sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

esikoinen...

Kuiskaan, kun en ääneen kerkiä.
Kesähelteet sateen kaatamina,
myrskytuulen tuivertamina,
pidän nutustain,
muuten taivaan
sinituuliin.
Enhän porkkanoita kuori,
syön mielihalullain,
olen luonnonluoma,
olen luontoäiteen esikoinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

vaikka kaikki häviäis,,

  vaikki kaikki häviäis, nekin jotka jokapäivä ovat, niin tyhjänä en ois, sillä uskon huomisiin, uusiin, sillä elämä ei lopu yhteen tyhjyyte...