perjantai 17. heinäkuuta 2015

kannon nokassa...

Istun kannon nokassa,
erämaan siimeksessä,
kuuntelen sydän ääniäin,
täällä kuulen
elämääni enemmänkin,
kuulen luonnon haastelevan,
supattelevan vienosti,
täällä äänet sovintoa haastavat,
korpikuuset vuosisataiset,
niillä voimaa ilman ehostuksia.
  Täällä on aikaa ajatella,
metsän suhinassa mietteilläni on arvonsa,
korpikuuset sovittelevat,
niillä on luonnon voimaa,
niillä on aikaa,
luonnolla on kärsivällisyyttä,
luonto antaa pintaa syvemmältä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

älä isottele,,

älä isottele, sillä siten pysyt paremmin itsenäsi