Pakkasaamu,
hieno suomalainen,
tammikuinen
elämän sää.
Kello nakuttaa pikkutunteja,
kolmea aamuyöllä,
hiljaista uinuvaa
Suomenojaa,
Tunnin kuluttua
iloisena heppuna rattia
kaistalta kaistalle pyörittelen.
Elämä,
tämä on sitä,
minun elämääni,
yli kolme vuosikymmentä,
alan tottua,
mutten
nurkkasokeutua,
se on kolarialtista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti