maailman kaikkeus...

Maailman kaikkeus,
avaruutta kerrassaan,
kuut ja tähdet tuikkivat
silmissämme,
mut pohjaton
 on kaikkeus ääretön.
 Elomme pituus,
kohtalomme sanelemaa,
ikuisuuden suudelmaa.
Maapallomme iänkaikkisuus,
tummuva iäisyys,
pienenhetken odotus,
jos
kello ei tikitä,
vain valon hämäryys
ikuisuutta varjostaa.

onkimiehen onni

Onkimiehen onni,
kupu nykii,
körmyniskainen
ahven vapaa taivuttaa,
onkimiehen onni,
tyyni järvenpinta,
luonnon tuoksut,
luonnon suloäänet,
aika,
onkimiehen aika,
onnen taika.

yhteiskuntasopimus...

Yhteiskuntasopimus,
köyhän rikkaan lompsassa
vaeltaa,
siivun sieltä sivaltaa,
mut toisesta elonhyvän
eniten ohentaa
toisella tuskin sitäkään.
  Yhteiskuntasopimus,
rikkaanrakkaan tulonsiirto,
köyhemmän vyötärön
sutkistelija,
mut
sehän maallisen hyvää.

kolmannes...

Elämästä kolmannes menee
unelmissa,
ilon ja onnen  keinutellessa
mielenkieltä,
kehoa itsensä kokoista,
päivän rasittunutta.
Heräsin kolmannesta, nyt notkean keveä,
mieleni mukavasti hyräilee,
kolmanes on
maistuvaisin.

siirtolaiset...

Kaik oomma siirtolaasia,
amerikkaan pula-ajoilla,
ruottiin jälijunissa,
aikojen alussa asumma tasangoilla,
tulimma
jäätiköitten sulaessa,
oomma kulkijoita ihmiskunnan.
 Antakaamme ihmisen elää,
näytetään hälle tupamme,
ottakaamme ystävänä,
sil
huominen on
yhteisemme.

unelma...

Unelmat eivät tuhoudu, vaikka tulikuumilla
tulilieskoilla
käristettäis.
Unelmat,
sydämmen haluiset,
elämän korkuiset
silmiesi hyväilemät,
aidointa omaasi.

vapaussota....

vapaussota ol
veljes sota,
nyystölän kansanmurha,
raakalaisen orjuuttajan
ohdakkeinen tie.
 mis veripellot viljojaan
heiluttaa,
siel
ihmisten elämä kuoleman ohdakkeinen,
petollisten ryöväreitten,
suurherrojen valkoisten.

mietin...

Mietin, mutten unta saa,
hyörin lakoiden taa,
muttei silmäni unimaille
saata,
mietin,
miten sinä voit,
sinä, joka nukkumatta lähdit.

tuulimylly...

Tuulimyllypuisto,
aih, niin ihanan Päijänteen
helmen,
Tehinselän sinivalkoisena energiaa tuulettaa,
siintä voimavirtaa ihmisten elämään,
saasteeton elonkierron myllynsiivet.
  Myllyn siivet selänpituiset,
sinitaivaan ulottuvaiset,
elämämme huomisen.

jouteneläjä...

Jouteneläjä,
reppuselässä yhteisön,
kivirekenä yhteisön.
sairauden vanhuus,
siinä kelpoisuus,
mut
terveet jalat jaloitelkoon,
kädet työtä taikokoot,
otsallansa uurastajan hymy.

kukkavaasi...

Rakkaus on shampaja pullo,
kiehtovan viettelijäs,
unelmien kupliva,
raikkaan nautittava.
  Pullon tyhjennettyä,
kaik,
unelmaa,
pullokin akkunalla kukkavaasina.

sotilasliitot...

Sotilasliitot kuoleman avaimet,
väkivallan aatelliset,
järjen kummajaiset.
  Nato ei koskaan Venäjän etuja
vastusta,
sil
niin tehdessään
ihmiskunta kuolee,
sen osapuolet tietävät,
siks
on parempi
pelolla hurjastella,
sil vain paikalliset
kuoltuaankin kärsivät.

aamukahvilla...

Aamukahvit,
unimaitten mietteitä,
katse päivään kääntyy,
muistelen sovittuja,
väliin ajautan mielihalujain,
kupponen höyryää,
hieman minäkin.

loistaa...

Miksi mielesi ikävyyksiä taivaltaa,
mikset
välillä hymmyilis,
sil
se pukisi sinua.
  Silmäsi ovat unelmien loisteessa,
kasvosi kuutamon unelmissa,
anna kaiken
kauneutesi
näkyä.

valmiiksi rikas...

Eihän Suomeen valmiiksi rikas
rantaudu,
tänne tulee kuolemanpelossa
uiva
siirtolainen,
jos hän selviää täälläkin,
hällä hyvät geenit
paholaisen.

perhoni...

Vieheeni vipeltää kosken kuohuissa,
lohimus sitä kuljettaa,
annan siimaa,
tiedän, että kalojen kultamus
voittaa,
ellen väsytä,
ellen anna kärsivällisyydeni
aikaa.
Perhoni on taidolla nidottu,
vasikan häntäjouhista lomitettu,
sian rasvalla
voideltu,
perhoni on pintakelluja,
nälkäsen lohen
intohimo.

kultakaivos...

Voinhan itsekseinkin olla,
mutten
kuvaasi ota taskustain,
siinä olet,
siinä minäkin,
siinä elämämme,
rakkauden kultakaivoksemme.

aurinko...

Suvisen kesäiset ilmat,
mieltä kuvauttaa,
kasvot kohti auringon
sylilämmintä.
Samat kasvot talven niskassakin,
kasvot kantohankien aikaan
luomoavasti kevään alusmailla,
auringon sylissä hyväilevässä.

kauneus...

Kauneus on hyvyyttä,
hyvyys luokseen kutsuu,
kauneus huomisen luomoaa,
haluan olla
tässä seurassa,
jossa surutkin on
helpomaa kestää.

metsälampi...

Metsäpolku johtaa metsälammelle,
lumpeenkukkien synnyinsijoille,
rämeitten alusmaille,
suopursujen tuoksulähteille,
karpalosuolle,
jossa kurkipariskunta kirpeitä herkkujaan
illastaa.
  Palaan kalareissultain,
soppakalat repussain,
mieleni luonnon luoma,
hyvänmielen kotomatkainen.
  Pysähdyn hämärtävään iltaan,
katson kiiltomatoa, joka loistaa
koriammin, kun kännykkäni valo,
luontoäitee loi ihmeen,
siinä ei tarvita pattereita,
kännykkäni kaipaa,
siinä luonnon ja maallisen
ero.

alullinen...

Maaseutu aamutoimissaan,
elämän syke,
kaupungien alkutuotanto viriää,
yönylikin
elävöittää.
juureskauppias lastaa kuormansa,
kaupungin torille
kiiruhtaa.
  Maanviljelijä tuorerehua paalaa,
siitä meijerit työllistyy,
maitolasilliset maistuvat,
juustoviipaleet leivät täyttävät.
  Maaseutu,
elämän alullinen.

mennen tullen...

Amuinen usvapeitto täyttää tienoot,
ruishalmekkin sumussa uinuu,
katseeni yltää metrin pari,
autonvalot hukkuvat sumuun
sumuiseen.
  Palaan töistä,
vastaantulevat palaavat,
elämä sykkii mennen tullen.

vero...

Vero,
demokraattisin yhteiskunnan
tulonjako.
Kel mammonaa, se enemmälti,
heikoimmat osallansa.
Rikkaalle jää ainasesti
enemmän,
kun köyhänpojalle,
joka on avittanut rikkaan
vaurastumista.
Köyhäkin hymyilee,
rikasta kannattaa rikastuttaa,
sil
verokukkaset vaasissa
loistakoot.

hälinän syrjässä...

Metsälampi,
hälinän syrjässä,
luontoäiteen sylissä,
sinitaivaan suojassa,
karpalosuon hetteikössä.
Metsälammen tuoksu,
suopursujen tunnelmaa,
tuoksut tainnuttavat ihastelemaan,
lampi katsetta kuljettaa,
lammessa on lumonvoimaa,
luontoäiteen sylissä
lumoavassa.

tulimieli...

Taivaan tulimieli,
ukkonen, herrajumala ajoi räystään suojaan,
pelkosilmin sadetta katselen,
tulikivien salamoita,
ääntä sinitaivaan
alusmailta,
kielomerten takaisilta.
  Kollikissa vehkeitään pesee,
märkä ruoho pallit kutitustilaan
kasteli,
silitän kattiani,
kehräten odottelemme
myrskyn laantuvan.

halkoliiteri....

Halkoliiterini sykkii tunnelmaa,
puut sylikuormassani,
purut alustanain,
peltikatto varjonain.
  Halon juurakkoa,
tuota ikimännyn juurakkoa,
tervas tuoksuu,
halon sata vuotta syliini,
tunnen elämän
näkyvän.

kulkimeni...

Kulkimeni ovat rikki,
kuljen paljoin varpain,
tunnen askeleeni,
kaivaudun itseeni kuunnellessani
puun oksalla sirittävää lintua,
jota en tunne,
minä hälle pelkkä kulkija.

omani...

Synnyin kuolemaan,
turhanpäiten isänmaani
itkuja virittää,
kukin aikani,
luomakuntani huokaa,
sieluni tuokaa,
sil
se on ainoa omani.

savi...

Olen ilmiliekeissä,
sytyin sammuin,
palatakseni.
Mieleni mustui,
kirkastui hyvillä
mielin,
kuljen hymykasvoillani,
olen suven savea.

lähden pois...

Lähden pois,
tunnen sumuisen eteisen,
näen hämyisen huomisen,
kuljen itsestäni pois,
yötävasten askellan,
toivon astuvani päiväni aamuun,
mutten nyt silmilläni koe,
en tunteillani tunne.
  Olen pois suljettu,
elämäni,
missäpäin olen,
tunnustelen,
itkuni naurattaa,
sieluni lohduttaa.

sulavasti...

Eivät päivät öitten varjoista
huomennu,
elän tätäpäivää,
huokaan nälkääni,
katson hallitusherrain loistokasta
kulupeliä,
en kehtaa kyytiin pyrkiä,enhän osaa
sulavasti valehdella.
Juoksen elämääni,
taivallan ominain,
elän
vaatimattomasti,
ihan itsenäin.

silmät...

Ihmisen silmät,
näkevät, ilon surun
pyyhkimät,
elämä,
syntyjään ilonpäivä,
kuolema, kaiken hyvästit.
  Musta ihminen,
muunkin värinen,
ihminen, samoin, kun valkoinen
väri päiväsillä, sydänten
harjanteilla.
  Rikollinen,
musta tahi muunkin tuntuinen,
sivistynyt yhteiskunta opettaen ohjaa,
samoin, kun alkuväristään.

rasistinen ulkoministeri puolue....

Rasistinen ulkoministeri puolue,
ei kotimaani sielukas,
fasistinen järjestö,
sille ei kotimaani hymyile,
sille ei mieleni
mukaudu.

huokaat...

Huokaat, muttet hymyile,
kaivelet taskujais,muttet
työstä itseäis.
  Olet loiseläjä,
paremman viereen asetut,
varakkaalle hymyilet,
muttet
ahertaa taida.
  Oletko
sinä, jolle äitisi kehtolauluja
taisi,
oletko isäis lempityttö polvellaan.

elän omillain...

Elän omillain,
taivuttelen sinut lähellein,
tunnen tuoksusi,
mutten aisti sisintäsi,
avaathan hieman,
jotta saisin rakkauteni
kukkimaan.
  Päiväni sykkii ilmoillain,
tulet vainion niityiltä,
kedon kukkaseppeleet
mukanais,
olet satu,
olet hallaöitten kielonkukka,
saanhan
poimia sinut.

kehtoni...

Vilvoittelen ilkosillain,
itikat seuranain,
ilta aukeaa,
tyynesti ilta laskeutuu.
Saunan löylyt, makoiset suvisuomen
illassa,
kuuntelen luonnon ääniä,
sanattomina aistin,
mieleni mukavoituu,
tunnen suven
kehdon.

rasisti...

Kauenpaa kuulen iltapäivän tuoksun,
tunnen aamupäiväni herätyksen,
päiväni vietin liehutellen.
Talsin pihoillain,
jouten maleksin,
työttömänä tuhisen.
Vittuilen siirtolaisille,
vievät manini,
ovat rasisteja,
köyhdyn piakkoin.

suljetut silmät...

Suljetut silmät,
kuurot korvat,
fasismin pientareet.
mis raakuus hyväksi saatetaan,
mis
ihmiselämällä
toisarvoinen lihan tuoksu.
  Suomen hallitusherra,
ulkoministerin puvussa,
miksi eläimenä pidät
siirtolaisia?
  Suomalaisuus on valinnanvapautta,
suvaitevaisuutta,
semmoinen on kotimaani,
en halua olla rasistisen mielivallan
ajokoira.

pakolainen...

Maailma on avara,
taivaan sinikansi iltaakin
kuutamoittaa.
naapurenain  pakolainen sinitaivaan reunamilta,
hällä elämä karun kohtoloinen,
hällä elämä kärsimystä
kotikulmillaan,
siksi naapureina sinitaivaan alusmailla.
  Väittävät hänen syövän enemmän,
kun tienaavan,
sillä hänellä on elämänsuuri halu
tulla suomalaiseksi.
Neuvoin häntä hymyilemään,
ja viellä toistenkin,
sillä siitä
elämä virkoaa.

kylätie...

Kylätie asutusten sylissä kiertelee,
kylänraitti,
entinen lehmäpolku,
nyt lehmät tuontolaitosten pihatoissa,
vain kylätie,
jossa västäräkki herrastelee,
täysikuu yömyöhällä unelmoi.
  Kylätie mutkainen,
monenmonta tarinaa sisältää,
muttei vastarannalle huutele,
vain kulkijoille itsensä
kurvittaa.

sinitaivas....

Elämä kantaa,
sylissään kuljettaa,
ajassaan vierittää,
luonnetani leipoo,
mieltäni koettelee,
pesee ja pyyhkii
vaahtosuun.
  Jokainen päivä,
herätessä avautuu,
päivän valjetessa hymyhuulet
mutrusuu, ilmettään vaihtaa,
sillä sinitaivas kattonain,

aitta...

Katseeni tuikkii,
suvituulen,
hyväillessä,
kesäaamun katveessa,
villiviini koristaa aitan seinää,
sinä katseeni vierähtää,
tuikkien ihastuu.
  Aitta iänikuinen,
tarpeeseen rakennettu,
villiviini saa kasvualustan rosoisesta
pinnasta,
joka  känsäisin käsin vuoltu,
takametsien ojanvarsilta,
torpparilain turvin kaadettu.

nyystölänlahti...

Tyyni Nyystölänlahti,
veneeni katiskalle lipluttaa,
ilma tyynen lämpöinen,
taivaanranta rusehtaa,
on päivän ilta,
jumaltenkin iltapäivä.
  Katiskani tyhjää täynnä,
hyvä niin,
sil
kalat ystäviäin,
meen huomenissa
Brisman matalikolle,
bonuksetkin.
  Ilta hyväilee,
mieleni keinuu
suvi-illassa,
olen jotenoloinen
sil
olenhan illan siloisissa
silloilla.

nukuttelen...

Saavutan iltani, vuoteeni kutsuu,
tyynyni on unimaitteni kultakalleus.
Tyynyni joskus kovakin,
ei unta makoisia suonut,
mut
tekoseni minua
valvottivat,
nyt hyvillä mielin pääni tyynyllein
nukuttelen.

keritä...

Viikot vuottelin,
et ehtinyt,
unohdit kotosi,
minut,
unohditko
katseellasi muistaa?
  Taivallat tietäsi,
mut
unohdit taipaleesi,
et tuolla juoksullasi itseäsi
hyväile,
minä,
odottelen,
mutten jaksa luoksesi keritä.

metsälampi...

Metsälampi, hiljaisen miettein,
suopursujen tuoksuissa,
karpalohetteikkö,
lakkasoiden kainalossa, hiljainen elämä,
olen läsnä,
en sanoja tarvitse,
tunnen erämaan tuoksun,
aistin lammen mietteet,
istun kannolle,
olen aarteitten äärellä.

huoltoasema....

Huoltoasema,
autoni menovedet,
eväitteni ostomesta,
tunnen kylätiet,
mutten  tästedes asioi
huoltamolla rasistisen
toimintatavan.
  Huoltoasema sykkii iltaansa,
matkalaiset eväänsä hankkivat,
paikalliset iltaansa kuluttavat.
Saavun maksupäätteelle,
jossa
ulkomaalaistaustainen
ostoksiaan suorittaa,
tunnen myötähäpeää henkilökunnan
ylenkatseesta,
sieluuni jäi mielipaha,
en enää ketjun palveluita
tarvitse.

hallitusherra....

Hallitusherra,
riistäjä fasistinen,
muukalaiskammoinen,
mis kotimaani sydän,
miks herra hallitusvastuun
kotimaatani raiskaa.
  Valtaan valheen kautta,
valtaan kaksilla kasvoilla,
nyt raakalaisen pyhäpuku
yllään,
mis
on kotimaani sydän.

sinivalkoinen...

Taivaskin itkee,
pohjolan sinivalkoineseen kansaan on
rasistit syöpyneet,
lahottavat ylvästä mielipäivää,
demokraatista maankamaraa.
  Suomi,
ihmisen näköinen valtakunta,
pois taudit herruuden herttuaittein,
pois kutinat
kuristajien,
Suomalaisuus on ihmisen näköinen,
johon ei kuulu
alistamisen tunteet,
isänmaamme on sinivalkoinen,
sielun tahraton.

rasistinen ilme.....

Rasistinen ilme,
uusavuttoman iloton elämä,
vieraan pelkoinen,
nälkäsen ruokahaluttoman.
  Kukaan ei pakolaiseksi
tahallaan,
henkensä uhalla kurjuudesta
kurjuuteen,
mut
henkensä uhalla maallisen.
  Elintasopakolaiseksi moititaan,
mut
sehän vain totuudetonta
unettomuutta.

ihminen...

Ihminen,
väriltään erikoinen,
katsojan silmä
ummikon,
sil
ihminen nahoissaan asustaa,
kummajainen on sukuas,
ihminen,
varpaat ja kaikki.

elonilo...

Elonilo,
katse huomiseen,, silmänräpäys
sinitaivaan alusmaille,
rakkaudettomille
vainioille,
mysrkysäille tuulisille.
  Silmänsä,
tulen tuskaiset
ilojen iloimmat,
silmänsä,
elonilon kirkastajaiset,
taipaleitten
näkijät.

metsälampi...

Sinitaivaan siimeksessä,
metsälammen rannoilla,
kalaisissa antimissa.
Ilta tuoksuu sammaleelta,
lumpeenkukat kukkivat,
Suopursut tuoksuvat,
karpalot punaposkisina,
lakat herkkupintojaan hehkuttavat.
Iltaaurinko mailleen asettuu,
ilta verhoutuu,
lähden saaleineni,
kuljen erämaitten halki,
lehmäpolkuja pitkin,
kuljen hiljaisuudessa,
en tohti kauneutta säikyttää.

niitty...

Niittyjen kukat
huomiseen katsovat,
heillähän juuret iänikuiset.
Maaseudun huominen,
teollinen uurastaminen,
siinä niityt tuotantoon siirtyvät,
niittyneidokit
tuhoon tuomitut.
  Peltovainiot,
maaseudun hymyhuulet, nyt tehotuotannon
rajapinnat,
niillä myrkyt kestoikäiset,
niissä ei niityn kukkanen viihdy,
pois syrjemmälle niityttyy.

alkujainen...

Lapsen eläväiset silmät,

silmukat huomiseen katsovat,

elämän kevättä vartoavat,

leikkimielellä

päivää taittavat.

  Lapsi ihmisen aluinen,

tapojen tottujainen,

ilonkevään tuntija,

surutaipaleen

vaeltaja,

lapsi,

ihmisen alkujainen.

sinilinnut...

Itkevätkö taivaan sinilinnut,
laulavatko suvituulet,
kahisevatko niityn  kukkaset,
elänkö suvaitsevassa
kotimaassani vai
ovatko täällä
herrakansakunnan julmat parturit
kohtalon avaimet kädessään?
 Surulla kuuntelen,
vierasta vierastetaan,
ulkoministerin puolue lietsoo vihan
ikijyvää,
sitä jonka toivoisi jo olleen
kitketyn.

vienoharhaiset.....

Arjalainen yhteiskunta,
Pohjois-Korean tie,
siinäkö persujen
ihannemaa,
vai tunkio tuonelan.
  Vapaus, kahleitta
kulkeva,
mielessä omassaan,
sille kahleita älkööt
vienoharhaiset lukitko.

suvaitsevaisuus...

Suvaitsevaisuus,
elämän huominen,
taivas sinivalkoinen,
erakkotaipaleitten rasisti,
eristyksen
natsivalta.
  Ojenna kätesi,
katso silmiin
vierasmaalaisiin,
syleile itsesi
ystävää.

maailma kukkii...

Maailma kukkii,
iltapäivätkin ,
kuljen taipalellain,
mutten näe
elämän terälehtiä,
enhän pysähtynyt,
enhän kerinnyt näkemään.
  Näyteikkunat kirkkaasti
näyttävät,
en lankea,
mainoksethan hienoille,
minä vain itsenäin.
  Synnyin itku kurkussa,
hymyillen meen
kanttarelleja metsästämään,
olen mustikkamaiden poikamies,
juolukoiden varjoisissa.

päijänteen helmi...

Kesähelteet,
kiertäneet niemeni,
helottaneet pilvien suojissa,
muttei pintaani hyväillyt,
on kesälomani,
vuoteni pyhiinvallusmatka,
niemennokassa Päijänteen helmen.
  Mut ihan hyvästi hyttysparvikin hymyilee,
paarmat pintaani rokottavat,
tuulinen sade,
niemennokassani saunaa lämmittää,
minä ylisillä,
niemeni nokan
Päijänteen helmen.

fasistinen päättäjä..

Fasistinen päättäjä,

murhanmakuinen

päättäjän työpäivä.

  Ylemmyydentuntoinen herravaltion

edusmies,

hällä tunteet ylemmyyden

rotuvihainen lihakauppias,

parlamentin edusmies.

  Suomen kansa,

suvaitsuvuuden pohjantähti,

miten oletkaan

julmurin päättäjäksi

saatellut.

taivas säteilee...

Taivas säteilee,
otsani supattelee,
muttei puupäätäni tavoita.
oon luonnon oma,
metsäpoika ikihonkien,
siellä susihukkakin nosti
penkiltä isot kilot,
huohotin  puolesta
määrästä.
  Kitken kasvimaata,
tylsää,
mutten muutenkaan
ilopäivässä
liihoittele.

taivaanranta....

Taivaanranta punoittaa,
luontoäitee yöpuulleen vetäytyy,
kylän ainoa kollikisa jolkuttelee
raitilla,
huuhkaja huhuilee takametsissä,
korpimetsien alusmailla.
  Palaan katsikoilta,
tyhjää täys,
jätin katiskaan eilen särjen,
sekin oli kadonnut.
  Sateinen ilma,
tummanpuhuvat pilvet uhmaavat,
jalkani rientävät rivakammin,
kotini savupiipustta vaimea savu leijuu,
meen pehkuihini,
kotimökkini unimaille.

metsävainiot...

Metsävainiot,
ikimetsän siimeksessä,
kedon kaskimailla,
luontoäiteen takapihoilla,
mehiläiset kukasta kukkaan,
pääskyset liitojaan liitelevät,
käpytikka kolottaa ikihongan kylkeä.
  Kohentelen oloain,
kauneutta ihastelen,
tietokoneen ohjaamatonta elämää,
luontoäiteen valtakuntaa,
kaskivainioita nauris maita.

riennät...

Riennät,
vaikket osoitettas
tunne,
elät kulkiessais,
elämäsi viipottaa,
saapumatta minnekkän.
  Sinitaivas kattonas,
maankakara alusmaillas,
ilmavaa tuulta  kohentelet,
sateita väistelet,
päivänpaistetta siristelet.
  Elämää ympärilläs,
elämää aistit,
jälkeesi jätät,
olet luonnonluoma,
sinäkin.

esikoinen...

Kuiskaan, kun en ääneen kerkiä.
Kesähelteet sateen kaatamina,
myrskytuulen tuivertamina,
pidän nutustain,
muuten taivaan
sinituuliin.
Enhän porkkanoita kuori,
syön mielihalullain,
olen luonnonluoma,
olen luontoäiteen esikoinen.

ihanuus...

Ajat kuluvat,
etenevät,
keinun juovuksissa,
valvon aikaani,
kuorssaan joutenajat,
katson silmiisi,
niissä näkyy
ihanuus.

ilta...

Ilta väsynein harteitten,
mielten aatoksein,
ilta armahtaa,
ilta suo levolle,
sinne mieluiten väsynyt.
Illalla ei kapitalisti näe,
hän hämärissä ahertaa,
päiväseltään
ahnehtii.
Meen nukkumaan,
en unia näe,
huomista
aattelen.

EU....

Yhteinen Eurooppamme jokaisen
kotimme,
ihmisiä monen monta,
vaikeutta tuhatmonta,
mut
yhteisesti vyyhdet ratkotaan,
yhteinen eurooppamme,
jokaisen
parahin.

yliarmollinen..

Kesäaamu,

ketunpoikanen jolkuttelee pihassa,

hälle elämä aukeamassa,

pois kotoaan joutunut,

elantonsa itse hakemaan,

niin karu on luonnonsyli.

Ellet siihen pysty,

sinut syödään,

vaihtoehdot luonnon omat,

yksinkertaisen luonnikkaat.

 Ihminen oikoo,

vanhatpojat peräkammareitten,

sätkää vääntävät äiteensä

eläkkeillä.

Nälkä heitä ei yllätä.

äiteensä syli yliarmollinen.

keskiyö...

Keskiyö,
ikkunastani näkyy täysikuu,
pimeys liikkeet piilottaa,
äänet kuiskaavat,
mielet aistivat,
katson mielessäin,
silmäni
täydenkuun lumoissa,
joissa kielokukat maljakossa,
pöydälläni
jossa kuvasi muistuttaa.

kerron kehollain...

Kerron kehollain,
kuuntelethan sydäntäin,
en taida kysyä,
en osaa esitellä,
näytän vain itseni.
Olen harmiton,
huomiokivuton,
olen vain,
huomenna tyhjää paikallain.
  Sinä,
en sido sinua,
kätesi vapaina liikkukoot,
sielusi tunnoista kivuton,
mielesi minusta varaton.
  Elämä on kuljettu nopeasti,
pois pyyhitty kivulla,
muistojen saatoilla,
elämä on kuitenkin
kuutamo öitä,
unelmia, joissa varjot
seuraavat.

gbs...

En tiedä minkalainen olisi
elämäin,
jos olisin taivaltanut toisin,
tämä valittu tie tuntuu minulta,
mut
onhan tienhaaroja ollut.
Mielen kompassi,
sielun gbs,
niilläpä polkuni löytyneet.

päiväni iltaan saapuu...

Päiväni iltaan saapuu,
mieleni rauhoittuu,
kehoni levähtää,
huokaisen,
tuntuu levollisemmalta.
Mietin jotain puolitärkeää,
mutten siihen sen enempää,
yritän jouhevasti laskostaa itseäni
yön syleilyyn,
unimaile autuaille,
kielomerteni ihanaisille.

haaveet...

Haaveet,
salatut unelmat,
toteutumattomat,
niiden avulla elämää
mukavoitetaan.
Haaveet,
toteutuessaan
ikävät,
haaveissa vain,
unemissa huomisen.

huomenna...

Huomenna kaikki on toisin,
huomenna tämä päivä
eiliseltä maistuu,
annan muistua tämmöisenä,
voisinhan koristella,
mut
mitä joutavia,
onhan huomisen aloittaminen
helpompaa, kun en kynnystä
korota.

koti...

Asunto,

tyhjät seinät,

sijaintipaikka,

postilokero,

henkikirjoitus,

ne tähän sijoittuu,

kotini on poissa,

en sitä osaa laittaa,

kodittomana majailen,

tyhjät seinät,

kodittomana seinustan.

sylin täydeltä onnea..

Sylin täydeltä onnea,
tuntein hellimmin,
sankariamme
kukitamme.
Tänään on päiväsi,
tänään saat juhlia
juhlasi täydeltä,
olemme juhlassasi
riemurinnoin,
olethan osa onneamme.

ilahutan...

Päivänkakkara päivää paistattaa,

mehiläinen laskee terälehdet,

pussaa jokaista yksitellen,

on hyvin huomaavainen.

Poimin kimpullisen,

mehiläinen antoi luvan,

totesi, että kuiviin imetty,

mut minusta

kukat elämän raikkaat.

Ojennan kukat puliukolle,

joka aamulla pummasi sätkän.

Mukava heppu, mut

haisee kuvottavalle,

on muuten entinen kemisti,

erikoistui myöhemmin itse nauttimaan

tuotoksiaan,

hällä ole ummetusta,

siksi

kukilla ilahutan.

laatu yksilö...

Syntymäpäivä,
elämän uusin rappunen,
ylöspäin,
kohti korkeutta,
sinne tuntemattomaan.
  Juhlitaan,
kerrassaan kunnolla,
onhan tuota jo kokemustakin,
rappusia melkoisesti asteltu.
Alähän nyt
pillastu,
hyvällä mielellähän minä,
olet laatu yksilö.

aamu...

Aamu ennen kukon laulua,
varhainen,
minäkin,
laulan äänettömästi,
kukkokin nukkuu.
 Hiljaisuus,
silloin äänet parhaiten kuuluu,
omatkin,
juon kahvini,
lähden koirani kanssa
asioille,
sen omimmilleen.

kaivelet menneitä...

Kaivelet menneitä,
et tohdi tätäpäivää,
etsit vikoja elämäsi kurjuuteen,
näet ne
muualla, kun itsessäsi,
tuskin olet edes osallinen.
  Venettäsi kuljettaa syysmyrskyt,
rantaudu,
oottele suvantoa ja souda
itsesi luo,
muuten et saavu.

ylennät itsesi...

Ylennät itsesi,

etsit itseäsi lipaston päältä,

katsot esivanhempiesi valokuvia,

vanhempasi kuvat ohitat,

hehän tuntevatkin sinut.

  Pakenit ihmisten sekaan,

täällä olet huomaamaton,

olet turvassa.

  Ruokailet lähikaupassi raakaineilla,

keskikalkalla ja lihapyöryköillä,

unelmoit.

väsynyt...

Olin niin väsynyt,, etten itseäni nähnyt,
kiitos, kun vierellein
asetuit,
näenkin nyt jotain,
tunnenkin,
muttenkaan viellä
voimissain,
tarvitsen yhä
sinua.

onnea...

Täytät vuosia,
aattele,
enemmän vuosirenkaita,
elettyjä taipaleita,
eilisiä,
  Kaiken alkujaan,
ei yhtään muistoja,
nyt täysi sylillinen ja
mahdollisuus kukkorilliseen,
onnea.
 

sylilapsi...

Saavutat itsesi,
arkipäivä,
helpotut.

Haaveillen elit,
leijuit,
ilmavaa.

Katsot elämääsi,
olet, muttet äitisi
sylilapsi,
enää,
kuitenkin haluaisit.

kuvani...

Katselen itseäni,
lammenpinta näkee minut,
mustavalkoisena,
kasvoni aaltoilevat,
vesikirppu istuu otsassani,
minua naurattaa,
vaikka justiinsa olin
harmistunut,
minulta karkasi iso kala.
  Lumpeenkukka kauniisti itseään keinutta,
vesiheinissä pienet siivekkäät vipeltävät,
iltaaurinko lämmittää,
itikkaparvi keinuu pyrämiidissään,
aurinko heitä tansittaa.
  Laitan kalavehkeeni kasaan,
heilutan luonnonluomalle,
hymyilen kuvallenikin,
sekin minulle.

luonnonkukat...

Luonnonkukat,
kauniimmat silmien lemmikit,
kedon vainioilla,
metsäautoteitten suojissa,
ojanpenkoilla tienposkien.
  Perhoset siivillään hyväilevät,
mehiläiset mielellään,
pölyttäjät nauttivat,
ihmismieli ihastelee,
sillä
kauniinpaa ei silmä
näe.

lappi...

Lappi on ylempänä, kuin
Helsinki,
ainakin ylämäessä,
kauan sinne saa ajella,
purotkin etelään lurittaa,
oon nähnyt,
kävin tuntureitten riennoissa,
siellä riekon rintaa pienessä
meiningissä,
lappalaisten taijoilla tarjoiltiin.
Lappi,
puhtain elon kolkka,
ylärinteillä Suomen maan.

sadesää...

Sadesää,
pisaroita kasvollain,
mieleni hieman kuivakka,
mut
pisarat kasvojain naurattaa.
Sadesäällä on aina kivaa,
en ole kuivakas,
saapaskelit lätäköitä
janoaa,
vesi roiskuu,
ihankuin silloin lapsena, jolloin
oli lupa istuakkin lätäkössä,
nyt kainostuttaa.

tervehdit...

Tervehdit,
ilostuin,
mieleni tuli mukavaiseksi,
päätin antaa
mukavan kiertää,
tervehdin,
hymyhuulillain,
minusta maisemani näyttää
mukavammalta,
kuin mutrusuuna,
synkkänä
yksinäisyytenä.

rahamiehen taival...

Tuleeko palkallaan elävästä miljonääri,
ehei, ei edes
lottovoittajastakaan,
sillä hänhän jakaa rahansa maailman tuuliin.

Säästämiselläkään ei
rahamieheksi kerkiä,
vain varastamalla,
keinopeleillä hilloa kertyy,
kunhan sen säilöö
hyvin,
home on
vaaraksi varakkuudelle.

Toinen kuluttaa,
toinen vähemmän,
toinen omillaan,
toinen siivillä,
siitä se rahamiehen taival,
tahi sen toisen.

Kolmannen sukupuolen periessä,
hällähän onkin jo
rahamiehen ote,
kunhan ei vain hairahdu
intohimojen syliin.

syrjäseutu....

Syrjäseutu,
valtiovallan unohtma isänmaa,
yhteiskunnan jättömaa.
Miks hallitusherrat isänmaan
palapelittävät,
miksi kaupungeja turvotetaan,
ihmiset sillipurkkiin ahdetaan?
  Siksikö, että paimenen on helpomaa
laumaansa paimentaa?

dinosaurusten kohtalo...

Taivas tummenee,
aurinko pimenee,
kuutamokin unelmitta uinuu,
niityllä kukat supistavat terälehtensä,
linnut metsän suojiin kolottuvat,
on
maailmanlopun sää,
sen kanakin tietää,
kun silmänsä heltalla peittää,perityt
geenit esi-isiltään dinosaurusten aikaan,
pelko hiljentää
kanalan,
aavistus
muun luomakunnan.

laatuaikaa...

Taivas tulta iskee,
salamat tulimiekkoina sivltelöö
ukkonen jyrisee,
mieli alistuu räystään alusille,
vettä vihloo vaakatasossa,
on syntymäpäiväni,
heinäpoudan aikaa,
heinät kastuvat,
luppopäivä.
Ilmaston muutosta,
eilen normaalin helteistä,
tänään voitelen niittokoneen terät,
huollan paalauskoneen,
puhelen vaimolle mukavia,
olen leikkisä lapsille,
ukonilma on laatuaikaa.

pötkötät...

Aamulla lähdit,
töihisi riensit,
ahersit itsestäsi kaiken.
 Palaat kotiisi,
ilomielin,
mut
kaikkesi uurastaneena
sohvalle pötkähdät,
tunnet helpotusta,
tunnet, kuinka kehosi
kiittää.
  Tätä teet koko elämäsi,
ellet tekisi,
et pötköttäis,
jäisit paljosta
vaille.

vatsat ylitäydet...

Ihminen tarvitsee
nälän,
ihminen kaipaa
sielun hädän.
   Ihminen ei voi hyvin
yltäkylläisyydessä,
ilman pelon häivääkään,
ihminen masentuu ja ylilihoo
jouten oloonsa.
  Faaraot kuolivat samaan tautiin,
kuningaskunnatkin katosivat,
sillä
heillä ei huolen häivääkään,
vatsat ylitäydet.

ilta...

Ilta,
kiireetön iltaruskoinen,
pois päivän hälinät,
illansuu
aikaa itselle,
aikaa läheisille,
aikaa,
ihan vaan olla.

yhteiskunnan talkoot...

Arjen elämä,
pienistä hetkistä suuhunpantavaa,
asuminen,
syöminen,
vaatettaminen,
kulkeminen,
niihin arki kuluu,
niihin tienestit menee,
mut
hallitusherrat vaativat
yhteiskuntatalkoisiin.
Mistä minä annan,
elän nytkin niukin naukin.

puliukko...

Laitapuolen kulkija,
alkoholisoitunut ihminen,
kaikesta luopunut,
muttei viinasta.
Kierrät hänet kaukaa,
hajunkin vuoksi,
vaihdoit vauvallesi aamulla vaipat,
ne tuoksuivat hyvälle,
kuin nenääsi tarttuvat alkoholistin
eritteet,
joita on kerroksittain,
kärpäsetkin karttelevat.
  Puliukko,
sairas, muttei siksi koeta,
auttajat kadonneet,
hänestä on ihmismieli luopunut,
hänestähän ei kellekkään enää
mitään hyötyä.
polisipartiokin priorisoi tehtävänsä,
katseensa kääntävät,
partioauto paskaantuis,
uskonlahkolaiset hyppivät tasajalkaa
puliukon yli,
hällä sielu pirun kaulalla.

aamun iltapäivä...

Kaikki päivät,
jokaiset hetket,
hymyn riemuretket,
surun matkat,
kaikki ovat
elämän tähtihetkiä,
tunteet kaikissa.
Laitat sielusi vadille,
olet elämän altis,
siksihän elätkin,
muuten mitään ei olisi,
ei hymyn häivää,
ei surun hetkiä,
ei
aamun iltapäivää.

haaveet..

Haaverikas elämä,
arkipäivät syön ja suon,
mut
haaveissa lentelen, kuin pääskynen taivaalla,
liitelen kaukomaitten halki,
suopursuja keräillen,
mieleni vaivattomasti
kaikkialle,
vaivattomasti saavun myös
arkeeni,
haaveet pitävät arkeani yllä.

rakkauden ikävä..

Rakkaus raukeaa,

kun tunteet

kuolevat,

rakkaus ei lepää

olkapäillä,

rakkaus elää

tunteista.

  Rakkaudeton elämä on kylmää,

yksinäisiä iltapäiviä,

yöt menee nukkuen,

aamut ikävöiden,

päivän pelastaa työt,

mut

iltapäiviällä

rakkauden ikävä.

muistan....

Muistan, kun synnyin,
muitan, kun minua tehtiin,
viellä paremmin muistan,
kun olin unelmaa taivaan
suvituulissa.
  Nykyään muistan mitä sattuu,
tänäänkin unohdin sosialiturvatunnukseni,
lehtimyyjä kyseli,
suutahti perhana.

vain jälki jää...

Elämämme on lyhyt,
kauniit hetket ohimeneviä,
lempeät sanat harvinaisia,
emme nuorru,
vain jälki jää,
siksi haluaisin pitää kädestäsi,
katsoa kultaisia kasvojasi,
tuntea tunteesi hyvyyden,
silmiesi kielomerten takaisen
kauneuden,
hetkisen,
sitten vain
jälki jää.

kerjäläinen...

Näen kerjäläisen,
tunnen sellaisen,
itseni.
  Siksi en haluaisi kaltaisiani lisää,
en ainakaan ulkomailta asti,
miksi kärsimystä ruokkia,
miksi kurjuutta levittää.
  Olen kantaväestöön kuuluva,
elän toimeentuloturvalla,
elän yhteiskunnan armopaloilla,
miksi
kurjuutta jakelisin?
  Syytät rasistiksi,
syytä pois,
mutta rakastan ihmisiä,
minulle ihminen on kaltaiseni,
siksi ymmärrän.

irtaannu....

Yksin kävelet,
yksin seurassakin,
olet eksynyt,
olet joutunut vangiksi,
olet ajautunut itsestäsi pois.
  Pakene,
juokse ensin kulman taa,
hiivi sitten kahvilan takapöytään,
tilaa kermainen leivos,
kahvikupponen ja huudahda.
olen irtaantunut,
usko pois, helpottaa,
muut ainakin uskovat,
alta kulmien.

kesäiset niityt...

Kesäiset niityt,
luontoäiteen vainiot
kukkaloistossaan viljavissa,
niillä perhoset evästään,
niillä pölyttäjät maankiertäjät.
Kauneuden viljavat kedot,
mis kauneus luonnon luomaa,
siel rauhaisaa toukopäivää.
 

vaikenet...

Vaikenet,
vaikka juuri sinun pitäisi puhua,
tiedäthän eniten,
olet kokenut aiemmin.
Kuuntelet,
ymmärrät, mut
katsot päältä,
et halua mennä asioiden sisälle,
olet käynyt siellä,
olet
alkoholisti,
olet tullut sairaudestasi,
olet tullut kaveriksi,
ihmiseksi, jota olisit itsekkin
aikoinaan tarvinnut.

pottunenä...

Aamuaurinko pilkistää

verhojen raosta,

huomenet silmilleni suo,

kahvinkeitinkin heräilee,

porisee aamun tuoksut.

Pesen kasvoni,

saan silmäni auki,

mummoni peruja,

hänet aamuista muistan.

Santokset hellalla keitti,

lehmille suurukset kuuumensi,

aamukahvit nisuineen pirttipöytää

notkisti,

minä muusasin pullan kahviini,

ai,

parempaa en muistakkaan.

Joskus menin lypsylle,

Mansikin ja Hertan.

Mummo jakkaralleen istuitui,

ämpäri täyttyi yö-maidosta.

Pitelin lehmän häntää,

hätistelin kärpäsiä,

näitä muistelen,

silloinkin oli kesäaamu,

minä viiskyt vuotta taaksepäin,

mut nenäni on yhä samanlainen,

pottunenä,

kuten mummo sen nimitti.

kaukomaat...

Käyn levollein,
tunteeni vaikenevat,
käyn yöpuulle,
unimailleni,
kielomerteni kaukomaille.
  Päivän riensin, menin ja
palasin, päivänselän yli
taivalsin, saavuttaakseni
illan siimeksen,
unimaitteni lempeän
vuoteeni,
pehmeän tyynyni.

vanhus...

Vanhuksen rohtuneet kädet,

eloisat silmät,

kumara ryhti,

näen hänet bussipysäkillä,

pysähdyn,

avaan oven,

toivotan tervetulleeksi,

odotan hänen istuutumistaan.

Haluaisin kuljettaa bussiani

tasaisemmin, kun taitoni sallii,

toivon, vanhukselle hyvää

matkaa,

haluaisin kunnioittaa häntä enemmänkin,

mut

pysäkit odottavat.

  Jätän vanhuksen pysäkilleen,

heilautan kättäni,

hän katsoo kertovasti,

mieleni on kunnioituksen velkaa,

toivon, että sain osoitettua

edes hiukkasen.

kuljet...

Kuljet elämääsi  näkemättä

itseäsi,

kuljet vaikket tunne suuntaasi.

Huomaat toiset,

osaat heidän elämänsä salat,

muttet tunne itsesi

sielua,

aarrettasi,

sisintäsi.

  Pysähdy hetkeksi,

kysy itseltäsi

miksi,

vastaa,

mutta jollet pysty,

olet onnesi lähteellä, avaa itseesi,

se sinun on löydettävä,

jotta kulkusi olisi

sielusi tuntemaa.

alimmainen...

Elämän kaikki eletyt hetket,

eilisiä vain,

mutta ilman niitä ei huominen

aukeais,

jos en tänäänkään

tyriä osais,.

En elä huviksein,

en tarkoituksella herraksi yllä,

en kerjäläiseksi ajaudu,

en muinnamiehinä

vilkuilis.

En osajain valinnut,

en arpajaisissa syntynyt,

synnyin luonnon oikusta,

olen oksaisen puun oksa,

alimmainen.

orpo...

Orvoista ihmisistä orvoin,
yksin jätetty,
hyljätty,
kuten tupakan natsa,
muttei tumpattu,
hänet huolimattomasti vain
elämänkelkasta jätetty.
Hänen veressään sukulaisuutta,
hänen kasvonsa kaltaiset,
mut
hänestä ei ole hyötyä,
ei edes maisemmallista arvoa,
hänhän on rumakin,
siksi katseet ohi katsovat.
Kanssaihminen,
polvistu itsellesi,
katso sieluusi,
jospa tuntisit häpeän.

uusi viikko...

Uusi viikko,
täynnä mahdollisuuksia,
täynnä elämän odotusta,
syli täynnä odotuksia,
varaudun myös murheitten
murusiin,
mutta minähän elän,
ilman kivistyksiä ei tasasetkaan
tuntuis ylämäkisiltä, joita on kiva
lasketella.
Hymyssä suin,
sil
ennakkoasenteet
kohilleen.

jälleennäkeminen...

Tervehdin sinua,
kaukaista ystävääni
kädestäpitäen,
sanat eivät oikeutta tekisi.
Olet, kuin ennenkin,
samat silmät,
elämää rakastava olemuksesi,
joissa kielonkukan raikkaus,
kasvosi ovat yhä
luokseen vetävinä.
  Pitkä on matka tahoillamme,
nyt käsiemme kautta sielumme
tapaavat,
kasvotusten,
kuten
silloin ennen.
  Tälläkin kertaa matkamme
jatkuu tahoillamme,
mutta ystävyytemme on
sielukasta.
Tapaamme ehkä taasen,
jos emme täällä,
jossain muualla.

maanantai...

Maanantai,
kaiken alku ja loppu
kääntäydyn viikkoon,
kesälomani loppui,
palaudun työhön,
oottelen vuoden, jotta
lomille jälleen,
ei hyvät fiilikset,
vaik
pitäis,
mut en enempiä mieti,
mieleni musta,
sorvini pyörii.

onneksi...

Pilvetön taivas,

ilmeeni kirkastuu,

on kauan ollut sateista,

harmaata,

myös sielussain,

tänään kummatkin raottaa

mukavuuttaan.

Onneksi kivut vain aikansa kestävät,

arpeutuvat, jää vain muistot,

jotka vain sielua koskettavat.

Onneksi sateiset pilvetkin

poudan tieltä väistyvät,

jää vain sateen kastelemat

kaulukset.

lutjakkeet...

Lutjake tuo lutikka,
nitistin kaverinsa, mut
haki kolme kamuaan
tilalle,
nyt nauraa räkättävät
kurkihirren olalla,
pirttipöytäni ylisillä.
  Kalakukkoa syön,
lanttukukon siirsin syrjään,
siinä enempi lutjakkeita,
noita lutikan killisilmiä.
Eiväthän ne pahoo taho,
mut
nuorikkoni vauhkoontuu
ylen aikaa ja tahtoo
fiinimpää
elämää,
pois tahtoo kaupungiin,
pois tästä pirtistäni,
jonka omistaja oon kuudennessa
polvessa,
lutjakkaan lutikat ovat myös
alkuasukkaita.
Nyt miun pitäis tehdä valinta,
nuorikon herkut,
vai lutjakkeitten eväs toveruus.

sinä...

Sinä,
ennenkin tavattu,
vienosti hymyilet,
kainostelet suotta,
olen
katseesi alamainen,
olen ihastunut,
mutten koskettaa kehtaa,
jospa pakenet.

mutruhuulinen

Työntekoon täytyy opetella
asennetta,
elämään ei kannata
asemoitua,
siksi muuttuvaista on elon polku
ohdakkeinen.
Surun kitinät ehjässä elämässä,
ilon kutinat alati
asentoa vaihtavassa elossa.
Elämä ei ole päämäärä,
elämä on veitikka silmäkulmassa,
mutruhuulinenkin.

sarastus...

Uinuva viljapelto,
oraalla vasta,
sumuinen verho leijuu,
kuulas aamu sarastaa.
Aamutuimaan koiran asioilla,
ennen aikojaan, illalla jäi
tekemättä,
mut
silloin en olisi tätä aamun sarastusta
nähnytkään.

omantunnontuskissa...

Nukuin väljästi,
heräilin toistuvasti,
koirani nukkui sikeämmin,
osamme vaihtuneet.

Tunnontuskia,
omantunnon kolkutuksia,
niitä uneni haroi,
hikikarpalotkin
otsallani lorisi.

Olen unohtanut sinut,
elämän
sisältöni,
olen tullut nurkkasokeaksi,
olet tullut itseselviyytenä,
anna anteeksi,
tänään
ojennan itseäni,
ensi yönä osamme koiran
kanssa vaihtuvat.

sunnuntai...

Sunnuntai, viikon viimeinen,
kadotuksen syntymäpäivä,
pettymysten sylitäysi,
katumusten hiljaisuus.
  Sunnuntaisin ei tehdä,
sunnuntaisin kadutaan, nukutaan pitkään,
sunnuntaisin
kadutaan
viikonlopun aluspäiviä
ihteään,
sitä sorjaa
bilettäjää,
maailmanherraa,
neitosta sorjaa.

haarapääsky...

Haarapääskysen poikanen
maassa vikisee,
lentonsa katkennut ennenkuin alkanutkaan.
Nostan kädelleni,
jutustelen,
kuulostelet,
pelkäätkin,
mut ymmärrän.

Suvituuli,
kiitos, että puhallat,
heitän poikasen tuulivirtoihin,
pelkään,
ettet saa otetta liitoosi,
mut
sinähän kultatipu osasit,
sait siipesi liitoon, sait ilmaa
siipiesi suojaan,
itken ilosta,
jää hyvästi ystäväin.

katseesi...

Katseesi rauhoittaa,
ilmeeni levähtävät,
tunteeni rauhoittuvat,
sieluni uskoo jälleen
itseensä,
katson sinua,
on mukava olo,
jatkuisipa ikuisuuden,
mut
tiedän,
illankin saapuvan ja
kasvosi eivät näy.

kohtalo...

Kohtalo,
tuimana odottaa,
hymyssäsuin vartoo,
kummallakohan minua,
vai olenko vain karikkoinen matalikko,
jota soutumiehetkin kiertävät.

En venaile,
veneilen elonivenhettä,
minulla on aikani,
nuoruuteni ui pois,
vedenpinnasta katsoo entinen nuori,
unelmiensa
uiskentelija,
nyt
hiljalleen kaislikko ohittaa,
venheeni kohti iltaaurinkoa
laskeutuu,
en souda,
elonvirta venhettäni
kuljettaa.

helistää...

Kävin koulut,
kiersin opinahjot,
korkeakulttuuria veisasin,
suurissa pöydissä päättelin,
rahataloutta silittelin,
niillä tulevaisuutta avartelin.

En ollut vapaa,
kaikkea muuta olinkin,
en ollut onnellinen,
vaikuttaja surumielinen,
en hymyillyt onnesta,
hymyilin tavasta.

Istun keinutuolissain,
ulosottomieheltä unohtuneessa,
omistan vain itseni,
menetin kaiken keinohymyineen,
nyt myhäilen,
enhän sittenkään turhaan
kouluja käynt,
kurjuutta kokenut,
nyt olen vapaa,
hymyni sydämmestäin
helistää.

erämaan tulet...

Erämaan tulet,
kaukana kaikesta,
lähellä elämää,
sielun sydäntä,
mielen mukavaisinta.
Äänet, joita kuulen,
eivät ääntele turhaan,
elinkehtoaan luonto keinuttaa.
Ikihongan harmaa pinta on ajan
päiväkirja,
aikojen alusta,
pieni kuusen taimi iloissaan latvaansa
heiluttaa,
ikihonka ymmärtää,
kololinnut koloistaan hymyilevät,
istun mättäällä,
elämän ihanaisessa.

Päijänteen helmi...

Rantakala tuoksuu,
muikut muhivat kattilasssa,
perunat vierellään,
tuoksussa ripaus tilliä, voinokarekkin,
rantaveteen keitettynä tuoksuaan jakelee.
Nyystölänlahti suo katseelle elämän
hyvänillan,
kauniin sinivetisen,
Päijänteenhelmen aarteisen.
Kesälomani kolmas päivä,
ongin, uin ja kauneutta imen,
Luonto  seuranain, sen lintuset, vesieläimet,
kaikilla on osansa, samoin, kuin kalastajilla,
jotka pyydyksiään kokevat,
minullakin,
nautin rantakalasta,
Päijänteen helmessä,
Nyystölänlahden
mukavaisessa.

kesäsää...

Heräsin kirsikkapuun juurelta,
unimaitteni kaukomailta,
nukuinkin kunnon
unet,
mielikin ihmettelee,
aatoksein tyynen tylleröiset,
mukavan vehnäsmäiset.
Sade ropisee vaunun kattoon,
kuulostaa pianonsoitolta,
rentouttavaa,
vaikka katseeni hakee
aurinkoista kesäsäätä,
mut
näenhän.

tirsoille...

Aamu valkenee,
vaikken herännytkään,
valvoin yönselän yli,
yö,
vuorokauden ylärivillä,
aamu askeleen alempana,
päivä keskellä pyhäselkää,
ilta taasen jolkuttelee yöksi,
sinne yläriville.
Meen turvallein,
jotta näkisin kaiken,
tuntisin elämän,
unimaassa kirsikat kukkivat,
meen puun juureen tirsoille,
herään, kun kirsikat kypsyvät,
makoisilta maistuvat.

nälkäinen...

Nälkäinen ihminen
kiroaa,
nälissään nyrkkiään pui,
kyllänen lupsakkaasti myhäilee,
hällä
mielikin hyväsuinen.
Nälkäiset sodat aloittavat,
nälissään tappelevat,
kyllänen mielellän rauhaa
rakentaa,
notkuvien pöytien
hymyposkisena.

politiikot...

Politiikka likaisten ihmisten peliä,
heikkojen kukkaroilla politiikot
anelevat,
ääniä politiikkot vaivoihinsa
tarvitsevat,
näil
he itsehyväänsä
kartuttavat.

petetty...

Petetty,
pois heitetty,
sielun hautajaiset,
sydämmen petetyn,
pettäjä kuvaansa ihanoi,
petetyn sydän riutuu,
mut
aika armahtaa,
silloin petetty hymyilee,
lähteäkseen.

linjallain..

Sade laittaa pyyhkijän sulat
pyyhkimään,
rivakammin,
tummuva  yö,
mustuva asvaltti,
valot sateeseen hukkuvat,
 silmäni väsyvät,
mutta matkani on pitkä,
aika ei lepoa suo,
sade rummuttaa tuulilasia,
tummuva yö kutsuu,
aikanaan saavun,
tummuva yökin aamuksi kääntyy,
pyyhkijätkin saavat levähtää,
mut hieman on matkaa
linjallain.

tuska...

Sydämmeni tuskassa kylpee,
mieleni allapäin,
kehoni vapisee,
pelkään tulevaa,
juoksen tänään,
juoksen kovemmin,
mutta tuska sydäntäni
kaivelee,
sieluani raastaa,
hajoan kuolevaisen lailla,
kivut aikanaan loppuu,
mutten tunne sitäkään
onnea.

murhe..

Tuhannesti mietin,
tuhannesti
tuumaan,
kääntelen murhetta ylenympäri,
pyörittelen ja silittelen,
mutten murhetta iloksi
saa.
Mieleni haluaisi muuttaa muualle,
mut mihinkäs
murhe karkais,
mielessäin vaikka
maailmanääriin
kerkiäisin.
Annan ajan kulua,
annan elämän vanua,
ehkäpä murhekkin
tasoittuu.

saavun...

Kuljen vaikken aikaani näe,
kuljen vaikka iltani saapuu,
miksen voi levolle heretä,
sikiskö, etten vuodettani löydä.
vieraita vuoteita ujostelen,
niissä tyyny ei päätäni
uneta,
unimailleni levota.
Kuljen taipaleeni päähän,
katson tähtitaivasta,
rukoilen,
tunnen saapuneeni.

baari...

Yön syli,
katuvalot luovat tunnelmaa,
ihmiset tulevat,
toiset menevät,
minä en,
kulutan aikaani,
katson tulevia ja palaavia
minulla vain
baarin ikkunapöytä.

istahan...

Olen, vaikken mitään,
elän vaikka vaivun,
kasvoni kalpeat,
mieleni palelee,
jalkani eivät oloani kestä,
istahdan,
kuormani,
miksi elämäni mittainen.

kotisauna...

Minne pääni painaisin,
missä vuoteeni sijaisin,
mis,
kotini ois,
miten mieleni
kotisaunan puhtaaksi saattaisin.
  Elämänkasvot,
kulkurin kaihoisat,
niissä sydän
altistuu,
sielu kotisaunan
kaihoisa.

syrjään heitetty..

Syrjään heitetty,
ohitse katsottu,
kohtaloista alhaisin,
voi miksette vain
ulosheitttäneet.
 Oletkuin yksinäinen susi,
laumasta karkoitettu,
aikasi kintereillä kiertelet,
lopulta aikasi armahtaa,
täydenkuun aikaan unemat
palaavat,
unelmat,
kauan sitten kadonneet.

huoletonta..

Tavanomaisesti elämäni soljuu,
ei sydän surusta itke,
ei
ilosta
tykytä,
elän tavallista elämää,
olen ja lähden,
tulen ja meen,
en huolta huoletonta
herätä.

suvenruska...

Kevät meni,
keskikesäkin,
nyt kesän toisella laidalla.
Kohtapuolin ruska kertoo
luontoäiteen petaavan talveaan,
jolloin
pohjoistuuli kinokset kedonkukkia peittää,
jotta nämä tulevan kevään koittaessa
kauneuteensa puhkeavat.
  Elämän kauneus on
silmissä,
kinoksissa,
suvenruskassa,
tässä hetkessä.

vaahtosuu...

Ihminen,
laumaeläin,
johtajanaan tyhmin vaahtosuu,
populismin kultajyvä.
ihminen ei elämässään yksin pärjää,
vaikka
osaisi järjellä ootella,
ihminen,
vaahtosuun johdolla
järkeään pyyhkii.

taival...

Tyyni ilma,
keskipäivä,
heräilen.
Yönsylissä töitä pakersin,
yö tunnelmia täynnä,
ihmiset,
laitamyötäisissä,
hyvillä asenteilla,
useimmat.
  Aamukahvini herättää,
täytyisi viellä nukkua,
jotta mieli olisi hyväntuulinen,
yöksi jälleen taipaleelle.
Ihmisen pitäisi elää säännöllisemmin,
minulla aamiaiset iltapäivällä,
lounaat keskiyöllä,
kun useammat nukkuvat,
valvon,
olen tottunut, yli kolmevuosikymmentä
kaupungin yöelämää,
olen outo
eläin...

aika kuluu..

Aika kuluu,
ikäsi varttuu,
pian olet paljon kokenut,
nähnyt ja taivastellutkin.
Silti olet kertakäyttöinen.
Ihminen, maanmultaa,
kukkasten terälehtiä,
nokkosia ja ruohon juuria,
ei sen kummempaa.

Petyit..

Petyit,
odotit enemmän,
et
mitään menettänyt,
pettymyksesi pelasti sinut
tulevialta petoksilta.
Kuvittelit ehkä enemmän,
mut
tyhjäähän hän täynnä.

iltasi....

Iltasi hämärtyy, olet
päiväsi uurastanut,
huokaat iltatuuleen,
kuuntelet, kuinka ilta mailleen hiljentyy,
aurinko rannoilleen laskeutuu,
sinäkin vuoteesi omaksi,
tyynysi
suojaan vetäydyt,
unimaillesi laskeudut,
sieltä aamurusko sinut
uuteen päivään nostattaa.

Maaseudun rauha...

Maaseudun rauha,

luonnon äänet,

luomakunnan syli,

sen huomaat varhain aamulla,

silloin, kun aurinkon otsa taivaarannalla

näkyy,

silloin sarastaa

luontoäiteen kauneus,

hiljainen aamukaste varpaitasi hyväilee,

tyynesti aamu syliisi

laskeutuu,

keinuta se päivääsi,

hoivaa iltasi,

suutele aamuarringon otsaa,

sen säteet elämääsi

suojaavat.

Verenimijä..

Eurooppa,
voihan nenä,
kuka käski yhteenliittyä,
emmehän pärjää itsemmekään kanssa.
Maailmansodat eivät opettaneet mitään,
olemme unohtaneet,
isämmehän ovat kuolleet,
vaikenivat,
olemme isiemme tiellä,
ihminen on
verenimijä.

Maailma...

Maailma,
iso,
mut koloni pieni,
kotoni, enhän enempää
itseeni mahdutakkaan.
Uuvutan päiväsä itseni,
palaan kotiini,
omaani,
vuoteeni soma,
tyynyni armain,
siinä minun maailmani,
minun
kotoni.

kannon nokassa...

Istun kannon nokassa,
erämaan siimeksessä,
kuuntelen sydän ääniäin,
täällä kuulen
elämääni enemmänkin,
kuulen luonnon haastelevan,
supattelevan vienosti,
täällä äänet sovintoa haastavat,
korpikuuset vuosisataiset,
niillä voimaa ilman ehostuksia.
  Täällä on aikaa ajatella,
metsän suhinassa mietteilläni on arvonsa,
korpikuuset sovittelevat,
niillä on luonnon voimaa,
niillä on aikaa,
luonnolla on kärsivällisyyttä,
luonto antaa pintaa syvemmältä.

varjoni...

Varjoni takanain kulkee,
kuutamo ohjaa kulkuain,
unelmoin,
varjoni seuraa.
Käännyn,
varjoni edelläin,
unelmani menneet,
kuutamo
unelmistain luopui,
varjoni ohjaa
kulkuain.

sinitaivas...

Sinitaivas,
lintunsa liitäväiset,
pilvensä pyöriväiset,
tuulinen sää,
myrskyinen elämäni,
sinitaivas suo polullein
tuntein rauhaa,
mieleni myrskysäissä.

yönselkä...

Yönselkään yö-duunarina
sukellan,
tänäänkin,
kuten jo ennenkin.
Yö-elämä on aamuista hämärämpää,
ihmismieli kaavoistaan
irrottautuu,
tavoiltaan poikkeaa,
joskus yli-iloisesti, joskus ihan
hankaluuksia myöten,
mut ihmisiä hämyssä suin,
kuten itsekkin.

ilo...

Ilo,
varaukseton tunne,
pienen lapsen hymysuisen,
lapsi tunteilla aistii,
hymyn olostaan hyväkkään,
itkut nurjanpuolen oloistaan.
Tunteet,
aidoimmat mielet kuvajaiset
muut maailman kouluttamia
tekosia,
joilla ei tunteita
laisinkaan.

ohikulkevat...

Yksinäisyys,

seuraan tottuneelle,

mielen myrkkyä,

yksinäisyydellä huolensa,

yksinäinen kantaa kaiken,

seurassa kevyempää,

mielikin huohahtaa.

Katson ohikulkeviä,

heidän kasvonsa eläväiset,

olonsa mukavaiset,

minä,

vain penkillä katselen,

yhä vain.

yksinäin...

Istun yksinäin,
muistelen,
ikävöin.
En voi hymyillä,
pilkkaisin itseäni,
häpeäisisin
menneet,
istun hymyttömänä,
satakieli laulaa kauniisti,
pääskyset liitävät,
tuovat toivoa.

Vuodet...

Vuodet,
uurastusta täynnä,
kaik
hetkessä pois,
vain kuoret jäävät,
muistoineen.
On vaikeaa aloittaa,
on haikeaa kadottaa,
mut
yksinäisintä lie
jätetyllä.

Ilma...

Sateen jälkeen tyyntä,
ilma on maukasta,
luonto herää,
pensaat oksansa ilmoille taivuttelevat,
kukkaset terälehtiään puistelevat, haukon ilmaa,
ilma on näkymättömän
maukasta,
ilman lisäaineita.
Luonto tuoksuu raikkaalta,
lintusetkin komioimmat aariansa
sateen päätyttyä.
Lätäkössä maukasta vettä,
linnut juovat,
koiranikin lipittää,
kura lentää,
mut
ilma on niin maukasta,
joten
nautimme
luontoäiteen
luomasta.

ukonilma...

Ukonilma,
luontoäiteen pahatuuli,
luonto ilmojaan tuulettelee,
salamat sivalteloo,
vesi koskenaan lorisee,
tummuva ilma,
on ukonilma,
luontoäiteen
tuuletuspäivä.
Luontokappaleet suojaan
hakeutuvat,
linnut puiden suojiin,
kaikki tukea hakevat,
räystäät ihmisten niskavilloja
suojaavat.
  Ikiaikoja vanha pihakoivu,
vierellään hevonen sadetta pitää,
salama runkoon jysähtää,
koivu tulitikkuina pihapiiriin sinkoutuu,
hevoselta irtosivat kengät,
se ei koskaan toipunut.
Luontoäidin herttaiset kasvot,
niillä on
toinenkin mieli.

päivä...

Päivä,
näen elämää,
mutten aisti tummuvaa
iltaa,
jolloin,
en näe
elämääni,
tunnen, mutten
näe.

tuskaisa elämä...

Tuskaisaa elämää,

hymytön maailma,

helvetellinen tulimeri,

kaikki kipuna katsettani

kiertää.

Yritän kumarrella,

väistelen minkä jaloillani

kerkiän,

mut

varjoni ohittaa,

vaivun ja lyhistyn,

toivon armoa,

vaikken ymmärräkkään

tuskani aiheuttajaa.

raottavat...

Kun sinut riisutaan,
tyhjäksi jätetään,
tunnet kokosi,
tunnet elämäsi kuinka
miten avuton oletkaan.

Metsän kätköissä saat rauhan,
metsä tuntee kuinka sydänjuuriasi
särkee,
kuinka sinut on karsittu,
juuriltasi revitty,
ikihonka tuntee,
halaa puuta,
saat ensiavun,
silmäsi raottavat
elämääsi.

varruttuu...

Elämä,
täynnä aavistuksia,
harvoja toteutuneita,
elämä,
pienistä osista koottu,
pienistä hetkistä edetty.
  Rakkaus on
luottamusta,
sitä on tai ei,
luottamus,
kuin äidin silmät,
isän turvallinen katse,
niistä elämä varruttuu.

tyhjä...

Elämän tyhjyys,
voipunut huomiseen,
jaksamatta hetkeäkään.
Tyhjyys täyttää tulevaisuuden,
en jaksa ajatella,
tyhjähän minä.

ukonilma...

Ukonilma,
taivas tummuu,
pilvet kiireisiä,
puitten latvat kumartavat, linnut
suojaan painautuvat,
mut
metsän kuningas,
karhu, rintaansa kutituttaa,
nyt alko marjakelit,
kahmii kourillaan mustikoita
maukkaita,
nenänpäänsäkkin siniseksi
värjäytti.
Ukonilma,
tul ja men,
mut karhusein köllöttää
pihaturpeessaan,
hällä masu täynnä,
miel mukavoinen.

silpasin...

Silpasin lenkille,
kiertelin metsäpolkuja,
taivastelin taivaan sineä,
katseeni luonnon luomaan
kuvastui,
ihastuin,
miten onkaan isokäsi
taidokas.
Ikihonka, joka on suvet ja
talvet nähnyt,
sadattakertaakin,
tulipalokin nokensa jätti,
mut honka ikipetäijäinen
yhä ylväänä seisoo,
suo pesäkolon lintusille,
sinitaivaan liitelijöille.

karvilan kylä...

Karvilan kylä,
isovanhempain koto paikka,
minun lapsuuteni suvikesät,
elämäni maukkaimmat hetket.
Kesät olivat elämää,
niitä ei vietetty, ne tulivat syliin,
kesät pukivat minut,
kesä kasvatti minut,
kesät Karvilassa ohjastivat minut
tähän päivään.

kesäilta...

Kesäilta
tyynesti keinua keinuttaa,
hiljaisuus,
luonto kuiskaa,
kuuntelen,
katseeni näkee,
illanlumo keinuani
keinuttaa.
Elämä, ihan makoista
tyynessä säässä, myrskylläkin
voimansa,
tunteitteni
ytimissä.

kiiltomato...

Kierrän ympyrää,
kiiltomato keskenäin,
yö on tumma,
metsän siimeksessä.
Katselen tuikkua kummaa,
kovakuoriainen valoa luo.
Ihmettelen, olen insinööri,
mut ihastelen
kuoriaista luonnon
suomaa.

hankikantoisia...

Näen, mutten ylety,
sormeni lyhyet, katseeni kantaa, muttei
syliini asti.
Olen yksin,
vapisen läheisyydestä,
virvon varvon,
mutta nyt
on heinäkuu,
oottelen täydenkuun taikaa,
kevään solisevia puroja,
pajunkissoja hankikantoisia.

herrakulkuri...

Herrakulkuri,
mies tasamaitten, vaarojen harjanteitten, isänmaaan
syväntein,
syksyisin ruska kurkistaa,
talvella punanenä punoittaa,
keväisin mieli yli harjantein,
suvella kesä suloisin,
kulkurin hyväsilmä
lepäilee.
Kulkuri kerrostalon ja työpaikan
ratikan mittaisella,
kulkuri läpi
elon kulun,
herrakulkuri,
pulutkin kumartaa.

suruhuntu...

Kauniit kasvosi surulla
meikattu,
kirkkaat silmäsi
itkulla voideltu,
olet kaupan kassa,
olet nollatyöläinen,
elät,
mutta ihmettelen, miten voitkaan
hymyillä suruhunnussasi.

vartoaa..

Kuljen tietäni, tietä, joka johonkin vie,
ohdakkeinen tieni.
Elonpolkuni
 kuljettaa myrskysäilläkin,
kesähelteillä tasaisemmin,
kuljetan  tietäni,
elämäni kaistaa,
jota ohjaa suojakaista,
eloni tieni.
Istahan pientareelle,
katselen,
huokaan ja helpotun,
mihis mulla kiire,
tieni kulkuani vartoaa.

huiputtaa...

Viikon ensimmäinen,
maanantai,
mitenköhän nimesä ristitty,
taitaa pakana olla,
ristinretkillä siunattu,
körttipapin aamenella,
sil
minnuu huiputtaa,
viikonloppu juhlisti.

kuivattelen...

Kuivattelen eilistä,
tulipahan löträttyä,
muistelen itseäin
pihakoivun juuressa,
koivu, jolla on tunteet,
elämän näköiset.
Koppakuoriainen ylittää
ukkovarvastani,
joutuu kävelemään muidenkin
yli,
sitkiä
mustahuivinen ahertaja,
mitähän miettii,
ei kerro, en kysele,
kuivattelen itseäin.

tilinpäätöstiedot....

Juoksen elämääni,
olen jo vanha,
kerron, kun polvistun, mutten
haaskaa aikaani, sillä
matkani on yhä kesken.
Kuolema,
tilinpäätös,
syntymä,
täynnä huomista,
kiireesti olen aikaani tullut,
tyrkin tilinpäätöstietojani.

tulevat...

Arvuuttelin kohtaloitani,
eletyt hyvin soljuneet,
tulevat
tulevat,
kunhan sylini avautuu,
nukun ja nukun, silloin valveilla huomiseni,
sylissäni
elämäni.

jäkälä...

Maisema on kaunis,
eilen toisenlainen,
olin huonolla
tuulella,
tänään tuulee lounaasta,
mukavampi.
Elämäni on kuin tunturipuro,
solisee,
katse ei voi padota,
siihen tarvitaan
kiirastuli,
tulenpolttama jäkälä.

oikku...

Syntymä on kuolemista
varten,
miksi  minut siihen
valjastettiin,
siksikö, etten tajuaisi,
vai oliko se luonnon oikku,
hetkien hairahdus,
ties mitä,
mutta väliajat vetelen
itsellein,
rippeet kaverellein.

kuollaksein...

Miksi elän, elänkö kuorsaamisen vuoksi?
Taidankin elää aamujeni iloksi,
tahi
muuten vaan tavaksi
tulleeksi.
Elämä on siitä kivaa, että
voi kuollakkin,
mutta myöhemmin,
hautaan ennemmin muut,
ikäviä juttuja,
minun juttuni hymyää,
sillä
oon ihan liian kevyt
kuollaksein.

perhonen...

Perhonen liidättää itseään,
silmiäni ihannoittavat, tunteitani
liidättävät,
perhonen, kukasta kukkaan,
kauniista kauniinpaan,
neitoperhonen,
onnellisesti kesäsuvessa,
kukasta kukkaan, ruususta neilikkaan,
siivillään suvaitsevillaan.

paska...

Päivät, ihanat kukkaset,
istun vessanpöntöllä,
ulostan.
Eilen söin, join ja juhlin,
nyt pöntöllä,
ihan avuttoman
tautisena.
Haluaisin olla mato,
se samainen, joka minua
syö,
kuollessain imeskelee,
elävänä maistun ihan
paskalta.

kyyneleet...

Kuivaan kyynelein ,
silmäni muistavat,
korvani näkevät,
rakkaus, julma kohtalo,
olen
mennyt.

hullu...

Valmistaudun hulluksi,
katselen tätäpäivää,
ihmettelen itseäni,
sinitaivaan alusmailla,
ihan kotonain,
naurattaa,
hitosti pierettää,
valmistaudun ilmalentoon,
hulluna on kivaa,
ilman huolen häivääkään.

kevyempää...

Pois pyyhin eiliset,
katson huomiseen,
tänään kerään itseäni,
pois heitän turhat eiliset,
jotta huomisein
kevyempää.

ihmispeto...

Ihmispeto,
syömishäirikköinen
peruskoulun opettaja,
taustanaan uskonnollinen koti,
hyväksikäytetty
nuoruus,
itketty lapsuus.
Tunnit tuoksuvat, mutteivat
opeta,
luokkahuone teurastomolta tuoksuu,
lähden.

poimija...

Olen eksytetty,
pois harhautettu,
hyväksi käytetty,
hylätty  sukupuuton,
olen horsman kokoinen,
katseet kääntyvät mutteivat
poimijan.

tuuli haukka...

Käteni ovat laihat,
olen työtön toisessa
polvessa.
Katson kihraista tukkaa,
puolueen johtajaa,
telkkari valehtelee,
huoranpentuhan se siellä
kimaltelee,
työttömyydestä jeesustelee,
justiinsa lomautti koko
yhteiskunnan.
Käteni ovat karkeat,
isänmaani ,
missä?
Katson taivassineen,
siellä tuulihaukka liitelelee,
hällä näkemystä.

maisemat...

Elän vaikken huomaakkaan,
ajaudun loppusuoralle vaikken
juoksekkaan,
synnyin vaikken halunnnutkaan,
mitä väliä,
minulta ei kysytä,
puhaltelen paju-pilliin,
itse tein,
maisemat kuuntelevat.

pihamaa..

Pihamaa,
mökkimaillani ihanassa,
elämäni,
istun ja ihastelen,
olen pihollain,
en petoniviidakossa.

säteilee...

Heinäkuun neljästoista,
aamu päiväksi vääntyy,
minäkin.
Kesä, sateisen sumuinen, harmaa,
pilvet piirittävät,
aurinko nukkuu,
hieman minäkin,
kummallakin säteilee,
muttei
toisaalle.
Minkäs säille mahtaa,
mielikseen ovat,
olen kuitenkin vain
alusmaan asukas,
pieni unekas.

nukumaan...

Kaikkea osaan,
mutten tunteita enemmän.
Elämä, yhdessä molemminpuolista,
kovaa hommaa,
oonko väärässä,
itkenkö enemmän,
en tiedä, meen
nukkumaan.

kuutamo...

En aikojain säädä,
isämeidän,
elän olosuhdanttein
tuulissa iltavirtauksissa,
taivas ja maa,
miks vitussa kuutamo ei juttele,
kuumottaa,
ei nukuta,
sudet ulvojat,
on täysi kuu.

elän...

Elän vaikken tunne,
olen kirjoissa,
eronnutkin,
olen pois heitetty,
pilveni kantavat.
  Taivas sininen,
kuten eilenkin,
mutta minulla
on syysmyrsky.

elonviljavaa..

Elämä onkii itseään,
huomisen sivu unelmia,
tänään vailla eilisiä.
Elämä on sydämmen
tulikuumaa sykettä,
tasaisen tasaista sykettä,
tunteet sykettä kiusoittelevat,
välillä tasasen tasaista,
elämä onkii,
saa mitä saa,
mut
onkiminen on
elonviljavaa.

täysikäisenä....

Elämä alkaa täysikäisenä,

silloin, kun kaikki pahuuvet ja

ilkeyvet on tehty tahi ainakin

suunniteltu.

Kokematon ei voi elää,

käppyräselkäinen ukoretale ja 

nutturapäisellä mummelilla on elon

kantopohjaa,

siispä elämä hampaamattomna

voi loistaa,

ensikertaa syntyessä,

mut

silloin ei osattu.

kohtalomme...

Katsomme silmiimme,
näemme toistemme sielut,
tunteemme yhteiset.
Sanamme eivät kerro,
katseemme tuntevat,
tiedämme
kohtalomme.

lapsi...

Lapsi, kaikkeen viaton,
kaiken tuskan ja raakuuden
näkijä,
käsittämättään kaiken
kokija,
itseensä sisäistää,
tuntonsa syyllistää,
vaik
kaikkeen viaton.

kerjäläiset...

Kerjäläiset keitä ovat,
kiertolaisia vieraitten maitten vai
kotimaan omia onnettomia?
Kerjäläinen, kun ei ole mitään,
on vain halu elää,
kerjäläinen on riisunut itsensä,
kunniansa kadottanut,
itsetuntonsa menettänyt,
hänellä vain on
nälkä ja elämän halu.

rukoilen..

Rukoilen, kun voimani
vähenevät,
rukoilen, kun taitoni
uupuvat,
rukoilen,
koska saan
yhteyden
itseäni suurempaan.

elämän makeinen.

Aamun kajo,

usvainen pelto herää,

lintusten poikaset ensikertaa

siivillään,

riemu rintojaan täynnä, 

siipensä kantavat, siit emonsa

mielihyvillään.

Palaan töistä,

olen väsynyt,

mutta luonnon kauneus unet

karkoittaa,

kesäaamuinen ihanuus,

elämän makeinen.

pyöveli...

Eurooppa notkuu,
eurooppa isänmaatomien
seurakunta,
Suomeen tilataan Saksasta
hallitsija, tahi
sehän onkin jo,
Kreikka teurastettiin,
Saksalaisten asevelihenki
sykkii,
Suomi vetelee uniensa
erämaassa, Suomi joutui osaamattoman
hallituksensa johdosta
pyövelin kirveeksi,
anteeksi Kreikka.

Isänmaani hallitus...

Tasavaltamme hallitus,
tuhon myrskytuuli,
kurjuuden kylmäämä,
jäätävän elämän alkusointu.
  Isänmaani itkee,
hallitus on tuhon kylväjä,
elämän hiljaista.
  Miksi riitaa kylvävät,
miksi naapureille uhittelevat?
Populismin yhteenliittymä,
ikävän kokoista,
hymytön huomen.

Päivänsankarille...

Onnea suurella sylillä,
tervehdin sinua isolla
kädellä,
täytät vuosirenkaita
eläväisiä,
ihan sinun näköisiä.
Juhlapäivääsi  helliköön
päivänsäde,
paistakoon päiväsi heleästi.
  Mut ei haittaa vaik hurjat
syysmyrskyt,
ei haittaa vaik
ilmat pimenisi,
sil
sinähän olet päivän valosi,
olet myrskyjen kesyttäjä.
  Tänään juhlapäivänäsi
nostan maljan,
maljan hyväsydämmiselle
myrskyjen kesyttäjälle,
elämän valolle,
kiitos ystäväin, että saan
olla kaverinais.

kulkijat...

Sopeudutko katukuvaan,
kulkijoiden epätoivoiseen
kulkueseen?
Tunnetko olevasi mahdollisimman
väärässä paikassa?
älä välitä,
kaikki muutkin tuntevat
kipua rinnassaan,
hekin ovat joutuneet
elintasokilpailuun,
jossa voittajina eivät ole
kulkijat, vaan taakse jätetyt
jalanjäljet.
Irrottudu, heitä kylelles,
mietiskele elämääsi,
astele itsesi luo,
voit huomenna kulkea
itselles.

onnea!!

Elämän kukkakimppu,
syli täynnä hellyyttä,
hymylevät kasvoni,
niillä lähestyn sinua,
hyvää syntymäpäivää.

verot..

Verot, helvetillisen tuskalliset,
maksoit tahi laistoit.
Veroilla yhteiskunta pyörii,
sujuvan natisevasti elonhyrrä
elättää.
Ei tarvita luokkasotia,
ei kansakuntaa jakavaa
kastikuntaa,
herraporukkaa,
ryysyläisen kerjäläistä,
veroherra ohjastaa, tasapuolisesti
ojentaa.
Yhteiskunnat, yksivaltiaat,
kapitalismin kommunistiset,
heillä monen monta kurjuutta,
mut
tasavalta,
siinä kaikkien mahdollisuus,
veroherra seuranaan.

eurooppa...

Eurooppa,
ihmisyhteisö,
osakeyhtiö,
toiset vakaampia sijoittajia,
toiset vähemmän,
yhtä kaikki,
yhtiö on yhtä toimiva, kun sen
vähävaraisin sijoittaja.

luonnonkoti...

Luonnon seurassa,

metsälammen rannassa, jalkani

hetteiseen sammaleeseen painautuu,

suopursut tuloani tervehtivät,

karpalot keinuttavat itseään,

lammenpinnassa vienoa elämää,

vesikirput luistelevat kiira korpea,

äänet joita kuulen,

kuulen luonnon suloisia,

elämän oloisia,

täällä ihminen on vieras,

tämä on luonnonkoti.

nuori...

Nuoren elämä,
kodin varjo seuraa,
lapsuus kannoillaan,
täytyy näyttää osaavansa,
täytyy
kunnioittaa perinteitä,
vaikka osa on museoo.
Vanhat kääkät,
muutosvastarintaisia
hänksänkäkkäsiä mullipeuroja,
mut
avittavat ylämäessä,
siinä nuoren alkavaisessa.

hattu...

Pienen lapsen hattu,
tipahtanut pellavapäästä,
riemun ylimmillä hetkillä,
ilon ja naurun ajalla.
laitan hatun pensaan oksaan,
kyl lapsi omansa sovittaa,
hälle rakas hattu,
tuoksutkin ikiomat,
unimaitten maistuvaiset,
siks
hattu rakkahin.

on aika mennä...

Päivät illoitta olisivat, ellet
aamusella vierelläin olis,
tyynylläni unisilmäissäis,
hiuksesi valtoimenaan,
kauneutesi viehkona,
sinä tyttöni soma,
olet kuin kedon kaunein kukkanen,
luonnonluoma sinisilmäinen.
Sinut poimin,
tyynyllein asettelin,
ihailen kauneutesi sulosuuta,
ihailen ja rakastaen,
toivoen unesi onnea tuovan,
sillä aikani
on mennä.

hymy..

Voitokas hymysi,
mielesi palvoo sydäntäsi,
ylistää tahdonvoimaasi,
hymysi mielellään kasvoillasi
viihtyy,
sillä olet
elämäsi kannattelija,
ihmisten läheinen,
kuljitpa missä hyvänsä,
jälkeesi hyvä mieli jää.

kesälomani...

Kesälomani,
unelmia täynnä,
istun laiturilla,
ilta sinertää,
sorsaemo lapsiaan uitattaa,
hanhi jälkikasvulleen äänekkäämpi,
kuikkalla on paretoonin ääni,
käkikin kaukana kukkuu.
Vesikirput hippasilla kaislikossa,
hauki nukkuu poukamassa.
Kesälomaunelmani olivat
jotain muuta,
nyt nautin elämäni unelmaa,
saan olla luontoäiteen
illansuussa.

piru...

Piru oli kytiksellä
hyväntolpan takana,
heitin tikalla,
osui nokiseen sarveen, joka otsassa
tollotti.
Suuttui perkele,
uhos hiillostavansa minut,
kun aika on,
huusin isätmeidät ja iloisella miellä
rippikouluun astelin.

rosvoamista...

Miksi köyhää herra sorsii,
siksikö, ettei hällä tunteita
jokapäiväisen toimeentulon?
Vähempiosainen  on herran
rikastattanut,
rikas toisten taskuilla
vaurastunut,
viekkaudella viekotellut,
kataluudella keinotellut.
Yksikään ihminen ei
rehellisellä työllä
rikkaaksi tule,
siihen vaaditaan
kanssaihmisten rosvoamista.

ivanauru...

Työtön halustaan,
kehuu korvauksiaan
hymyssäsuin,
ihan kanta-suomalainen.
Kuuntelen ja kalpenen,
miten ylevästi elämäänsä
esittelee,
minua duunarin reuhkaa tymähmäksi
säestää.
Lähden tilanteesta pois,
kuulen ivanaurun saattelevan.

elämäntauti...

Elämä on rakkaustarina,
rakkaus ajallaan syttyy,
ajallaan
sammuu,
ihminen,
kaiken kokijana,
rakkaus,
elämäntauti.

vanhapoika...

Sylisi ei täyty koskaan,
mielesi kyltymätön,
nukutkin yli elämän,
ahneus,
komerosi täynnä,
vatsasi roikkuu napanuoran
tyngässä,
sinä äidin ja isin yliahne
vanhapoika.
Näit pulaajan,
et soutanut sen ylitse,
keräsit rannoiltaan kaiken irtoavan.
Nyt on yltäkylläisyyden vuodet,
yhäkin keräät, vaikket kaikkea
mahdutakkaan, sinulle jäi veriin,
ahneuttas et muistanut itseäsi
siitättää intohimojas kasvattamaan,
tahi
luontoäiteekö se heräs ja totes, että tämä
mallisto loppuu tähän.

aika...

Laskemalla oikein aikasi,
niistä elosi
koostuu,
muut ajat menneet
menojaan,
lasku vain kasvoillas.
Kuljet ajassasi,
et voi etuilla,
siksi unohdat nykyisyytesi,
kaipaat eilistä,
unelmoit huomista.

satumaa...

Satumaa,
unelmien maa,
tango taipaleen,
monen ihmisen läheisyys,
tansilavojen satumaa.
Illan hämäryys,
lavatanssit,
mieli mukavoitunut kaikille
tanssimaan saapuneil,
 tango hanurilla alkunsa saa,
satumaa,
onnenmaa.

yön kasvot...

Yön kasvot lammen pinnasta
loistaa,
tummat sinitaivaan verhot
pilvittävät,
kuutamon neljännes kuvastaa,
lammenpinnassa kylkeään kääntää.
Heitän veteen lumpeen kukan,
siitä tasainen pinta säikähtää,
kuvansa väreilee,
kasvoni kuunvalossa
unelmoivat,
hiljaisuus koskettaa
mieleni hiljalleen yönselässä
kasvostuu..

elämä tanssii...

Elämä tanssii ilman minuakin,
luomakunta tuskin minusta
aivastaa,
silti tunnen olevani elämäni
hallitsija,
luulen, kun en ymmärrä, että
olen luomakunnalle jätepalanen,
merkitykseni sinitaivaan alusmailla
on sittenkin minun harhojani,
kuvitelmiani kuun varjoissa,
kesäiltojen yöttömissä
hetkissä..

kiviä...

Kiviä taskut täynnä,
painona,
etten kulkisi kevyitä kulkujain,
kevyesti kuljetut matkat
jättävät ohikulkijan maineen,
nyt painavilla askeleilla kerkiän
elämää vilkuilla,
ehkä nauttia, mut ainakin
huokailla,
siitä kulussa on elämän
menoa.

yksinäinen...

Yksinäinen ilta,
seuranaan luonnon kauneus,
tyyntyvä ilma,
kasteinen sumu harsottaa niityn,
pääskyset korkeudessa liitävät,
yksinäinen ilta,
mutta kauniissa
seurassa.

Tyyni ilta...

Tyyni ilta,
pois päivän kiireet,
pois tuuliset tunteet,
on tyyntä
aurinko mailleen laskee,
luontokin itseään uinuttaa.
Luonto kuiskaa kuulijalleen,
silmille loihtii illansävyt,
niistä levon rauhan itselles
vyötät.

ETYK....

Etyk.n henki,
pilasiko sen kokematon
ulkoministeri,
Etyk on nyt haudattu
rauhan foorumi.

henkilökohtaisesti...

Elämän hetket,
silmäripsien räpyttelyt,
hetket,
kullan kalliit,
henkilökohtaisesti
elämän kauniimmat.
Voihan sitä muinamiehinäkin
elostella,
mut sydänjuuret kuivuvat,
eiväthän ne ole saaneet
nauttia hetkistä,
henkilökohtaisista.

pystyhautaus...

Ystäväni potkas tyhjää,
kuol
kesken kaiken.
Olimme ystäviä monen
ajan takaa,
kerran sovimme, että
kun jompikumpi ensin kuolee,
jäljelle jäävä hoitaa hautauksen niin, että
ollaan pystyssä päin.
Sanoin papille toivomuksen, ei sopinut,
sanoi, että selällään pitää maan matosia
vahtia.
  Mut pidän sanani,
ensi yönä avaan haudan ja laitan
ystävänä pystyyn,
annan hälle naukkupullonkin,
jotta jaksaa ootella meikä mannea.

puet...

Puet päällesi,
aamiaisesi tavanomainen,
usein ei lainkaan.
Menet töihisi,
teet, etkä valita,
joskus olet valittanut,
työttömänä puit itsesi,
eikä sekään aamuasi mullistanut.
  Mut huomenna
teet toisin,
nukut ylipitkään,
et anna unesi loppuvan,
olet kielomerten takaisilla
unimailla,
siellä missä
ihminen tuntee
itsensä osaksi
luontoäiteen maailmaa,
omaa elämääsi.

mieli...

Hyvä mieli,
tekemisten jälkeiset,
uudet unelmat,
koetut pettymykset,
onnistuneet hetket,
hyvä mieli.
Vapaus,
sielun vapus,
hyvän mielen
kynnysmatto.

Hymyilet...

Hymyilet, näet valoa,
tunnet elämäsi säteet,
elät vaivattomasti, jaksat ymmärtää,
vaikket kaikkea
käsitäkkään.
Hymyilet, koska tiedät mitä on
hymytön elämä,
eloton mieli,
jalaton keho,
tiedät, kuinka pimeys oli ainoa
lohtusi.
Hymyilet, koska tiedät,
ettei se ikuisuutta kestä.

elimistöni...

Elimistöni puskee
kuumuutta ulos,
on hiki,
otsasta hiki lorisee,
seison vaakalla, milligramman
kevenen,
puske puske
sisäkalusteeni minut
hoikan solakaksi.
  Sitten kylmenin,
nälätti juotavan hyvästi,
oluset maukkaimmat,
eväät rapeimmat.
Vaakani nousee grammoittaan,
kylmättää,
elimistöni elämöi.

yksijalkainen...

Yksijalkainen variksellani on
nyt
synkkä fiilis.
oli lätäkössä varvas-
pesussaan, kylellään litkutteli jalkaansa,
oli riisunut varvaskorunsa,
kelloliikkeen vitriinin houkutukset,
kauniit täyskultaset pientareelle.
Pesun jälkeen varpaat
mukavan tuntuiset,
niinpä laulut komiat ilmoille
sovitti.
Mut molliksi veisuut virittyi,
kun huomasi toisen variksen
kummasakin varpaassa hänen
kultaiset kalleutensa,
itkuhan siitä pääsi.
Varikseni tuntee tuon itseäänkin
vikkelimmän rosmon,
rupes suunnittelemaan tulevaa
yksijalkaisen kostoa.

koppakuorikaiset...

Elämäni on eilinen,
elin aikoja sitten,
tanssin kanojen kanssa
puutarhassani,
jossa koppakuorikaiset pitivät
vahtia,
olivat meidän turvamiehiä,
pelkäsimme ihmisten
tulevan,
olivat naapurissa käyneet,
kaiken niittivät,
rupesivat asutustilalliseksi,
mokomat.

sisävessa

Sisävessa,
arkisen huuhtelemaa,
arki, jolla ei ole kesäloman
fiilistä.
Kesälomalla luonnonhelmassa,
sydänmailla selkosten,
jossa sinitaivas kattonain,
maankamaralla maaten,
ulkovessassa naatiskellen.,

ukkovarvas...

Ilon ukkovarvas
kurkistaa sukasta,
on kaivellut reijän,
kahtelemme toisiamme,
nyökyttelemme,
toteamme huomenet ja
rupeamme päivän selkään,
laitan kengän jalkaani,
varpaani hyvätpäivät
toivottaa,
meen arpeettini,
hymyhuulissa,
kuten ukkovarpaallanikin.

alasvaipuminen...

Epäonnistuminen,
alasvaipuminen,
koko elämän luhistuminen,
kauhea tuhoa,
elämän kiduksetonta
kuolemaa.
  Mut
jostain se viimeinen elämän kipinä
syttyi,
synnyin uudelleen,
olin menettänyt entisyyteni,
onneksi,
olin vastasyntynyt lapsi,
vailla entisyyden taakkaa,
mutta tiedostin kaiken,
elämäni alkoi nousta,
ihan itsestään,
ohjailin itsäni menneisyyden varjokukujilta uudempaa
elämää.
  Koskaan ei ole mikään
loputonta,
pitää vain antaa itsensä
nöyrtyä,
silloin elon kipinä
herkemmin syttyy.

kieronjuuri...

Politiikan kieronjuuret,
niillä aate itää,
vaikka olis hallayöt,
tehdyt poliittiset päätökset
populismin lakastuvia
kukkasia,
sellaista on
politiikan
kieronjuuri.

päiväkoti...

Päiväkoi,
lasten toinen koti,
elämän mukavainen,
leikisti opettavainen,
mukavasti yllinkyllin,
sinne pienet muruset
aamuisin halajavat,
vanhemmiltakin hyvän
mielen turvallinen olo,
päiväkoti,
lasten kammari,
elämän mukavaa.

Elä...

Elät, muttet uskalla
itseäsi elättää,
ruualla ruokit,
muttet itseäsi mielimestoilles
kuskaa,
miksi itseäis kidutat,
elä viellä, kun kerkiät,
viimeisenä päivänä
on haikeaa
itseään
unohtaa.

aamuinen...

Maalaismaisema,
kesäinen aamu,
ennen sarastusta,
siinä mieli pysähtyy,
ihastelee kauneuden
luomakuntaa,
luontoäiteen tekemää.
Sanoja ei tarvita,
aistit kaiken toteavat.
Viljavat vainiot,
aamuruskoinen taivaanranta,
lintujen soinnukkaat sävelet,
ketunpojan utelias katse,
jäniksen komiat korvat,
siilin arvokas kulku,
mieleni heräilee.

rakkaus...

Rakkaus ei ole kulkutauti,
rakkaus on rehellisen elämän
luottamuksellista elämää.
Luottamus on kaiken perusta,
sitä on tahi ei,
rakkaus kukkii
luottamuksessa.
Ihastuksen huumassa sanaa
viljellään,
yhteisen taipaleen kulussa,
luottamuksen kaistoilla sanaa
harvemmin sanotaan,
mut elämässä rakkaus kukkii,
silmissä säteilee,
kosketuksen lämmössä
säteilee.

pihakoivu...

Katselen pihakoivua,
siinä ollut talon iän,
alkujaan evakon istuttama,
kiitokseksi vieraanvaraisuudesta,
jonka kotini ensimmäiset ihmiset
tarjosivat evakkoperheelle,
jotka kodistaan karkotettiin.
Hänen jälkipolvestaan tullut
ahkeria isänmaallisia,
uurastavaisia ihmisiä
kuntakyläämme.
Koivu yhäkin ylväänä seisoo,
kissa kylkeään hankaa,
koivun latva tuulessa heiluu,
kiitosta sinitaivaan alusmaille
toivottaa,
siinä muistellaan
istuttajaa, sekä tontin silloista
haltijaa.

luonnonkukka...

Luonnonkukka,
kedon kaunokainen,
ikiroudan kestäväinen,
mehiläisen ihanainen.
Kaunokainen ei kaipaa
kyntöauraa,
ei luonnotonta lannoitusta,
hällä alusmaat luonnon luomat,
kukka kaunoinen, niittyjen
kukkivainen.

tulipalomeri...

Maailmassa on tulipalomeri,
meri,
jossa pakolaiset pohjoiseen
kurottavat.
He tulevat tulihelvetistä,
jossa mielipuolet juovat
toistensa verta.
Monelle kuolema pakomatkallakin on
vapauttavampaa,
kun kuolla maanmiestensä käsiin.

vartoilen...

Pilvinen päivä,
sade pisaroi ikkunaani,
katseeni etsii innokasta
mieltäni,
mut
sadepilvet valon estävät.
Mieleni valosta syttyy,
pimeässä nukun,
hämärissä valvon,
pilvisillä säillä
akkunastani vartoilen.

Yhteiskuntasopimus...

Yhteiskuntasopimus,
köyhän ojentuva käsi,
hallitusherrojen lamaannuttava sopimus
ahneitten sijoittajien liiketoimi.
Herrat lukeneet, mutta
vääriä viisauksia oppineet,
heidänhän täytyisi juuri
vähempiosaista tukea,
sil hehän yhteiskuntaa pyörittävät,
nyt
hallitusherrat orpoja kasvattavat,
vaivaisia kurittavat,
yhteiskunta itkee.

vahtoo...

Ihmisen elämä,
töitten lomassa,
nukkumista, ilta turvan
peittoaa,
mielen unimaille saatattaa.
Ihmisen askareet,
leipätyötä,
vailla työtä,
mitä ihminen olisi,
hulluna taivasvaltaa
vahtois,
sil
järki ei sinne yllä.

rypsipellot...

Rypsipellot,
keltaisina lainehtivat,
vailla rikkaruohon häivääkään,
sieltä pölyttäjät kuolemansa hakevat,
sil
rikkaruohomyrkyt mehiläisen
tappavat, pesäkennoonsa iäiseen.
Maatilat,
tuotantolaitoksia,
tehotuotannon tuomioistuimia.

haavat...

Pystyykö aika hoitamaan sielun
haavat,
voiko se auttaa unohtamaan?
Ei voi,
ajalla ei ole tunteita,
aika vain edistää tuskaa.
Sielun haavat paranevat
katsomalla haavoittajaa
silmiin,
kun hän kääntää katseensa,
silloin haavasi paranevat.

varikseni...

Yksijalkainen varikseni
ihastelee sentin kolikkoa,
löysi  terassilta.
siellä se einestääkin,
lokit vihaavat moista
käytöstä,
mut
lintuni on itsetietoinen.
Nyt rontti ratsastaa koirani selässä,
koira sietää,
hällähän sentään
neljä jalkaa.

muissa oloissaan...

Mieleni itsekseen,
seuraan tuntojain,
aivastelen,
välillä ihan sopuisaa,
mutta ikävöin ikivanhaa
riihen seinää,
sitä,
mihin hevonen jynssäsi,kutitutti.
Urho oli lapsuuteni hyvämieli,
nyt minulla ei ole, kuin kärpänen katossa,
sekin muissa oloissaan.

tavanmukaisesti

Elät,
muttet tunne elämääsi,
elät sovitusti,
päiväsi eivät nolostu,
ethän tavanmukaisesti.
Olet numeroita täynnä,
elämäsi  vuosirenkaat täyttyvät,
mietit eilistä,
ethän sieltä mitään,
katsot tulevaa,
ei sen enempää,
kasvosi hymyttömät,
eläthän
tavanmukaisesti.

matokuuri...

Kävelet illassasi,
olet humalassa,
horjut,
mutta näyteikkuna tukee sinua,
muttei pue,
et ole eduksesi,
mutta sinähän vain matokuurilla,
muistelet vanhaa sanontaa,
yrjöät,
näyteikkunan tuki loppui,
makaat juomissasi,
et ole eduksesi.

aivastellen

Elät niinkuin sinunt on opetettu,
elät vaistoillasi,
tunnet viehtymystä elää
hunksvottinakin,
ihan hyvä,
sillä sinähän se mieltäsi
kuletat,
elämääsi itseesi käärit,
muut vain ihaillen
sinua aivastelevat.

kiva retki...

Elämän taival,
ihmisen silmät,
tunteet ja järki,
elämä on kiva retki
kaiken kaikkiaan.

pisaroittaa...

Joskus olen yltäpäätä elämässä,
välillä peittoni suojissa,
muut aikani
muinamiehinä elämässäni.
Olen vähillä puilla lämmitellyt ,
siksiköhän elämäni on kylmyyden
kuumuudesta siedettävän elettävää.
Kaikki kutitukseni kutitan,
etusormella hipaisen,
siitä tunnen eläväni,
hymykin ilonkyyneleitä
pisaroittaa.

hetket...

Vaikeimmatkin hetket
mukaviksi mukautuu,
jos vain annat sijaa.
Muutosavastarintaisuus
tullevaisuuttaa kummastuttaa,
menneisyyden sylissä tutumpaa,
mut se ei huomista kuljeta,
elämä on huomisia,
hyvillä hetkillä
kuljettuja.

lampi...

Sade tansittaa lammen pintaa,

vesikirppu sulavasti pinnalla

taiteilee,

väreilyt lumpeenlehteä keinuttaa,

jonka pinnalla kärpänen levähtää.

Ilma on usvainen,

lammen pinta höyryää,

usvainen ranta supursua tuoksuttaa.

Istun laiturilla,

aamuisella kalareissulla,

ahti on anteliain aamutuimaan,

joskus iltahämärissäkin,

mut aamusta saan mielenkin saalista.

keto....

Katson, näenkin, mutten kaikkia tunne,

olen nuori,

ennenkin elin, mutta kesäniityllä

nuorruin ihan lapsuuteeni,

silloinkin kedon kukat elämää

hymyilivät.

Niitty,

luonnon luomaa,

jäänyt ahneilta kyntämättä,

katseeni elää,

neitoperhosetkin iloiten 

kukasta kukkaan.

taivas...

Taivas, kaiken katolla,
pilvet varjonaan,
sinitaivas, myrskysää,
kevään heleät tuulispäät,
kesäheleät
poutasäät,
syksyn ruskat värikkäät,
pakkaspäivien kipakat,
kaikki sinitaivaan
alusmailla,
tähtitaivaan
kuutamoisella,
auringon sydänmailla.

onkipoika...

Onkipoika laiturilla,
alaikäinen,
viistoistakesäinen,
elämä kädessään,
mielensä kauas katsoo,
ongenkupua kahteloo.
Pojan elämä on veden väreilevät
unelmat,
kalan syönnit,
omansa enemmät,
hällä kaikki taivaanrannan tuollapuolen,
ne hälle huominen juoksuttaa,
tulevaisuutensa tarjottaa.

kärpäslätkä....

Elämäni, minuthan synnytettiin,
itkin ja kirnuvoita maistelin,
pappi hätäsesti siunas, kätilö ojensi kihlasormuksensa,
hänhän
luoman kaunis kesäheinä,
mut kukkii pakkassäissäkin,
minut ulkoilmoille päästi.
Kapaloissa
hevosvällyjen,
nauroin,
oli kiva tulla elämään,
talvipakkaset kärpäset hätisti,
en tarvinnut kärpäslätkää,
nytkin iloisesti
hymyilen.

rukoilin...

Rukoilin, mutten itseäin siunannut,
taivas pyyhkii otsaani,
olen syntisäkki,
käteni eivät kevyet,
maaliset kujeet hihoissain,
rukoilen, kun lapsena opettelin,
isämeidän,
älä aja ohitseni.

versomaa..

Maisemat,
ohiajavasta autosta,
taakse menevät,
liikennevirta kuljettaa,
kaunis iltapäivä,
säät  suosivat,
mutten näe pyhää kättä,
sitä
luonnon versomaa.
Olen kaupunkilainen,
maaseutulainen huvin vapaapäivinä,
nytkin kurttuotsaisena
kauppungiin ajaudun,
en taida mieltäni hyvittää.

kihti hilkka...

Elämä, muiden vahtimaa,
miksen sukkiani saa vaihtaa,
siksikö,
että jalkahikeni minut
kadottaisi, vai luuletko, että
miljoonien hikipisaroiden
varpaanvälykseni häpykarvoistassasi
orgasmin unelmamatkoja järjestelisi.
Olet
kihtinilkka,
oikea hilkkojen hilkka.

sanat...

Sanoilla mieli pahoitetaan,
teoilla
toteutetaan,
haluan pestä käteni,
kasvoni puhtaat,
mut sanani
kuulevien korvissa.
Miksi et ihmistä suoraan teurasta,
pelkäätkö tuomion jylhiä seiniä,
vai onko sinulla närästystä.
Raakalainen itkee ilosta,
elämän ilo rukoilee,
päästä hullut kevätsäistä.

Etyk...

Etyk,
kylmän sodan
rauhanpöytä.
Nyt, ilomieli on mennyt,
venäjää ei juhliin huolittu,
ystävyyttäkö ihan itseään.
Venäjä on kömpelö raakile,
julma alusmailleen, mut
Etykin juhlissa olis julmurillakin
paikkansa,
nyt hyljättiin,
siit
monet ikävyydet
ilmaantuu.

Presidentti..

Kyllä mänt överiks,
Etykin vuosijuhlista
pääpukarit pois suljetut,
kyl
minnuu
hävettää,
olen
suomalainen,
mutten presidenttiä
enää ymmärrä,
miks hän rauhanfoorumin romutti,
Naton syliin istuuntui.

rosmo...

Rosmo, varkaan velikulta,
tunteitten tyhjiö.
Rosmo,  luihukas,
tunto vammainen anelija,
sukunsa aatelia,
käpytikan nokkima,
börssihai,
toisten siivillä siivetellyt.

luontoäitee...

Päivä,
yön tuliainen,
sirrisilmillään,
osallistun elämääni,
ihan päiväseltään.
Uneksin, haaveilenkin,
mut päiväni on
ihan selvää,
varjotonta elämääni,
siinä saattaa satakielikin luritella,
sil
mieluiten vietän
suviaikaani
luontoäiteen helmoissa.

laulan...

Laulan,
vaikken sävelillä,
ihan vain iteksein,
mielissäin laulan tuntojain.
Kesäpäivässä kaunoisessa,
itseni siihen mukautan,
aistelen luonnon luomaa,
kesäkukkia luontoäiteen luomaa,
hengitän kesäilmaa suvista,
raikasta ilmansuuta.
Laulan,
vaikken sävelillä satakielen,
minun vain on pientareellain hyvä
kesäpäivässäin.

kreikka...

Kreikka, ihmisten kasvot,
kansakunta ilman isänmaata,
on vain historiaa,
ihmiskunnan
parahimpaan.
Kreikkalaiset, euroopan kasvot,
niillä eurooppa katsoo.
Kreikka on joutunut alistumaan ahneiden
kulkijoiden
juhlamaaksi,
miks
turistia nyt yrjöttää.

taivas ja maa...

Taivas ja maa,
pihanurmikkoin,
siinä elonhuoneeni
mukavin,
mut
missä muussakaan
asustaisin,
 loppuni liitelee ilmojen halki,
sinne haihtuisin,
ruotoni kummun alusmaille
hautaisin, mieleni satakielen sylissä
ilmojen laulumaille,
kielomerten rannoille mukaville.

Padasjoen kunta..

Padasjoen kunta,
pienempi, kun Helsingin kuntala,
kummastakin tykkään,
asun kotonain, Päijänteen helmessä,
tienaan kunnassa pääkaupungin,
siellä monia kohtaloni tovereitain,
elämä on elettävä,
työpaikat
työn ja tuskan takana,
sinne kilometrit
ajauttavat.

bolshoi....

Ihminen ajautuu hulluksi,
purot solisevat,
manssikkamailla notkeat
itäsuomalaiset,
aidoilla ei selkä taivu,
bolshoi,
joki virtaa,
puro solisee,
oottelen hulluuteni tulemista,
sillä, nyt on kesä,
ihan paitahihasillaan.

kela....

Kaikki huomistuu,
hetket eiliseen väistyvät,
unelmat
elävät,
huomista vartoovat.
Ihminen, suorittaja,
muutenhan vain
kelan kestokorvaus.
Ihminen on orja,
työtön on orjuutettu,
hältä viety sielun rippeetkin,
annettu vain kelakortti.

juoksevat...

Päivät juoksevat,
illatkin menevät,
aattelen liikoja,
muurahainen,
joka ylittää ukkovavastani,
ei fundeeraa,
tekee vain ajasta välittämättä,
neuvoisko se minua
eloani taivaltamaan.

heleästi...

Heleästi aamun tuoksut tervehtivät,
silmät ujostelevat,
ovat viellä unimaillaan,
mielikin vielä uinuu,
mut aamu hellästi huomentaa,
päivään tervetulluttaa,
otan kutsun vastaan,
hymyilen luontoäiteelle.

ovet...

Ovet,
suljetut sisältään,
säpitetty ulospäin,
huoneesi olet sulkenut,
koputukseni seinille kaikuu,
suljit minut,
kaikuna elämääni astelen.

taivuttelen...

Taivuttelen nilkkojain,
olen pitkistynyt,
toivottomuuden
olosuhteiden vankikarkuri,
avopotilas,
ihan vaan iltapäivän
viettelijä.
Elämääni elostelen
sinitaivaan alusmailla, ihan itseksein
viettelen, eloni
huomista
vartoilen,
siten kupsahdan,
ties minne.

kreikka...

Kreikka, alistumaton,
sivistyksen alkukehto,
sanansa sanonut,
finassiherrat
alahuuli pitkällään.

hetki...

Maapallo pyörii ajallaan,
kiikun,
mutten myöhästele,
sil
aikani on
hetkeni,

sinitaivas

Sinitaivas,
jäähyttelen,
savusauna,
iltatähti sinitaivaan alusmailla,
kurkotan, mutten osu,
suvi-ilta,
enemmän,
kun odotinkaan.

duunari...

Tavallinen ihminen,
eläkseen touhuaa,
ylirikas, huvikseen.
Työnantaja, ihminen perimmältään ,
mut kasvottomana ei
duunarin tuntoja aivastele,
hälle omaetu liikenne ruuhkassa
tärkeää,
mut siihenhän ei
duunarin kaistavaihto
masennu.

aika...

Ajatkin valehtelee,
ethän niitä tunne,
kulkevat aikojaan,
eivät hyvästejä jätä,
eivät kolkuta tullessaan,
olen ajan kulkema,
käkikello kauaksi kukkuu.
Hetkinen,
 kahvikupin kokoinen,
aika,
sitähän se.

maalaismaisemaa..,

Maalaismaisemaa,
kivikylien takametsää,
teen saunavastaa,
huomaan oravan nauravan,
en ole paikkakuntalainen.
Ujostelen,
metsän henki kuiskailee,
orpona vaeltelen,
olen luontoäiteen kylissä.

elämä kukkii...

Elämä kukkii,
nupuillaankin,
mutta useimmin kukatta
itseään varistaa,
päivällisille makuuttaa.
Elämä on henkilökohtaisen yhteistä,
ilman vierustovereita et näkisi
sysimustaa syysiltaakaan,
et aamuisin satakieltä kuulisi.
Elämä on kukka,
aikansa eläjä.

hymyssäsuin...

Maailmani on
näköetäisyydellä
taivallan päivittäin,
aistelen olosijoitain,
maailmani,
sehän elää minussa,
kun nukun, elämänikin uinuu,
kun juoksen iloissani,
maailmani rientää taaksepäin,
hymyssäsuin.
Maailmani,
kertakäyttöistä.

elän...

Elän,
tunnen sen,
kuollena olisin haavan lehti,
koiratkin ryhdistyisivät nähdessään
kelastuneen pintani.
Puraaisin kieleeni,
lettuja mussutan,
maukkaita,
ylensyön.
Huomenna on uusi päivä,
jos elän,
hitsikkä,
jos,
jos en
moro.

kukinkin...

Elämäni kukkii,
olen terälehtänäin,
pyyhin hikeäin,
olen nurmikon kokoinen,
kaislikon uiva vesikirppu,
mutten jaksa
ristisanatehtäviä täytellä,
olenhan vain elämäni
syke,
kukinkin,
hymyhuulinein.

vienopoika...

Rakkaus ei ole parisanaa,

se on elämän aikuisuutta,

vienopoikien ujoisuutta,

käsien sydämmellisyttä,

sitä, jota

sinussa

koen.

iltakuivattua...

elämä on iltakuivattua,
varhaisaamut nukuttaa,
iltamyöhään värjöttelen,
on
aikani,
huomenna
lisää,
jos silmäni räpyttelevät.

aika...

Aika alkaa alusta,
päättyy ajallaan,
nyt on täysikuu,
keskiyö,
ajan yläpaikka.
Katselen itseäni ikkunan pinnasta,
heijastaa somasti,
en ole kuvani, tahi melkein.
olen yksin, aikani lyö keskiaikaa,
aamuun on aikaa.

hetket...

Elämä on aikaa,
hetkiä ja joutenaikaa,
työtä ja jouten,
ihmisen hymyhuulien,
surutuksien kurttuhuulien,
elämä on kestämistä,
milloin milläkin
tuulella.

sahtimarkkinat...

Sahtimarkkinat,
Padasjoen
syväjuhlat,
kylän hymypäivä.
Kaikki kynnelle kykenevät
kyljettään näyttävät,
kujeillaankin uittavat.
Kerran vuodessa,
heinäkuun neljäs,
siinä syytä mielen
viettoon.

sisälläin...

Elän, vaikken nukukkaan,
rakastan vaikken kihloissakaan,
kuolenkin,
mut
nyt parahin elän,
suvenkesässä
sukellan,
päiviäni valaisen,
illat kuorsaten,
tähdet taivaan,
minun sisälläin.