Haavat, syvemmät lemmen
lumpeenkukkien viiltämät,
pienemmät,
naarmuja elon kaislikoista.
Sydämmeni huudattaa,
haavat arpeutuvat,
mutta vuotavat,
tavan takaa mieltä
itkettää,
iltkua jota en valoisina päivinä
itke,
vain haavojani
peitellessäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti