
luonnon kirkkautta, jota pohjoistuuli
tyynesti tuulettaa.
Pysähdyn, annan kevätauringon hyräillä
kasvoillani,
annan tuulen silitellä mieltäni,
 olen
onnellinen.

luottamus...

Luottamus ansaitaan,
sanoilla lausutaan,
teoilla osoitetaan.
Luottamus kaiken olennaisen
perusta,
luottamus on talon perusta,
hyvällä rossipohjalla.
Ei ole parempaa tunnetta, kun
voi
omissa sekasotkuissaan
toiseen luottaa,
vaikka itse olisi elämänsä
kadottanut, on yksi,
johon
tarrautua,
luottamukseen, jota
ystävä kantaa.

Tä'nään On Päiväni....

Televisio työntää
ulkomaailmaa sisätiloihin,
ihan ulkovalloista saakka.
Ikkunastani näen koto pihan,
oman ulkomaailmani,
omenapuun,
lintulaulan, talitintit ja iloiset oravan poijat, jotka
mäntyä kiertävät,
hippasilla.
Pakkasta hankikannon verran,
kylän yhteinen kissa oikasee
pellon halki,
lurautan sille kermat kuppiin.
Tänään On Päiväni,
siitä
lähdetään.

luottamus...

Elämän mittainen rakkaus,
arkisten toimien
kasaantuminen.
Rakkaus on luottamusta,
sitä aidointa,
vilpintöintä.
Rakkaus kestää kompuroinnit,
muttei pettämiset,
rakkaus on
luottamusta.

aika...

Aika, arkinen, juhlistain
koottu, ihan, kuin
jokapäiväinen elämä.
Aika, jokapäiväinen, pyhäpäivistäkin
kokoonnuttu.
Elämä, ihmisten, läheisten,
emännän ja lapsukaisten ja heidän pienokaisten,
sitä minä elän,
mieluusti.

ihminen...

Ihminen, syrjään heitetty,
mukavasta porukasta
ulospotkittu.
Syrjäytetty,
elämän tuska,
ystävät.
Ihmisen yksinäisyys,
yhteisön
ymmärtämättömyys,
elämä on
riitaisaa
sinuttelua,
miksi jätit
kanssakulkijasi
yksinäiseksi,
siksikö, että itse
seuraa kaipaat?

pääsiäinen...

Kevät, ihana uusi ilme,
pajukissojen,
keltasen vihreetä
virpojaista,
noitaeukkojen koputusta.
Suklaamunien
mussutteluja.
Kevät,katse räystäitten yli,
katse tulevaan,
suveen
sulavaan.

ystävä...

Sinä,
olet ystävä,
sinä,
joka et itseäsi tyrkytä,
vaan aina läsnä,
sinä luotettu
kanssakulkija,
pyyteetön kaverini,
ilman sen suurempia
tunteenpurkauksia.
Ystävä,
hiljainen
tunteitteni kovaääninen,
tänään on päiväsi,
tunnen sen,
senhän tiedätkin.

venäjä...

Venäjä,
petoksen mestari,
maa, jossa totuuskin
itsensä
kalpeuttaa.
Kieronlainen politiikka,
naapureitten häpäisy
heille luonnollista.
Sotavoimat, joihin kansa luottaa
on tehokas tappokone,
mutta niillä ei sydämmiä voiteta,
ei mantereita omisteta.
Sielu,
varastettu,
tunteista vapautettu.

kevät..

Räystäät vettä tiputtavat,
kevään
korvilla eletään.
Talitiaiset titityyt ilmoille saattavat,
varpushaukka leiritulien
loisteessa elämäänsä
tarkkailee.
Talonisäntä roskia polttaa,
kevät siivousta,
emäntä sisätiloissa matot ulos
tuulettaa.
Kevät,
heräämistä,
luonnonkiertokulun
luontopolut tuntevat,
ihmisetkin ajassaan.

erakko...

Erakko,
ihmisten karttaja,
omillaan elävä,
salaperäisen vieraanvarainen.
Hällä ei huolet ystäville
ikävysty,
hältä ilonhetket ei kauaksi
kantaudu.
Erakko,
omillaan elävä,
ystävyys
luonnonluomaa,
luonto,
hänen ystävänsä,
valittamaton.

sanaton hyvämieli...

Ilo, sanaton hyvämieli,
surun toispuolinen
osallinen.
Ihminen,
eläin tahi
puun lehtikin,
ilosta väreilee,
surusta suut suppuun saattelee,
lehtensä kadottaa,
nupuilleen outattaa.
Ilo, hetkellinen mielen ylösnouseminen,
muuten tasasen tylsästi,
elämä on juuston syömistä,
kuumia voileipiä.

kauppareissu...

Kauppareissu,
viikonlopun eväskori.
Tuttuja  monenmonta, naapureita ihaninta,
juttuhetket
jutusteltiin.
Yksi uteli, toinen ihmetteli, kolmas ohi ostoskärryään
kuljetti.
Tunsin., että olen olemassa,
kotomökkini
hyväilyssä.
Kauppareissu,
elintarvike ja hyvä mieli,
kanssaeläjän
huomen,
hyvänpäivän tulevaisuus.
Bonustakin elon varrelle.

perjantai 13. helmikuuta 2015

piha....

Lumihanki,
on siis talvi,
kesällä nokkospuska,
kissanpennut ja
bikinit.
Sama piha,
eri kuosissa,
suvi-yöt
ihanimmat,
sivakoiden punaposket
pottunenäset.
Talitintit välittävät kevään viestiä,
laulavat minut
unelmiini,
suviöitten ihanuuksiin.

yskittää...

Yskittää, kurkussa on outoja vieraita,
nuhaseksi tekeviä,
silmät vettä valuen niitä
sietänen.
Popsin buranaa,
vieraitten häätämiseksi
nielustain.
Otsanahka hikeä lykkää,
siksi kovin vierailijat
kylässä jyllää.
Saunan lämpöiseksi nahkani lämmittyy,
polvet sulhasmiehen tavoin harottaa,
mieli
alamaissa
sukeltelee.
Nuhanenä, kurkkutauti, kupan
kiertokoululainen,
minua aivastuttaa,
minut on vallattu.

harmaapäätikka....

Näin unta,
muistan selvästi.
Ratsastelin mirrini kanssa
hirvenselässä,
kuljimme Tarusjärjen aarniometsät pitkin ja poikin.
Suot ja hetteiköt
metsän monisarvinen
kuletti tasasen joustavasti.
Mirrini istui olkapäilläni,
näin meillä oli pimeän näkökykyäkin,
minä pitelin olutlaatikkoa sylissäni,
litkuttelin olusta
pitkin suomättäiden.
Hirvi,
minä ja mirri,
Tarusjärven
takamailla,
harmaatikan kotipaikoilla.

lätäkkö...

Aamu,
päivän alkunen,
hyvän tuulen
puhelija, katseitten
aamuvirkkunen,
kisanpoikasten tavoin,
iloa käpälät taputtaa.
Aamu,
päivänselän
rantakaislikko,
varpaitten ilolammikko,
hyvän päivän
lätäkkö.

isätön isä...

Isätön isä,
tuuditat lastasi,
tuuditat
itseäsi,
kaipaat ja
halaat,
unessasi rukoilet,
lastasi suojelet,
kaiken tämän teet
sielusi tunteella,
isätön, kun
itsekkin.

hymyilen...

Hymyilet,
hyväntuulisen
pahasuopaisesti,
hymyilet elämän edestä,
pois kulkeneesta,
huomisesi on
variksen vieruskaverina,
lyhtytolpan nokassa.
  Elähän nyt frendi
oksentele eilisiä,
nautit herran evästä,
kättelit kaikki kylän
varikset,
istuitte lyhtypylväiden nokassa
tupakilla,
vaikket poltakkaan,
tavallisesti.
Sait lotossa kaikki rahat,
variksien kanssa iloa
lauloitte,
hymyillen lauloitte.

haavoitettu mieli...

Haavoitettu mieli,
mieli itkun sietää,
tunteet tukahdetut,
elämän syvyys
lentohiekassa.
Haavoitettu sielu,
hymyillen katsoo,
itkien tuntee,
haavoittajan
kuva raamitettu,
ikävälle seinälle,
taivaanrannan takaiselle.

sivistyslautakunta....

Sivistyslautakunta,
kunnan tärkein lautakunta.

Sivistys on kouluruokailua,
opetuslaskennon sallimista, joka sorkalle,
niin vaivaiselle, kun
ylikypsyneillekkin.
Koululaitos, katse tulevaisuuteen,
avarakatseinen
tasavertaisuus,
demokratian suursaavutus.
Sivistyslautakunta,
pöllönpäistä taivuteltu,
elämänhaluista karkoitettu,
kunnan tärkein elin,


istumatyö...

Elämä on istumatyötä,
jaloillaan seisoskelu maistuu
vapaa-ajalta
Varpaankynnet on varpaitten päälysteinä,
ne ei tykkää pöydänkulmisa, joihin jalkojen taluttaja
tämän tästä ne kolauttaa.
Mustuvat kynnet,
kylet kippeinä,
kirosanat
het valmiina.
Varpaat, nauravat nakit,
hymyhuulet,
elon
mukavimmat,
villasukkien lämpöisessä
suojasäissä talven tulipalo pakkasilla.

sinä minä...

Minä en olisi
ilman sinua,
en alkuunkaan.
minäsinä olemme
huominen, tänäänkin.
Yksityisyys on huostassamme,
kaveruutemme
tunteissamme,
olemme
yhteisiä iltalenkillämme,
yksinäisinäkin.

sinä...

En ilkeä taho,
en
hymystäkään laho,
sinä olet
tähtisateeni.
Kielomeren nuppu kaunein,
kukitat
elonrantani
iltaruskoon,
jossa
hymysi
sydämmeni
rannoillesi kukkii.
Yhteisessä ruukussa
elon akkunalla
kukimme,
hymyssä suin.

pietari...

Pietari,
venäjän suuri huuli,
tekosiaan itkee,
Putin sieluaan suojelee,
Pietari odottaa.
Mihin joutaa venäläisen ihmisen sielu,
missä
kaunis
venäläinen ihminen,
tiedän, että kotonaan, muttei
uskalla ulos
poiketa.

kännykkä soi....

Kännykkä soi,
sulosäveliä
viestittää,
nettiyhteyskin taivaanrantaa
kuuluttaa.
yksinäinen,
ethän suinkaan,
näppäile numero, tahi pikavalinnalla,
siinäpä
ystävät rennot
eilisen tuttavat, tämänpäivän ystävät
puhelin,
lähempänä, kun
jalkapatikassa
talsiminen.

elokielon nuppu...

Elämän ihanuus on sen
eläminen,
tuoksujen tunteminen,
aistien herkimpien
elokielon nuppujen,
sen arkinen huominen.
Jokainen hetki on
elämisen jaloaikaa,
lahja .
Elämä,
tuulennopeasti
pois pyyhkäisee,
elämän kielot
kukkivat,
olet onnekas,
elät.

torstai 12. helmikuuta 2015

kuulas aamu...

Kuulas pakkasaamu,
taivaanranta huomentaa,
komiasti itseään
näytättää.
Kevättä ilmassa,
sen tuoksu pajunkissoilta
näyttää,
sireenien silmut justiinsa
lehteen itsensä pukkaa.
Vesilätäkkö, nyt jääpinnalla,
kuvastaa kasvoni,
joita ei sivukuvasta omiksi
uskoisi.
Jalkani tahtoi jäälle
astua,
ihanasti ritisi,
kuvanikin
hymyili.

haavoittunut ihminen...

Haavoittunut ihminen,
pois kuljettu,
yhteiskunnan kelvoton,
yleneläjä,
sinun ja minun
eilinen ja huominen,
olemme elämämme
haaksirikkoisia.
Yksin päivää on vaikea avata,
yhdessä
taivaanrantakin ruskottaa,
ystäväni,
ole minä.

reissumies...

Reissumiehen paratiisi,
kotisauna,
kiireetön
illanjuoksu.
Maailma tunteita täynnä,
ohimeneviä,
kotimökini
kaikki
sisällään,
minunkin.
Reissuni jäisivät tekemättä,
ellen kotomökin
hyväksyntää nauttis,
kotonani elää elämäni,
leivän tilinauha
reissussa maantien.

kotoni...

Kotoni,
miun hyvä omani,
sänkyni
omani, muut verhot
sulkee.
Kotioveni,
kaikki sisälläni,
omanani.
Ulkopuoliset
hyvin mielin sisääni,
omaan kotooni.
Kotosalla olen omillain,
muualla
toisinlain.
Kotoni,
turvani viimatuulilta,
elämän
myrskyiltä...

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

polkupyörä...

Polkupyörällä edetään,
polkemalla eteenpäin,
alamäet vapaalla,
huilin
vuoksi.
Tarakalla voipi olla taakka
melkoinenkin,
itse puikoissa oleva
satulassaan.
Ohjaukset tankosta
välittyy,
liialliset viännöt ojan
pohjiin
kulettaa..
Pysähtyminen onnistuu taaksepäin
polkemalla,
takapyörä jumittuu,
justiinsa.
Polkupyöräily on
älyn huuhtelua
kesäsäässä,


kevätaurinko....

Kevät,
kaiken uuden,
entisen uudistaa,
mielikin talven
taakseen jätättää.
Kevätaurinko,
luonnon kättäpäivää
tervehdys,
sen lämpö ja valon kirkkaus
luonnon luomaa
ujostuttaa.
Kasvot imevät
lämmönsäteet,
pieni puna poskipäihin
kuvastuu.
Silmut lehtipuiden,
ulos hetkessä lehdittyy,
kevät taikaa, luonnon
suomaa.
Lehmät navetoissaan,
tuntevat elämänkevään,
siksi hetkenpäästä laitumille
kesäisille mansikit halajaa.

mis ryssä, siel ongelma...

Tuttu sotaveteraani
tokaisi usein.
mis ryssä siel ongelma.
Vuosikymmenet vaihtuneet,
mut
lause elinvoimainen.
En ymmärtää saata,
miksi
naapuri riitaisalta
ylen vaikuttaa,
miksei hymysuin,
rinnakkain?
Maa, jolla on kaikkea,
mut
jolla ei ole
tähtiäkään taivaalla,
aurinkokin itkee
riitaisaa valtakuntaa.

lakko...

Ilta aamua
ramasevampi,
aamulla unen rippeet,
illalla
koko taakallinen.
Päivän seilasin,
pää kolmantena jalkana,
ihan pakko,
muuten ois tullu
lakko.
Nyt ilta silittää mieltäni,
tovin tyynyttelen itseäni
päivääni,
sitten unimaille
makoisille.

kiertelin...

Kiertelin maat ja mannut,
kokeilin monenmonta
kulunkulkukuvaa,
mutten  paikkaani asetunut.
Minulla mieli kaipuuta
johonkin johdatti,
etsin, huokasin ja kiireemmin
huokasin,
mutten tuntojain saanut
aloillein.
  Viimein,
kesken porkkanan syönnin muistin,
ukkini, hän minun pappani,
hevosenkesyttäjä,
karhun painikaverini, muistin hänen sanonnan.
  Kulje aina itsesi läpi,
ennenkuin pikateille kiirehit.
Olin unohtanut,
en ole itseni läpi
kulkenut.

takuut..

älä hylkää sinulle lahjoitettuja ~henkilökohtaisija sillä niissä on pitempiaikaiset takuut, kuin juuri ostetuissa