lauantai 31. tammikuuta 2015

kokoni...

Elämä,
hiuskarvan
ohuinen,
elämän kokoinen.
Taivas, ylempänä,
kun maantieni,
elämäni pitkin teitä.
Suuruuteni tunnen ulkohuusissa,
kesäillan
huumassa,
saunan jäähyttelyissä.
Katson ylemmäksi,
ihan tähtitaivaisiin,
aistin,
kokonaan
kokoni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

pyhimykset,,,

pyhimykset ovat maallistuneet, jokapäiväisiksi vahtuneet, mutta yhäkään en ole vielläkään tavannut