perjantai 20. helmikuuta 2015

hymyilisin....

saanhan sinulle hymyillä,
hymyilisin, koska olet sen
luontoinen, elämäni
mukavainen, et surun häivää luokseni
kerrytä,
ain kaiken hymyn kaaressa
elämöit.
  surun hetketkin kohtaloitais,
mut hymysi
taluttaa ne ulkoeteiseen,
pois päivästäs.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

hyvät hetket,,,

hyvät hetket syntyvät hetkistä joita tehdään korjaillaan, ajankuvaan sovitetaan ja etenkin niistä joissa jokainen luopuu jostakin toistensa ...