sunnuntai 15. helmikuuta 2015

matikka...

Matikka, tuo limanuljaska,
pystypilkkini
narrattavana,
keittoni maustajana, yhä piilossa
nyhjöttää,
olen Nyystölän lahden
kalajäillä,
reijällä nytkyttämässä.
Pakkasviima puhuttelee, kevätaurinko hyväilee,
mieleni
kevään leskenä,
rakkauteni
matikkaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

muoviset lehtipuut,,,

  elämä on peräisin luonnosta ihminenkin,siksi muoviset pensaat kukkaset kauppakeskuksessa  masentavat