perjantai 20. helmikuuta 2015

hymyilisin....

saanhan sinulle hymyillä,
hymyilisin, koska olet sen
luontoinen, elämäni
mukavainen, et surun häivää luokseni
kerrytä,
ain kaiken hymyn kaaressa
elämöit.
  surun hetketkin kohtaloitais,
mut hymysi
taluttaa ne ulkoeteiseen,
pois päivästäs.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

huomisen valhe,,

katsele elämää uteliain silmin, niitäkin joita olet enemmän tansittaen tavannut, sillä elämä on vaiderikasta aikaa hetkiä ja pidempiä, siksi...