ihmiseltä ihmiselle...

On ihan sama,
yksityinen tahi
monimuonittaja,
yhteiskunnallinen, kunhan ihmiselle
hyvän elämän
hymyttää.
Kirjastoautotkin
voisivat yksityisillä luvut
tavuillaan,
nytkin hyvin kelvosti
lainaten.
Ihminen kaiken takana,
ihminen edessäkin.
Miksi kalliita kommervenkkejä
elämä tahtoo,
miksi ei ihan yksinkertaisesti,
ihmiseltä ihmiselle.

talitiainen....

Talitiainen,
rasvapallon
kokoinen,
elämänsä
makuinen.
Hällä titityyt keväästä
säveltää,
ihraa elämäänsä
nokittaa.
Elämän talipallo,
kiitosta lintunen silmilleni visertää.
Sähkölangalla samankokoinen
lintu peloton,
varpushaukka
elämää katsoo,
hälläkin elon tarpeet.

lumi...

Lumi,
elämän eriste,
kauneuden puuteri.
Ulkoihmisen
mukavainen,
sivakoiden latuset
hymyä uurtaa,
muutkin ilot hymyä
laduttaa.
Kettu,
ovela veijari
Nyystölän, huomenta heiluttaa,
oomme kaverit,
toisillemme
hyvänpäiväiset.
Hällä otsassa
täplä valkoinen,
siitä reposeni tunnen.

hello!

Hello,
huuti tyttönen lämpimään maan,
vastasin kylmiltään,morjensta.
Olen ostoksilla
aamutuimaan,
iltaruuhkia välttelen,
silloin aletuotteet
loppuneet.
Hello, katsoo
suussa sulavasti,
hällä tyynenmeren silmät,
jalatkin
ravunpyytäjien.

porvari...

Porvari,
iloinen kommari,
liperaalinen
uskovainen.
Keskustan pöllikaupat
brysselin satamassa,
persut ropsia kuorivat.
Minä aateliton
ministeri jäpä,
ihan itseni nimittämä,
kulkukoiran lailla
piikatyttöjä
suutelen.

ressuni...

Ressuni häntää heiluttaa,
silmillään tapittaa,
on aamutuima,
aamutoimet ajoillaan.
Ressuni on Englannin hovista,
kulkukoirana
pystykorvaksi
minulle sylittyi.
Mukava kaveri,
luotettava
vipeltäjä eloni
kulkumailla.

aamukahvinen...

Huomenta,
aamukahvinen,
unimaitten
rantautuja.
Aamu,
huomenta, päivän
pikkuveli melkoinen,
touhua ja kolinaa
yön karatessa
unimailleen.
  Peilistä sipasen
itseni kuosiin
päivän selän,
töppöset jaloissa
päivääni riennän,
työn tekoon
ilopäivän.

kiel keskellä suuta...

Kiel keskellä suuta,
äänetönnä itseäni
esittelen,
vaivaloisesti
näyttelen.
Olen työnhaku reissussa.
Olen  jäykkänä,
sanani kieli hirtti,
olemukseni
patsastaa,
jäykkänä,
ujouden
siskonpoika.
Homman sain,
kiitos jäykkyyden
sanattoman.
Olen uusi haudankaivaja,
ehkäpä sinunkin.

taunopalojen....

Sunnuntai,
maanantain edellinen,
monesti levollinen
viikon viimeinen,
nyt kola päivä,
lumi on vuorannut
mökkini armaan,
kissani kulkureitit
kinoksilla lumivalkean.
Kun hikipäässä lunta lykkään,
otsakiharani
hiestä            hurmaantuu,
olen taunopalojen
punaposki.

kuhisee...

Elämä,
kuhisee tekemistä,
joskus ihan vaan
olemista,
taivaanrannan
maalaamista,
sinijärven
unelmointia.
Elämä on perunan syöntiä,
kastikkeen
tirisevän
makupaloja.
Elämä in
ei vaikeaa,
itekseen
kulkee
minä joskus out.

unimaat....

Ilta,
päivän peitto,
Hiljaisuus kutoo unelmat,
äänettömyys
puhuttelee mieltä,
sanoillaan hiljaisilla.
Ilta,
päivän
kestänyt,
päivän päivettynyt,
unimailleen
peitottuu.
Uni,kaukana
kaikesta,
lähempänä
sieluasi.

lähikauppa...

Lähikauppa,
missä lie,
hybermarket heinäpellon
valtas.
Minä vain maitolitraa tahtoisin, mut
hyberissä päivän litraani
haeskelen.
On isot meiningit,
on
maitolitrani piilosilla,
perimmäisessä
kaapissa.
Puolalainen lehmä on maidot purkittanut,
kyl lähikaupassa,
kotimainen ammu,
lähempänä lypsäis.

käyntikortit...

Aamusta alkaen,

aamukahvit,

venyttelyt

jäsenten,

nikamat asettuvat

kohdilleen,

kissakin hoitaa omansa..

Pihamaa lumesta puuteroitu,

eilisen jäljet peittyneet,

kinokset kasvaneet.

Supikoira jolkutellut tontilla,

sen pohjoisraja on saunan seinusta,

siihen se päivityksensä

kuittaa,

mirrini myöhemmin

toteaa,

lurauttamalla oman käyntikorttinsa.

vallesmanni...

Aavistin,
tunsin, ilmojen
hyytyvän,
suvijuhannus
kättelöö.
Istun toisten tollojen kera,
kokkoa töllöttämässä.
Kyl on hupi halpaa,
koppa keskikaljaa
ajanvietteeksi
suvijuhlan.
Aavistin, että koko on kasattu
risupuista,
vanhoista varastetuista veneistä,
nyt
vallesmannekin
rikoksen aavisti.
Mut hän huomenna eläköityy,
suolamuikuksi
purkittuu.

yleisurheilija...

Viiskahdeksankymmentä,
lentokorkeus,
aloitukseni,
olen kuuden metrin parempi,
olen seiväsmatkailija
korkeuksien.
Oon kuulan pukkaaja,
pikamatkojen taapertelija,
maratoonari
kuivahko.
Kertakaikkiaan,
jokapaikan suorittaja,
käkikellokin.

sakkaus.

Sakkaus,
lentovoiman
kuolio.
Lentelen alailmoissa,
pinnalla
perskannukan.
Sikisin, lisäännyin,
mukavasti maistuu
vehnänen,
kahvimössö.
Viheltelen, opin nuorena,
treenasin salassa
vieraitten korvien,
hymylevien
silmien.
Nyt sakkas.

katsastuskonttori...

On lähivalot,
kauaksi loistaa kaukolyhty,
parkit
paikallaan,
minä viiksestä
vilkuttelen, perävaloja
jarruttelen.
Katsastusmies viekkaan
tutkija.
Minä,
armon
anoja.

kylän pappi....

Kylän pappi,
uskonnoton
helmisimpukka.
Orava,
tuo pähkinäsaaren
taivaltaja tuntee
papin metkut.
Pyhäpäivinät saarnaa,
muut
ajat
virsiään visertää,
pyhiinvaeltaja,
helmisimpukka.
Mitäkö kerroin,
siksikö kyselet,
olet uskoton,
nytkin
mietit
toista kertaa.

ihmemaa...

Ihmemaa,
sulassa sovussa,
kitalaki ammollaan.
Maa,
isänmaa,
suoturpeesta nostettu,
isien selkänahasta
parsittu,
minun
ninjani.
Kansanedustaja minun oloinen,
itseni
jäsen,
turha heppu,
likka tahi
mielihullu.
Irvistelen vaalinumerolle,
Putin oksentaa
karjalan kannaksella,
Krimin ovisuulla.

pilkille...

Kaivelen menneitä,
en huomista
kasaan saata.
Syntisäkki hartioillani painaa,
kuljen kumarassa,
huominen helpottaa,
lähden
pilkille.

tätä nykyä...

Tänään,

kuten eilenkin,

katseeni

huomiseen kääntyy.

En taida

osata elämääni,

en tätä nykyä.

Siirrän

katseeni tuonnemmaksi,

sydänsuruja.

kokoni...

Elämä,
hiuskarvan
ohuinen,
elämän kokoinen.
Taivas, ylempänä,
kun maantieni,
elämäni pitkin teitä.
Suuruuteni tunnen ulkohuusissa,
kesäillan
huumassa,
saunan jäähyttelyissä.
Katson ylemmäksi,
ihan tähtitaivaisiin,
aistin,
kokonaan
kokoni.

arvokas...

Arvokas,
suoraryhtinen,
harmaapää,
ikä-ihminen maan ja kuoren välissä.
Hänen kivulias käveleminen
harkiten askeleet koettaa,
hän harkiten jäänpinnoilla
askeltaan sovittaa.
Hän on syntynyt
ennenaikojaan,
vielläkin
iltaruskoonsa
kaunistuu,
hän elämän tieto,
tunne ja viisas.
Vanhus, hento ja varovainen,
silmissäni
neitoperho,
kaunis .

lumihanki...

Lumihanki,
minun mielihyvä
siitä
uusiin mietteisiin
pulkittuu.
Lumi,
veden kylmempi
kinos, minun
elämäni
lumipallo,
iloista
ilmettä,
ulkoilmaa,
punaposkisen mukavaa.

liiteri...

Liiterini,
pilkkeitä täynnä,
pilkkettä, jotka saunani nautinnot
iholleni vastoo,
hellalleni loihtii lämmöt
ruokakattiloiden,
kammarin uuneihin
lämmön
suloisimman.
Liiteri, paikka jossa voin poistua
maailman tuulista,
liiterissä ajatukset
ajastuu,
pilkettä silmäkulmassa.

Putin...

Suomi on myyty, halvalla huutokaupattu,
perunamaani
ryssän kaalia kasvaa.
olin alkujaan norjalainen punapää,
hullu matikka,
mutta oon sittemmin kiiskeksi
piikittynyt,
oon Suomi-poika, vittuilen ylettömästi hurreille, enemmän
ryslandialle,
Putin on kiva kamu,
muttei
mun.

Siwa....lähikauppani....

Taivas katsoo sinisilmillään,
minä,
pieni
eloinen,
taivallan, vaikken kaikkea käsitä,
tykkään
komioista maisemoista,
taivaan sinisistä,
myrskysäistä,
aamujen sarastuksesta.
Käyn Siwassa,
lähikaupassa,
ikkunoista loistaa
neon valot,
kutsuvasti.

ihanaiset...

Kuljen ajassani,
kuljen kanssani,
elämäni ajassa.
Huomenna on makaroonipäivä,
laatikkoa kerrassaan,
tykkään
toisinaan.
Otan juomat,
janoon iloliemineen,
karpaloitten
ihanaisten.
Telkkari näyttää
uusintoja,
maksukanavat
ensilähetyksiä,
niistä enempi
näköni tykkää.

hiihtolenkit...

Hiihtolenkit,
latujen sivakoinnit,
luonnon luomat,
elämän makuiset.
Katselen kinosten yli,
jäniskin morjenstaa,
kettu keikura läkähtyy, jänö jallittaa,
minä sivakoin,
elämä on
parasta ikinä.

lumilinna...

Lumilinna,
nuoskasäällä pyöritelty,
komia on asumus
rakennusluvitta.
lumiukko päivystää
kuistillaan,
porkkananenä,
hiilisilmä
veitikkainen.
Istumme lasten kanssa
urakkamme harjakaisia,
oomme punaposkisen ylpeitä
urakastamme.

arvet...

Arvet,
haavoilla tulehtuneilla
peitetyt.
Katson huomista,
tänään on
harmaata,
elämäni
ei osaa itkeä,
nauran vain eiliselle,
jumalteni
rippikoululaisille.
Ikkunani näyttää ihmisiä,
joilla
mieli on
viemäristä valunut,
aamuaurinkoa he eivät
tunne,
iltaruskokin,
ajaton pää.

katselen...

katselen,
näen tunnen ja
aistikkaasti
nuuhkasen,
elämän aamu sarastaa,
olen ihmeen
keskellä.

tuli persuksissa

Tuli on persiin alla,
viikatemies huitoo hulluna pihamaallani.
Täytekakku syömättä,
sukat rikki,
elämä on huonohampaisten
häävalssi.
Vetäsen piimäryypyt,
pierettää myöhemmin, nyt
röyhtäsytää.
Kerään männynkäpyjä,
niistä on
kurrekin
tykännyt.

katselen...

Katselen,
näen tunnen ja
aistikkaasti
nuuhkasen,
elämän aamu sarastaa,
olen ihmeen
keskellä.
Taivaankansi ei ole kallistunutkaan,
kuten uneni
näytti,
varis, yksijalkainen
edelleenkin kissani selässä ratsastaa.
A, vot
minun on hyvä
päivään lähteä.

hellurei...

Hellurei, nyt on
kevyt olo,
rasita ei edes
eilispäivä,
joka yleensä kylässäni
viipyy, turhan pitkään.
Sanoin suorat sanat,
lähti suutuksissaan,
huuteli jälkeensä,ettei
ikinä palaa.
Hyvä niin, nyt uudempi vieras,
Tänään on viehkeä,
mutten sitäkään yötä pidempään.

pelipöytä....

Tähtitaivas,
yötaivaan pilvetön
satumaa.
Tähdet ,
elämän kaukana,
lähempänä mieltäni,
kun
juhannushäät.
Kuu laitimmaisena
otavan kanssa
korttia lätkii,
otava
seitsemättä kertaa
pelipöydän putsasi,
kuu suutuspäissään
puolikkaaksi ajoittui.

tammikuu....

Tammikuu vaihtaa kylkeään,
ensitalvena
tavataan.
Helmikuu,
auringon säteet jo heiluttaa,
mielikin kevät hangilla
laskettelee.
Päästin mirrin ulos,
itsellinen
viiksivallu,
kohta parikymppinen,
kiihkeä katseinen.
Tänään,
hymyilen, vaikkei pitäisi,
kokeilen vaihteeksi.
Elämässä kannattaa olomuotoja kokeilla,
kumisaappaatkin sadesäällä.
Norttini palaa vasemmassa suupielessä,
vanha tapa,en ole saanut
karkotetuksi.

bussikuski...

Bussikuski,
aamulla aikaisin,
iltamyöhään,
ihmisoloinen automaatti, hymy
huoleton, tavatessa
kaunis,
muuten pysäkkien vuoksi.
Kuski,
seitsemäätoista tonnia
ettenpäin lykkää,
tekniikalla moottoritehojen,
mut penkit viiskymmentä,
ovatkin
ihmismielen
hyvä mieli,
silmästä silmään,
tunteissa
vaihdelaatikon..

isis....

Facebook,
rollikellojen nyky
ämmä,
hienohelma
syystalvet.
Vakoilija maan äärien,
uskoton huora
rahan kilisevän.
Itsetunnottomien kohtauspaikka, narkomaanien
pistohetki,
elämän kyllästys.
Kasvokirja kasvoton,
juutalaisen arabin
orgasmi,
pitkä ja kuoleman
suudelma,jonka
isis tuottaa,
alihankintana.

kellipussit....

Iltalenkki, se tavanomainen,
koirani vetämänä,
illan tähtisateen
kuutamoittamoina,
Sanoja ei sanota,
tunteen
tasolla ressunikin
silmää lippaa,
hällä kemiat hallussa,
kellipussit täytenänsä.

ryssä...

Vieraan vallan takana,
tunteeni
kotiutuu,
näen hullun ryssän,
tunnen mahorkan
tuoksun,
ryssä,
vinosilmä kahtelee
puitten välistä,
elämän
jalkovälistä.
Venakko pakojaan itsestään vartoilee,
jenkkipurkkaa mätystää,
paskoo seisaaltaan,
on ihmiskunnan alkutekijä.
Hällä äitikin,
lapsetkin,
siksi käteni ristin.

polttarit...

Ojanpohjilla nukkuu mies,
yltäpäältä juovuksissa.
Hyvin korisee,
 katsojan hienohelma
lepattaa.
Mies,
kuten muutkin siat tykkää,
nenukka yrjössä
mieluisassa, eilisen
rapakaljoissa,
anna pusu rakas.
Huomenna meen teuraaksi,
vihittäväksi,
tänään surunauhan polttarit.

huorapappi....

Huorapappi uskoon tuli,
eduskuntaan kerkesi,
piru
vihoillaan,
jumala häpeää,
katson tunteita kevät laakson,
kielomerten taakse aatokseni
kietoutuu.

tyhmä...

Hitto oon tyhmä,
totesin,
mutten viisauttanikaan väistele,
ymmärsin itseni.
Puolukkapuuro,
hyvää,
melkein hullun tekemää.

Padasjoki....

Kuljen kohtaloni viitoittamaa
tietäni,
tahtoni
pitää kädestä,
mieleni seuraa.
Padasjoen Nyystölän kylän
elämä,
minun
vuoteeni,
itseni innoittaja,
satujeni
suvivalssi,
kohtaloni
sydämmein.
Kylä, Päijänteen rannalla,
rannalla, josta
kauneus kukkuu,
kielomerikin
kukkii,
elämän herkin.

vetelikö pressa käteensä?

Vetelikö presidentti käteensä,
kun rannanjärvi
pohti itsetuntojaan?
Isänmaan kunniaksi mällit roiskahti,
isänmaa
itenäiseksi
ilmaantui.
Kettu kuleskeli pellon pientareita,
paasikivet ja kekkoslaiset
äyräpäätä
suukottivat.
Iloinen ilme,
hymyssä suin.

virolainen...

Virolainen,
aina tukeaan anomassa,
sitoutumatta
mihinkään.
Loiseläjä mitä mahoton,
kylläseksi laulumaat
sanoittaa.
Kaunis kansa,
suomen sukuinen,
mut
vailla huopikkaita,
elämän
sulkahattua.

eläkeläiset---

Eläkeläiset kuntataloutta
huojuttaa,
päättää ja
syöpöttää.
Päättäjä,
toimeton eläkeakka,
tahi ukon käppyrä,
nuorille yhäkin
vitsaa
näyttää.
Eläke,
nukkujan hyvä pyyhe,
pois siirry nuorten
vuoteelta.

politiikka...

Kokoomus ryöstää,
kepu jallittaa.
kristilliset
huumehöyryissä,
vihreät
nuolee näppejään.
Loput on vaivaistalojen
muutosta,
iloista persuilua,
jossa
elämä tökkii.
Demarit, sentään
ihmistä kannattaa.

helvetti...

Onneksi helvetti ei kysele
vointejani,
ei ole kiinnostunut
hiilijalanjäljistäni,
ottaa ammottavin kitahampain suihinsa,
elämän lopun
alkakaisiin.
Leivon sämpylöitä,
kirjan sivut ohjeistaa.
Minä.,
olenko
elintoivoton,
olenko
huomisen
hurja,
sinun
vihittysi?

rikkauksien köyhä...

Rikkauksien köyhä,
uinuva
ihmiskeho,
hyi helvättä,
mieluimmin rutiköyhä ja onnellinen
mieli,
hymykasvot ja sinut
vieressäin,
silloin olen rikkauksien
lähteellä.

myrskytuulet...

Päivä, ihan näkyvissä,

aamut hämärät,

ilta sinertää,

yökin

tummuu.

Minua sumutettiin,

minut alistettiin,

mutten ole

moksiskaan,

katson huomisen rantoja,

sinne eivät

myrskytuulet

yllä.

taipaleeni...

Taipaleeni mitta,
alkuun laitettiin,
loppu itseni
mittainen.
En suuria haaveile,
en puoliksikaan unelmoi,
tahdon vain elämän loistavan,
hyvin mielin
koettavan.
Häpeilen osittain,
toisinaan
herrastelen,
olen luonnonkukkanen,
kedon kukkanen, vaikken
talvea hiihdäkkään.

iteksein...

Iteksein asustelen,
ihan omillain,
vieraita
vieroksun,
pasilleja karttelen,
pastilleja popsien.
Ikkunani näyttää tyhjää hankipintaa,
siinä aamutuimaan
herrastuomari käpytellyt,
metso kuherrellen.
Orava posket täytenänsä
mulle elämää vilkuttaa,
pähkinöistä häntäänsä
pörröttää.
Iteksein katselen,
mietin ja
tuumaan,
voisihan juttukaverikin
penkkiäni
nojata.

orvon kyrpä...

Olen lyöty., olen tasamaaksi syöty,
minua masentaa,
ei itseni
tahtoa, vaan
yhteisön
olotasapainoa,
se on
tyylillä,
huomenta
eilisestä.
Kateelisen suu
suutelee
orvon
kyrpää.

puoluetoveri...

Puoluetoveri. samasta vaalipiiristä,
rikas suuri kateellinen varas,
kielikello
herran
pyhimyksen.
Tuskaa hymysi tuottaa,
äänestäjät
ihan
liekeissä,
vapahtaja
armahin,
petollinen
hymyillen.

kunta....

Kuntani, asuinpaikkani
päivänpeittoni.
osallistumismaksut maksan,
väkisten.
Veroherrat
etukynteen
kyntävät,
Kunta elon
satoa kylvävät,
sitä siemenviljaa
veroillani kynnän.
minä,
kuntani pienosakas,
päätöksenteossa
unohdun,
siksikö
kuntani
muiltakin unohtuu.
Herroiksi luottamus
meni,
sinne  ei kanssaeläjä
ylety.

vapaapäivä...

Vapaapäivä,
kauan kaivattu,
melkein unissanikin
palvottu.
Olin suunnitellut
menokenkää,
monta kivaa
touhu meininkiä,
mut mitä teinkään,
nukuin vapaapäiväni,
nukuin, kuin pieni lapsi kehdossaan,
elämä sylissään.

kaalinpää...

Kaalinpää,

maasta kotomullan.

Ravinnetta elämän,

luonnon luomaa,

kasvimaan suomaa.

Lihoin ja kyllästyin

eineksist' tämän

kiireisen tasavallan

valmis einesten.

Kaalilaatikot,

keitot mainioit,

salaatit

herkuimmat,

oi,

miten

kehoni syvästi kiittää,

minua tansittaa,

oikein valsittaa.

herranpoika...

Herranpojat iltaa viettää,
turhuuksien
niskavillat.
Nuori,
 viaton
sinua ymmärrän, mutten
herranpoikia
elämään tajua.
Herranpoika
isätön narkkari
omistusasuntoa etsimässä,
mielityttää.

rantamaat....

Tänään,
ihan iltapäivälläkin,
aamukasteen haistan.
Olen sukulaisesi,
esiisien erottama,
taivaan talikynttilä.
Lähdetkö aamusilla
uimaan,
sinne
tunteitten
rantamaille.

kinuta...

Kävelen,
tunnen sinut.
Voitko leipoa sämpyöitä,
niitä,
joita maistoin
poisaolesassi.
Kävelen,
mietin,
voinko sämpylöitäsi
kinuta.

huominen...

Näin sinut,
aikoja sitten,
tiesin, etä olet se,
mutten tohtinut.
Nyt haravoin mieltäni,
miksi
aarteeni luovutin,
luovutin kelvottomalle.
Katselen itseäni,
peilikuvani ei hyviä kuvaa,
mutta sinut sivusilmällä
itselleni lupaa.
Huominen on päiväni,
huominen sinunkin.

seurue...

Sinut seurastasi heitettiin,
sinut sivupöytiin jätettiin.
Seurueesi tunteita juhlistaa,
iltaa mukavasti istuttaa.
Kaikki yhtäaikaa nauravat,
sinä et.
Kaikki lasit tyhjentävät,
sinä
siemailet.
Olet seurueesi
omalaatuinen,
vailla humalan hakuista
huomista.
Olet huomisen
selvin,
näet seurueesi
uudelleen,
siitä olet
tyytyväinen,
sillä
sinun vastuullasi on
yhtiön
vastuuhenkilöt.

sauna...

Sauna,
enemmän, kun
sanat selittävät,
lauteet mietteitä
löylyttävät,
tunnetta
jäähyttelevät.
vastalla selät
saunotaan.
Sauna,
suomalaisen
rukoushetki,
hetki, joka tunteet
höyryttää,
sanomattomana
jäähyttelee.
Suomalainen ihminen
alkujaan saunassa
syntyi,
saunassa,
elämän kohdussa.

reissumies

Tänään kotona,
elämäni
sylissä.
Reissumiehen elämä on
kaukana kotoa,
poissa oloa,
vieraan nurkissa
nuokkumista.
Mut nälkä pakottaa
työtä etsimään,
kulmankin takaa.
Sossut ja muut sosiaaliavut ovat
ihmiselle, jotka eivät kynnelle
kykene,
minä kykenen,
uskon, että monet muutkin,
kunhan vain
itseensä
peilistä selaa.

kaveruus...

Kaveruus,
ystävyden läheinen,
sen aistii,
sen
tuntee,
vaikkei näkisikään.
On mukavaa yksinkin kulkea,
kun tuntee
ystävyyden jalanjäljissään,
tulevilla
ajoillaan.
Ystävyyden saavuttaminen on
elämän etenemisen
hienoinpia tunteita.
Ystävyyden toteaminen on
hymyhuulia kielomeressä,
elämän rannat hymyilevät.

kolarialtis...

Pakkasaamu,
hieno suomalainen,
tammikuinen
elämän sää.
Kello nakuttaa pikkutunteja,
kolmea aamuyöllä,
hiljaista uinuvaa
Suomenojaa,
Tunnin kuluttua
iloisena heppuna rattia
kaistalta kaistalle pyörittelen.
Elämä,
tämä on sitä,
minun elämääni,
yli kolme vuosikymmentä,
alan tottua,
mutten
nurkkasokeutua,
se on kolarialtista.

aika...

Aika on puolellamme,
menetämme sitä,
mutta uutta viisarit
ajastaa.
Elämme kiireesti,
miksemme minuteista luopuisi,
eläisimme tunnit kerrallaan,
aistisimme vuorokaudet
kuukauksiksi.
Aika,
aikamoinen tekijä,
viisarit maailmaa
pyörittävät,
dikitaalisestikin
aika etenee.
Herätyskelloni,
ajallaan minut
herättää,
itse aika ei tirsoja
ajasta.

elävä...

Ihminen on näköisensä,

sisin poskipäät pyöristää,

ilmeesi

jalostaa,

tahtosi 

itsesi kokoiseksi.

Ihminen,

ainutkertainen,

jokainen paholainen,

kaikki hyväkäätkin

  Ihminen selviää 

elämänsä sisällä,

kunhan muistaa

itsensä.

Kadottaessaan itsensä,

elämä

luovuttaa,

ihminen lakkaa

näyttämästä

elävältä.

peili...

Peili näyttää

kutsuvalta,

tutun

kasvot

poikkiteloin.

Peili,

mikset sisintäsi pura,

tahtoisin

nähdä,

oletko minä,

kuten kuvasi.

  Kampaan hiukseni,

näytän hampaitani,hymyilenkin,

mutta pian naama

peruslukemille.

Sielun kuva,

sen tahtoisin

nähdä.

näköalaton

Menneisyys ja tulevaisuus,
tässä tilassa.
minussa.
Mietin huomisen kuvioita,
tulevaisuuttani.

Olen nyt näköalaton,
ikkunastani näkyy
tavanomaista.
  Menneisyys erkani minusta,
vain muistot
kulkevat
kanssani.
Nekään eivät nostata
ilonkiitoratoja tulevaisuuteeni,
en saa saa radoista otetta.
Nukun yön yli,
jospa
radat aukeaisivat.

minua vainotaan...

Ruokatunti,
pian syöty.
päiväni työstä taipuu,
unelmistani luopuu,
työ,
tuo
viettelyksen käsi,
viekoitteli minut
ahkeraksi.
Illaksi kotiin,
omaan huusholliin,
jossa kaikki
on jonkun muun,
paitsi
tyynyni ja
loimeni,
lämmin peittoni,
äidin peruja,
muut
osamaksuilla ja
pankin seinillä,
oi kristus, kun
minnuu vainotaan...

TÄNÄÄN...

Tänään voin
eilisen virheet
korjata,
tahi ainakin olla uusimatta .

Tänään olen eilistä terhakkaampi,
ainakin yritän.
Tänään on muutenkin minun
mahdollisuuteni,
eilisen
menetin.
.

käynnistyi---

Autoni käynnistyi,
se on tehty niin tekemään.
Koirani haukkuu
pulua,
koiran esi-isät käskivät.
Minä talutan koiraani,
vaimoni
käskytti.
Minä en tahdo
käynnistyä,
olen stombi,
tahi muu
jakelukone.
Puliukko tarjosi tupakin,
minä hälle eilen.
Rupattelimme tovisen,
hän porisi,
oli Oulun seudulta
karannut.
Oulussa on kuulemma
Leastiolaisia
kauhoittain, joten
hän valitsi Hakaniemen siltojen alustan.
Mukava hemmo,
itse oon itäsuomalaista rotua,
enkä ole
pyhiinvaellusmatkalla.

viaton hymy..

Lapsen viaton hymy,
ujosteleva katse,
kysyvä ilme,
Hällä elämä
edessään,
kaikki uutuuttaan
hohkaa.
Hänen on koettava,
kokeiltava,
hänen on aistittava.
Ainostaan kasvamalla
tulet aikuiseksi,
hymyttömäksi,
lapsi,
säilytä hymysi,

sinula on mahdollisuus,
hymysi tähden.

kulettaja...

Ken taluttaa buscomia,
ken ovinappuloita
joictikkaa,
kellä silmää peilien,
kellä kehäpyörä navassa
pyörii,
seläntakana
monen monta elämän
kulkijaista,
hän on
aamuvarhainen, iltaharhainen,
päivänsädekkin.
Hällä ajoluvat
kuleksia ihmiskuljetusvehkeillä,
hällä
hymy herkässä,
hermot
narussa,
itkutkin
ristiäisissä.
Hän on dösäkuski
pääkaupungin,
maalaissiirtolainen,
uusmaalaisten iloinen
kulettaja.

pappani...

Pappani armain,
muistoisani
mielihyvin.
Hän värssyt osoitti,
vaikkei opettanut,
hän omallan näytti,
hän elämällään pikkupojalle
suunnan kuvitti,
ei kulkemaan vaatinut, vaan
valintoja elämän väritti.
Pappani,
minun
hyvä mieli,
pappani armain.

kuumesairas...

Pohjolan kaunis kansa,
pohjolan
vääräväkisin,
kiisken piikkinen,
katajaisen taipumaton.
Sibeliuksen sävelin,
porilaisten marssiaskelten
kulussa,
siniristilippu iloisesti
länteen heiluttaa,
itä on
kuumesairas.

kielomeri iltaruskossa...

Kielomeri vienossa iltatuulessa

itseään keinuttaa.

Ihailen rannan siimeksestä,

iltaruskon

sävyttämästä.

Päivän kiireet

kielomereen

hukkuu,

mieleni kielomeressä

elävöityy,

suo huomiseen

toivon kipinän,

elämän suuremmoisen.

Iltarusko vastarannalle laskeutuu,

on aikani

hyvästellä

mereni,

kaunis

kieloista aaloitettu.

kaatopaikka

Katseesi kaunistaa
kaatopaikan pintaa,
olemme
ostoksilla,
emme kassakuittia tarvitse,
ne on jo saatu.
Katseesi kiertää
kierrätyksen pintaa,
mätänevä tuoksu
pilviverhona etsintöjämme
suojelee,
suojelee ahneilta lokeilta,
jotka veivät tekohampaasi,
kun pullistelit niitä
huulillesi.
Uudet onneksi löysimme,
 olivat väljät,
mutta
ylikypsällä sika-nauta jauhelihalla tiivistimme.
Katselen kaunista katsettasi,
sinussa
on eloa,
otan vinettoa,
lovestorymme kaatikselle.

armahda...

Armahda,
pelasta,
voi viturainen,
nyt oon kadotuksissa,
oksentelen lasten hiekkalaatikolla,
kulkukissojen kusimestassa.
Tässä samassa
lapsuuteni leikin,
hiekkakakkuja rakentelin,
elämääni aloittelin.
Nyt yrjöllä,
hyi hitto, kun oon kaukana.
Kissatkin surevat
puolestani.

villasukat...

Villasukat jaloissani pyörii,
varpaat leikkisällä päällä,
on kaunis pakkassää.
Huopatöppöseni
lumessa narskuu,
juttelee
mielikseen,
kuuntelen
kulkuamme,
olen luonnon helmassa,
Tarusjärven laavulla,
erämään sylissä,
luontoäidin
polvella.
Mieleni tähtiä kiittää,
kuuta palvoo,
aurinko katkeruuteni
sulattaa sulaksi
elämän virraksi,
samaksi,
joka edessäni lorisee,
puro,
jolla elämän voima
pitää itsensä
pakkasillakin sulana purona,
purona, josta otan kahviveteni,
josta peura ryypyn ottaa,
linnut nokkansa
huuhtelevat.

ÄITI...

Äiti,
minulle elämä,
jokaiselle
elämä.
Äiti on enemmän, äidit ovat
sanoilla sanomattomia,ainoastaan
sielumme tunne pystyy
kaiken
sanomaan.
Äidin hymy,
kärsivällinen,
elämää katsovat varjelevat
silmät,
huolehtivat
ryppyiset kädet.
Hänen kumara olemuksensa
on rakkauden aherrusta,
lämän mittaista
huolenpitoa.
Äitini on minulle
kaikki,
äidit kaikille
kaikkea,
kiitos äiti,
kiitos
äidit.

rakkaus...

Rakkaus,
seitsemän kirjaimen
kokonaisuus,
viikonpäivien lukumääräinen,
elämän
kokoinen.
Emme aina osaa
viikkoamme viettää,
seitsemään kirjaimeen
itseämme taivuttaa,
mutta
rakkaus kestää
senkin.

kyläkauppa....

Tänään on keskiviikko,
kalenterin
pikku lauantai.
Saunapäiväkin,
olen maalaispoika,
suihkuton elämäni
saunoja.
Kirjoitan oikealla kädelläni,
voisin vasemmallakin,
mutta säästelen
vanhuuden varalle,
roikkukoot
varalla.
Kyläkaupassamme on tänään juhlat,
se lopettaa.
Hybermarketti varasti heinäseipäiltä
pellon,
asetti hehtaarin kokoisen
perseensä siihen ja pitää juuri nyt
kyläkauppamme
hautajaisia.

iltatuuli...

Iltatuuli,
lempeasti lammen selkää
taivuttaa,
vienoille väreilylle
saatattaa,
airoillansa soudattaa.
Rannoilla lumpeen kaunis kukka
iltaansa
kaunistaa,
on kesäyön juhla,
lammen lempiyö.
Usva laskeutuu,
tyyni sää ilmaa tyynyttää,
linnutkin iltapuilleen
asettuu.
Vesihyönteiset viimeiset
kuvionsa lammen pintaan
piirtävät,
taitoluistelijoiden tavoin kukkaset hakevat,
lumpeen kauniit
kukkaset.

farisealainen...

Lukenut,
monia kirjoja lukenut,
tenttejä tentannut,
mieliinsä
tietoa upottanut,
kirjanoppinut,
fariselainen,
ison kirjan pornokauppias.
Mitä herran nakki elämästä aavistaa,
kirjastoissa
kaavoja taivutellut,
koulubussissa
rähjännyt elämästä
aavistaa?
Hän on uskonlahkon pyhäkoulun
opettaja,
lapsiseksin
esitaistelija.
Hänen silmänsä kiilto
on viemärirotan
kiimainen
lisääntymisvimma,
kirjanoppinut
farisealainen.

kela...

Ennen maailma suurempi,
valtameret myrskyä upottivat,
vuoret maanosia varjostivat.
Nyt maailma on nurkan takana,
hetkessä
ympäri elämän.
Ennen taudit vuoden vaelsi,
nyt hetkessä
tumman ja vaalean
nappaavat,
kituuttvat tokkuraiseksi,
eloonjääminen on
tohtorin kädessä,
vapinaa tuntemattoman.
Työtkin nurkista kadonneet,
nyt itämies huvikseen iltapuhteinaan
hommani hoitaa,
ennen minä hikipäisäin.
Ennen olin Kutzeitin miehiä,
nyt
isomman,
KELAN:n,
iso pulju, ei
konkurssin vaaraa.

aamu sarastus...

Aamu,
ennen sarastustaan
akkunastani aukeaa.
Mirrini kera aamussamme
varhaisessa
päiväämme aloitamme.
Mirri kermaa litkii,
minä
kahvihammastani
janotan.
Sätkäni savuttaa,
henkisavut makiat,
mökkini mahorkalla
suitsutettu,
mirrini ei polta,
ei ole opetellu.
Tänään meen saunaan,
meen, koska saunavasta
unessani saunaisesti kutsui.

munaton mies...

Munaton mies, joka
väkivallalla
hegumoi.
Sotahullu  on  avuton
itsetunnossaan,
häneltä puuttuvat
elämisen taidot,
ihmisen.
Sotahullu avuton
voimassaan,
siksi hän armejoita
käyttää,
hän
yhteisön luvilla
varkaissa
ihmisluonnon.
Tuskaa ja verta hänen
viittansa laahustaa,
hän peto ihmisyyden.

kaipuu...

Kaipuu,
kauniit muistot
eilisestä,
muistojen silmät
kuuntelevat yhä
onnen taikaa,
jolloin rakkaus ratsasti
huulillamme.
Kaipaan aikaamme,
mutten osaa
elämääni
taakseni kääntää,
sinäkin ohitit
aikamme.

pääni iltaan vaipuu..

Päivä iltaan vaipuu,
pääni tyynyyn
painan,
unimailleni
untuvaisille.
Päivän tein käsketyt,
kehoituksista
lisääkin.
Itseäni aattelin vähäsen,
työajalla
uskalsin.
Mielessäin tutut ja muut
tärkeät päivittyivät,
heille nyt unimaitten suudelmat.

Kreikka...

Kreikka,
alkuaikojen mytologia,
sankarit patsaissaan,
nyt elävät
ruusutarhoissaan.
Kreikasta alkoi Eurooppa
kukoistaa,
ajat monivaiheiset,
nyt
samat uudestaan,
Eurooppa muuttuu,
finassit
Saksan holveista
haavoittuu.

palkka...

Palkka, tilinauhallinen
elämää,
enemmänkin.
Palkka, työkseen
ihmistä työstää,
makupaloja tauoillaan,
tilipäivänä
elonpeti täydentyy.
Palkka,
työsuhteen
kihlapari,
naimisiin ei kannata
ajautua,
ero melko todennäköinen,
vehkeet duunarilla
vanhanaikaistuu,
uudet vehkeet
tilipäivät vaatii.

pieni lapsi...

Pieni lapsi,
vauva vasta,
sylissäni arastelemassa.
Hänen uskonsa elämään
täydellistä,
sitä en halua olla
särkemässä.
Lapsi,
elämän kuva,
hyvyyden mahdollisuus,
kuljen mukana,
ehkä hän minutkin
hyväksi.

venäjän maa...

Venäjän maa,
maa kauneuden rikkauden,
sivistyksen taivaisen.
Maa,
elämässä muuten vaan,
kohtaloitten
naapureiden.
Arvaamaton on luonnon luoma,
säät huomisen
tunteita tuulettaa,
siitä naapuritkin
kauhistaa.
Mut ihmiset maan mukavimmat,
sydän heillä
paikallansa,
politiikka
tuulista
tuuliviimaa.

kellari...

Kellari,
alapuolella asuntojen,
säilytystilat salaiset.
Kellarista eilisen elämäsi
näet,
muistat hankintojesi
tärkeyden,
tavaran haikeuden,
tunnet tunteittesi
muistotulvat.
  Nyt muutat,
nyt sinulla avautuvat uudet
kellarit.
Otatko vanhan mukaasi.
Polvistut ja rukoilet
tunteittesi
armahtavan
tilanteesi.

siivo...

Elämä,
kaunis ympäristö,
usein jännittävän
vaarallinenkin.
Elämä on ihmisen kokoinen,
elämä
hauras itselleen,
ihminen,
matkamme jatkuu,
jättäkäämme
elämämme siivoon
kuntoon.

nyrkki-kyllikki

En kättele yhtä kaveria,
muuten mukavaa,mut
hän on nyrkki-kyllikin
kamu.
Yöt läpeensä runkkaa,'
sitten
limasta kättään
tervehdykseen
ahtaa.
Voi, tervehdys.
Kaveri valtioneuvostossa tuttu,
hyvän päivän tuttu,
hymy herkässä
maakuntaa taivaltaa,
ääniä
sisäluuihinsa
kaivertaa.
Taidan jättää
äänestämättä,
limakalvoni kutiaa.

kuuukko....

Kulkukissa kuseskelee
rappuseni
pahanhajuiseksi.
Kaikki koirat,
munattomatkin kusee
samaan.
Mulla rappuset
kotiini
tuskasta hajustavat.
Kissat aamuyöstä viellä ulvovat kiitosta
riiupaikasta.
Katson puolikuuta,
sekin valvottaa,
minä olen
hulluuden
eteisessä,
elukoitten
naimapaikassa,
kuuukon
suuteloissa.

poliisi...

Poliisi ei ole ystävä
ihmisen,
jolla elämä mallillaan.
Poliisi on mallittoman
lähisuutelija,
hehän toimenkuvan
luovat,
työpäivät värikkäästi
työttävät.
Arkinen veronmaksaja,
haukkoo henkeään,
mut
poliisilla pienet
palkeet
arkiseen
lähisuuteloon,
sillä
kyllä
katuelämä enemmän nälättää.

sianliha...

Sianliha.
Joulukinkku herran kuusijuhlan,
jauheliha arkinen, osanen
iloista nautaa
ammuvaisten.
Nälkä rahoittuu,
mieli vakavoituu,
syöt
elämäsi kohtalontoveria,
nälkäsi rahoittaa monia tahoja,
nälkäsikin rauhoittuu,
mut
miksi itseäsi syöt?
Miksi huomiselta
aamun varastat,
miksi elämääsi
aroksi
syöt?

persut...

Persut karsastaa
poliittisia virkanimityksiä,
paitsi, jos kohdalle
sattuu.
Vantaalle ensimmäinen
persu-herra
kaupungin johtoon
poliittisella päätöksellä,
päätös
persujen.
Hupsis,
populismin,
kiehuvan
vaahtosuun.

testamentti...

Testamentti.
Hemmetin hyvä,
hymysuinen,
perillisen pikavippi.
Rahat testamentattu,
aikoinaan varastettu,
taidolla taitavan,
perillinen  kelmi
perittävän.
  Haudassa perittävä kylkeään vääntää,
varpaissa matoset maan,
korvissa
lapamato synnyttää,
on
perillisen juhla päivä. ,

kyläkissa...

Kyläkissa,
kolli omintakeinen.
Se jostakin tuli,
lähtee ajoillaan,
saapuu, tahi myöhemmin.
Se tietää torppien salat,
ukkojen ja akkojen
metkut
elämän.
Se osaa tietonsa säilyttää,
sillä murkinaa
tienaamaan.
Kehruuta sylistä syliin,
sit viikset suoriksi,
häntä majakkana
toiseen tölliin,
siihen
erilaiseen.

kevään ilme..

Kevään ilme,
pakkasesta,
hankikantoon,
kevätauringon paisteeseen,
kevään kauniin odottavaiseen.
Kevät, elämän silmuja,
valoa aamuauringon,
keskipäivän paistavaiseen,
iltarusko unelmia
huomisen
valaisee,
hymyissä suin.
Kevät, elämän eteinen,
narsissi kinoksesta
ilonpäivää
kukittaa.

vaahtosuu...

Kiero ja ahneen kauhea
suu, tuolla
populistilla,
vastuun kiertelijällä,
kaiken elämöitsijällä.
Populisti elää tekeväisten
epäonnistumisilla,
hän kylvää ja kaivaa
vaikeudet itselleen kunniaksi,
kaiken parantajaksi
Populisti,
lyhytjänteinen,
äänekäs
vaahtosuu.

Argadia, vaaran paikka!

Hiljainen puisto,
aamuvirkut liikkeellä,
koirat virkeimmillään,
taluttajat
laahustavat.
Istun penkillä,
kuuntelen Töölöön
aamua,
Töölöönlahti
avaa elämänsä.
Istun penkillä,
jossa ennen lehmihaka,
tähän samaan aikaan
karjakot aamulypsyillään,
Argadian kalliot olivat
vaaran paikkoja,
kuten nykyäänkin.
Lähden kohti rautatieasemaa,
sinne, joka muutti
lehmihaan.

saanko kädestäsi pitää...

Saanko kädestäsi pitää,
kysyn vanhukselta,
saman rapun
ihanaiselta?
Istumme pihan penkillä,
minä tuuletan päätäni,
vanhus
katsoo nykyelämää,
entistä yllinkyllin.
Vanhus sanomatta mitään,
kätensä käteeni laittaa.
Käsi reuman runtelema,
verisuonisto siniverisyyttään
näyttää.
Käsi on sydämmen lämmin,
vanhus katsoo arvokkailla
silmillään,
minulle tulee hyvä olo,
turvallinen mieli.

kreikka...

Vaalit Kreikan itsenäiset,
demokratian
toisenlaiset.
Kansa velat roskiin lykkää,
valtio lisää
anovasti janoaa.
Vaalivoittaja ilosta itkee,
hänestä tuli
tulevaisuuden
turmio,

Keskusta-puolue....

Keskustan Johtaja,
tyytyväinen miljonääri,
omilla taidokkailla
taidoillaan.
Hällä hinku kuningaaksi
yhteiskunnan.
Hänen
perässähiihtäjänsä
tahtovat
taitavasti hänet ohittaa.
Keskusta on lauma,
kuten susilla,
tapana.
Johtajaa seurataan,
mutta sitten teurastetaan,
kokemuspohjaan
nojaten.
Urkkikin kulmiaan kurmiittaa,
vainaja
iän ikuinen.

vituroittaa..

Vittuako toljotat,
saatana, vahtaat, kun lehmä uutta vittua
laitumella.
Nyt meni hermot,
ne
tasavirroilla
käämitetyt.
Autosta on häipynyt virrat,
joku on nussinut ne omaansa,
jätti
vittuillessaan viellä
kaapelit
etupenkille.
Olis pöllinyt koko auton,
olisin vakuutuksesta
saanut uudemman.
Dösä matka vitturoittaa,
viitosen verran.

portsari...

On kivan vaikeaa,
koipeni oikenevat
natisten,
mielikin
sosiaalitukien
kainalosauvoilla,
kelan kyyditsemänä.
Mulla ei ole kiire hirmuinen,
olen
mielisairaalan vakituinen
portsari,
se sinun rapussasi asuva
iloisesti tervehtivä
naapurisi.
Odotan sinua.

maailman talous...

Maailman talous on
huutoäänestysten
pakkoteurastusta.
Lähitaloudet tuhottu,
kotitaloudet
uusavuttomiksi
riisuttu.
Kasvimaat kasvavat nyt
tuotantolaitoksina
lämpimissä maissa,
paperttomien puutarhureitten
kitkemässä rikkaruohoja kasvinsuojelumyrkkyjen.
Kotomaan maanviljelys,
tuotantolaitos,
samanlainen,
kun patruunoiden
selloosatehdas.
Istun moton tekemällä
kannolla.
Katson metsurin sahaamaa puuta,
kanto lahoaa,
kaunis elämän muisto,
elämän.

tuntuu mukavalta...

Yksinäin pärjää,
ihan hyvin,
siihen saakka,
jolloin omat avut
loppuu,
silloin olis kiva
kaveri olla.
Kavereita kannattaa
päivittää,
useasti morjenstaa,
pysyvät mukavasti
hädän hetkellä
hätälinjoilla.
Voit itsekkin joskusen heidän
vointejaan kysellä,
se tuntuu
mukavalta.

majapaikka...

Älä nurkkiis ikisuuteen kokoonnu,
levähtele siellä hetkisen,
pidä se kotonas,
itsesi lepoina,
mutta älä niillä
koko eloasi
nukuta.
Ulkoilma,
kodin takana, se on elämäsi,
sieltä elämäsi
loistoon nousuttaa,
sieltä tunnoilles
mielenhyvää
ainaiseks.
Koto,
omat nurkkas,
sinun leposi,
sinun oma
aikasi,
sinun elämäs
majapaikka..

valkoiset valheet...

Valkoisilla valheilla
kuljetat ystävyyttäsi
hetket,
ehkä toisetkin,
mutta
valkoiset valheet
tahriintuvat helposti,
niitä ei pyhdisteta
uusilla valkoisilla.
  Rehellinen,
tuskin kukaan,
mutta sitä kohti,kun
elämänsä
taivuttaa,
niin nukuttaa
ainakin makoisasti.

huolimaton

Huolimattomasti
askeleeni siirsin,
jalallesi astuin.
Tunteet syytöminä,
minä vain
astuin,
nolostuin ja anteeksi
itseäni
esitin.
Nauroit,
eihän tässä mitään,
totesit ja heilautit
mennessäsi kättäsi.
  Jokainen aamu,
etsin jalkaasi, astuakseni
siihen,
muttet
osu jalalleni,
kaipuuni
vahingolle.

ystävyys...

Ystävyys,
se alkanut jostain,
se on lujittunut
kohtaloista,
monen päivisistä.
Ystävyys on aikojen
tuntemus,
elinikäinen
luottamus.
Särkyäkkin voi,
mutta silloinhan se ei ole ollutkaan
aitoa
ystävyyttä,
sitä
kahden
sydämen.

matkamies...

Tänäänkin taivalsin matkaani,
aloitin sen syntymästäni,
olen keskimatkojen juoksija,
siirryn piakkoin
maratooneille,
loppuelämän
taipaleille.
Elämä on matkamiehen,
kulkijan
ohikulkumatka,
elämä maalissa
kukittaa,
aikoja kellottaa,
suuremmille radoille
johdattaa.

taivuttelen.

Hienostelet,
kun et moittinut,
tahdikas olet,
otan opikseni,
taivutan itseni nolouden kautta
nöyremmäksi.
Olisit voinut toimia
toisinkin,
mutta silloin
taivutteluni
taipumaton.

minnuu naurattaa..

Minnuu naurattaa,
tavattomasti
huvittaa,
nolostun
hauskuuttani,
jota ympäristöni
väärin käsittää.
  Olen ateriamies.
Tuhti poika,
eväät
topakat.
Mieleni käen lailla
liitelee,
syrjäkulmalta toiseen,
elon suvijuhlat,
keskikesän
käkenä kukutan.
Käkeäkin naurattaa,
tavattomasti,
nauruni kaikuna
laulaa.

rukoilen...

Rukoilen,
vaikken osaakkaan,
olen tahditon
pyhissä vesissä.
Kun kaikesta avun pyytäminen
ontuu,
koetan viimeiseen oveen
koputtaa.
Olen hädässäni nälkäinen,
laahustan janoissani,
ovi,
aukea,
ole kiltti,
rukoilen vaikken
taidakkaan.

viisas...

Yksi kaksi kolme,
numeroita eteenpäin,
niillä päätä ei häntää,
mieleni ennen loppua
ymmärrystä
vajaa.
Matemaatikot on opetettuja,
elämän
uusavuttomia,
heille numerot kuvioita
laskevat,
mieli kielomerten taa ei
kerrottua saa.
Viisas on lukutaidoton,
elämän orginelli,
hän joka osaa
oksat yhteen
punoa,
elonsa
hetkiin jakaa,
taivaanmerkeistä
elämänsä lukee,
hän on
viisas.
.

lapsen hymy...

Pienen lapsen hymy,
hänen eloisat silmät,
voimakkaat sormensa
sormeeni tarttuvat,
minä
satakiloinen,
elämäni kevyt,
rakkauden täyttämä,
en kaipaa
muuta.
Adelea ja Nella,
elämäni
rakkaudet,
sydämmeni
jalokivet,

kauneus...

Kauneus,
hiljainen tuulen henkäys,
suvituulten,
talven pakkasten,
elon päivien
aamutuimaan.
Kauneus pilvissä
asustaa,
sateena poskille laskeutuu,
nenänpäätä kutituttaa.
Kauneus on luonnon
aamupäivä,
iltapäivästä
yön syliin,
kauneus
elämän ympäri.

paljon haluaisin

Kaiken haluaisin,
paljon jaksaisin,
jos vain
keksisin,
itsestäni eksyisin
maailman merille,
kultasatamiin
kielomerten.
  Kotomökkini
armain,
paljosta vailla,
mut rakkauden tapetit
huonettani
lämmittää,
mirrini kehrää
hyvän tuulen laulua,
minäkin elämässä
omassain,
kielomerten takasissain.
Paljon haluaisin,
mutten mökkiäni enempää
elää
jaksaisi,
silllä
elämän kauneus
jäisi
kielomerten taa.

lenkkipolku...

Lenkkipolku,
tammikuun loppupuolella
on sunnuntain peitossa,
linnutkin
huilaavat,
villieläimet
satujaan lapsilleen lukevat,
antavat
luonnonrauhan
päivälle,
viikon seesteiselle.
Lumiharsot puita kaunistaa,
luonto on kevään korvilla,
silmut pulputtavat
ensi näkemäänsä.
Talsimme ressuni kanssa
tuttua reittiä,
reitti aina uusin silmin,
ressukin joka kulmasta aina
uutta löytää,
hajullansa
tajuntaan.
Mieleni on
mukavassa
hoidossa.

sunnuntai...

Sunnuntai ,
viikon viiimeinen,
maanantaita vastapäätä.
Viikonlopun hortoillut
sunnuntaina haihtuu,
ulkoilma tuulettaa,
posket eläväiseksi
kaunistaa,
maanantain vieraaksi
somistuu.
Sunnuntaina ei haluta mennä
minnekkään,
ei ainakaan paikkoihin
tällättyihin.
Sunnuntai on verkkari päivä,
lökäpöksyisssä aikaisin
nukkumaan,
maanantaita
siunaamaan.

joutoihminen...

Kunniasi on sydämmeeesi
synnytetty.
Kunnia,
sinun itsetuntosi,
sinun perimäsi,
sinun
tekemäsi,
kunniasi olet
kokonainen.
Luopumalla aarteestasi,
olet joutoihminen,
olet
olematon.
Kunniasi riistäjät,
helvetin tulissa
kärventyy,
sinä
hiilihangolla
kääntelet.
Kunniasi on elämääsi,
sitä omaasi.

tänään on päiväsi...

Elämä on jokapäiväinen tarina,
tarinan kertoja olet itse.
Saat
päivästäsi sellaisen tarinan,
kun mielesi tahtoo.
Jos ei taho,
tarina
rupattelee itsekseen,
vetelee sinua iltaansa
kohden,
pian maaten pannoo.
Ole siis itsesi tarina,
päiväsi on sinun,
TÄNÄÄN ON PÄIVÄSI-
runokirjakin
todistaa.

sankarihauta...

Huokaiset,
helpotuit,
muttet
ääneen ilakoinut.
Olet realisti,
et jäänyt viellä kiinni.
Mutta sekin päivä
koittaa,
ikuisesti et
voi matoja kaivaa.
  Olet löytänyt hyvän matopaikan,
olet saanut niillä monta vonkaletta,
kilpailusta toiseen
palkintoja rohmunnut.
Matopaikkasi on hautuu maan
perimmäinen
kivipaasi.
Sieltä sinä niitä lieroja
matopurkkiisi keräät.
  Katson kivessä olevaa
nimeä,
sankarihauta.

katseesi...

Katseesi,
minulle tuntematon,
mutta luokseen vetävä,
mutten saa itseäni liikkeelle.
Tarvitsen aikaa,
tarvitsen itselleni kunnon vaatteet,
komian kampauksen,
hoidan itseni
sinun katseesi haluttavaksi.

kuivatut kyyneleet...

Kuivuneet kyyneleet,
eilisen
jättämät.
Tänään kirkkain silmin elämääni
vastaanotan,
otan
itkuni aiheuttajanikin,
sillä, nyt minä
olen
itkuni itkenyt,
itkettäjää
itkettää.
Ojennan nenäliinan,
hyvästelen,
kuivatut kyyneleet.

ilta hämärtää...

Ilta hämärtää,
vaivihkaa
tummui.
Sisävalot mökkiini
napsautan,
itsenikin päivänvalosta
iltaan
saattelen.
Päivä,
aamusta alkaen,
tekemisen meininkiä,
useammat haaveitten huomiseksi,
mut muistuipa
mielen kärkeen.
  Ilta villasukat,
sisävaatteet,
mirri sylissä,
sätkä huulessa,
kyl jätkän riemulomat
rentouttaa.

leivän kannikka...

Kävin kaupassa,
ostin kuivamuonaa,
ei tarvitse heti
ahmia.
Pitkäjänteistä
elämää,
normi painoa vyötärölle.
Kissalleni lankesin,
mehevät liemet rasvaliemissä,
sulavissa
ihraisissa.
Rakastan kissaani,
tunnen sen hyväntuulen
kehräykset,
mirrini,
herkkujeni
kohde,
minä
leivän kannikkaa mutustelen.

Bussikuski....

Bussikuski,
vanhempi itseoppinut,
nuorempi
opetettu.
Ennen autot tehostamattomia,
silloin
ranteen paksuus
kurveissa
avitti.
Nyt
hipaisu
tietsikkaan,
niin kärry taipuu
tavoillaan.
Ennen ukot ja akat
tervehtivät
kuljettajaa,
nyt kuski räkämällistä
otsaleiman.
Bussikuski,
erilainen ihminen,
normaalista poikkeava,
edukseen.

Krimin sadut!

Krimin sadut,
kiehtovan
jännittävät,
nyt käytännön
kauhuja,
viekkauden
säkeiden.
  Ihminen idän tahi lännen,
idän ja kaakonkulman,
ain
tyhmyytensä
vereen sotkee.
Sotatoimien johtajat,
mielipuolia maailman,
ihmisyyden
suonrantaa.
Miten kelvottomilla aivoilla
maailmaa
johdetaankaan?

tähtitaivaan lemmikki...

Elämä on kokemusten
naamataulu,
kokemukset näkyvät,
kokemukset tuntuvat,
tähtititaivaan tähdet
vilkuttavat kokeneelle,
ymmärtävät vasta alkajaa.
Kokenut ihminen,
ikänsä
nähnyt,
hänen kasvonsa tuntevat,
silmät näkevät.
Vastaalkajan kasvot
kaikkea vailla,
elämänhalussaan
tahtitaivaan lemmikki.

kuljen elämääni...

Kuljen elämääni,
aatokset käyvät
huomiseen,
katse usein eiliseenkin.
Eilinen,
valmiiksi eletty,
elonoksia taivuteltu,
karikoita kierretty,
mukavasti selviydytty,
arvet kolhuista
muistonauhassain.
  Huominen,
samantapaista,
odotan, sillä, kukaan ei tule
minua tapaamaan,
minä aukaisen
huomiseni.
Elämän kokemus avittaa,
sieltä huomisen
ovi aukeaa.

hiljaisuus...

Hiljaisuus tuntuu
itsessäsi,
se tuntuu seesteiseltä,
hiljaisuus laittaa  kuulemaan
itsesi.
Tunnet tunteittesi
aatokset,
kipujesi kolotukset,
toiveittesi  halut.
Itserakkautesi järkiintyy,
pyyhit turhat pois,
jätät todellisuuden.
  Hiljaisesti lähdet kauppaan,
hälinään,
sinulla on itsevarma olo,
sinä hymyilet.

lauantai...

Lauantai,
itsensä vastapäivä,
toisille
vasta vihtapäivä.
  Mut olo taivaallinen koivun
tuoksuinen,
saunahöyryjen pehmittäjä,
löylyjen
vahvistaja.
  Muistan Juhannuksen,
suvijuhlan
vastojen tekoajat,
porukoissa
mukavaisten.
Nuoret koivut oksiaan
luovuttivat,
urpuset
kasvuun suvenmaan.
Hieskoivu mieluiten, mutta rauduksen kera
vasta verraton.

näläkänen...

Heräsin kesken unien,
vetelen sämpylän, juon lasin piimää ja
jatkan
mihin jäin,
unimaitteni.
unimaassakin tulee nälkä
ja
piimän
jano.
Nälkä uniakin
pätkittää,
kylläisenä levon
täyteläisen,
mielialatkin lepposen lupsakkaat,
kun evästä masu
sisältää.

iltarukous...

Hyvän yön toivotukset
yksinäin
toivotan,
olet ensimmäisenä,
olet
ystäväni.
Lapsena äiti opetti,
opetti hyvin, sillä
iltarukous minut turvallisesti
yhäkin nukuttaa.
  Päivä on jälkensä jättänyt,
monen monta
tunnontuskaa on selvitetävänä.
Hyvät jututkin juttelen,
katseeni kohti
sinitaivasta,
käteni ristissä,
lähellä luojaamme.

iloinen heppu...

Iloinen heppu,
lauleskeli ja mukavuuksia
lateli bussin penkillä,
johon pummilla istahti,
juhlaeväät suupielissään.
Ryysti himokkaasti kaljaa,
puolet penkille
humaltui.
Heppu heilui
antimissaan,
elämäänsä
juhlisti.
Bussikuski kehotti
siivommin
elämään,
muttei heppu elämässään
muita kuule.
Päättärillä heppu
heitti kuperkeikat,
naisen sukupuolielimet
lasketteli,
nyrkkiä kuskille
vaivasi.
Virkamiehet
ministeriön,
kantoivat pahnoille
valtiovallan.
Heppu lähtiäisikseen
kusasi housuihinsa,
paskatkin ilosta
irtos.

salonkit...

Elämä on
näkkileipää,
narskuvia
mielikuvia.
Kävin kylvyssä,
vesi valui alaspäin,
varpaat päästä kaiken
sai.
Kevyt orvaskeli,
ei kutkuta,
ja ennenkaikkea ei syyhytä.
Täitkin tippu varpaille,
pakenivat viemärin
salonkeihin.

voiko juopoksi ryhtyä?

Voiko juopoksi ryhtyä,
voiko juoppo elämäänsä
naurattaa,
itkeä,
kaunistaa.
  Minä juon pullollisen
jos jaksan, enemmänkin.
Minulla on tänään ikävä elää,
ystäväni nukkui pois,
pullollinen,
auta jos voit,
kävelytä minut tämän
sohjon yli,
auta minut
niittyjen taa, sinne
elonkorjuun
iltapäivään.

näkemiin ystäväni...

Jäähyväiset itkettää,
jäähyväiset polvistuttaa,
kunnioituksen kumarruksen.

Minä itken,
jäähyväiset sinulle
tunteella sanon,
osan ääneen,
enemmän
kuiskaten sinulle
ystäväin.
Sinä kuulet,
vaikka olet mennyt, sinne,
minne minutkin aikanaan
kutsutaan.
Haluaisin enemmän ääneen sanoa,
mutta tunteeni ei tunne sanoja,
annan tunteeni sinulle,
sinä tunnet sanomattakin.
Näkemiin ystäväni.

lumikukat...

Lumikukat
akkunassa
katsettani kukittaa,
talvikelit mieltäni
ihanoittaa.
Rapsakka pakkaskeli,
hyvä hiihtokeli,
mut
paavalin kyydillä
lenkkiäni ihastelen.
Siinä uattelin ressuani,
hällä monot pienet,
suksetkin toisille
keleille.
Kahteen pekkaan,
kuuteen jalkaan
talvikeliä
kävelemme.
Jänöjussin korvat heiluvat
kinoksen päällä,
kettu huhuilee
lohkareitten sivusta.
Ressuni nenäsään kaiken
tuntee,
muttei
maallisiin puutu,
jatkamme matkaamme,
posket punaisina,
mieli keventyen,
pakkassäässä
lumivalkoisessa.

näkemiin...

Näkemiin ystäväni,

elimme elämämme

lapsuudesta saakka

lähekkäin.

Nuorempana

leikit jaettiin,

sitten aloillemme

erkanimme,

mutta yhteytemme

säilyi.

Monta tarinaa yhdessä koimme,

ne tarinat jätit

syliini,

jatkan niillä.

Näkemiin ystäväni.

elo niitty...

Mis elo kukkii, siel
heinäsirkka
kukasta kukkaan,
laulaa lauluaan
alkumaan.
Niitty,
kesäheinässään,
luonnon pientareilla,
kaikki kohdillaan.
En kukkaa kerätä raaskia,
en jaloillani
astella,
sillä luonto niittyänsä
juhlistaa.
Mehiläinen,
kukasta toiseen, samojakin
yhä uudelleen,
se tuntee
kauneuden.
Ihastelen,
minulle kauneus
hyvän mielen
niityttää,
tunteillani
neilikka heilastaa.

rotuopin alkukoti, Ruotsi...

Ruotsi,
maailmankoti,
entinen rodunjalostuksen
swea maa,
Hitler opit opiskeli,
laittoi täytäntöön,
Ruotsi terästä jaloa Aatun tykkeihin
sulatti,
arjalaisopit
opetti.
  Nyt tunnuntuskissaan,
kuningas vallaton,
kansakoti toisiakin rotuja
jalostaa,
väritkin kaiken näköiset.

venäjä...

Venäjä on kohtalomme,
itsenäisyytemme,
Marskin eskadroonakin.
Venäjä on maa,
enemmän tunteita, kun
kaalinpäässä.
Venäjä, kohtalon
kolonia.
Venäjä, arvaamaton uneksija,
iloisesti ripaskaa,
mut
sotaluonne
ikävän
huomen.

luuvalo....

Luuvalostani loppui
patterit,
pari viikkoa valaisi
joka hermon.
Nyt syyttelen silliä
kihdistäni,
joka kerta
eri einekset,
mutta olut tölkkejä en
moisesta kehtaa.

keksipaketti...

Keksipaketti tyjeni,
nälkä ravisteli,
nyt yököttää.
Lähden lenkille,
seuraan koiraani,
ei suostu jälestämään,
minua.
Keksit muhii,
silmissäni kaipaan
ulkohuusia,
takapuoleni tyytyy
pusikkoon.
Koirani ilosta innostui,
sekin'pötköt vetäs,
raaputteli huti,
minä sammaleella pyyhkäsin.
Lenkkimme jatkuu
muinamiehinä,
keksipaketti tyhjeni.

TÄNÄÄN ON PÄIVÄSI, Runokirja

Autoni ei käynisty,
jumputtaa tyhjää,
pakkasherraa naurattaa,
minua ei.
Meen dösällä,
kuski nylkee
vitosen,
epätasaista on vitosen
matka.
Pakkasherra dösän ikkunasta
huurteiseen ikkunaan
sydämmen kuvia piirtelee.
   Saavun perille,
lensin turvallein,
vanha mummo avitti ylös.
TÄNÄÄN ON PÄIVÄSI,
runokirja on povitaskussani,
luen ja rauhoitun.

eunukki....

Saavuttuaan haluaakin
lähteä,
Kaipauksen täytytettyä,
tyhjää tunteet haukkaa.
Olen paikoillani,
yksitoikkoisen samantekevää,
lähden ulos,
palaan kiireesti.
  Rakastelen kiihkeästi,
onnen kuluttua,
silmiäni kutituttaa,
varpaitani naurattaa,
olen
eunukki.

onneni omat..

Kuiskaten saan sinut
lähemmäksi,
huutaen takajaloilesi.
Katson anovasti,
tulethan silloinkin,
lempeän sulavasti.
  Katseesi,
niistä näen sanottavasi,
niistä aistin tunteesi,
silmäsi
sydäntäni
syleilee,
syleilen
omillani,
Onneni omillain.

mökin ukko...

Olin herätesäni onnellinen,
unimaillani unituulet iloisesti vilvoitteli,
siellä suvituulet tyynnytteli,
siellä neitoperhonenkin
vihelteli kesäheinän valssia.
  Keittelen aamusumppia,
kissakin kyhnyttää
kinttuani.
Ulkona on pohjoistuulen tuoma
lumimyräkkä,
halkopinossa halot toisiaan
lämmittävät.
  Hellaan valkiat, jotta kodin lämpö
herää,
mirrille aamupalat,
itselleni kupposen kahvia ja
sätkästä aamusavut.
Tunnin päästä pilkille,
kaverini kahlaa etelästä luokseni,
hällä etukeno,
pohjoiset tuulet vastustaa.

epäonnistunut....

Jos olet epäonnistunut,
sinut unohdetaan,
ystäväsi unohtavat,
vain ne todelliset,
pyyteettömät rinnallasi
kanssasi tuskaasi jakavat.
  Yhteiskunta,
tuo tunteeton
osoitteesi ,sinua
lisää kurmuuttaa.
Ihminen, joka on henkisesti maahan lyöty,
ei kykene  yhteiskunnan
tukiverkostoihin tarttua.
  Ystäväni takasi lainat,
hälle tämä maksoi elämänsä.
Aikansa ulosotossa kituutti,
viimein ei enää
jaksanut,
vaan sopi itsensä kanssa
asiat ja, kuten hän minulle sanoi:
kiitos ajastanne.

hella...

Hellan uunissa lepattaa

tuli,

aamukahvit porisee

levyllä.

ukko hieman peltiä supistaa,

vetoa vähentää,

lämpökerrointa lisää.

Vanha mies,

tuntee hellansa salat,

itse muurannut,

isänsä apuna,

nuorena kollina.

Hän istuu lypsyjakkaralla, sekin itsetekemä,

vaimolle loihi navettaan,

Hän muistelee haikeana elettyä,

ennen oli lehmät,

oli hyvä vaimo,

mökki elämää täynnänsä.

Lapset omillaan,

vaimo nukkui,

lehmätkin poistuneet.

Hän laittaa klapin uuniin,

itselleen toteaa:

vain minä ja hellani.

kännykätön...

Katselen ihmisiä, ohikiitäviä, jalat
kiirehtivät,
ihmiset palttoineen matkassaan.
kännykät korvilla,
hymyt huurussa,
silmät
horroksissa.
Joillakin kädet vapaat,
elon ilme
ihmisoloinen.
Kiireisiä riittää,
solkenaan kännykät
hallitsevat,
useammat oikeakätisiä.
Välissä kännykätön ihminen toimiinsa
kulkeutuu,
hymy valloittaa
minutkin,
Tämä kännykätön
kulkija
elämässä mukana.

sinisilmä...

Hyvittelijä tunnontuskissaan
helliä sanojaan supattelee.
Omantunnon tuskiaa puhdistaa,
hänhän sinut
kavalsi,
varasti
elämäsi.
  Olet alistettu,
olet sokean talutettavana,
itse kuuromykkyytesi
elämääsi hellii.
Hyvittelijä kauniita luettelee,
ohi sydämmen
kertoilee,
sinä,
sinisilmä.

tosi hullut....

Kaksi hullua viisasteli,
heitä nauratti viisaitten
tyhmyys,
elämän
onkikilpailut.
  Hullut ei konsanaan itke,
viisaat parkuvat,
hullut mukavinta
seuraa,
hehän voivat hetkessä
edustaa jokaista sukunsa
jäsentä,
tulee kutsuilla halvaksi
yksi tuoli,
kymmenen
istujaa.
Auringon kukka on
keltainen kukka,
hulluja nauratti,
makiasti.

luojan lama...

Lama,
sehän on luonnon laihdutus kuuri,
ylilihavalle
luomalleen.
Luoja keventää luomansa
taakkaa,
luonto tukistaa luomansa
itsetuhoisuutta.
  Luonnon luoma,
luonnostaan omahyväisen
laiskuuteen taipuvainen,
luontoäitiä
suututtaa,
siksi hän laittoi
matokuurin koko
höskäänsä.

perjantai

Viikko pyyhkii
otsaansa,
on perjantai.
Maanantai oli kalvakka,
muut päivät
opitun mukaiset,
hymytkin
ikeniin sattuivat.
Tyhjä olo,
viikon kahleista vapaa,
kädet heiluu
siteittä,
mieli huilaa,
kehoa huudattaa.
Perjantai,
mietteitä täynnä.

heitteillejättö...

Olet sitoutunut,

perheesi,

työsi,

olet moneen tahoon

alisteinen,

pyytettömästi itseäsi

uurastutat.

  Mut itsesi olet

heitteille

nakannut,

kuljet itsesi sisällä

sopimiisi juttuihin uurastelet,

mutta olet itsesi heitteille

jättänyt.

kielomeri...

Istun laiturilla,
kielomeren
rannalla.
Varpaani veden pintaan tunteeni
piirättää,
kielot kauniisti
kukkiaan laineittavat.
Katseeni liplattaa
meren laineilla,
mietteitteni
aallokkailla.
Kielomeri tuoksunsa
kasvoilleni aallottaa,
varpailleni kukkaset
lahjoittaa.
  Istun,
olen
elämän syvänteissä.

eväät...

Elämä,
hengissä pysymistä.
Sodissa eväät talon puolesta,
siviilissä
kolmivuoro työstä.
  Elämä syömistä,
leukaluitten nivelet
rouskuttaa
elämän apetta.
  Siksikö soditaan,
kun eväät on
luontaisetuina?
Siviilissä itse tienattua.
Sodat,
ihmisten tappamista,
rauhanajan elomeiningit
hätäapuruoka jonoissa.
Rakastan rauhan niukkaa
evästä,
rakastan
iloisia lapsia,
hyvinvoivia
kasvoja,
sodat ruokaisat, mutta
surulla
maistetut.

yksinäisyyteni..

Yksinäisyyteni kääriytyy
itseeni,
ulkomaailma
ulos huuhtoutuu,
kasvosi silmiini jääneet.
  Itken, itken tuskani,
itken kaiken pois,
paranen iloisemmaksi,
silmäsi yhä
kanssani.
  Pyyhin silmäni,
yritän olla mies,
yritän,
mutta
salassa
itken itseni
uneen.

kaihoisasti janoan...

Janoan julkisuutta,
haluan päättäviin
pöytiin,
mut oon
ujo.
Olen ujompi,
minut ihmiset
nylkee,
minä kaihoisasti
yksinäisyyttä
kaipaan.
Mut janoni yltyy,
pöydät suurenee,
ujouteni
kaihoisasti
kasvaa.

hiiretkin nauraa...

Tekis mieli haukkua
kaikki
vähänpäivän tutut,
tosi tutut
enemmän,
mut
heitä joutuu
vuoden verran lepyttelemään,
olkoon,
lähetän joulukortin,'
tyytykööt
unelmiinsa.
  Kissakin on pahalla päällä,
potkas
latzit nurkkaan,
kumma katti,
hiiretkin nauraa.

kansanedustajat...

Eduskuntavaalit,
rahalla päällystetyt,
tunteilla itketetty,
kansanedustajat,
leimakirveen osaajat.
Ammattina politiikko,
siinäpä
sika säkissä ostetaan.
Rehellistä edustajaa kaivataan,
sellaista,
joka kehtaa sanoa,
ettei ole  aivan pyhimmästä päästä,
sellaiselle velvollisuuteni,
oikeuteni
ojennan,
toivoen, että hän paranisi,
kun
on jo yskässään
tukehtumassa.

hymy...

Hymy,
sumuisen päivän
pikku ilo,
hyvän hetken
luoja.
Hymy,
suupielten venytys,
persoonallisesti
johonkin kulmaan,
mieli mukavana, silmät
säestävinä,
siinäpä
kulkijan mieli sulaa.

kehitysapu...

Kehitysapu,
köyhänkö
jelppimistä?
Hyvässä uskossa
kansa avittaa,
mut suuri rosmo
avut itselleen jyvittää.
  Avitimmeko terroristit
Eurooppaan,
avitimmeko
sisällissotia,
joissa heimot itseään vuolevat,
kehitysapurahoilla?

rantaloma...

Kuulas pakkassää tervehtii
ulko ovellasi,
hymyile, sillä
sinut otetaan kylmiltään,
tulevaan päivään,
sinun
tekemääsi,
itsellesi.
  Katso taivaanrantaan,
älä kohtisuoraan,
sillä niskasi eivät kaikkea
jaksa,katso
vinosti, huomaat,
elämäsi
rantaloman,
tämän päiväisen.

makoilessa...

Kuljet päivästä toiseen,
makoillen päivyrisi
hoitaa aikasi,
joita et aisti,
sinulta elämä juoksee pois,
jäät makoillen
entisiin aikoihisi.
  Makuuhaavat kutituttaa,
toiset makoilevat ovat
aikalailla
väsynyttä
toveria.
  Elämän jokainen aamu,
on sinulle
mahdollisuus,
sitä makoillessa et
kerkiä
avata.

itsesi herra...

Elämä voi olla mukavaakin,
ihan itsestään,
omilla taidoillas
helposti onnahtaa.
  Toteat vain itsellesi,
ettet
tahdo murheessa
kylpeä,
tahdot iloisimmisa
löylyissä
elämääsi löylyttää.
  Kaiken tämän takana olet
sinä,
sinä itsesi
herra.

kuoleman tunnusmerkit...

Kuoleman tunnusmerkit näet,
kun katsot peiliisi,
katsot tarkemmin,
tunnustelet leukasi kärkeä,
sivelet
poskipäitäsi,
huokaat puoliääneen,
minä elän.
  Tämän jälkeen menet luontoon,
harrastuksiisi,
toteutat itseäsi
liikunnan kutta.
  Huomat kuoleman tunnusmerkit.

isäsi...

Katselet itseäsi,
peilitönnä
tuijotat.
Tunnet, että jotain puuttuu,
muttet
käsiisi saa.
Teet päivän työsi,
, kuten elämäsi sanelee,
mutta tunnet,
ettei kaikki
näy.
  Istahdat puiston penkille,
huokaat tyhjyyttäsi,
vaillinaista eläämääsi.
Viereesi istahtaa vanha ihminen,
ikäihminen,
jolla silmät elämästä verestää.
  Hän juttelee pyytelemättä,
hän säät noituu
kyselemättä ja vihdoin
sinua katsoo:
lapseni,
olen isäsi.
  Elämäsi täyttyi, olet saanut
isäsi,
hänet, joka puuttui
sinusta.

saunavasta

Saunavasta,
Juhannuksena tehty,
nyt
tammikuun pakkasissa
mieluisaksi saunottu..
Kolotukset saunan kuumuudessa
vasta vastoittaa,
nikamista ja selkänahoista
löylyttää.
Mieli kevenee jokaisella
vastomiskerralla.
Saunavasta,
enemmän, kun
peseytymisväline,
se on rentouttaja,
mielen ja kehon.

riitapukarit...

Sulassa sovussa,
äänettömässä
tilassa,
riitapukarit
tuomiotaan odottavat.
Raastuvan penkki,
kylmä,
kun ulkohuusin
rinki.
  Riita, turhan päiten
alkanut,
johti penkille kylmään.
Riitapukarit, ennen niin äänekkäitä,
omanarvon tuntoisia,
nyt allapäin,
katseet kengän kärjissä,
mieli tasasen
haluton.

aikaisin...

Aika ennen heräämistä,
on aikaa,
jolloin
äänesi kuulet.
Kaikki muu nukkuu,
vain sinä,
aamun tunnelmissa
annat aisteillesi aikaa.
Et tohdi
ääntäsi kaiuttaa,
et halua
rauhasi
särkyvän.
  Illallakin sinä
riennoista riensit
unimaillesi,
ennen muita,
halusit aikaa
itsellesi.

tunteitten keinutuoli...

Kätesi käteeni puristuu,
silmämme toisiimme,
kehomme
itsestään yhteiseksi.
  Ei tämä rakkautta laisinkaan,
ihastusta syvällistä,
katsotaan, tunnemmeko
rakkauden pyhän
valan.
Emme valoja vanno,
emme
tansseja tanssi,
olemme,
katselemme
toisiamme,
tunteittemme
keinutuolissa.

poskihampaat...

Pakkanen purasee
etelän hedelmää,
turisti rouvaa,
jolla keinuvat
helmat,
punoitettut poskihampaat.
Pakkanen kimpoaa
hankikantoon
lapin neidon helmoista,
hällä
kulmahampaat
kuivattu.
Lappi,
talvinen satu,
kesäinen tarina,
Lappi,
ihmisen
taikamaa.

politiikot jallittavat...

Elämäni on
yli puolinvälin,
laskin todennäköisyyden.
Eläkettäni en pystynyt
laskemaan,
siinä on
muuttuva yhtälö,
politiikan
mielialat.
  On prempi pitää itsensä
hengissä,
politiikot jallittavat
rikkaiksi eläneet.

minun on niin hyvä...

Rauhallinen koti ilta,

yksin,

parasta

mitä tunnen.

Viikko ihmishälinässä,

viikko ihmisten

läsnä,

suutyöläisenä,

korvakuulijana,

messuemäntänä tuhansille

ihmisille,

jotka tulevat erilaisista

kulttuureista,

ammateista,

ovat tulleet uteliaina

messuille,

meidän vieraaksemme.

  Annoin kaiken osaamiseni,

enemmän hoidin tunteitten

ohjaamana,

joka työllisti

tekenniika osamistani.

 Olen kotona,

yksin,

minun on niin hyvä.

katse...

Katseet,
silmiin katsoneet,
rehellisimmät
tunteet
viestittää.
  Sanat sanoja vain,
mietteitä
harhoineen.
Aito katse,
tunnet sen.

kahdet kasvot....

Mietin,
mutten vastauksia
tavoita.
mietin, miksi
ihminen on ilkeä,
väliajoillaan,
toisilla ajoillaan,
sydämmen tarjotin.
  Ehkäpä ihminen
onkin
kaksinainen.
Se pirun sivelemä,
ehkä
Jumalan luontokappale.
  Mietin,
kumpi mahtaa minussa
enemmän hallita,
vai ovatko kahdessa
tuurissa?
Eilen olin se Jumalan
luoma,
huomasin tekosistani,
aamulla kaikki oli
pirun selaisin.

taitetten otsikot...

Kaikki tekeminen tarvitsee
otsikoita,
niitä,
jolla taide taivutetaan.
  Minä iteksein,
blogiini
tuherran,
otsikot
vähäiset,
mieleni
jokapäiväinen.
 Jokainen virke,
ajasta syntyy,
hetkistä koostuu,
sitten
kävelen.

onnea sankarimme...

Olet

syntynyt päivänsankariksi,

nyt on tasaluvut

juhlinnassa,

välipäiväsi

hymyssäsuin.

Olet enemmän, kun osasimme

lahjoa,

itseasiassa

sinullehan ei arvoistasi

löydy

maan kamaralta,

kauppojen hyllyistä.

Katseesi,

olemuksesi on

aina henkevää,

luoksesi vetävää,

siksi nytkin

juhlimme kanssasi.

Onnea

sanakarimme.

kestohymy...

Hymy,
hymyttömällä
kauniinpaa,
sillä hän tilanteen mukaan,
hyvänolon ilmaisin,
mukavuuksien.
  Kestohymy,
sanojansa
ikävä,

päivä sarastaa..

Päivä sarastaa,
mieli kohenee,
  puet itsesi
nautit kahvisi,
mielesi kutoo päivääsi.
  Päivä,
ihmisen kokoinen,
itsensä sitomista
yhteiskunnan
rattaisiin,
rattaisiin, jotka illan tullen
otteistaan päästää,
Silloin
sinä jälleen
itsesi kera
illastat.
  Iltarusko
kattaa
pöytäsi,
kohtapuolin
unimaat
kaipaavat sinua.

ihmissuhteet...

Ihmissuhteet eivät
kasva
pykälistä,
ne voimistuvat
yhteisistä
töpötyksistä.
Suhteet vahvistuvat
yhteisistä
sukista.
   Ihmissuhteet ovat olosuhteitten
uhrilampaita,
toistensa
kohtaloita.

aamuuutiset...

Aamuuutiset,
yöllä
tapahtuneet,
maailman äärissä
päivällä,
sinun unessasi.
 Aamu ,
päivän
hyvää huomenta,
aamu,
unimaitten
ulkoovi.

rakkauden koodit....

Elämän salasanat,
useat
avattavat,
mutta
rakkauden koodit
tärkeimmät,
niillä elämäsi viattomin
huomiseen hymyilet.

orvot....

Ihminen, itsensä rakastaja,
toisten
hyväksikäyttäjä,
ihminen kenkäsi ovat pienet,
rakkautesi itkee
toisten
tunteilla,
sinä hymyilet
orpoja.

lattialuuttu...

Tarpehiksi petetty,
mieli kovettuu,
itkut eivät enää tunteita
tuuleta.
Tunteet
eivät pettäjää
enää pettäjää helluta.
  Tunteeton elämä,
kuollut
sielu,
kuten itketty
lattialuuttu.

onnen onkimiset...

Elämä on onnen onkimistä,
välillä nappaa,
hieman aikaa
elämä
herkäksi henkiää,
mut
ilmat vaihtuvat,
myrskysäiksi
tuulevat.
Silloin elät unelmiesi
kannattimina,
onnenhetkiesi
saattelemana,
odottaen uutta
nappaamista,
jolla jälleen
itseäsi
kuljetat.

kuntaliitosten ratkaisijat...

Kaupat kilpasilla,

elotarvikkeet

pienoisilla

katteellisilla.

Kilpahenki,

reilunmeiningin

markkinat.

Se vain hupaisaa,

että nyt

lähikaupat

kuolioon

tarjoutuu,

tämäkö sitä kuntaliitosten

puutetta.

polttoaineet...

Kaatopaikka,
kompostisi
jätekatoksessa.
  Kaatopaikkasi on
elämän energiaa,
ennen
ja jälkeen
kompostiasi.
  Ennenvanhaan takapihan huusi
elon kortta pelloilla viljeli,
nyt
energiana
jätepussit elämää kuljettaa.
Pissatkin polttoaineiksi lurittuu,
Isoimmistä hädistä tuhtia
menovettä polttoaine jakeluun..

kerkiän..

Taipaleeni,
elämäni mittainen,
vaikka
nukkua retkottasin.
Mut minut luotiin
katselemaan,
elämää
rientämään,
siksi taipaleeeni
ei nukkumalla
kerkiä.
 

aatokset...

Aatokset mieltäni
kuvittaa,
tahtoisin tosiksi
taivaltaa,
mut
luontoni komia
minut tasamaille
asettaa.
Ajatukset,
ennen kokemattomat,
kierrätän kuorrutan,
mutten
luontojani
voita.

ymmärrän...

Ymmärrän,
vaikka saat minut
vaikenemaan,
katson huomiseenkin,
vaikka'
elämäni peitit.
Hymyilen,
hyville,
menneille.

monimutkaistuu...

Asiat monimutkaistuu,
kun niitä liiaksi
vatkaa,
antaa vain aikansa muhia,
kyl
asiat
tuppaa
järjestymään,
suuntaansa tai
toiseen.

kylkiäni rapsuttelen...

Pakkanen pommittaa
mökkini nurkkia,
liitokset kitisee,
muttei mökkini
vierasta päästä.
  Kissani uuninpankolla,
sillä elämä mallillaan,
huolet se pitkin pittuuttaan
taivuttaa.
Mullakin on muutamat
jutut
mielessäin,
mutta en enempiä rassaa,
sillä hevosella on isopi pää,
aatelkoot humma,
minä kylkiäni rapsuttelen.

allapäin lakkini...

Aurinko,
pilviverhojen suojissa,
utuinen päivä,
minuakin nukuttaa,
innostuskin
verhoutunut.
Oikasen itseäni sen verran,
että
saan ulkosaunan tulille,
huomenna työmaa
tehtäviään
teetättää.
  Talitiaiset talipalloa
hakkaa,
toiset auringonkukista
vatsansa täyttää.
Kurre poskiinsa
siemeniä ahtaa,
ruokavarastojaan
täyttää.
Auringonvarjossa,
me kaikki,
allapäin
lakkini.

huolenpito...

Kauneinta huolenpitoa on
pitää kädestä,
sanoa silmillään,
tuntea
yhteys.
  Sanat vailliset,
käsien lämpö,
silmien
tunne,
enemmän.

taivaanranta...

Taivaanranta,
näen, mutten ylety,
haluaisin.
Kurkotan ylettyäkseni,
mutta
matka etenee.
Istun seisaaltani,
mietin, mutten voi
matkaa mitata,
käteni
lyhyt.

kahdet kasvot...

Sanon sen silmillesi,
kerron korvillesi,
tunteitellesi
jakelen.
  Uskon, että pidät
kasvoista kasvoihin
jutusta,
uskon, ettet
kirtoteitä kulje, etkä
kuuntele ,vastaile tahi
muuten aikaasi
kuluta.
Elämä on rehellistä,
kasvotusten,
kasvot mettänyt,
ei mitään.
  Kaksilla kasvoilla
epärehelliset,
kaksilla korteilla
pelaavat,
eivät kavereita
laisinkaan.

elonpolut...

Elämä,
näkemisen arvoinen,
ainutkertainen,
kannataa käyttää kokonaan.
  Elon polut,
mielenkiintoiset,
tarvitset itsellesi
hyvän mielen,
surun kielin
polkusi
kulkeutuu,
hymyssäsuin.
  Elämä ei ole erehdystä,
se on
jokapäiväinen hymy,
tahi sitten
nauruksi pistää.

kevät aurinko...

Kevät aurinko,
hanki valkoisissaan,
kuusenoksat turvanaan
punatulkulla,
metsokin elämäänsä
ihailee.
Haukka liitelee yläilmoissa,
kaartelee ilmavirroissa,
katselee kevään kulkua,
hanki kantaa,
se tietää evästä.
  Hiihtelen muina miehinä,
luonto sietää
sivakoimistani,
minäkin sitä,
nautin elämän
parasta hetkeä.

hautuumaa...

Miks mua kylmättää
hetimiten, kun hautuumaan kyltin
aistin.
Kaasuttelen ripeästi kyltin ohi,
toivon, ettei
ikäloppu autoni nyt ainakaan
hyytyisi.
Poliisikin heiluu hulluna
pientareilla,
onkohan se oikia
sakottelija vaan,
piru mieheks,
viikatemies
hautuumaan.

alkupäivä...

Alkupäivä,
aamu.
Peitot kahisevat,
varpaat työntyvät
peitton kulmista,
unisilmät raottuvat,
venyttelyt luonnostaan.
  Kissakin pituuttaan mittailee,
odottelee ovenavaajaa,
hän on tottunut siihen,
vanha arvokas lady.
Luontoäitee viellä verhonsa
pitää,
mut pian raottaa,
pois vetäsee,
jolloin aurinkoinen sylinsä
päivään ottaa.

perunakellari...

Istun usein perunakellarissa,
perunalaarit,
vihannes laatikot
vierelläin.
Keräkaalikin
laatikossaan itseään keräilee.
  Tuttu viisas,
pitkän matkan takaa
neuvoi tämän perunakellari jutun.
Hän sanoi, että ihminen säilyy
porkkanan lailla,
kun tunnin viikossa
maanläheisten seassa
haaveilee.
  Ukko elikin aikamieheksi, satakymmen
vuotiaaksi,
löydettiin
laarista,
ukko hengetön,
kaalinpäät
itsestään märäntyneet.

kulkutauti...

Kulkutauti,
ihan samankaltainen, kun rolliakkojen
viestit
kateuksien umpilaaksosta.
Tauti iskee
viattomaan,
parkkiintunut nahka odottaa
rajumpia
kateuden viestejä.,

osallistumis oikeus...

Tänään maanantaina,
viikon ensimmäisenä,
aamussa raikkaassa,
tammikuun rapiassa
pakkassäässä tunnen
elämäni valon,
kuun kauniin,
jolla seuranaan tähtitaivas,
tuhannet timantit tuikkivat,
olen tänäkin aamuna
kiitollinen,
saamastani osallistumisoikeudesta
elämään.

peura...

Peura söi talitinttien talipallot,
pasko kupan päälle.
Kaunis eläin,
metsän vikkeläkinttu,
elämän kaunis.
Nyt mutustaa pihanperillä,
märehtii samoin, kun mummoni
mansikki.
Korvat kuulostelevat
maisemaa,
kulkukissa ei ole näkevinään,
liian iso pala purtavaksi ja
löntystää metrsähiirten
kotopaikoille.
Laitoin tiaisille uudet talipallukat,
nyt tikapuilla
omenapuun latvuksiin.

avo-mersu....

Verot,
demokraattisin
tulontasaus mekanismi.
Yhdenvertaisuus,
kanootin kyydissä säännöt helpohkot,
parisoudussa
demokraattisemmat.
  Kaikki tarvitsemme toisiamme,
poliisit rikollisia,
pappi
viattomia,
lähikauppa
pullonkeräjiään.
Upporikas tulee
yksin hulluksi,
köyhtyy itsessään,
kun muut eivät
avo-mersua näe.

univelat...

Heräsin ennen muita,
kuten vapaapäivinä tapana.
Vapaapäivän ensimmäisen yön
heräilen muitten
jälkeen,
uni velkojen
katetta.
Huomenna töihin,
alitajunta jyskyttää
arpeettia.Työ,
toimeentulo,
sosiaalinen verkosto.
Työttömällä
asiat huonommin,
toimettomalla kehnommin,
yksinelävällä
eläkeläisellä
iltarusko itkee,

radio...

Radio, ennen yleis ja rinnakkaiset
kanavat parilliset,
nyt sata tuuttia
mainosta
jyllää,teininaisten laulun ininää,
josta
murrosikäkin puuttuu.
Radio yötäpäivää,
minun.

loistelamput...

Nilkka turvoksissa,
kuperkeikkaa yllättäen,
taivastelin
osuuttani.
Pääpallo on humissut,
iki taivaanvalot
tähtitaivaalla,
mirrini silmissä
loistelamput.
Meen maaten,
kuperkeikat.

koruptio...

Koruptio,
ruosteinen järjestelmä,
kärähtyneet
toimijat,
lahjottavat
kelvottomat.
  Ihminen, vapaustaistelija
läpi yhteiskunnan
tukielinten,
vaivaistalojen,
salongien
sviittien.

kissan poikanen...

Kissan poikanen,
tyttönen, katsoo,
kuinka
elämä avartuu,
pihapiiri suurenee,
hiirikin silmää vinkkaa.
Mirrin äitee
viiksiään vahaa,
vatsaansa
nuolee,
elämä on arkipäivää.

ukonilma...

Ukonilma
tulistui,
sisätilat
illasti.
Luonto,
isännätön riehuja,
omista
huolimattomista tuulistaan
tunnettu.

eturappunen..

Miksikö kysyt vointiani,
olet osaomistajani,
perilliseni.
Kuljen pää kallellaan,
tutun mies
toisella
kallellaan.
Elämä on hyvinvointivaltio,olen
sen verkottunut
ennakkoäänestäjä,
kalluppien
eturappunen.

koivunkylki....

Koivunkylki  valkoisena
hohtaa,'
sinitaivas
tuulillaan puun latvaa
heiluttaa.
Suomi,
enemmän, kun tasavalta,
enemmän,
kun
isänmaa,
Suomi on
synnyinkotoni,
maankamarasta
iltapäivä nokosiin.
Hyvän mielen
kotomaani
hymyttää,
kotoni,
eloni
hyvä mieli.

aikuisuus...

Nuoska lumi,
lumipallokeli,
siitä isommin lumiukoksi,
lumilinnatkin
kieritellään.
Elämän makuiset ilosilmät
rakentaa,
ääneenkin
työtään
kertovat,
hymyhuulet laulavat.
Lapset aikuisten
alkajaisia,
elämänsä
alarapuilla,
heillä väsymys
nojaa ylimmillä
rappusilla,
sinne matkaa
aikuisuuden verran.

hautausmaa...

Hautausmaa,
kirkon kyljessä,
mennyttä elettyä
sankaritarinaa.
Jokainen paasi,
jokainen,
elämän
näköinen.

krimin sota....

Krimin sota,
ennenkin käyty,
ennenkin
onnettomasti.
Pariisi mustaan vereen hukkuu,
Helsinki
tuomiokirkkoa
turisteille
näytätyttää.
Venäjä,
rikkauksien
rasputin,
Krimille päin.

lappilainen...

Lappalainen,
iloa tansittaa,
elämänsä
koko ajan.
Lapin ihminen,
urakalla
mulkun mukavia,
naiset enempi.
Lappalainen,
poron
setämies,
ilon ylin kuormajuhta,
jäkälän
napa.

eesti...

Eestiläisten täytyisi
kusta vienanmereen,
suudella tallinna
kivijalkaan.
Venäjän poika ilonpitoon
kerkiää,
rajapyykit kremliin
pyökittää.
Venäjä on hukannut
itämeren,
sen satamat
mustallamerellä,
ruplaa arvotonta.

helvetti...

Helvetti,
pirun hyvä koti,
sinne sieluton sielu
laukkaa,
ahavoituneet
kasvot
itkevät,
herran enkeli,
pirun hullu.
  Katselen kissani häävalssia,
komia on
ikäneitoni.
Joka kevät
kullihipoille
herkistyy.
Helvetti,
minua kylmättää,
tummat tulee,
afriikasta,
syövät osuuskaupan tyhjäksi,
keskon jättävät,
mogo haran juttuja.

en itke...

En itke, en jaksa,
en hymyäkään
elä.
Raskaimmat
päivät
iltaani
viettävät,
katson eteiseeni,
eiliseeni,
minun on hyvä.

ongelmajäte...

En ymmärrä,
en
käsitä.
Olen ojaan kipattu,
jätteeksi tarkoitettu.
Kasaan itseni,
lähden pystypäin,
kiitostaen
elämääni,
minut jätteeksi
pakunnutta.

vainaja....

En kaiva moista vaivaa,
katan kahvipöytäni,
sinulle.
Tulit kylään,
minä sinut ruhtinaan
kohtelulla hallitsen,
olet tervetullut.
Minut haudataan huomenna,
kuolenkin ensin.
Voinko kukkia
kasvimaallasi kastella,
tulisin nukkuessasi,
iltojen hämärissä,
katseitten
nukkuessa.

työtön---

Työttömyys on persujen
vaalivaltti,
uskovaisten herätystanssi.
Työttömiä hurmokset vaalii, siit
elonkeino
huomiseen
kuntoilee.
Työtön,
kaiken menettänyt,
leivän kannikan
kadottanut.
Persut ja muutokset,
ääriryhmät
voita nälkäselle
leivittää,
mutteivat solmuja
työttömän aukaise.

kohtapuolin...

Kohtapuolin näkemiin,
huominen hymyilee,
tänäänkin
myhäilee.
Saanhan vilkuttaa,
katsothan
aikaamme,
kuuntelethan
elettyä aikaamme.
Näkemisiin,
palaan ajatuksiisi,
sinäkin
tunnet.
Kohtapuolin lähden,
jotta voin palata.

kuti, kuti...

Kutituttaa,
ihossani
tulipalokuume,
syyhyttää,
nahkaani
aivastuttaa.
Orvaskesi oksentaa,
syyhyttää.
pakkeloin kutituksen,
rasvasin tuplasti,
kutituksia en kuule,
mutta,
sisätiloissa
tunnen.

barbaarit...

Kouluttamoton kansa,
sivistymätön ihmismassa,
hullujen on helppo
heilutella,
valtaansa
näytellä.
  Ihminen, joka tietää,
tuntee ja itsekseen aivastaa,
kysenalaistaa
poliittisten
johtajiensa
tarkoitusperät.
Siksipä pohjoinen pallonpuolisko,
eteläistä
valoisampi,
syystalvellakin.

Norpan lapsi....

En syntymääni alustanut,
elämäni
osallinen.
Kuolemani,
on hetken juttu,
pilkut ja pisteet,
pois pyyhitty,
jäljelle jää muisto,
joka sekin
ajassaan
kuivettuu,
pisteet ja pilkut
häivettyy.
Elämä on kerta annos,
syötpä tahi et,
mutta aikasi
lautasella.
Elämä on kaalinpään pieraisu 
Pielisen aalloille,
Päijänteen
helmelle,
Nyystölän lahdelle.
Vuoksen vesistö on norppa-veljeni
isänmata,
kuuttien
kotimaata.

harmaapäätikka....

Tunnustelen ukkovarvastani
otti kipeää,
pöydän kulma vahvempi.
Kirosanat kipua kutsuvat,
lievittävät
tuskan sulavuutta,
olen
ukkomies.
Lumihiutaleet mieltäni tyynyttävät,
akkunastai katsovat.
Punatulkut evästä
haukkaavat,
tiaiset enempi.
Harmaapäätikka
komennon talipallossa
otti.
Arka kaveri,
kuten
ukkovarpaanikin.

vesi heikottaa...

Tunteeni levällään,
pitkin itseäni,
sinäkin
kompuroit.
En koristele aatoksiain,
aitona esiisi näyn,
olet kukkaseni,
lakastunut,
orvokkini,
vesi heikottaa.
Rospuutto mökkiäni nostelee,
salvokset natisee,
kulkukissa
ulisee,
kusasi
avaimeni reikään.
Meen baariin,
kohmeloiset kohtaloni
kutsuvat.

mielipuolet..

Miksi venättä pelätään,
miksi raakuuksia
afrikan ihannoidaan..
venäläinen ihminen,
elämän katsoja,
surun ilon
keväät
viettänyt,
kotinikin
tuhonnut, mutta
heillä suuret mielipuolet saisastuivat.
Venäläinen,
naapurina,
meidän tulee olla
mutkattomia,
sillä
suora tie afriikan raaksuuksien
on rajapyykimme.

ruokakomeron tyhjentäjä...

Sukupolvi,
ison sylin lämmin
elämä.
Ihminen, edellisten jatkokappale,
elämän
viestikapula.
Ihminen jalostuu,
alkuihminen
korean karski,
loppuihminen
mitä lie...
Sukupolven
tähtiaines,
kelvoton
ruokakomeron
tyhjentäjä,
rakas
sydän kaks.

kettu, ilves ja kalamies...

Pilkkimies reijällään nytkyttää,
ahventa palkakseen,
matikkaa
sopakseen.
Kevätaurinko hartioita lämmittää,
kalamiehen mieli
elämää pilkittää,
siinä sivussa
ahven  nykäisee
matikka
enemmän.
  Kettu rannalla vartoo,
se tuntee kalastajan tukukseen,
evästä
kielensä mutustaa.
Ilveskin, joka kainona sivummalla,
peukuttavat kalamiehelle,
saalis
kolmeen osaan jaetaan.

kuusen latva...

Kuusen latva
äitiyttään näyttää,
kuusi on elämän äiti,
tulevan joulukuusen isoäiti.
Satavuotta
kuusi täyttää,
monen kulkijan silmät
muistaa,
monet
kuusenalut emääitiään
kiittää,
kauniisti
oksillaan heiluttaa.
Kuusen ryhti mallillaan,
kävyt tulevan elämän
säilyttää.

synnyit...

Synnyit toivottuna
vahinkona,
tulit elämään,
tulit
itseeni.
Elämäni matka
täyttää sinut,
sinä elämällämme ratsastat,
minäkin
ohjastelen.
Elämä on
vuorokautista,
vuodenaikoja,
pitkiä taipaleita,
lyhyitä
polun kulkijoita.

mesikämmen

Ressuni,
jalorotuinen,
katsoo minua,
kuslenkin
kuljettajaa,
narunpäässä
matkaajaa,
kusasemme samaan tolppaan,
toisillemme hymyilemme.
äänetönnä matkaamme
kulutamme.
Luonto hyräilee iltasatujaan,
hämärtää.
lumi narskuu,
pakkassää,
valkolumiset pientareet
näyttävät
kulkusuunnan.
Metsän kuningas,
mesikämmen,
komia karhu on heräillyt
talvitirsoiltaan.
Tervehtii,
minäkin.

huomenta...

Aamuun hämärään silmäni
avautuivat,
unimailta selkosille.
Tunnen elämäni minulle
huomentavan,
tervehtivän,
ihan tunnoillaan hyvillä mielin,
hymyilen hälle,
hyvän mielen
kuljettajalle,
loppupäivän
seuralaiselleni,
tulevaisuuden
hymyhuulille.
  Aamukahvi, totisena,
eiliset maistuu,
tämänpäiväinenkin
mukavasti.

maapallo...

Huomaan, kuinka maapallo pyörii,
tunnen
tossujeni
alusilla.
Kuutamo veitikkamaisesti
tähtösten kera korttia
pokerittaa.
Minun kotikuntani,
maapallo,
koko ihmiskunnan
kärpäsen kakka on elämän pikku
alusta,
ihmisen näköinen,
pyörii ja
vatkaa
kaikkeudessa,
suuressa
elämässä.

masturoi...

Kansanedustaja äänestäjänsä
laiskempi tunto.
Kansanedustaja,
toisten ihmisten
kusetusrukkanen,
siemenmaidon
nylkyttäjä.
Herrana,
enempi pönäkkänä
Rouvana lukutaidoton
edustaja
ilmaiseksi
masturoi.
   Lisää liksaa,
lisää työnpuoleista,
sillä omatuntoni
räsästää,
suorastaan.

lääväni...

Runoilijat
puolihulluja,
kaksoisleukaisia,
elämänsä vinttikamarissa.
Huuhtelen käteni,
 samoilla talikoilla
syön ja luon
elämän lantaa,
lääväni on
brimitiivinen,
toukkia luonnostaan.
  Kevätkukat yhä vain,
ain mielessäin.
Nyt talvisäät,
pitkät kylmät puhurit,
mutta
kehäkukan tuoksu
minua kuljettaa.
Lääväni on elämäni,
synnyin
elämän selässä,
joskus lähden,
kehäkukkasten kera.

mökkini...

Mökkini pieni kulmainen,
minun kokoiseni,
kulmaton.
Mökkini on enemmän, kun
katos
päälläni.
Mökkini on koto,
hella,
uunit lämpöiset,
näkevät akkunat,
minun elämäni,
kissankin.
Mökkini ei ole nuori,
en minäkään,
mirrini on kollikissa.
Mökkini tehtiin torpparilain
suojasäillä,
niillä orjuuden
hallaöillä.
 Hiiri nappas mirrin
herkkupalan,
mirrini kuorsaa
uunimuurin ylisillä,
lämmössä,
kotonaan.

uneton....

Olen syyllinen,
olen osallinen,
vaivani
märkivät,
tuntoni
kukkii
suopursujen
tuoksuja.
Ethän sinä olis
veteläksi laittanut,
ellet hikikarpaloitani
poiminut.
Olen syyllinen,
että kuivaat itseäsi
unettomasti.

tammikuun puoliväli...

Tammikuun puoliväli,
talven hymy
heleän pakasteinen,
keväthankien
hankikantoinen.
Jänöjussilta ei jälkiä jää,
kettukin sivuluisussa, joka
varispariskuntaa
naurattaa.
Aurinko loistaa täysillä
poskillaan,
kuulas ja kaunis
tammikuun puoliväli.

liikennevalot...

En sinua silmään sahhoo,
oon rehellinen,
aidosti kaino poika.
Olen lähtöjäin kylien takkoo,
sieltä ihmisten ilmojen
takataivaan rannalta.

Tänne tulin,
junat kuljetti,
kumipyörät
ohjasti,
loput jolkuttelin,
asetuin
aloilleni.

Täällä on ihmisiä,
tekoihmisiä,
näyteihmisiä.
Kaikki on kädenkääntessä,
vaivan näkköö vailla.

Muistelen liikennevaloissa
alkuelämääni.
Siellä minun kotoni,
elämäni
liikennevalot.

kunnanjohtaja

Huippu hullun
kylillä näin,
hän aivasti
keskelle kuntajohtajaa
otsaan,

virkamiestä viattominta.
Mut, kyynel ei tullu
johtajan silmään,
hän
sote-jutuissa
kolunnut.
Hoiti kaverin aivastelemaan,
alan osamislaitoksiin.
Nyt, varis, minä ja siwa,
kyykötämme iltaisin.

tänään on päiväsi...

Tänään olet, et mitään,
huomennakin,
mut
sitä seuraavana
aamuna oletkin
jotain.
Ihan sattumasta,
luonnon oikusta.
Tänään,
odota
ylihuomistasi,
tänään on päivääsi.

äitiäsi tyydytät..

Ihminen osaksesi
itsesi kantokyky
kallistuu,
liiaksi veltostut,
äitiäsi vaimonasi
tyydytät.
Olet poliittisesti ojitellut,
jyvälaarit
siementänyt,
nyt satoasi tähkäpäitten.
Minä, tavallinen,
kurvaan ja morjenstan, sillä
kierot kulmat
suoriksi ajelen.

otava......

Otavassa on seitsemän tähteä,
laskin itse,
muutkin ennen
minua.
Sinitaivas,
kuutamon taivanranta,
minunkin
elämäni.
 Käväsen Siwassa,
iltapalaa hakemassa.
Elämä on,
enemmän, kun kuolettunut
huolimattomuus.

saunapäivä...

Saunapäivä,
lauantai,
muutkin päivät
hyvin löylyttyy.
Saunan sielu,
höyry lämpöinen,
kiukaan tuhahtleva
lämpöisyys.
Saunavasta, ennen suven aattoa
vastoitettu,
mukavuutta saunaan
vastoittaa..Löyly,
kumarran vastauksena,
tunnen kiukaan
voimallisuuden.
Jälkitunteena ihanuuden,
jäähyttelyt
luonon armaan,
pakkassäässä,
tähtien loisteessa,
kuutamon valossa.

ihminen...

Ihminen,
tummakasvoinenkin,
punakka ja vinoilmäinen.
Hullu mustamies tappoi viattoman,
häntä halveksii
koko yhteisö,
enempi läheisempi.
Pienen lapsen silmät,
elämälle avoimet,
elämälle.

haukuttu syliin...

Haukuttu syliin,
miks
kukille hymyilisin.
Isoimmiten taivas suutaan
huuhtelee,
juon kaivovettä.
Repesin jokakohtiin,
en molempiin suuntiin
ratkennut.
  Istun hiljaisesti,
hullujen odotushuoneessa,
minua viedään
pillerimaailmaan,
siellä en
tuttuja tunne,
olen
mennyttä.

roskalainat....

Roskalainat,
lainat
tuhon tulvat,
vekselivetoinen inhimillisempi,
mut menihän
itsenäisyytemmekin.
Euroopan lippu heiluttaa,
afriikan lippu,
ihmisen luonto alimmillaan.
Venäjä Tsaaarien
ilopaikka,
Ameriikan
jyrkänteet,
käs kopelolla joka iikan
taskuissa.
Roskalainaluokkaan putos
luotto
mantsuurien.

Tarusjärvi...

Metsän varjoisempi puoli,
kallion kielekkeen takaosassa,
siellä on minun laavuni.
Tarusjärvi edessäni,
pikku-tarus takanani,
kupeilla ikimetsää,
minä laavulla,
ilvesreitillä,
jokamiehen oikeudella.
Oli luoja viisas,
kun suojeli päättäjien
päät,
jotka aikanaan
suojelivat
alueen.
Nyt jokainen voi lupaa kyselemättä
luonnossa kulkea,
elämän syvintä
tuntea.