keskiviikko 25. helmikuuta 2015

keskiyö...

Keskiyö,vanhan päivän puolella
kuitenkin.
Puolikuu loistaa
tunteitaan,
pilvet välillä
häivyttää,
mut yhä vain tunteet
keskiyön.
Hiljaisuus,
luonnon helmassa,
kuulen vaimean tuulen,
aistin
lumen hengityksen,
kuun loistekin lempeästi kuiskaa ,
pimeys
tunteitani kajottaa,
ihastelen hiljaisuutta,
tunne on satujenlaaksosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

huomisen valhe,,

katsele elämää uteliain silmin, niitäkin joita olet enemmän tansittaen tavannut, sillä elämä on vaiderikasta aikaa hetkiä ja pidempiä, siksi...