rakkaus on itkettelijä...

Rakkaus on itkujen
esi keittelijä,
rakkaus on elämän voima,
valo
tunnelin päässä.
Rakkautta kannattaa
haravoida,
jokunen kerta huomaat
sen silmissäsi,
hänen.

takuu umpeutui...

pyyhin hikeäni,
on heikko olo,
fyysinen olo on
heikottavassa
kunnossa.
 pari taudinkuvaa oon hahmotellut,
perjantaina labraan,
kolme päivää myöhemmin
lääkäri suomentaa
roknoosit.
  olen todentanut,että
luonto takaa viiskymppiseksi
ruhon kestävyyden,
sen jälkeen pitää pärjätä
omillaan.
olen takuuni menettänyt.

Ennenaikainen ylösnouseminen...

Ennenaikaimem ylösnouseminen,
susihukkani toi märkänenänsä
otsaani.
On aika lähteä aamukakille,
hänenkin.
Illalla teimme pikavisiitin,
tiesin, että se kostautu,
mutta tukka hulmuten.
Tuttu kokkiystäväni,
kiinalaismallinen tuo ressulleni
siankorvia.
Ne on krillattu ja ovat herkkua molemmille.
Aamuvarhaisella,
ennen kukon kirkaisua,
ennen aamuvalon sarastusta tehty lenkki
on melkein yön lahkeessa
roikkumista.
Asuin ennenvanhaan hullujen laitoksen
naapurissa,
kyllä aamulenkit
kylmäsi.
Itse asukkaana laitoksissa
olo oli lystikkäämpää.

Lihon!

 Miten minä voinkaan laihtua ja lihoa
kilottain päivässä.
Tiedän kulutukset,
aavistelen kolorit,
mutta kuihtumaan eivät
sovinnolla
aterioi.
Oon tuuppassu kiinteitä pönttöön,
oon painoani luritellut
puskan varjoihin,
en olvia huulille
suutelemaan.
Toissapäivänä vedin viisi litraa
kotimaista piimää,
silloin laihduin,
mutta asuntoni oli
ulosottokelvoton.
Tänään kaalinpään on sullonut
sisuksiin, kovat on ääntelyt
sulatuksessa,
mutten laihdu,
lihon.

työ kannattaa aina....

Huomenna töihin.
Vapaat on olleet lyhyet,
itseenipäin
kallistuneet,
luonnonhelmoissa
heilutellut.
Huomnna työhön, josta
saan nämä luonnonhelmoihin
lankeamiset.
Mieli on kumpaankin suuntaansa
mukavalla laitasella,
puolensa kummallakin.
Työterveyshuolto toimii, lakisääteisen hienosti,
ei tarvitse terkkarin jonon päässä
kuoleentua.
Lisäksi työterveyshuolto
määrittelee mahdollisen
eläkkeesi lähtöajan,
 uraputki ja seuraumukset
tulevassa kolkytkahdeksan
vuoden  arpeetin johdosta.
Työ kannattaa aina.

kirkkovaaliehdokkaana....pontikankeittäjän alipoika...

Olen ehdolla kirkkovaaleissa.
Olen syntymästäni saakka
palvonut , mitä sattuu.
En ole vanhurskas,
olen riettaitten elämäntapojen
hellimä
mies.,
en ole homo,
en ole holisti,
mutta tykkään
olusista,
en viineistä,
en kirkonkaan.
Sukuni alkujuuri oli pontikankeittäjä,
hyvää satsia teki,
kylä humalassa rallatteli
toistekkin.
Minä en kestokänneistä välitä,
pienistä ja hetkellisistä.
Olen tyrkyllä kirkkovaltuustoon.
Kirkko vois antaa ulkomaanavuistaan
osan kotimaan kärsivile,
syrjäytyneille,
saisi lehtereille
iloista veisaajaa.

pystyynkuollut...

Kerran päivässä täytyy
harmistuttaa oikein kunnolla,
niin, että sielu lentää,
mieli myrskyää ja raivokkaasti
pyhäselkää huuhteleepi.
Kun hikisenä mieli itseensä vaipuu,
on seesteinen elämän nuottasää.
Ihmisen täytyy tuuletella itseensä,
oikein äänekkäästi sanoilla valella.
  Vain siten ojennat läheimillesi
hyvän mielen,
ventovieratkin sinut
ystäväkseen
omaksuvat.
Pystyyn kuollut kirjanoppinut
on elämän turhin
muistomerkki,
parhaat kummullansa,
paasi päällänsä.

sienimetsän aarteita...

Sienimetsän aarteita,
metsä tulvillaan.
Lapsenlapseni kanssa
aistimme syksyn
anteliaisuuden,
kauniin ruskan,
luonnon virittäytymiseem
talven pitoon.
Lapsi ääneen ilot loihti,
minä enemmänkin
itseäni mukavoitin.
Elämä on pienisä' säteistä
luotu.
Palasimme kotiimme
onnellisinä, punaposkisina,
mieli syksyn hymyillevänä.
Sienet kopasta jäi,
tuohia takakontillinen
sytykkeeksi,
aineellistakin
aarretta.

koppa kukkuroillaan...

Syksy houkuttaa sienimetsään,
toisten keräämille,
ruska värittää
mielikuvani,
tunteitani kuvittaa,
mukavalta hetkinen
ruskottuu.
Koppa tyhjyyttään ammottaa,
sieluni täytenä
luonnon kauneutta
saalistaa.
Kannonnokassa istuessa
tunnen paratiisini
olevan itsessäni.
Elämä ei ole saalistamista,
elämä on olla
mukana,
silloin koppasi
kukkuroillaan.

tiskiriepu...

Heräsin,
nukuin itseni
tyhjäksi,
tyhjäksi väsymyksistä,
tunnen olevani
altis uusille väsymyksille,
suorastaan kerään niitä.
Unien loppuosat tyhjentävät
unet, kuten tiskiriepu,
josta puristetaan viimeiset
vedet.

unisatu...

Iltalenkille koiraseni
viemänä.
Tuskin käpäliäni olisin
ilman koiraa yhtä monesti
nostatellut.
Ressuni on  kuntovalmentaja
omista lähtökohditaan.
Iltasella unisadut luetaan,
minulle lenkki on
uniin kuljettava
happihyppely.
Iltasella luonto on aamua
vanhempi, minäkin,
joten
vanhetutaan
huomista
odotellessa.

ydinvoimaa....

Maaseutu autioitetaan,
vihreät halavat
ihmiset kaupungeihin,
joissa linnun laulu ei kaiju.
Joukkoliikenne kulkee kaupungien välisessä
liikenteessä, sekä
paikalliset dösät, joissa
maripaidat ilmaiseksi
matkustaa.
Maaseutu,
kaupungiseutu,
metropolit.
Maaseutu toimi egologisesti,
muut tarvitsevat sitä
ydinvoimaa,
jota kaksilla korteilla
pelaavat vihreät
tosiasiallisesti halajavat.

vesivehmaan humpassa...

Tynnyriolut tekee mahanpohjasta
kuprikkaan,
kaasuuntumiset ja humalat
sekoittuivat tanssin pyörteisiin.
Vetäsin eilen kolkytlitraa kotomaista
olvia, menin humpalle.
Kyllä vesivehmaan tanssilavalla oli
meno haisevaista, kun esu humalapäissään
kaikki naiset haki ja pöhnässä
tanssitutti.
 Nikamat eloruumiissani
olivat notkiassa vedossa.
Naiset vaan on niin ohkasia nykyään,
minä tynnyrivatsoineni  kannattelin
mahani päällä neitokaisia,
jotka tykkäsivät
ilmiselvästi menostani.
Etenkin he peukuttivat tuolle tynnyrioluen
tuomalle kaasupilvelle, joka heilautteli
joka tytön elohameen helmaa.
Muut sällit olivat kateellisia.

huoraamiset....

Nainen myy itseään.
Hän tekee sen elättääkseen
lapsensa,
rahoittaakseen elämänsä.
Yhteiskunnan tukiverkot
eivät häntä löydä,
hän on maahanmuuttaja.
Miehensä heitti hänet
kadulle,
lapsen kera.
Mies huoraa
kantaväestöön kuuluvan
naisten kanssa,
nämä kustantavat tämän elämän,
niin kauan, kun panokone
toimii.
Niinhän se naisellakin, mutta
hän tekee kaiken lapsensa
vuoksi,
jokainen kerta on hänelle
sielua poltteleva helvetti,
mutta hän tekee sen
lapsensa vuoksi.

siipiveikko...

Ajatus on mielessä,
tekojen taitamaton
miettijä.
Mietit, tekojasi
mielistelet,
muttet
tee,
olet kalliolla kyyköttävä
käppyräkoivu.
  Ajattelet elämääsi,
muttet suoriudu
elämästäsi.
Perimäsi ohjaa tekosi,
kuolema korjaa
mietiskelemästä.
 Olet riippuvainen
töisten ihmisten
suorituksista,
sinä olet vapaamakustaja,
liittoihinkuulumaton,
äänestämätön,
olet siipiveikko
vailla vertaa.

kesäpaikka..

Kesäpaikka,
tuo kevään riemujen riemu,
onnelan lähde,
nököttää nyt yksin.
Asukkaat kaupunkiin siirtyivät,
talvi on tuloillaan.
Kaupungissa kesäasukas toiseksi
muuttuu,
hällä yhteiskuntakelpoinen
ilme yllänsä,
vaatteetkin hyväksytyt.
Kesämökki antoi ihmiselle
vapauden,
ole kuin mielesi tahtoo,
lukee pikkukamarin ovessa,
ulkohuusissa.
Sekin on  hienompi, kun kaupungien
saniteetit, jotka putkenpäässä
vaativat ponnistamaan.
Pikkukamari kesämökillä pyytää
nauttimaan.
Kesäpaikka,
kesäinen helpotus.

sienipaikka...

Syysheleä ilma
tuulettaa ruskettunutta
haapaa, joka havisutta viimeisemmätkin
lehtensä
luonnon huomaan.
Sienipaikka kuusikon reunassa,
sieltä aarteet
koppaani kerään.
Istun kuivuneen männyn
rungon päälle,
katselen
korpimaisemaa.
Elämä on sijoillaan,
täällä luomakunnan
todelliset ahertajat
elämäänsä osaavat,
käyttävät tarvitsemansa,
ei huomista.

housut vaihtoon...

Hiki valuu,
omatunto jyskyttää,
luonnonvoimat jyräävät
hiusrajani takamailla.
Silmäni kiertelevät,
sijoilleni en löydä,
vapinaa kuin vibraattorissa.
Oksentelen männyn kylkeen,
en eväitäni, vaan
omantunnontuskiani.
Hirvikärpänen hyppäs otsakiharaani,
toivotti hyviä
jatkoja.
Olin epäkurantti,
läimäytin sitä,
tippu sijoilleen, mutta multakin
housut meni
vaihtoon.

mielen mukainen...

Aamuaurinko hieroo silmiäni,
on sunnuntai,
viikon pyhäpäivä.
Tänään en tee äänekästä
hommaa,
kunnioitan isoa kirjaa.
Tänään olen äänettömästi
tekevinäni,
huomista
valmistamassa.
Sama meininki tuntuu myös
naapureissa.
Pullonkerääjä kiertelee
työmaillaan,
vuoroaan lopetteleva
polisipartio ei jaksa enää
kysellä pultsarin vointia,
kun tämä tansittaa
liikennemerkkiä.
Paikallisbussi ajaa lenkkiään,
tyhjänä.
Sunnuntai
mielen mukainen.

pullamössö...

Pöytäliina koristaa tarjottavia,
liina kunnioittaa
vieraita.
Pöytäliina on mummon
peruja,
karjalan laulumailta.
Laitoin pöydän koriaksi,
syntymäpäiväni.
Ensimmäisenä syntymäpäivänäni
oli kuulemma myös
sama liina.
Pullamössöä  tarjosin,
ikivanha tapa laulumailta.
Pöydän jalassa oli sitä
ehtaakin.
otettiin onnen napsut,
toisetkin.

ikävöin sinua....

Ikävöin sinua,
ikävöin aikaamme, ikävöin
yhteisiä hetkiämme.
Olemme luovuttaneet toisemme
toisille,
maailman turhuuksille.
Sinä olet enemmän, kun
sanani kuuntelevat,
olet näkemistäni
kuuluvaisin.
Olet päivieni
sulkuviiva,
olet öitteni
uni,
olet elämäni
tulimeri.

elintasopakolainenko?

Minua sanottiin valkonaamaksi,
saankohan korvauksia, sillä minä tunnen
itseni ihmiseksi.
Nimittelijä oli työtäpelkäämätön
elintasopakolainen,
joka asunnotkin etsii
ravintoloista kiimaisten eukkojen
tupsukoista.
Toivotaan, että se tupsukka olisi niin
jalomielinen, että istuttaisi
työtäpelkäämättömään elintasopakolaiseen
tervetuliaiset ,tautiset.
Laitoin Uffin laatikkoon silitetyt vaatteet
tämän tupskan nautiskelijan kotiväelle.
Laitoin rahnoo kirkon kautta samaisen
heimon käyttöön,
olen käsiojossa avittamassa,
mutta minua syrjitään.

RAKAS!

Rakkaus syntyy yhteisistä
tekemisistä,
haaveet koristavat
arjen,
pyhäpäivätkin.
Rakkaus on tunteita, rakkaus
on kärsimystä,
rakkaus on yhteisten onnenhetkien
kokemista.
Rakkaudella on omat lakinsa,
yhteisesti
solmitut.
Rakkaus on
katse silmiin,
silmiin, jotka
vilpittömästi
katsovat,
rakas.

kunnon akka...

pitäähän miehellä akka olla,
totesi ukkini aikinaan.
aikanaan hommasin,
useimpiakin.
kyllä oli kuluttavaa aikaa.
ensimmäisen ja viimeisen ja
heidän välillään olevat seitsemän
morsianta tekivät minuun vaikutuksen.
kierrätykseen.
sieltä tulivatkin.
ukkini oli viisas mies, mutta tässä
jutussa hän erehtyi.
nyt minulla on kolmetoista
lasta, eri osoitteissa.
oon kylläkin viellä aatellut hämeensillan
kauneinta morsmaikkua,
jospa
hän olisi se
nöpönenä, joka polttelisi kanssani piippua,
yhteistä.
tupakoida täytyy ehottomasti,
sillä silloin ei kärpäset keuhkoihin
mene,
ne haluavat
elävänä
pörrätä.

punaposki....

Syksyinen iltapäivä loistattaa
omenapuiden hedelmiin.
Nämä komiasti hymyilevät
punaposkillaan,
on niiden  maukkainta aikaa.
Perunamaa kätkee aarteensa,
yhden istutin, viis poimin,
maukkaita ruokapöydän
herkutuksia.
Syksy saattelee kesän mailleen,
ojentaa kätensä talvelle,
ruskallaan mieliämme
mukavoittaa.

leipomispuuhat....

Elämä on valvottua,
unetonta,
syömistä, juomista,
paskomista,
kusta lurittelemista.
Sisäkalut irrottaa hyötyaineet, ja loput työntää
jommasta kummasta
ulosmeno tiestä
alaspäin.
Kaverini oli kokeillut päällään
seisomista, kun
tarvikkeet tulostui ulos.
Oli kuulemma erilaista
meininkiä.
Elämässäni seuraa nyt justiinsa
leipomispuuhat.
Elämä on sellasta.

lahjana lahjoitettu...

Aika,
se lähettyvillä,
entinen tahi
tuleva.
Kellonaikaa aurinkokunta
pyörittää,
minun aikaani
elämäni huokaukset,
menneet ja
tulevat,
tämänhetkiset.
Olen ajastani otettu,
se minulle lahjana
lahjoitettu.

savupiippu...

Savupiipusta savu kiertelee tuulten
kaverina.
Vienosti kaartelee.
Kammarin uuniin
mummo
tulet laittoi,
lämpöä mirrilleen ,
joka pituuttaan sohvalla mittailee.
Hellalla hän muikkujaan paistattaa,
voissa ruskistaa.
Päiväkahvitkin hellalla
varistuu,
pannukarkeana kupittuu.
Tänään lapsen lapsi tulee
kyläilemään,
viemään kauppareissulle.
Hälle muikut ruskistetut.
Mummon savupiipusta savu
ilmoille ilmaantuu,
ilmoille, joista lapsen lapsi tietää
mummon
pirtissä
häntä odottavan.

puro solisee...

Puro solisee,
se matkaansa paikallaan
virtaa.
Aikojen alussa virta pyöritti myllyä,
myllynkivet jauhoja pussittivat,
virtaavana koskena.
Ajat vettä haihduttivat,
koski puroseksi
sulkeutui.
Mylly muistelee paikallansa,
entisaikaa myllyttämässä.
Puro solisee, suunta samana,
kun eilinen.
Puro hymyilee,
vesi solisee,
minäkin
mielelläni.

muikku ja norppa...

Ennen nostattelin ilot
pissellä kylmällä,
tänään
riemut
kirkasvetisellä.
Muikku on jalokala,
puruveden kansallisaarre.
Norppaakin sain katsella,
ihastella, kuinka tuo
luonnonnuoma hurmaakaan
koko elämämme.
Kun kerran norpan silmiin katsot,
tiedät hyvyyden, tunnet
luonnon
ihmeellisyyden.
Kirkasvetinen on
muikun ja norpan
elämä,
minuakin
janottaa
aallot sen.

Lahja...

Aamuaurinko jälleen hymyillen
aamuni aloittaa,
en voi olla
vastaamatta hymyyn,
kuin hymyllä.
Pakkassää on saanut huurteen
pihamalle,
puitten oksatkin pakkasukkoa
tervehtineet.
Varis, tuo kulkija
luonnon vikkelänokka,
vetäsee laulut,
joista
talitiainenkin itselleen
aarioitaan tiityttää.
Kolmen vuodenajan kohtaaminen
on luonnon vuoronvaihto.
Kesäsäät syksy ruskoitti,
pakkasukko havisevat
ruskat pakastaa,
Silmäni näkemällä
tuntevat,
olen sanaton
aamuni on lahja,
lahja jokaiselle.

puuvene...

Soutuveneeni huokasi,
nyt on  kesä liplateltu,
monenmonta soutajaa
kannateltu.
aaltoja halkaistu,
airojen kitinää kuultu.
Kalasaaliit on pohjalla uineet,
tyhjät roinatkin kannatellut.
Puuvene,
sillä on tunteet, sen
tervainen pinta
tuoksujaan tuoksuttanut.
Nyt talviteloillaan,
alasuin.

hullujen jälkikasvua...

En ymmärrä, en sitten
käsitä,
muttei mun kaiketi sallitakkaan.
Mietin, toistekkin mietin,
miksi
olet törröhuulinen,
kun sinulla kuitenkin on niin kauniit
silmäluomet,
punoittavat poskipäät.
Olet hieman isompi, kun minä,
mutta sinulta puuttuu etuhammas,
minulla on.
En ymmärrä, miksemme
voi liittää kartanoitamme yhteen,
tulisi mojova tilus,
tuhat hehtaaria.
Sinä olet saanut vaakunasta päähäsi,
se putosi, kun hullu palvelijasi
nitisti kärpäsen otsaltasi.
Olet ruotsalaisten rosvojen jälkikasvua,
minä itämaista hovi perinnettä jatkan.
Minut neuvolassa ohjattiin sensurointilaitokseen,
mielipuolilaitokseen,
siellä sinut tapasin, sinä
vetelit muut kahjot kumoon,
otit minut rintojesi
tuntoihin.
Nyt haaveilen,
mutten ymmärrä.

pullapitko...

Hellan uunista tuli läpättää,
pirtti muuten valoton.
Istun mirrini kanssa iltaa,
katsellen hellan tulisia,
liekkien iltasatuja.
Tulipesä tuhisee,
liekit toisiaan
tervehtii, lämpöä
pirttiini loistattaa.
Hyttynen valoa
ihmettelee,
hänkin valokauneutta
ymmärtää.
Mirrini pesee itseään,
lämpö sitä mukavoittaa.
Kahvipannu porisee,
iltakahvit hellan levy
tarjoilee.
Päivällä leivottu
pullapitko herkkua
kerrakseen.

kärpäsantti..

Olen uppiniskaisen kärpäsen
kummisetä.
Kylän pappi ei  uskonut,
vein kummilapseni
kastettavaksi.
Lapseni hyppi papin nenällä,
liperit merkkas,
korvalehteäkkin
kutitteli.
Viimein sydäntautinen pappi
loitsut vetäsi,
vedet roiskautti, lapseni kastettiin
KärpäsAntiksi.
Uppiniskainen lapseni sai
nimensä,
pappi yhden
ristin sielulleen.
Otettiin me papinkin kanssa
ehtoolliset,
meistä siunautui
elon kermaa,
KärpäsAntti oli
vanhemmistaan
tyytyväinen.

rakkaus on leimahtava liekki...

Rakkaus on leimahtava
liekki,
hyytyvä,
tuulessa sammuvakin.
Ystävyys kytee syvissäkin
haavoissa,
se ei unohda
seuraavalla näkemis kerrallaankaan.
Ystävyyttä kannattaa
varjella,
rakkautta kannattaa
kepillä koputella,
jos ilmiliekkeihin
roihahtaa,
naatintaa,
myrskytuuliin saakka.

mukava päivä...

Perjantai on päivistä odottavin,
viikonlopun riennot
ryntäsillä.
Perjantaina juhlat aikamoiset,
lauantaina
samanmoiset,
sunnuntaina katumusta
ilonriennoista.
Maanantaina siunautuu sielulle piilopaikka
hikinen työpaikka,
jossa vapaiden riettaat houkotukset
eivät mieliä kutittele.
Perjantai sitten on taas
se
mukava päivä.

kotihiiri...

Virittelin hiiren nakit,
laitoin kermajuustoa
syötiksi,
en putinin, sillä
hiiretkin karttaa.
On tullut syksy,
silloin saan nämä vipeltäjät
pirttiini,
joskus heräämme samalta
tyynyltäkin.
Mirrini on laiskistunut,
vetelee valion kermaviilit,
paistetut kyljykset, ei kelpaa siimahäntä,
joten joudun itse ne nakkiini
nappamaan ja
marinoinnin jälkeen syömään.
Ovat mehukkaampia, kun
pääskyset, joita joutuu käristelemään
tuntitolkulla.

rapajuoppo....

Vanha mies katselee ihmisten
iloista meininkiä terassilla.
Hyvää juomaa,
runsaita ruokaannoksia.
Mies itse ruokaili roskiksessa,
jonne kauppa tyhjensi
ylijäämä tuotteensa.
Terassilla olevat ihmiset tuskin nukkuvatkaan
huonoimmin, kun hän.
Hän ei ole kateellinen,
häntä vain kiehtoo
toisenlainen elämänmeno.
Häntä osoitellaan juopoksi,
yhteiskunnan elätiksi,
hänet kierretään
kaukaa.
  Vartija hätistelee hänet pois,
sanoo suoraan, että terassilta
pyydettiin.
Mies poistuu,
hieman ontuu,
vedet silmissään
menee toisaalle, niin kauksi, kun
jaksaa köpötellä.
Tämä köpöttelijä oli
aikanaan, kuten terassilla olijatkin,
sattuma puuttui peliin.
Hän ei ole katkera kohtalolleen, hän on
katkera luojalleen,
että jätti hänet
henkiin.

taivaspaikka...

Köyhällä ei ole köyhää ystävää,
hästä ainoastaan
rahamiehet  tykästävät.
Köyhällä on tapana pudotella senttejään,
rahamies vainuaa rotunsa heikkouden.
Toinen köyhä toista tönii,
pullopalautusautomaatilla kateus
nielee pullotkin.
Ahkerampi köyhä palauttaa
enemmän,
laiskempi kateudesta
summaa laskee.
Köyhä on rikasta viisaampi,
hän oivalsi. että yhteiskunta
tarjoaa bonuksiaan, kunhan
vain pysyy köyhän näköisenä.
Rikas ei pääse taivaaseenkaan, kun
kiertelee verojaan,
köyhä on reilu, ei
maksa ollenkaan,
taivaspaikka
heilahtaa, kunhan muistaa
kuoleutua.

jalojuomaa...

Heräsin tilipäivän aamuun.
Vaimo hakkaa koneella,
laskupino hieman alenee,
tilini tyhjenee.
Näkisinpä edes sen uuden kympin setelin,
saisin rypistellä,
saisin haistella,
tunnin tein töitä senkin eteen.
 Pääsen eläkkeelle kuusnelosena,
olen sen verran vnhaksi
syntynyt.
Taidan piruuttani eleskellä
tuohon ilonpäivään,
sitten kuivettua hitaasti
nälkämaanlauluun.
  Iloisesti meen tilipäiväni kunniaksi
puteli kauppaan,
vedän pitkäripasen reippaasti
auki ja ostan
yhdetähden sijasta
kolmen tähden jalojuomaa.

Urho ja Matti...

Nyt asetun turvallein,
kuten tallissani oleva Urho,
tuo suomenhevonen.
Kakskytviis vuotta
. Urho
on ilahduttanut,
rattailla vedellyt,
selässään kannellut.
Sen liinaharjaa on monet
lapset palmikoineet,
se on lempeyttä saanut,
se on itse lempeyden ja
suomalaisuuden
perikuva.
Urholla tallissaan on oiva
kaveri,
Matti kissa.
Yhdessä ne supattelee pehkukasan
päältä,
jossa Urho turpaansa leppuuttaa.
Matti hoitelee leipomiset,
se käpälillään Urhon turpaa
painelee ja pian Urho
iloisesti hirnahtelee unisia
laitumiaan.

ALE...

Laskeskelin senttejäni,
vähiin ovat käyneet.
Olen kulutushysterian
vetoketjussa,
minut on huumattu
kaikkiin tarjouksiin,
alennuksiin.
Tarvitsen just sitä, mitä viimeiksi tarvitsisin.
Ostoshysterian salasana on
ALE,
vaikka se olis
paska vale.

kodinhengetär...

Ripustelet pyykkiä narulle,
olet tehnyt sitä ennenkin,
tottunein ottein pyykkipojat
tottelevat,
tuuli helmojaan sulle heiluttelee,
pyykkiäsi kuivattelee.
Huomenissa silittelet,
kauniisti hyllyihisi
laittelet.
Tiedät komeroittesi
salaisuudet,
tunnet nappien
nimetkin,
paitojen koot,
olet
kodinhengetär,
olet luontaisesti.

lahjasukat...

Jokapaikkaa kolottaa,
mielikin vinoilee,
toinen sukka kadoksissa,
koiran suussa,
tuhannen pilurein
palasina.
Lahjasukat,
käytettynä sain,
kuoleva setäsi
testamenttasi,
hajuillaan.
Setäsi oli oikeastaan
isäsi,
sukurutsauksen
seuraumuksia,
äitisi on maapallon kiertäjä,
iloinen varpunen
laivojen kannelta.
Nyt yrjöttää,
kohtapuolin kolotukset
saappaassa,
setäsi nekin.

unisatu...

pääni tyynylleni lasken,
peiton korvillein,
varpaat peiton suojiin kipristelen.
kehoni rukoili pitkin päivää,
mieleni vaikeroi
pitkin iltaa,
nyt me yhdessä,
hymyssä suin
nukahdamme.
uni, tuo ihmismielen paratiisi,
kototekoinen,
siellä ihmismieli tyytyväisyyttään
mutustelee.
unimaille,
kaunokaisille,
illat kutsuvat,
aamut herättelevät,
unisaduilla päiväni hymyilee,
seuraavaan
näytökseen,
uniseen.

elokilo...

Minulta katosi viiskiloa.
Elokehoa.
Kaalia oon syönyt,
vettä juonut,
mukavia miettinyt,
juossut, kun kulkukoira.
Katos.
Vyötä reijittänyt,
vaatteita supistellut.
Olen tyytyväinen piimänjuoja,
kaurapuuron ja marjojen
suurkuluttaja,
lihotan kaupan kassaa,
itseäni kuihutan,
hymyssä
vyötäröin.

sadetanssi...

Syyssade ropisee tienpintaan,
olkapäillenikin,
lakkini lippa räystäänä
silmilleni.
Sade hätisteli joutavanpäiväiset kulkijat,
sadetanssia tanssimme,
minä ja koirani
Dita.
Ditaa kutittaa, kun sen
hieno turkki kostuu,
minua kutittaa
mielimusani,
sadetanssi.
Mieli keveänä kulkuamme
tanssimme.

elämän sivut...

Elämän sivut,
kääntämättömät
kiehtovat koskemattomuudellaan,
haluaisin kosketella,
kokea ja päälleni laittaa,
maistellen.
Käännetyt sivut,
ne on nähty,
koettu,
enkä viitsi enää
selailla.
Toisinkin olisin voinut,
mutta olen ajan lapsi,
sivut kertovat.
Tämä hetkinen vartoo
huomista,
tulevia sivuja,
olen mukana.

Klopaalia....

Usa ja Venäjä kaupat tekivät.
Venakot saa pöllytellä naapureitaan,
USA taasen saa hoidella etujensa
varjelemiset, Lähi-idät ja muut
kamarat missä öljy
lurisee.
Kyllä on kuuliaisia maanpoloisia
kumppanuksilla..
Arabit joukolla pusuttelevat jenkkiläisiä.

Afriikan tottelevaiset maat luonnonrikkauksistaan
testamentin laativat.
Venäjä voimistelee naapureittensa
hermoilla.
Usko tai älä,
Eurooppa on Venäjälle kuuluvaa
omaisuutta,
USA:lle kuuluvat kaikki muut, mihin ei
Kiina ole sotkeutunut.
Klopaalia.

yön tumma selkä...

Joskus on hetkiä, joita
ei kaipaisi,
mutta, jotka
tulevat kyselemättä.
Nyt minussa on tämmöinen
tunne kylässä.
Yritän olla keskittymättä
kyläilijään,
mutta
kylessä riippuu.
Laiska ja vetelys on
vieraani,
näköiseni,
mutten itseeni
sulata.
Yritän päiväni
kuluttaa,
toivon yön
heittävän mokoman
yön tummaan
selkään.

luontoäiteen aamiainen

Aamu,
yön kuiskaus tulevaan
päivään.
Nousen,
haluan olla koluamatta,
lunto nukkuu,
ympäristö torkkuu.
Kuljen töihini kuulostellen
hiljaisia aamuunia.
Työmatkani on äänetöntä,
täynnä tunteita,
tuoksuja,
luontoäiteen
aamiaista.

rakkaus...

Rakkaus on sanoista
tuhoisin,
sen kuullessaan
ihminen on
puolustuskyvytön,
vain rakkauden sanat
saavat sen aikaan.

tiskasin astiat...

Tiskasin astiat,
kone useimmiten.
Terapeuttista hommaa,
kunhan sille antaa
aikansa.
Keskityin pesuun,
mietin mistä minkäkin kippo ja
ateriamet on tulleet.
Useimmat lahjoina,
yksi tee lusikka oli kouluaikainen
hiitokilpailun palkinto,
osanottopalkinto,
elikkä olin
viimeistäedellinen tai
jotakin.
Pyyhin froteepyyhkeellä,
asettelin kuivauskaappiin,
pyyhin tiskipöydän.
Kaikki oli itsetyytyväisyyttä.
Mirrini kattoi
uneskelevasti.

Ostin arvan..

Ostin arvan.
Arvuuuttelin, jatkanko entiseen
mallin, vai
laitanko uuteen aikakauteen
itseni.
En ole tohtinut viellä raaputella,
mietin kohtaloitani,
käyn läpi kaikki elämääni
liittyvät.
Nyt on puntarissa ystävyysuhteet,
työpaikat,
auto ja vuokrakämppäni.
Enpä olis uskonut, kuinka
paljon kaikesta saapi irti.
Jos voitto tulee,
pyyhkäsen isolla luudalla.

äiteen poika...

Heräsin ennen aikojaan.
Unet olivat karmeita
uneksittavia,
siksi
päätäni selvittelen
päivän viettoon.
Unessa jouduin naimisiin,
morsian oli topakan tuntuinen,
hällä oli lapsetkin tehty valmiiksi.
Ulosottomiesin tiesi osoitteen,
taisi morsian olla monirotuinenkin.
  On vaikeaa avautua,
kauheita unia näin.
Nyt nuppi on senverran selvinnyt,
että huomaan olevani se sama peräkammarin
poika,
jolta äiteekin kuoli,
mutta kolli kissa on hengissä ja
velipojalla on oikiarotuinen
akka,
venakko,
mukuloita,
ainakin väittää omikeen,
silittele niitten
tummaa kiharaa tukkaa,
vaikk ite on
nahkapäänä ollut
syntymästään.
Huh, nyt otan jälki tirsat,
äiteen poikana.

unimatkat...

Päivä mailleen laskee,
horisontista viimeiset katseet.
Minutkin ilta armahtaa,
päivä vei kaiken,
annoin kaiken.
Huomenna olo kevyempää,
auringon säteissä
elostaa.
Ilta on päivää tummempi,
luontoäitee veti
verhot akkunoihinsa.
Unten maille,
peitto korvissain,
unimatkat,
mielimatkat.

katson huomiseen...

Katson huomiseen,
minun on katsottava,
tänään on nälkä.
Huominen on pienistä toivonkipinöistä
haaveiltu.
Huominen elättää minut
kurjuuteni ylitse,
huominen
pelastaa henkiriepuni,
jolla tänään
muut pyyhkivät vessojen
pisulaareja.

hunnutettu!

Hunnutettu nainen on etuoikeutettu,
hänen ei tarvitse maalailla
kasvojaan,
hälle riittää sielunsa
kauneus.
Nainen, jota ei huntu suojele,
ahavoituukin,
hän joutuu kukkien terälehtien lailla
kasvojaan kauneuttamaan.
Hunnutettu nainen,
miehensä kantamana
elämäänsä aterioi.
Hunnumaton miestänsä
elämässään pystyssäpäin
elättää.
Mut yks on luomakunnan
kaunein teko,
nainen,
syntyessään.

lumiukko..

Ilon aamu näkyi,
akkunastamme,
levittyi,
ensilumi.
Lapsenlapseni kanssa unohdimme
aamupuurot, kun
lumiukkoa kiire pyörittämään.
Ilon rakentamista,
riemun tunnetta,
ukkokin kohosi
tyytyväisten tekijöiden
työstäessä.
Vanha hattuni ukon päässä
jatkoi matkansa,
komein porkkana
nenänä suuntaa antaa.
Saunan uuni luovutti
hiilet napeiksi,
takkiin valkeaan.
Minä ja Adelea,ilosta väsyneet
nojasimme ukkoon,
mummo kuvan
nappas.
Kissakin kuviin tahtoi.

paimenena...

Rohtuneet kädet,
ahavoituneet kasvot,
kumarassa oleva ryhti,
silmät elävät, hymyssä
näkevät.
Vanha mies nojaili keppiinsä,
odottaessaan linja-autoa.
Hän seuraili koululaisten elämää,.
jotka samaa kyytiä varttuivat.
Vanhus näki lapsissa itsensä,
hän eli mielissään heidän
elämäänsä.
Aika on juoksuttanut vanhusta,
monesti.
Hän mielellään nuoruuttaan
lapsista katsoi,
itsensä heihin asemoi.
Linkkuri tuli.
Nuoret kirmasivat rynnäköllä sisään,
vanhus paimenena perässä,
kuten oli
aikojensa alussakkin
toiminut.

hellurei...

Hellurei sun heiluviles,
elämäs on sinun,
tervehdi häntä.
Itsekäs ihminen saa elämältään
toisten kaluamat luut,
itsekkyys on avain
yksinäisyyteen,
sun heiluvilles.
Elämä on joukkuepeliä,
elämä on parkkiruutuja.
Parkkeeraa ruutuusi,
annat toisillekkin tilaa,
olet joukkueen yksi osanen,
jos sooloilet itsekkyydelläs,
tuhoat joukkueen,
jäät yksinäisyyteesi.

kierrätä...

Heräsin ennen uniani.
Huomasin päiväni loppusuoran olevan
unista valvomista,
heräsin,
jotta voisin mennä elämän tesseihin,
yö-unille.
Uni on ahertajalle helpotus,
uni on satsaus huomiseen,
uni on kirkkaitten silmien
päivänpeitto.
Päivätirsat on ennakkoperintöä
yöllisiltä.
Jos unet kadonneet,
mielesi yhä ahertaa,
kehosi yhä valvoa tahtoo,
siispä älä itseäsi sängyssä
pyöritä,
vaan elämässäs
kierrätä.

kympin seteli...

Huomenna uusi kympin seteli,
oi, voi,
taasen siitä puuttuu nimeni.
Jos ois, säästäisin,
rikkaaksi kasvaisin,
nyt
tili tuli,
tili meni,
kymppikin.
Kympillä ostan pensaa,
kuten samalla määrällä
iät ja ajat ,
tällä uudella saan menovettä
vähemmän, kun ennen vanhaan.

Venäläinen....

Venäläinen ihminen on kaunis,
hänen vieraanaan on elämä
loistollansa.
Laulut laulavat,
ystävyytemme huuliltamme
sydämmillemme rakkautta
säveltävät.
Ihminen on ystävyyden
jaloin juhlittava,
venäläinen katsoo
silmiesi kautta sydämmeesi,
avaamalla itsesi,
olet löytänyt
itsesi kaltaisen.
Kaikki muu on
samantekevää,
ystävyys
jalointa.

töpselinenä...

Nälkä hätistelee minusta kaikenmaailman
kotkotukset.
Pihvi on jostakin kotoisin,
jonkun kankusta palasta
syön.
Pidän alatoopista,
pidän elävästä
sian päästäkin,
minusta possuilla on kauniit
silmukat,
silmät,
lurppakorvat ja ai,
miten pussaava
töpselinenu.
  Kun oon kyllänen, minua
ahistaa,
söin liikaa,
söin ihastuksiani.

kotijalka...

Syysilta Bulevardilla,
ruttopuistossa.
Espanjan tuliaiset nukkuvat
penkkini alusilla.
Vesi poppelipuita
huuhtelee,
katuvalot luovat
kulkijoihin varjot,
varjot,
joitä nämä jätättävät,
mutta varjo
treenannut,
mukana valon
voimalla.
Kuljen ilotyttöni'luo.
Hän Annankadun kulmassa
keikistelee.
Ilotyttöni on viiden vuoden
ikäinen,
lapsen lapseni.
Mennään leffaan,
sitten burilaiselle,
jonka jälkeen
suoraan kotijalkaan,
mummolaan.

seksilelu...

Puhelin tuo jalkoja säästävä
viestinkuljettaja.
ennen pulut,
haukat,
postimiehet, hevosmiehet
sanasia siirsivät.
paimenpojatkin kesäaikaan
salasanoja juoksuttivat.
Nyt kourassa.
Kourassa  koko elämä,
hieman kuolemaakin,
syntymätkin kännykkä
tietää,
monet viestit
sietää.
Kännykkä on itsetunnon
kohottelija,
tinnityksien tainnuttaja.
Kännykän valolla bussin pysäytät,
valokuvan
nappaat.
Laite verraton, ihan
karvaton,
mut seksilelukin.

riettaat ilot...

Joku kummajainen viekoitteli minut
riettaille teille.
siellä temput jos
toisetkin.
Riettaus on naurua,
ilotonta.
Viinakset virtaa,
velat saataviksi,
uudet kattaukset ilman
uurastuksia.
  Kyllästyin ainaseen
riettaan ,
ilottoman elämän viettoon.
Siellä naurettiin,
nurinpäin,
itku oli naurun
sielu.
Nyt mökissäni mirriäni
silittelen,
kaksi kulkija poikaa.
Elämä on.

ympäristön aika...

Ihminen on yksinään äiditön.
äidittömät ihmiset kuolevat
sukupuuttoon.
Isättömiä heilujia on maailmassa
monenmonta.
Isättömät on tyhmempiä,
luontoa hirvittää,
muurahaisetkin ihmettelevät
moisen otuksen edesottamuksia.
Ihminen viettää nimipäiviään, silloin, kun
pitäisi olla synnytyspuuhissa.
Luoja on monesti erehtynyt, nyt ihmisen
luomisessa eniten.
Dinosaurukset olivat melkein täydellisiä
luomuksia, mut
heikkous heilläkin,
söivät liikaa,
söivät toisian,
kuten tämä
ihmis-luomuskin.
Luonto vetää jälleen verhot
taivaan kannen ylle,
toivoo, että taudit viimein
kuoleentuisivat ja alkaisi
ympäristön aika.

entinen hetero...

Aamukahvit tutusti
aamun herättää,
mielen avauttaa.
Arkivaatteet päälle,
elon arpeetteihin.
Luokkarajat hälvenneet,
köyhäkin saa veronpalautusta,
rikaskin joutuu
lusimaan.
Vaatetuskin on yhtä pyhäpäivää,
tahi arkipäivää,
miehillä ei permanenttejä,
kaljut kiiltää,
homoprit rakastelevat
Paasikiven patsalla.
Ennen aktiaan he eivät tunteneet
entistä heteroa.

ensimmäinen sivu...

Maanantai on viikon alkajainen,
iloisen viikonlopun
kalpea päivä.
Monille maanntai on pakopaikka
viikonlopun hullutuksista,
toisille
tilinteon hetki.
Toisille taasen tavallinen,
uninen ,
kalenterin ensimmäinen sivu.

tuoksusi...

 tuoksusi minut
valveille nukuttaa,
luoksesi hukuttaa, haluaisin
nukkua syliisi,
sydämmeesi.
sydämmessäsi on
elämälleni tilaa,
teen sinne huoneeni,
sijaan vuoteemme,
onnenmme vuoteeseen,
jossa onni elämäämme
katselee,
tuoksusi on  sielusi,
elämäni.

ensilumi...

Ensilumi koskettelee
syksyistä luontoa.
Arastellen hiutaleet
istuuntuvat pihanurmikolle.
Kissa käpäliään nostelee,
häntänsä
mastottaa.
 Mirrini on vilukissa.
Omenapuu sa vaaalean
nutun niskoilleen,
parit omenat yhä
oksissa punoittaa.
Pikkulinnut ikkunapieliä koputtaa,
minua hoputtavat,
lintulauta laitamatta.

kipataan hautamonttuun...

Onko elämäsi arvokkaampa, kun
jonkun lähimmäisesi?
Oletko huomannut, että
hississä kulkee tuleva vainaja,
sinä.
Se toinen on lähimmäisesi,
hän, joka nuoruuttaan joutuu
sinut kippamaan hautuumaahan,
kun sinullä ei ole niitä
kantajiakaan.
  Elämän suurimpia hetkiä
on saada ystävällinen katse,
kerrassaan hymy.
Tervehtiminenkin nostattaa
kanssakulkijan mieltä,
mieltä, jota tarvitaan
yhteisesti.

kumara vanhus...

Kumara ryhtisi, vapiseva kätesi ojentaa
pankkikorttia maksupäätteeseen.
Rullaattorisi on turvannasi.
Kaupankassajono piteni
kunnioituksesta sinua kohtaan.
Jokainen , kiireisempikin asiakas
antoi sydämmestään sinulle
aikaa hoitaa kauppa asiasi.
Ihmiset näkivät sinussa nuoren ihmisen, joka
Suomen alkuajoista on työtä tehnyt,
kiireistä toiseen.
Jokaisen oli helppoa kuvitella
kuinka sinua kolottaa, kuinka
vaikeaa on olla vanhus,
nuoruutensa notkeuden
kuluttama.
Kassajonossa silmät vettyivät.
Kaikki halusivat olla sinä,
rakas vanhus,
ventovieras,
läheinen.

vastarannan kiiski...

Elämä on odototusta,
elämä on haikeutta,
eletyn.
Elämä virtaa, olemme virtamme
vieminä.
Emme yläjuoksulle
konsanaan kerkiä,
muttei se elämää
laisinkaan.
Elämän virrassamme on kosket kuohuvat,
lahtipaikat suojaisat,
syvänteet joista
matalikot virroille vievät.
Onnellinen ihminen on virran viemänä,
vastarannankiiski ei konsanaan
jää elämän koukkuun.

päiväni päähän...

Tänään aamu tavoillaan
nousi,
minulla uni viellä
nautinnottaa.
Kääntelen
vääntelen,
itseäni mittailen,
peittoni on esirippuni.
Mieli ei jaloittelusta
nappaa,
unimaailmaan
peiton syrjää
vedättää.
Kello armoton
herätystä tahtoo.
Suu vaahdossa se
lipaston päällä
kuolaansa tiputtaa,
nousen sammutan ja
meen matkoihini,
päiväni
päähän.

politiikko...

Politiikkoa olan takaa hutkitaan,
mielipahat häneen kasataan,
selän takana,
kaukana kuuulumattomssa.
Jos tämä kuulis murheen mielen,
hällä olis työlleen työllistettävää.
Muuten hän joutuu ratkomaan mutuna.
Politiikko on luottamusasemassa,
hän ei työstään palkkaa saa,
palkkion eläkseen.
Politiikkon on kestettävä kritiikiä,
asiatontakin,
mut turha on häntä moittia, kun
moittija ei vaivautunut edes
äänestämään.
Moittijat, ääni numeroina
paperiin, silloin mukavampaa.
Jos hyvää edustajaa ei kulmakunnat
loista,
ryhdy itse,
olisit hyvä.

ystävä...

Ystävä, tuo turvallisin
ihminen,
Hän on jalostautunut kanssasi,
hän on kiirastulensa
kärsinyt,
kanssasi.
Ystävyys on tunnetta,
sielujen liitto.
Rakkaus on toisenlaista,
hegumaa ja eroja,
sanoja, jotka eivät
merkitse.
Ystävän suusta sanotut
ovat tarkoitettuja,
ystävä on aina
sinun itsesi,
pettämätön
tuntosi.

elävältä nyletty...

Diktatuurit ovat vaarallisia
kansalaisille,
diktaattorillekkin.
Heidät hirtetään heidän omilla
säänöksillään,
niillä, joilla he
kansaansa hallitsevat..
Italiassakin
pullisteleva Mussoliini
roikkui pääalaspäin,
kansa
sylki.
Hitler raukkamaisuuttaan
tappoi itsensä,
Napoleon kansansa
nylkyri.
Stalinkin nautti kuoleman liemet.
Demokratiassa on vaalien välit,
ei tarvitse elävältä nylkeä.

aikani...

Olen käyttänyt aikaani väärin,
mulla on jälleen kiire.
Aikaa oli yllinkyllin,'mutta
vetkuttelin,
vääntelin.
Nyt meen höyryveturina.
Kello on ajassaan,
kello aikaa käyttää,
mulle sitä näyttää,
mutten
pysy ajassani.

syksyn sinfoniaa....

syksyn sinfonia keinuttaa
keinuani.
pihakoivu luovuttaa kesävetimensä,
laitattaa kiertoon,
tulevan kesän voimaksi.
piharuoho itseään vaivuttaa
talvipeitokseen.
muuttolinnut lentäneet talvikotehinsa,
joutsetet
kurkiauroineen
taivaanrantaa auraavat.
syksy on kesästä jäänyt
kevään ystävä,
ysävykset kesän meille
eläväisille
tanssittivat.
sanani tunteilevat
silmissäni,
kuuloni kasvoilleni
hyvän olon henkäisee.
elämä on,
elämä on
tätä.

elävä kuollut...

Minä onneton evästä oon
syönyt,
oon vetänyt
sämpylät, limput ja muut
sulavat.
Olen tukevassa kunnossa,
oon elävä kuollut.
Olin.
Ny oon evästä haistellut,
sopivasti
maistellut.
Makeutusaineet on hylännyt,
ne minut hillotti,
nyt puntarini
ilosta mittaa.
Veren rasvat ovat omiani,
sokerit hulluksi ne
aikanaan
tulehutti.
Alkon tuotteetkin
hyllylle korkitin.
Välillä tosin
kurkotan hyllylle.

levittelit itsesi..

Levittelit itsesi maailmalle,
kaikesi jakelit, kaikkesi
itsestäs.
Kotiin palasit pieninä palasina,
ilottomina
osasina.
Tuliaisina toit
imetyn
itsesi.
Istut kotirappusillas.
Sinulla on vain tunteesi
tallella.
Aloitatko uudelleen elämäsi keräämisen,
vai nukutko menneeseen.
Ennen ratkaisujasi,
katso
kotimökkisi ikkunassa
kuihtunutta belarguniaa,
sekin kuiviin kukkinut,
mutta pieni nuppu
punoittaa,
kastele kukka,
kastele itsesi.

geenit....

Katselet ympärillesi,
etsit itseäsi,
näet jotain jossakin, hieman
itseäsi kaikkialla.
Olet elämä, olet ympäristösi,
siksi tuoksut
lähelläsi.
Ihminen geenejään kantaa,
elämän viesti kapulaansa.
Hän niistä ristinsä
siunautunut.
Viestin kulkeminen on
ympäristöteko,
sinut ympäristösi valmensi
elämäsi kuntoon,
sinä viet geenisi
seuraavalle.

kesävieraat...

Kesävieraat talviteloilleen,
pois kesälaitumilta.
Katson lapsia,
muistan heidät keväällä,
ujoina
kaupunkilaisina.
Näen heidät nyt
kesän kasvattamina,
pullukkaposkisina,
hymyhuulisina,
kirkassilmäisinä.
Itsestäni nuo lapsukaiset
ovat,
minun kesäni.

huomenna...

Huomenna odotan
tämänpäiväisen
toteutuvan.
Tänään valmistelin huomista,
siivosin,
ehostelin eiliset
huomiseksi.
Mielenekin asennutin
hyville mietteille.
Ikävyydet ikkunasta pölläytin
taivaan tuuliin,
pari juttua jäi
roikkumaan ikkunalaudalle,
nostin ne
komerooni,
käsittelen ne ylihuomenna.

ennen syntymää...

Ennen syntymää on
yhdeksän kuukautta aikaa
funtsata
elämänsä
tehtäviä.
Jos tässä lintsaa,
joutuu kaiken
elävänä kokemaan.
  Kissani sai hiiren,
jonka se totutusti toi
näytille.
Hiiri sätki,
katsoi anovasti
minua,
enemmän
mirriäni.
Ennen syntymääni olisin
potkassut koko revohkan
pellolle.
Nyt silittelin kissaani,
kehua
hulkutin,
hiiren mulkosilmille
aamenet.

narinat...

Ovessa on saranat,jotka
ihanasti naristen
ovea auottaa,
toisinpäin vaimeaa.
Narina toivottaa tervetulleeksi,
peremmälle käymään,
kahvikupposesta
seura itseään
alustaa, venhnäsestä
mielikin
avautuu.
Vieraana sinut pidetään,
hyvälle mielelle
narinat sinut
kuljetti.
Lähdet,
ovi vaimeana aukeaa,
haluat narinat.

sekarotuinen...

Sekarotuinen pystykorva
jolkuttelee edelläni.
emme tunne toisiamme,
yhteinen suunta.
Hälle oon kulkija,
minä hälle
samanlainen.
Haukuin sekarotuiseksi,
olen rasisti.
Hän varmaan miettii,
että onpa kummallinen
ihmisrotuinen,
kun ei
tahdo
silitellä.
Mulla on kotona
kissa,
se tuntee
viiksensä.

tarjouskahvi...

Minua itkettää,
en surussa laahusta,
en ilosta tanssi,
vaan itku solkenaan
mieltäni
vuodattaa.
Tuntuu hyvän
helpottomalta,
tuntuu
sydänjuurissakin.
Mieleni pisaroina kevenee,
sydämmeni
vuodatuksesta
helpottuu.
Hävettää,
istun kauppakeskuksen
odotuspenkillä.
Olen huomioitu, enempi,
kun tarjouskahvi.
Mut
minulla on
kevyt
mieli.

iloinen yksinäinen...

Rakastan yksinäisyyttäni,
minulla on kaikki
ystäväni vierelläni.
Kuuntelen kaikkia,
juttelen kaikille,
rakastan ja vihaan
ajollain.
Minulla on aikaa,
yksnäisyyteni luo
minulle  tämän
rikkauden.
 Olen ollut seurassa,
ihmisten.
Ketään en sydämmestäni
puhutellut,
kuunnellut,
en tunteita
tuntenut.
Olin hyvänpäivän
hymy, kaunis
tulija,
mukava
menijä.
 Nyt olen kotonani,
yksinäin,
kanssasi.

suopursu...

Kurkipari evästää suolla,
siellä myös
marjastaja karpaloitaan'poimii.
Samat eväät ,
toinen kupuunsa,
toinen koppaansa.
Karhu takajaloillaan seuraa
suon rauhaa.
Suopursu tuoksuttaa
syksyn tuoksujaan.
Pohjoisesta saapuvat
Joutsenet tehvehtivät
naapureitaan,
uljasta
kurkipariskuntaa.
Kettu ihailee lintuja,
arastelee
marjastaa,
kunnioittaa
karhua,
siksi takavasemmalle
kaartaa.
Suo on syksyn aarre,
syksy on suopursun
tuoksua.

yön selkä...

Ilta haistelee
päivän rientoja,
sijaa yölleen
hakee.
Ilma tyynyttää itsensä,
tähdet taivaalla
sytyttävät tuikkunsa.
Yön eläjät kuuluvat,
lepakkokin
kaikuunsa
luottaa.
Yöperhoset
akkunaa taputtelevat,
valo saa iltaansa
tanssittamaan.
Minä meen
yö-jalkaseen,
työtuurini
yön selässä
odottaa.

kello soi...

Kello soi,
herätti
pelokkaasti,
korvani jäivät
tyynylle.
Päivän töitä
ähersin,
ilmeetön on sorvini
lauluääni.
Mieleni nakuttaa aikaa,
jolloin pääsen
korvieni keskelle.

kolikko..

Kyl ennenkin elettiin.
Nyt säästellään,
silloin
laiskuutta
häädettiin.
Nyt toinen toistaan huollattaa,
ennen
itsestään
huolta
kannettiin.
Nyt raha on kasvoton,
korttiläpykkä.
Raha ei tunnu omalta,
sen eteen ei
eväät ole
liikkuneet.
Ennen kolikko oli hikinen,
suuren vaivan
palkka.

marionetit...

Vihreät läks,
eiväthän ei mukana
olleetkaan.
Tasavalan hallitus
poliitikasta
kokoontuu,
osistaan
vapautuu.
Oppositio ilosta kiikkuu,
toivotaan
kiikun kestävän.
Isänmaa,
sitä tunnetta rikkurit
eivät
lausua
osaa,
ovat marionetteja
julkisuuden.

ennakkoluulot...

tarjoa hymysi,
tarjota tarjottimella,
tai vaan olanyli
hymyiltynä.
oot mukavamman
oloinen, viattoman
harmiton
hymyilyttävä.
sinua uskaltaa hymyllä koskettaa,
äänellänsä
puhuttaa.
olet
aistikas.
olet yhteisön jäsen,
jolla ennakkoluulot eivät
elämää
aitauta.

hullu...

Hullu istuu joukkoliikennevälineessä.
Ilmaislipulla
huutelee kohteliaisuuksia
lippunsa maksaneille.
Kuljettaja ei reakoi,
hän on eu:n sisäsiirtolasia,
hymyä helkyttää,
ei hullulle,
vaan puhelimen
välittämille
aineksille.
Hullu autioittaa
lähimmät istuimet,
seisomapaikat
täyttyy.
Avohoitopaikka,
ranneke nilkassa paljastaa.
Hullu nauraa,
viilaa
moraansa.

leipäjuusto...

Käteni kuivaan
pyyhkeeseen,
sillä samalla pyyhkäsin
lehmäni utareet.
Lypsin mansikkini,
ainokaiseni.
Naapurille lämpöisen maito-
ämpärin kannan,
kylän kissat
perässäin.
Juustoa höyryävä
valkonen herkku
itsestään valmistaa,
naapurin työllistäessä
taitonsa.
Leipäjuusto,
tuo hampaissa narskuva
suber foodi.
Tilkan itsekkin join,
mirrit
samaiset.
Kaikilla meillä hymy
mansikin lypsämä.

riidat...

Sinä moitit,
tuomariksi jalustauduit.
Yhteisessä asiassa
kolmas
olis         
sopuisampi.
Riidat yhdessä
syntyvät,
kuolevatkin
yhteisessä
saattueessa.
Riitatkin tahtovat
saattajansa,
omistajansa.

muikea hymy...

Aamuaurinkoa viellä nukuttaa,
minuakin,
mutta hieman aikaa
itselleni.
Aamut on luomakunnan
heräämistä,
aamuusvan aikaa,
yön jättämää.
Aamussa  kaikki alussa,
aamussa
elämän äänet
väreilee.
Aamu on uudesti syntymistä,
aamusella ihmisellä täytyy
olla
muikea hymy.

aavistin...

aavistin,
tunsin,
mutten kosketustasi kokenut.
olit luonani,
vierailit
nukkuessani,
sinä kaunis vainajani,
rakkauteni
lumpeenkukkaseni.
heräsin hyvin mielin,
sinä vielläkin
minussa.

kaksin puolikkaat..

Yksin sanat mietteiksi
leipoutuvat,
kaksin huoneen
sisustaa.
Mielipiteet iloisesti
itseään kuuluttaa,
ikkuna verhojakin
heiluttavat.
Yksin on kallista huoneen vuokraa
kustantaa,
kaksin
puolikkaat.
Vuodekkaan ei
toispuolinen.
Yksin syyt niskoillaan,
kaksin
puolikkaat.

koirasi juoksutus...

Huominen jatkaa
tämänpäiväistäsi.
Tänään elät,
rakastat ja olet
toivottamattoman
moniaikainen,
huomenna
jatkat,
selvität itseäsi,
hymyilet, tämänkin
päivällislle.
Kiirellä ainoastaan
koirasi juoksutat,
muut
ajallaan.

syksyn sylissä

Heleä värikirjo tienreinustoja
maisemoittaa.
Luonto iltatirsoilleen vaipuu,
talven
nokkaunisilleen,
kesään aamuun
itseään peitottaa.
Silmät kauneutta kuvittaa,
mieli itseensä
hyväksyttää.
Tuoksut on
syksyn
sylissä.

pilven varjo...

Huomisesi alkaa tänään.
Työpaikkasi saattaa pauhaa
viimeistä päivää
sinua,
eukkosi kiljuu viimeistä
aamunavausta.
Tänään saattaa aurinko
huomiset jättää
pilven varvoon,
huomisen
evääsi tänään
viettelet.
Huominen saattaa olla elämäsi
ensimmäinen,
jolloin et eilisen eteistäsi
muistele.

anteeksi...

Elämän vaikeimpiin
asioihin kuuluu
pyytää anteeksi.
Sanomattomat
pyynnötkin.
Mut, kun siihen
itses aloitutat,
olet ystäviesi
pihakeinun
vieras,
itsesi
hyväntuulinen
oleskelija.

luontaishoitoni....

Ihmisen pitäisi kerran elässäin
istua ilkosillaan
muurahaispesässä,
hetkisen verran.
Suosittelen.
Minuutissa tuuletuin
luonnon helmaan.
Orava heilautti hauskasti
häntäänsä,
varis räkäsen naurun
päästi.
Itselläni vedet silmissä kiehui,
takapuoli etupuolineen luonnonparantajia
täytenänsä.


Tohtorini heitti lääkepurkini
roskiin,
ihmeenä piti,
en paljastanut salaista
luontaishotoa.

eilisen hylkäsit...

Suurimmat puutteet on ahneilla,
pienimmät
toimeentulevilla.
Miks elämää varastoit,
miks
kurvaat sen ohitse,
mikset päivääsi
katselisi.
Elä ajallas,
huominen on edessäsi,
eilisen
hylkäsit.

rypistykset...

Nukuin yliaikaisesti,
heräsin sovitusti,
mut
uni tarttui.
Nyt saan valvottua
vähemmän.
Olen kuitenkin unisilla
mielin.
Mieli ei innolla
tartu.
Rypistelen itseni valvottavaan kuntoon.,
päivän valo ei rypistyksiä
valvo.

onkimiehen illallnen...

Kaivoin matoja.
Kunnon lieroja.
Niillä onkeni taipuu,
ahventen selkä taipuu,
paistinpannuni
fileistä tirisee.
Ahven kaloista maukkain,
onkimiehen
illallinen.

Vihreä liike...

Kaikki haluavat kulkea luistavassa
reessä.
reen vetäjä on ahertaja,
kyydissäolijat
yhteiskuntaolijoita,
he hyppäävät
kitkojen sattuessa
luistavampaan rekeen.
Vihreä eduskuntapuolue on kasattu
ilmansuunnista,
luottamuksen puuttuessa
tämä ryhmä ottaa
naulat mukaansa,
nakuttaen ne luottamuksen runkoon.

kivimies...

Minusta piti tulla kivimies,
minusta tulikin
uintimaisteri.
Koulutus jäi kivenheiton
päähän,
uin sen kesällä
kiinni.

palokärki...

palokärki itseään
ihailee,
taivaan kansi
peilinään.
käpytikka eväitään herättää,
kauas nälkä kaikuu.
ketunpoikanen
nälkäänsä vartoo,
pientareella
ruishalmeen.
 istun kannonnokassa.
nälkä mullakin.
katselen mättäitä
anteliaita.
luonto muistaa
minuakin.

hyppynaru..

Hyppelen hyppynarulla.
Kolmesti naru kehoni ylittää,
sitten nälkävyö kiristää.
Olen makaraanilaatikoitten
frendi,
sinisten lenkureiden enempi.
Lapsen lapseni sata kierrosta kiepitti,
ei ole kerinnyt
ruokailutavoilleni.
Kissaa naurattaa,
oikein
itseään taputtelee.

uskontunnustus...

Afrikkalainen uskonnon puhdistusfirma
on saanut uskontunnustuksia.
Suoraselkäistä toimintaa,
jos oot luopio,
pääsi on
vapaudenpatsaan hakasessa.,
veresi juopottelee vatikaanin pää portto.
Maailma on ihmisen näköisiä,
tavat uusmaalaisia,
ihminen on apinallinen
filosofi.

fattan luimistelija...

Sinä ahertaja, joka
aherrat perheesi
kylläiseksi,
olet ihminen.
Sinä fattan litteäkasvoinen
luimistelija,
hyppää koleraaltaaseen.
Olet yhteiskunnan syöpäläinen,
olet tahdoton
itseäsi elättämään,
perheesihän on sen jo huomannut.
Syöt toisten
pöydistä, usein avuttomien
lapsien.

pääoma....

liikemies varastaa
toisen tekemän työn,
liikemies on pääoma,
jota harvat hallitsee,
itseään lihottaa,
köyhää laihduttaa.
sanovat itseään viisaiksi,
sanon heitä kapitalisteiksi,
joilla ei ole yhteiskunnallista
vastuuta, heillä on vain omat
taskunsa.

kehäkukka...

Kehäkukka.
Ainoa kukka,
joka mulle hymyään
helskyttää,
varrellaan heiluttaa.
Tuoksut tutun oloiset,
kauniin oranssit sävyt
silmilleni
tuoksuttaa.
Kehäkukka on syksyn sulokukka,
kukka joka
huurteisenakin
silmille
huomenet kukittaa.

kuutamo kalju...

Tänään saunomaan.
Tänäänkin sauna
mielen mukavoittaa.
sauna,
tuo kantelettaren
aikainen,
nykyaikainen
mielitysti puhdistaa,
ikävyyksistä peseyttää,
tukankin tuuheaksi
tuperaa,
kaljun oivasti kuutamoittaa.
Sauna,
elämän terapeutti,
löyly
pahat tuulet
pesetti.

tapettiliisteri...

Join kylmää maitoa.
Sen lehmä lirutteli
roportin käsissä
tankkiin.
Maitoa vatkasi sementtimies,
jolta tapettiliisterit lurahteli tankkiin.
Hygeniamestari laimenteli,
ettei ripuli ylettyisi
ylimpiin kansankerroksiin.
Hitsi, kun hikottaa.

Suojelupoliisi...

Oon jutustellut Putinista hyviä,
Suojelupoliisi katsoo
avaimen reiästä,
seuraa jäätelönsyöntiäni.
En ole tervattu kommari,
en kellastunut
kepulainen,
oon
ystävä yli
ylä tuulien.
Supon etsivä on eksynyt somali.
Hymyilee peräsuolellaan,
on kaunis.

Putinin kutsu...

Kasvosi kummitelee
huomisessani.
Ilmeesi viekoittelee
vuoteesi,
kissasi
pyyhkii
silmäripsiäni.
Olen auton takakontissa,
menossa
Pietarin hoviin,
kissasi on maatuska.
Huomenna Putin järjestää
laatokanmeren
safarin.
Menemme hänen kutsustaan,
rakastamme
yhteisesti
toisiamme.
Viisumit on Putinin
mirrillä,
joka on mirrisi velipuoli.

päiväseltään..

Päiväseltään,
jäämättä yöllisille tulit
yllättäen.
Kiitos mutkastasi, jonka kurvasit'luokseni.
Lapsuus oli yhteistä aikaamme,
hyvää kasvun aikaa,
elämä meitä talutti,
mukavasti nuhteli,
miellyttävästi
hymytytti.
Yhdessä elämäämme
varruimme.
Koulut ja muut
elämän jutut sinut
maailmoille heilautti.
Minä kotikylääni jäin,
yhteisille
paikoillemme.
Kumallakin
entisaikojen pilke
jytkyttää,
sil polkumme ovat
olleet sammalista
pehmustetut.

Sonni karkas...

Nyt naurattaa tosi vähän.
Nyt on suupielet väänettynä.
Suutelisin sinua,
jos helmojasi lyhentelisit,
katsettasi
keinuttelisit,
olisit mansikkini.
Minulta lähti sonni litoon.
Elättänyt oon kuus talvee,
seitsemänsatanen
skottilainen bodari.
Aamulla löi navetan paskaks
ja sitten veteli
luonnon helmaan.
Nyt kylmättää.

kehruuttelija...

Silittelen kissani pituutta.
Mirrini on kiiltäväturkkinen
viiksivallu.
Hällä tuntuu aikaa riittävän,
kiire on hästä kadonnut,
kehruurukki
hyrrää ylet ajat.
Hiiret eivät
vipellä tontilla,
juoksukoiratkin
nenukkaansa varjelevat.
Mirrini on
pyhäpäivien lekottelija,
arkipäivien
kehruuttelija.

Käteinen...

Hurautin pensaasemalle.
Tökötin mittariin seleliä,
ei huolinut,
ei sitten mitenkään.
Viimein huomasin
tekstin,
että ainoastaan
siruilla.
Voi ,
mulla ei ollu siruja,
volvoni lykkäsin parkkiruutuun.
Itse kävelin itkun sirujani.

kengän kärjet...

Taivaan kantta pilvet pölytävät,
pyyhkivät.
Sinikantisena kirkauttaan
kannattaa.
Koristeinaan tuikkivat
timantit,
jalokivineen.
Elämä on aina ylöspäin katsomista,
kengänkärkiin
katse
sammuu.

Kuivakas Orgasmin onkija....

Ihminen on kuiva tyyppi.
Omahyväinen,
seuralehtien lukija.
Normaalisti ikävin
luonnon luoma,
tälle vertoja vetää
ikirouta, mutta sekin joskus
sulaa,
kuiva ihminen
kutisee.
Kuiva ihminen ei saa orgasmia,
vastakkaisesta kappaleesta.
Hän on nyrkki kyllikin kamu,
teko kalun vatkuuttaja.
  Hups, nyt mänt
irvokkaaast,
mut
sanoinpa vuan.

poliitikko...

Politiikko on tehty puheista,
jonninjoutavista,
ennenkuulumattomista
oivalluksista.
Sanankäänteet naurattaa
telttakansaa,
rokka roiskuu rinnuksille,
suupielistä
nahka kuumuudesta
kerälle taittuu.
Ääniä kalastelemassa on tuo velho, veneetön,
järvetön.
Häl syöttikaloina on
huumori hervoton,
valtaapitävien
herjat suuret.

Kiljun tykötarpeet...

Mieleni mukavoitui, kun aurinkoa
silmiltäni pyyhkäsin.
kauniin lämpimästi
syysaamua pullukkainen
helottaa.
Sienimetsään
saappaani vetävät.
Sadevaatteet niskoillani,
sil hirvikärpäsiä tippuu
solkenaan.
Miksiköhän moinen ötökkä
syntyikään.
Tänään kerään punaiseia kärpässieniä,
niistä tulee hyvää kiljua.
Monta päivää saa olla
selvästi.

Suvaitsevaisuus...

Jos vihaat Putinia, ajattele, että hän on kahden lapsen isä,
jos Obma vihoillesi villoittaa,
aattele hänen lapsiaan.
Jokainen juoppo ostarin seinäpielillä
on jonkun lapsi.
Minäkin olen lapsi,
kuten sinäkin.
Ikävätkin asiat muotojaan
sulattelevat,
kun emme tuomitse
vieraamme tuomisia.
Suvaitsevuus auttaa huomista,
viha sulattaa huomisen,
ilon ja toivon.

Hyvän mielen kipinät...

Hyvän mielen aistii
naapurikin,
hyvän tuulen tuntee
vastaantulijatkin.
Hyvää mieltä ei voi varasta,
sitä ei voi takomalla
taota.
Se syntyy
mielessä,
pienen pienistä jyväsistä,
ilon ja hyvänolon
kipinöistä

Mieli laineillaan...

Maanantai aamu,
erilainen, kun lauantain.
Tänään jalka napsaa
työhön,
kouluun,
arkiseen.
Hauskuuskin on hetkellistä,
viikonloput itseensä voimaa
arkipäivistä
voimistuttaa.
Perjantaihin hammasta
purren, sitten
ilo purjeillaan,
mieli laineillaan.

Lapin tango...

olin untenmailla,
olin lapin kultasoilla.
ruska komeimmillaan,
poromiehet jänghällä
tokkiaan laiduntamassa.
olimme nauttineet lapin
tangosta,
olimme vaarojen
hillasoilla.
nyt kitalakia
kuivattaa.
Heräsin huutavaan janoon,
olin koto mökissäni,
ei hilloja, ei kuivanutta kielenkättä,
eukko huutaa, kun hinaaja.
Kissa kusassu lapikkaaseen,
haluun
lapin kesään.

elämän liikenneympyrä...

Sinä.
Minulle
tärkeä.
Olet kaukana,
olet sisimmässäin,
olet mielissäin.
Tiemme kauaksi
toisistamme etenivät,
mutta muistamme
tienhaaran,
josta
kulkumme
toisiin suuntiin
kulkeutui.
Toivon elämän liikenneympyrän
kohtaavan
kulkumme.

Tanssiaiset...

Lähden illastamaan,
lähden jonninjoutavana
liikkumaan luontoon,
isänmaan helmojen
alusmaille.
Tuoksutan itseeni korpimaisemaa,
annan aisitini
luomistyötään
elättää.
Istun kannonnokkaan.
Olen.
Olen kävyn
kokoinen,
sammakon
kaltainen,
olen oravan
naapuri.
Taivaankantta en ylety avaamaan, mutta
tiedän siellä olevan tanssiaiset,
sellaiset, joissa
elämä hymyilee.

vainaja....

Vein kukkia kuolleelle sukulaiselleni.
Eläissään häntä en kukittanut.
Asettelin vaasin kummulle.
Hän kutitti minua jalkapohjasta,
hän oli ennenkin humoristi,
pilke aina silmässä.
  Minua nauratti makiasti.
Hän kutitti kiivaammin.
Viereisellä lohkolla kuopattiin
kertaalleen kuollut.
katsoivat kierosti.
  Elämä on ikkunaverhojen
siirtelyjä.
Aamukahveen hörppimistä,
elämä on ajantasaista
hommaa.

uskovainen...

Hymyile itsellesi,
hymyile
elämälle.
Miksi surussa kiereskellä, miksi kipuja
nostatella,
hymyllä lähennät
itseäsi.,
hymyllä sinut syliin otetaan.
Uskovaiseksi ei tartte heilahtaa,
elämän virtaan kannnattaa sukeltaa,
sillä on hymyn kulkusuunta.

sinivihreät silmäni....

Aattelin, kun en saanut aikaseksi.
Volmottelen keskeneräistä,
mietin ja kummastelen.
Oon syvän savosta sukulaisineni,
olen lauhojen lepikoitten poikanen,
oon sinivihreä silmäinen,
lupsakkaasti.
Muurahainen ylitti ukkovarpaani,
morjensti,
jatkoi menojaan.
Makoilen sohvallani.

vuodatan hautajaisemme...

Kuinka kaukana oletkaan,
kuinka äänettömästi etenetkään,
etenet toisaalle,
etenet minusta.
Minun hihani on sinussa,
juurtuneena.
Ikävöin,
ilosta suuriin itkuihin
taivallan,
mäkeä lasken.
Kuinka hihani juuret
syvällesi mahtuneetkaan.
Katkaisen jokeni purotuksen,
taivallan itseeni,
katkaisen kortesi,
vuodatan
hautajaisemme,
suutelen pikkuvarvastani.

kulkutautinen...

Mökkini on luonnonrmoilla,
tuulisten ilmojen,
aurinkoisten
päivien.
Minä, natiainen pullakahvia
litkuttelen kyökissäin,
annan katseeni akkunasta
rientää.
Minäkin luontoäiteen
pesäpallomailasta oon
pallosena
torppaani
asettunut.
Kissani,
joka ryystää maljakosta kukkien vedet
on kulkutautisten jättämä.
Hyvä ja kehräävä
kolli.
Eilenkin tyynyni vierestä nappasi
salamannopeasti ison rotan,
joka aikoi korvalehdestäni tehdä
iltapalaa.

laulu...

Laulan sisässäin,
laulaisin uloskin, jos
ääneni soinnuttaisi.
Lauluni lahjat pukin kontista unohtuivat,
jäivät puunoksaan
korvatunturin rinteeseen.
Mutta itseksein on hienoa aarioita
puhallella,
musaa mussutella,
nuotteja taivutella.
Kuuntelen ylet aikaa, näen
saman, mutten säveliä tuoksuttaa
taida.
Laulu on itkijänaisten
kehittämä
hallan karkoitin.

Luontoäiti...

Ilta tuli nopiaan,
aika rienisi, kuten aikojen alusta,
mutta kulutin sitä huomaamatta.
otin päivällisunetkin,
en päivällistä, vaan
ihan omanaan
pari tuntia
uniin soutelin.
Nyt olen uudestaan alussa,
kuten aamullakin.
Lähden ulos itseäni luontoäidille
kuvauttamaan.
Haluan kuulla haavan havinat
syysillan ruskottuvan
kuiskaukset.

minun on ikävä...

Olen itseni juoksupoika,
toisinaan velttoileva,
toisinaan
jotain tekevä.
Katselen taivaanrantaa,
siellä kurkiaura
talveaan kohti,
kesämuistoissaan
suomen luonnon suvi-marjat,
jälkikasvukin
siivillään.
He minulle,
juoksupojalle siivillään vilkuttavat,
keväällä tavataan,
Minun on ikävä.

olet ylösalaisin...

Olet ylösalaisin,
olet elämästäsi kadonnut,
olet sielultasi
osoitteeton.
älä mieti.
Älä tuumaile.
Ole vain,
ole senverran aikaasi,
että aikasi
herättää,
älä kiirehdi,
älä hetkeksikään.
Sinä toivut,
sinä olet pian oikein päin,
itsessäsi.

vehnäjauhopussukka....

Sunnuntai.
Vehnäjauhopussukkakin.
Hyvää leivottua,
kotoisasti.
Aamukahvien jälkeen lähden haistelemaan
tätä luonnonluomaa sunnuntaita.
Aamuvirkut linnut morjenstavat,
ketunpoikanen kainostelee.
Aamuusva virkistää pölyttynyttä
nenääni,
koventunutta kuuloani,
elämä on toista kuukautta
ihaillut itseään.
Minä ikäni.
Jalkani ovat mieleni etäohjauksessa,
mieli on aamuun
rakastunut.

lumpeenkukka...

Kainostellen viehkoonnut.
Ujous kaunistaa kasvojasi,
syventää sieluasi.
Olet lumpeenkukka kesäaamussa
korpimetsän hiljaisessa lammessa.
Luot lampen pintaan kauniin
kuvasi,
sitä kaikki peilaa,
siitä lammen eläjät ilonsa
keräävät, siitä taivaan kansi
tähtensä loistattaa. aurinko hymyään,
kuu unelmiaan kuvastaa.

Minä ja perskärpänen...

Kuljemme kohti etelää,
minä ja talutushihnassa oleva
kärpänen,
perskärpänen.
Teemme tämän lenkin sunnuntaisin.
Kärpänen on sisätiloissa lampunvarjostimessa,
näin ulkoillessa pidän
varmuuden vuoksi hihnassa.
Kylän muut kulkijat hieman
kulkuamme miettivät,
mutta nehän eivät saaneetkaan
veronpalautusta,
minä ja kärpänen saimme,
vitosen.

kilpailutus....

Kilpailutus.
Sana, joka kuulostaa
hyvältä,
mutta maistuu pahalta.
Ken halvimmalla tekee,
se voittaa työt,
työt, jotka tekemättä jäävät,
halvin on
laaduton,
laatu maksaa ja
siihen ei ole
tarjouksissa varaa.

Isokirja...

Heräsin notkiasti sunnuntaihin.
Aamukasteinen maisema katsoo
akkunastani.
Siivousliikeen duunarit siivoavat
maantietä.
Kahdeksan veitikkaa,
kunnon lintuja nuo varikset.
Matelijat, jotka kohtalonsa
kokivat autojen alle,
jatkavat elämäänsä
variksen laulussa.
Tänään on luppopäivä,
isokirjakin
valistaa.

anteeksi...

Hyvää yötä.
Haluaisin ennen untenmailleni menoa
lyödä ystävyyden kättä.
Päivän koitossa tehdyt tekoset
älkööt uniamme häiritkö.
Sanat pahanmakuisat,
toivon saavani sulavatettaviksi.
Anna, yksinkertaisesti,
anna anteeksi
taitamuuteni.

uninen...

Ilta yölleen laskeutuu,
ihmismieli aloilleen
uinuttaa.
Yö on rauhan aikaa,
nukkuminen
on sielun
huuhtelua,
yö sanoittaa menneet,
uneksii tulevat,
herätessään uninen
aamua tervehtii.

eurooppalainen...

Eurooppa on keskiaikanen
jäännöspari ihmisistä.
Nopea älyisimmät ameriikkaan laivoilla itsensä uittivat,
toiset pohjaan saakka.
Euroopalaiset ovat pohjasakkaa,
kulkutautista romantiikkaa.
Hulluja maanosa vilisee,
ihmisten raadot raamattu
siunauttaa.
Vapaudenpatsas Nykissä
tuntee häpeää.
Kommunismi
syövyttää syöpää,
hirttosilmukoiden
yhdistyneita kansakuntia.
Musta afrikkalainen Pariisissa
kiimaisen tarjoilijan haarat
nuolee,
elantoaan
kuolaa,
Seine solisee elämää.

ebola...

Afrikan sairaus eurooppaa harventaa,
sotia ei ihmis harvennukseen tarvita.
Ebola hoitaa luomis vimman,
verenvuototauti hoitaa etäisyyttä
kuolemattomiin pyhiinvaeltajiin.
Luontoäiti on lapsilleen armoton,
kel elon kellot soivat,
soikoon,
kel kappelit kuulottaa,
elonkieli
kumpuja
kukittaa.

mustaleski...

Iloinen leski ei ilosta itke,
hunnusta
kivut.
Mustaleski  miestään
seuraa,
hän sinun liikennevalosi.
Mustaleski rakastaa
tuonelaa,
hän sinne oikopolkuja taivaltaa,
hän on poliisin
huorana,
joutoajat.

nostin sian orteen...

Nostin sian orteen.
Teurastin keväisen possuni.
Siinä evääni riippuu
joutoajat.
Joulukinkkukin itseään
kankuttaa,
alatoopi pian muhentuu.
Toivon kylmempiä säitä,
jottei aarteeni itsessään
kypsyisi.
Kyl mieli haikena muistelee,
Onni-sikani oli kirkas silmä,
voileipäpaloille perso
röhkijä.
Hänet ensimmäisenä aamulla
tervehdin.
Nyt syömistäni Onni
oottelee.
Jotenkin en ole hyvällä
fiiliksellä.

sivusilmällä...

Perheeni hampaaton syö.
Puoli vuotta elämää
takanapäin,
sataset
eessäpäin.
Hällä silmät elämän lennossa,
hänen ihonsa
uudelta tuoksuu,
hänen kehonsa
elämää lennättävät.
Ihminen jalostuu, huomaan
sivusilmällä,
onneksi.

onnen onkijat...

Onnen säilyttäjä,
hymyssä suin,
onnettomien hiuksia
värjäyttää.
Onettomat itseään kohentaa,
onnenonkijat verkko kalastavat,
norpankin
tappavat.

yksi vaivainen elämä...

Yksi vaivainen elämäni,
ainokaiseni.
Täytän sen äärilleen, nautin ja kärsin
täysilläin.
Lainaan sinulle aikani,
elämääni täydentämään,
annan sinulle lainani
vakuudeksi
omani.

karjalan kotikonnut....

Luovuta hoi, sie Putin miun
esiisieni konnut.
Sinun edeltäjäs Stalin suuri
kaappasi Karjalan,
Suomen osasen.
Anna pois, ystävä
hyvä.
Siulla datsat laatokan kainalossa,
saat itseesi jalostuttaa yhäkin.
Sinnuu moititaan olan ylikin, mutta
tunnen, että siullakin on sielu,
tahi juuri
sinulla on
sielu.
Politiikka on sokeiden
seurustelua,
me näemme
elämämme, mister
Putin,
ystäväni.

lonkkavaivainen varas...

Lonkkavaivainen varas on
juossut rehellisyyttä pakoon,
telkkari kainalossaan.
Tätä nykyä hän opettaa uskovaisten päiväkerhossa
nindeoa.
Ammatin opettivat pakkohoitolaitoksen
uskovaiset.
Hyvin päästöin hän uskonmarssin suoritti,
ammatin itselleen ammetti.
Jäsenyys lahkossa emämunaus
itselleen,
mutta parempi, kun taivasalla.
Lonkka lonksuu,
vikkelät sormet eivät taivu.
Herran haltuun
sielut ensihätään
näpistetään.

neekerin kepittäjä...

Nuoruus on suoruutta, elämään
sorjasti katsottavaa elinikää.
Vanhuus on loppupäästään
kivaa aikaa,
höperöä hommaa, humpaten
hampaatontakin.
Ihminen pitkästyttää itsensä yliaikaiseksi,
turhan veteläksi väsyttää.
Vanhus saa hakata neekeriä persiille, koska ikä suojelee,
vanhus saa hampaattomalla suullaan
pussata Havis Amandaa, koska iki-teekkari
sisällöltään.
Nuoruudessa kaikki on säännöllisteltyä, vanhuudessa
vapaa maailma huutaa hautajaisiaan.

unet mummon päällä...

Heräsin hautuumaalta.
Otin nokoset esiäidin päällä.
Kyllä mummovainaa oli aikanaankin
minulle esiliinoineen ihminen vailla
vertaa.
Käyn nokosilla usein,
siitä ei hautausmaan elävältä haudattu
puistomestari tykästy.
Kerran poliisitkin uniani vartioimaan soitti,
onneksi partio oli asiantuntevaa sorttia,
vartioivat uniani, samalla ruokatuntiaan pitivät,
jättivät mullekkin eväspalasen.

kuutamo sylissässi...

Elämän soljuminen on itsestä
melkosesti riippuvainen.
Oli oloshuhteet toista tahi
aikamoiset
ihminen on opeteltu
muovautumaan.
Jos kyllästyt elämään,
kyllästyt
itseesi,
 silloin et kuutamoasi
sylissäs
kanna.
Elämäsi ihanimpia hetkiä on, kun
huomaat
olevasi.

iltapäivä...

Iltapäivä itseään kukittaa,
päivänsäteet silmiin
häikäisyttää.
Päivän kiireet illan
kukittaa,
saunailtaan
vastoittaa.
Iltapäivä
ihmisen iltatuuli,
jolloin on lupa
itseään
huomauttaa.
Iltasella on huomenet
aamuistettu, tulevat
nukkumatta.

paskovapolitiikko...

Politiikko siskosi housuista
tykkää.
Politiikko on useimmiten sinä
muinamiehinä.
Syyttelet urpoa, jonka edustuskammareihin päästit,
hän on sinun omasi.
älä itseäsi soimaa,
nuku yli
huomisen,
päättävien kausien.
Äänestä itsesi kaltaista,
lurjusta, jolla
hymyherkästi leviää,
paskottaakin
tiukoissa
kulmissa.

vilunvärinät....

Nyt paleltaa,
tunteita kylmättää.
Sain viluväristykset
korvallisiltasi,
joilla minua
muistelit.
Lahna on limainen lituska,
savupöntön maukas
suupala.
Vilut villapaitaakin puistellee.
Savupönttö savujaan päästelee,
limanuljaska makujaan säästelee ,
itikat loittonee,
vilutkin kintuissa
kuumenee.
Kesäillan huumaa
ilmojen viiletessä,
vilun värinöissä.

putinin tatami...

Putin viihtyy yksinäisesti,
muttei toverellisesti.
Häntä sorsitaan,
monella tavalla halveerataan,
mutta hän on
iloinen
pääsiäinen.
Venäjä on iso maa,
melkein kokonainen.
Suomi on vieruskaveri
kartan sivuilla.
Putinkin tietää, että pieni pohjantähti
on sinivalkoinen,
ujestelematon maapalanen, jolla
identtiitissä omaatuntoa riittää.
Judomaailmassa
reiluus on tatamin
voittaja.
Putinkin ensisilmäykset
länteen tatamilla
kampitti,
kohtalolleen.

syöntiaines...

Onko ihminen siasta
siittynyt,
muurahaisesta
astutettu,
onko päivä
yötä
mukavampi.
  Ei ,ihminen on turhake,
sika on ihmisen syöntiainesta,
muurahaiset
paskat haistattavat
molemmille.

Putin...

Putin luopuu vallastaan,
hän itselleen eläketoimet
varannut.
Valio juustottaa suurkaupungit,
muttei sataamiljoonaa muuta
tietämätöntä.
Putin on reilu kaveri,
hän sotimatta jätti,
datsalleen asettui.
Siellä juhlat karjalaisen
tapaiset.
Ilon ja kehon keinulaiset,
Obabakin tanssissa
itsensä mukavoitti..

yön harmit...

Miksi vaivojani valittelen,
sinulla
omasi.
Ruvetaan laulamaan,
lauletaan syvämmet puhtaiksi,
taudit
kaukoteille, mielet hyville
mielille.
Elämän aamut valastuu,
illat aikaisemmin
hämärtyy,
valoisat hetket on aikaamme,
ilon ja itsemme,
vaivat
yön harmeja.

kotoinen olo...

Istun kirkonkylän kahviossa.
Istun yksin,
muut tulevat ajallaan.
Katson kyläläisten
menoja,
tulojakin.
Seuraan ihmisten terveydentilojakin.
Kihti vaivaiset tunnistan tost vaan,
selkäsairaat varjostavat poppelipuuta.
Aamurapulaiset kerääntyvät
viinakaupan tuntumaan, turvaan.
Hyvin toimeentulevat kävelevät selvinpäin,
luotolla elävät.
Aamu kahvi on hyvää,
leivos  tuoksuu juuri leivotulta,
omistaja elää
baaristaan
Täällä on kotoinen olo.

puuvene...

Keväällä veneen veteen laskin,
nyt ruskan aikaan
pihoille telakoin.
Puuvene vuosien takaa,
veneenveistäjän iltapuhde.
Päijännettä se on liplattanut,
mut savolaismallinen
mieleltään.
Siellä veistäjä verraton,
Puruveden laineilta.
Puuterva ihovoiteenaan,
rypyissä paidan helmaa,
vesi vetinen ei loronaan varpaita
astele.
Ihminen on kuin kala,
ihminen on pohjimmiltaan
puuvene,
kestävää
alkujaan.

hartaus...

Valo, tuo näkeväisen
silmäluomi.
Pimeässä kissa hissukseen
kulkee,
evästä näkee.
Päiväseltä ihminen itselleen
uskoutuu,
näkee naapuriinkin.
Ilta himmentää,
yö
sammuttaa
näkemiset,
on hartauden kuolema.

istun moottoritiellä...

Olen itsessäni,
on tyhjyyttään hakkaava
sydän rinnassain,
ohimoita naputteleva
omatunto.
Tuuli kuivattelee taivaskelpoiseksi,
istun moottoritiellä.
Valpasta väkä,
kurvailevat ohitse.

lepakko ja sen lepsu...

Yritin ola häissä tunteellinen,
ei tullut mitään.
Itketti hitosti.
Tiedän, että joudun vuoden päästä
kahdelle muuttokeikalle.
Mulla on kylän ainoa pakettiauto ja
ihmiset otaksuu, että tietenkin
talkoohengessä.
Nämä vihityt eivät edes
kuseskele samaan vessanpönttöön,
miten kummassa sopivat samaan kämppäänkään.
Heillä on menossa järkiavioliitto.
Ovat lepakko ja se miespuolinen lespo.
Malliksi vihille,
todelliset kumppanit pakettiautossani,
odottavat seremonioitten päättyvän.
  Toissaviikolla rahtasin saman suvun
väkeä hautajaisiin.
Siellä nauratti.
Hyvät olivat perunkirjat,
ennakkoon luetut.
Maksaisivat mulle edes
pensarahat.

perskärpänen..

Kärpänen pörrää viimeistä kesäänsä,
mielissään.
Kissa ei tykkää kärpäsistä,
ne laskeutuvat lentoradoiltann
sen viiksille,
juuri vahatuille.
Kärpäsen elämä on lyhyt ,
huoleton.
Luoja sen loi paskoman lampunvarjostimet,
valolamput,
kutittelemaan nukkuvaa.
Lehmätkin lypsetään tätänykyä
koneilla,
käsilypsyssä  kärpäset persvakosessa,
perskärpänen.

väärin eletty...

Väärin eletty,
perillinen kiukutteli
isä vainaansa perunkirjaa.
Hyvin eletty,
toinen perijä
tokaisi.
Tyhjätaskuna maailmaan isäukko
sikeentyi.
Tyhjätaskuna
perintöt jakoi.
Hän jätti rikkaan
perinnön.
Jokainen aikanaan tavallaan,
perityt mammonat
lahottavat perijän.

yö vapauttaa...

Ilta yötään kohti asettuu.
Makuupaikoille vieraskin
mahtuu.
Kuutamo työnsi pilvet sivummalle,
jotta
nukkujat tunteisiinsa nukuttaisi.
Yö on puhdas,
yö
valon luomista harhoista
yö itseään peitottaa.
Yö vapauttaa valon
aikaan,
silloin levännellä mieli
päivään
loistattaa.

pelle hyppy...

Elämässä on kolme sanaa.
Syntyminen,
eläminen,
kuoleminen.
Merkittäviä.
Keskimmäiseen voi yksilö
vaikuttaa voimistelemalla
itsensä pitkälle iltaaurinkoon.
Aamuaurinkokin on näkemisen
arvoista.
Ensimmäinen ja viimeiset sanaset
on pelle hyppy.

rakkauden syystulvat....

Rakkauden syystulvat roihuavat
valtoimenaan
eteisessäni.
Rakkaus tuli kotiin.
Rakkaus on nimetön,
omani.
Emme ole pitäneet ristiäisiä,
ensiviikolla,
jos kerkiämme.
Rakkauteni on enempi,
kun elämäni  ihastukset,
hän
istuu jo
sylissäin.

yö...

Yö, valoistaan vapaana.
Alastomana aikaa hallitsee.
Yön kulkijat kotonaan,
päivänäkijät
nukutuksissaan,
lehdoissaan,
koto koloisissaan.
Yö, suloisin riitakumppani,
lempein hyväilijä,
elämän alustaja.
Yö valaisee päivän valon,
illan ja aamunkin,
olet yön valoisa
eläjä.

pastilleri...

Minulla on töissä maailman paras
puhdistusfirma.
Olen toista viikkoa oireillut,
kitissyt,
natissut,
vaivoissani voikerrellut.
Nyt puhdistusfirma on töissä.
Kuume heittelee ylähirsillä,
olo alimpana.
Veto on veks, kuten
aina,
muta nyt on neliveto päällä.
Toivon, että tämä luonnon
oma firma putsaa pasillit ja
muut,
pastillerit.

piha koivu...

Olen syntynyt ajoillani,
kasvanut aikoinani.
Olen elämän mukana
kuljetellut.
Kaikkea nähnyt,
toisia asioita ihmetellyt,
toiset itselleni
sopineet.
Elämä on jokapäiväistä,
yötkin.
Katselen pihakoivua,
se on elänyt kauemmin,
se on elämäänsä
nähnyt.
Ei valita,
latvallaan heiluttelee,
rungollaan
pullistelee,
hälle elämä maistuu.

0on siivosti...

Opettelen elämään,
siivosti.
Lajittelen roskat kolmeen
kompostiin.
Työlästä .
Miksi ostin kassin, miksi
kauppa tyrkyttää
muovipusseja joihin
merikalat tukehtuvat.
Olen siivosti.
Lajittelen jätteeni,
muttei iso maataloutta
harjoittava tila,
tuotantolaitos,
se tankiautoilla eläinten
eritteen pelloille levittää.
Minä erittelen,
oon siivosti.

kaljakorin kellastuttama...

Rukoilin, kun siltä tuntui.
Hyvältä.
Kädet ristissä,
raavas mies,
anoa armoasi,
suojeluasi toivova.
Päiväseltään oon toinen mies.
Itekseen pärjäilevä,
pyylevä keijukainen.
Hymyn sulattama,
kaljakorin kellastuttama.

Loimulohi...

Sininen taivas tähdittää
yön kulkua.
Kuutamo vienosti hymyilee,
iltatuuli säveltää lounaasta.
Nuotioni kipinät saavat
ainoat äänet,
joita yön eläjät
kuuntelevat.
Yöperhonenkin siivitti ylilentonsa,
metsän arimmat katsoivat iltaamme.
Sudet ulvovat korkealta,
heillä on häämatka,
tuo yksinäinen susi,
joka kaveritta jäänyt,
katselee minua ja kahvipannuani,
se haluaisi olla
pari.
Juon noki kahfeet,
loimulohi maistuu.
Pohjanlepakko hoitaa kiusalliset
liitäjät.
  Asetun turvallein.
Reppuni tyynynäni.
Teltta suojaa sateelta,
yön rauhallisuus kuuluu uniini,
paria etsivä susi haaveilee,
suojelee uniani.

Keskustapuolue!

Keskustapuolue häviää kaupungien viemäreihin.
Jätepuhdistus asetus mukanaan.
Itse he lantaa ruiskuttelevat pitkin vainioita,
ihmispolo ei saa kuseskella puskan
juureen.
Nyt toimivat jätejärjestelmät eivät kelpaa,
koska kepulaisten mielestä ne eivät
luo työllisyyttä.
He ovatkin humpuukkien
myynninedistäjiä.
On puhdistusta jos
toisenkin laista,
maksaa maltaita, eivätkä
toimi.
Kepu pettää aina.
Nytkin.

ranteen paksuus...

Odottelen itseni mukautumista
ympäröivään yhteiskuntaan.
Taidan olla ylijäämä kamaa,
en mahdu mihinkään
kokoluokkaan.
Oon metsänpoika
käpymetsien.
Elollani en liikennettä
haittaa,
Tanssipäivinäkin itseni
saatille vien.
Mulla ranteen paksuus
turvallisuutta luo,
metson kanssa, kun painia lyö.
Aamuaurinko akkunani takaa
huomenet suo,
hälle hymyt heilautan.
Yhteiskuntani on
pirtissäni,
hieman
pihapiirissänikin.

lännensankari....

Yskitti niin pirusti.
Keuhkon kannattimet poskissa
pullotti.
Nauratti niin kivasti,, että keuhkot
tyhjeni,
nyt on tyhjä olo.
Olen lukenut lännen sarjakuviakin,
niissä coltit paukkuu,
hevoset on laihoja, hiekka pöllyää,
maaorja katselee reservaattiin.
Ratsastaja sylkäsee ylensä olkansa yli,
hevonen pierasee itsensä kunnon
laukkaan.
Alkuasukkaat virittelevät
jousipyssynsä.
Sulkasato on komia.
Nyt ei yskitä,
meen eukkoni
puristuksiin.

hevonpaskat...

Uni, valveen
serkkupoika,
tytönhupakko,
laitapuolen kulkija,
isoisäni kuorsaus.
Söin hevoseni porkkanat, annoin
hälle ruislimpun.
Se paskoo kiitokseksi
pesuvatiin.
Vien hevonpaskat naapuriin,.
siellä nutturapäinen ikäneito
kasvattelee kukkiaan.

Sähkötön koti...

Opetettu ihminen on tyhmä.
Ensimmäinen ihminen oli viisas,
ensimmäiset sukupolvetkin.
He opettelivat,
osasivat kaiken tarvittavan
tiedon ja
taidon.
Sitten he rupesivat masturoimaan
elämää,
siirtämään tietoa
jälkeläisilleen,
jotka opettelivat sen
ulkoa.
 Nyt uusavuttomina
hiiri katos,
kylmä on
sähkötön koti.

Oivallus!

Elämä juoksee,
kävelee,
makoilee.
Eläminen on mukavaa
ajanvietettä,
harrastus, josta tulee
nälkä,
elämännälkä.
Elämästä tulee mukavalle mielelle,
toisinkinpäin.
Elämä on niitä omia
oivalluksia, jonka
syntymiseen
tarvittiin
esiisiä.

aamuusva...

Aamuusva harsottaa sänkipeltoa.
Vehnät laareissa,
olkipaalit paketeissaan.
Varikset laulattavat
aamuunisia.
Joutsenet venyttelevät
jäseniään,
tänään matka jatkuu, jos tuulet
siipiä antaa.
Kurjet suosiolla
evästä nokkivat, sitä yllinkyllin
vainiolla.
Heillä matka varattuna seuraavalle
lennolle, ilmapatjalle.
Ketun poikanen opettelee
elämäänsä.
Se ymmärtää, ettei evästä
aukiolta liikenne.
Usva hälvenee,
aamuaurinko poskiaan
pullistaa,
päivän paiste
aamuttaa.

elämänriemu..

Pihlaja kukittaa itseään.
Tertut oksia painaa,
kuten vauva ihmisäidin
käsivarsia.
Tilhiparvi marjoja halajaa,
minunkin mieleni.
Hilloa purkittaisin,
viiniä liruttelisin.
  Tehtiin Tilhien kanssa sopimus,
he latvoista marjat,
minä alaoksilta,
olen lyhyt jalkainen.
Emopuu pihlaja mieluusti
sopimuksen hyväksyi.
Elämänriemu on yhteistä,
sopuisasti sovittuna.

omenaviini...

Herääminen aamutuimaan on makoisaa.
Vapaapäivän.
Tänään on tilipäivä,
makselen osuuksiani
maalliseen oleskeluuni.
Yhtä en enää,
hesaria.
liian pieneks on lehti
kutistunut.
Vapaapäivän aamu kutsuu
sienimetsään,
halkoliiteriin,
nämä ensimmäisinä.
Halkoliiterissä pulputtaa
omenaviini.

savo-karjalainen....

Nimitellään ryssäksi.
Oon savo-karjalainen.
Esiisieni koti jäi valloittajan
käsiin.
Elisenvaara ja Enso on
muistoissaan.
En ryssää lahdata halua.
En.
Ymmärän hyvin Ukrainan
kansaa,
oikein hyvin.

heikoin lenkki...

Demarit kasvattivat orjataustaisista ihmisistä
yhteiskuntakelvolllisia.
Jokainen demari on alkujaan maaorja.
On Suomen menestystarinaa, että oppimaton Jukolan Jussi
menestyy maailman finasseissa,
on ihmeellistä, kuinka yhteiskunta sadassa vuodessa
on valtio, josta monet ottavat esimerkkiä.
Demareita on kiittäminen, että he saivat
aikoinaan muut ymmärtämään, että vain yhteiskunnan
suurimmasta ryhmästä on tuloksentekijäksi. Tänään jokainen
ymmärtää, että demareitten kauskatseinen ote on ollut
menestystarinamme.
Monissa maissahan luokkajako oli esteenä, mutta
meillä jo talvisotakin näytti, että olemme samaa
heimoa, samaa yhteistä isänmaatamme, jonka eteen
kannattaa itsensä elävöittää, ei uhrata.
Yhteiskuntamme heikoin lenkki on se rensukka,
joka unohtaa kaverinsa ja sitä emme salli.

koti.

Koti.
Saavuin kotiini.
Tulin komioista konttoreista,
saavuin herrastelijoitten
kaupungista.
Tulin kotiini,
kotiini, jossa minä asun
vaikken kotona olisikaan.
Kotini on kauan sitten
harjaan nostatettu, sotien
rintamiestalo.
Kaupustelijatkin kiertävät kaukaa,
,mannet kauempaa,
 mutta minulle sydämmeni
kotopaikka.
Kotini joka nurkka on itseäni,
pihapiiri ulkomuotoni.
Kissani on talonmieheni.
Viistoista hiiren häntää
rappusilla.
Kiitän mirriäni,
silitän ja
keitän hälle
stroganoffia,
hänen herkkuaan.
Salakuljetin matkoiltani hänet,
pietarin hovit eivät kiinnostaneet,
mutta sikäläiset eväät maistuu.

Sotilasliitot ovat hautajaissaattue!

Putin antoi  Syyrian. Lähi-idän
Obamanlle,
tämä taasen itäisen euroopan
Putinille.
Asevarustelu on salasana.
Nato on Usa:ta lukuunottamatta
puolustuskyvytöntä seuraa.
Paltian maat joutuvat toistamiseen
kaupanteon kohteeksi.
Tätä perustellaan ihmishenkien
säästämisellä.
  Suomi on viisaudessaan
jättäytynyt sotilaallisesti liittoutumattomaksi.
Liittyminen talousyhteisöihin on samaa, kun
omistaminen vähittäiskaupan
etuisuuskortin, bonussetelit.

Suomella on puolustusvoimat, jotka
pystyvät puolustamaan tunkeutujaa
vastaan.
Meillä on ylivoiman edessä mahdollista pyytää apua,
esim. Natoon kuuluvalta valtiolta ja uskon, että
apua annetaan.
Itsenäiset puolustusvoimat ovat
siniristilippumme lipputanko, se on koteltu
ennemminkin,
ammattisotilas itkee ylivoiman edessä,
kotiaan puolustava sotilas taistelee
isänmaansa puolesta.
Tässä on meidän vahvuutemme.

värityskirja....

Syksy elon mielet värittää.
Syksyinen mieli,
talveen asettuu,
kesän hyvästellyt.
Syksyinen haavikko
lehdillään supattelee,
hiljaa kuiskailee.
Luonto itselleen huokailee,
talveen asettuu,
kevääseen juurruttuen.
Luonnon eläjäiset itseään talviuneen
tyynyttelevät,
käpytikka vain ei taho.
Syksy, elon kaunein
värityskirja.

Nuijasodan petollinen aselepo....

Syksy tanssittaa sieluani.
Nyystölän haavikko havisee,
nuijasodan muistopaasi muistuttaa.
Sienikoppallinen pannunpaistajaisia.
Olen savolaisena
hämeen kankaille asettunut.
Savonlinnaankin hämäläiset kivensä
vierittivät,
uurastajat antoivat.
Nyt tasoitan kiertokulkua.
Istun muistopaasin vieressä,
kuvittelen silloista tilannetta.
Teurastusta.
Petollista teurastusta.
Lähden paistelemaan
sieniä,
haavat kuiskivat,
Iltaaurinko muistoja
sävyttää.

ukraina...

Ukraina valmistuu suklaiseen Jouluun,
Venäjä duuman tanssiaisiin,
Mister Obama hoitaa tuon
siivousfirman, isissin,
alihankkijoita kaivataan.
Stubbia vituroittaa, kun
yksitysvartiointi paljastui.
Katajainen kansa maksaa
vallesmannin hoitokulut.
Entinen konstaapeli ei tykkää joutua
entisiin hommiin,
kevään kukkanenhan hänkin.
  Aamu usva hiostaa tuulilasia,
pyyhkimet tuskissaan
auraavat näkyvyyttä.
Silmäni toljottavat eteenpäin,
kohti tulevaisuutta,
tulevaa risteystä,
kotiani.

sahtimarkkinat...

Politiikan pellehyppijät,
populistit
arkipäivän lehtereillä
ikävyyksistä
täytekakkua koristavat,
jakaakseen sen
sahtimarkkinoilla.
ihmisten höynäyttelijät,
vihan riivaamat,
kirkosta oksennustaudin saaneet.
Ihminen on monenlainen.
Parasta ennen viimeistä
viksuinta päivää.
Ehdottomasi ei kannata
sen jälkeen ihmiseksi
lausua..
Kottaraisetkin kadonneet,
viksua väkeä.

äänet vaiti...

Aamu juoksettaa aikaista.
Aamuaurinko ajallaan itäistä
taivaankanttamme kirkastaa,
leviten täyteen loisteeseensa
puolenpäivän keinutellessa
itseään.
Aamu on rauhallista aikaa,
herään ennen kukkoani.
Kuuntelen,
äänet vaiti,
silti kuuntelen.

pyydykset..

Järven pinta syksyään katsoo.
Ruska pinnalla virisee.
Vastarantakin pintaan
kuvastuu,
vesikirppu soutelee.
Melon pyydyksilleni.
Airot rikkoisivat tämän aamuisen
kuunnelman,
kauniin
luontokuvan.
Meloin, tunteillani tunnustelin,
aisteillani nautin.
  Aikanaan kotosalla.
Tyytyväisenä,
sanat järvelle jäi.
Huomasin, etten muistanut
pyydyksiäni kokea.

orjana....

Ainainen rahapula,
usein nuhakin.
Säästän minkä
kerkiän,
pankki on aina nopiampi.
Kulutankin säästöliekillä.
Hengitän tasatahtiin,
askeleitani mittaan
hyvään tahtiin.
Nälkää härnään tavan takaa,
se kiukuttelee navan
takaa.
Olen oppinut säästeliääksi,
viimetingaan tiliäni veloitan.
Pankki maksaa asunnostani
itselleen osuudet,
vaik siltä velkaorjuuden
lunastin.
Yhtiövastikkeet on
ihmeellisen kuluttavat.
Minulla ei ole kulut
suuria,
jätepussukoita en kantele,
kynttilät somistaa huusholliani.
Minun vuokseni ei tartte
voimaloita rakennella.
Olen yhteiskunnan
vanki, ihan vapaaehtoisesti.
Haaveilen, että mulla olis vain reppu
selässä,
kaljakoppa toisessa kädessä.
Vapaalla kädellä heiluttelisin
orjuuttajille,
finanssi keinottelijoille.

maailman laidat...

Lauloin ylämäessä,
alamäessä enemmän.
Matkoillain pitkiä ,
suoria kiertelin,
juoksentelin
kiertoteitä,
linjoja pitkin.
Välimaastoissa heikotti,
alamäet helpotti.
Matkaeväänä mulla
mieli avoin,
ennakkoluuloista
tunteet vapaat,
askel siksi
mieluiten uutta eteensä
otti, jätti jälkeensä.
  Istun kotirappusilla.
Täältä matka alkoi,
tänne päättyy.
Kun lähdin ,olin elämää
näkemätön,
nyt tiedän maailman
laidat.

moniventtiilinen...

Ostin käytetyn auton.
Osamaksulla.
Myyjä oli iloisen tuntuinen, hymyilevä,
kiharatukkainen.
Hän ei ollut savolaisen näköinen,
luulen, että espanjan tuliaisia.
Ensimmäiset aurinkomatkathan
tuottivat nuoria tummatukkia
hämeen härkämaillekkin.
Kaupat tehtiin.
Vilkutti tuo moniventtiilinen
myyjä, kun kaasuttelin
menoihini.
  Katson keittiön ikkunasta
juuri ostettua mutantti-autoani.
Kone hajos.
Kuluttajansuojat katos.
Rahat nopiammin.
Kaivelen bussi-rahaa,
minua harmittaa,
monikansallisesti.

leipälapio...

Sulakasti sukkuloin
kirpputorin muistokkaassa
ilmapiirissä.
En mitään tullut ostamaan,
mut haluaisin kaikki.
Tavaroilla on muistonsa,
tavarat kätkevät tarinansa,
niillä on sielu, joita
ei netti-kaupassa ole.
Viimein ostin kahdella eurolla
leipälapion.
Lapion kanssa jutustellessa,
kadotin yksinäisyyteni,
minulle tuli sen kautta
koko iso suku pohjanmaalta,
savonmaalta,
iloisesta itäsuomesta tahi
hämeestä,
seuduilla ei väliä,
elän ja tunnelmoin.

kukimaton perunavarsi...

Tänäänkin saan hymyillä eiliselle,
hienolle mennelle.
Siitä mitään merkittävää
en muista,
vain sen, että
se johdatti minut tähän
aamuun, syksyn kauneinpaan.
Omilla taidoilla elämää taitetaan,
mutta kohtalon suurimmat
kuviot määräävät
elon sivujen kääntämiset.
Kohtalolle hymyt helskäytän,
kavereita ollaan,
toistaiseksi.
Minulla on ihmeellinen perunamaa.
Perunat ei kukkineet lainkaan,
mutta uutta perunaa on monenmonta
siemenperunan ympärillä.

ystävyys...

Ystävyys ,
sana, joka lämmittää.
Eläinkin ihmistyy,
tykästyy,
ihminen itselleen
itseään ystävyyttää.
Itserakkaus,
itsensä ystävä,
onko ystävä laisinkaan.
Minun ystävänäni varmaankin
yhä nukkuu,
mutta herättyään
hän juo kahvit.
Itse meen töihin,
ystävän tähden.

riitaisa EU!..

Euroopan jäsenmaat.
Riitaisaa uinujaa kyllin
monta.
Haukkuvat Suomea, joka
haluaa neuvotteluteitse hoitaa
Putinin hullutukset.
Suomi tietää, että sota on
kalliimpaa, kun rauhassa
eleily.
Neuvostossa ei ole montaakaan
maata Suomen lisäksi,
jota ei edellisessä sodassa
valloitettu.
Nämä valloitetut kansakunnat
nyt verta pakkiin yhä kerjäävät.
Nato ei pelasta sodalta, se on osapuoli,
kun näillä kiihkoilijoilla ei ole edes
puolustusvoimia.
Suomi on käynyt kolmet sodat,
joista oomme oppimme ammentaneet.

hullujen pysäkki...

Hullut hymyilee yletaikaa,
eläväiset huomista miettii,
eilisestä harmit niskoillain.
Istuin bussissa,
kuljettaja ei hymyillyt,
ajeli ylähuuli väpättäen,
pieras joka montussa.
Asiakkat olivat samankaltaisia,
otsat rypytettyinä persuukset
täristen autoon tulivat ja menivät.
Minua nauratti.
Ruuhkabussissa harvoin naurattaa, mutta
minua kovasti.
Kuski katsoi oudosti,
matkustajatkin itseään
pois vetivät.
Hyppäsin mielisairaalan pysäkillä
autosta.
Nauratti.

sateenkaari..

Tuuli tuulettaa peltovainiota,
viljavainot syvään kumartaa.
Linnut suojaan liitävät,
myrskytuuli itsestään
merkit ilmoille tuulettaa.
Sade ukkosineen tienoota
salamoittaa.
Luonto hiljenee,
on ukonilma.
Purot lorisee,
maa saa vetensä,
ilma raikkautensa.
Sudenkorennotkin
piiritanssiksi laittoivat.
Sateenkaari taivaanrantaa
kaartaa.
Istun aitan rappusilla,
räystään alla,
ihailen.

naurettavaa...

Nauraminen on hauskaa,
helpottavaa,
ikävyyksien ohittelua.
Naurattaisipa vaan useammin,
ohittelisin
mieluiten.
Heräsin hymy huulilla,
unet hoitivat minut
päivän viettoon.
Mukavalta tuntui,
ihan naurettavaltakin.

huomenna lekuriin...

Kissa nuoleskelee tassujaan,
jälkiään maistelee,
uusiin teroittelee.
Mirrini on roikkuvatsainen,
kiiltoturkkinen,
hyvätapainen kehrääjä.
Tykkää itse lihapuolen kesäaikana
kuppiinsa hankkia.
Talvella avitan.
Kermaa lipittää
ylet ajat,
vesikuppikin täytyy
hunajalla pestä.
Kun pitkäkseni heittäydyn,
mirrini rinnuksilleni
itseään keinuttamaan.
Siinä se aikansa, sitten
kehruu jatkuu tyynyn kulmassa.
Huomenna menemme
lekuriin,
mirrilläni on
kariesta.
Samalla valkaistaan
takahampaat.

tunteeton kuumapallo...

Elämä on kasvamista,
elämä on huomista
varten.
Huomisessa huomaat
seuraavat huomenet,
niitä varten sinun on
pukeuduttava,
henkisesti olevan vahvempi.
Itse tienaamasi elanto
pitää pääsi ylväänä,
perityt lannistaa,
toisinaan vaivaistuttaa,
ellet niitä
siirrä huomiseen,
seuraavaan perintään.
Jos toimit elämäsi viestinviejänä,
nautit siitä,
jos toisin, olet
kuutamon kilpailija,
tunteeton
kuumapallo.

maalikylä...

Kahtelen ihmisiä.
Kahtelen.
Olen metsänpoika maaseudulta, hiekkatien
päästä.
Maailmani elää korpimaisemissa,
luonnon alkuasennossa.
Olen omavarainen kotonani,
suolat ja sokerit juoksettaa
maalikyliin.
Pankkikorttikin vaatii
tunnusluvun näppäilyjä,
mut muuten eloni kukkii
luontoäidin helmoissa.
  Istun kaupungin puistossa.
Kävin Ruotsissa,
siskoni luona.
Minä en kuulu tänne,
minua kiire kylmättää.
Ihmiset ovat,kuin meilläpäin
aidanseipäitä,
tunteettoman tylppiä.
Aamujunalla kolistelen kot mannuille,
siellä mieleni kylpee
juhannustansseja.