torstai 23. heinäkuuta 2015

ilahutan...

Päivänkakkara päivää paistattaa,
mehiläinen laskee terälehdet,
pussaa jokaista yksitellen,
on hyvin huomaavainen.
Poimin kimpullisen,
mehiläinen antoi luvan,
totesi, että kuiviin imetty,
mut minusta
kukat elämän raikkaat.
Ojennan kukat puliukolle,
joka aamulla pummasi sätkän.
Mukava heppu, mut
haisee kuvottavalle,
on muuten entinen kemisti,
erikoistui myöhemmin itse nauttimaan
tuotoksiaan,
hällä ole ummetusta,
siksi
kukilla ilahutan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...