sunnuntai 21. syyskuuta 2014

päiväni päähän...

Tänään aamu tavoillaan
nousi,
minulla uni viellä
nautinnottaa.
Kääntelen
vääntelen,
itseäni mittailen,
peittoni on esirippuni.
Mieli ei jaloittelusta
nappaa,
unimaailmaan
peiton syrjää
vedättää.
Kello armoton
herätystä tahtoo.
Suu vaahdossa se
lipaston päällä
kuolaansa tiputtaa,
nousen sammutan ja
meen matkoihini,
päiväni
päähän.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

suomalainen on,,

suomalainen ihminen on maaseutua ja paljon kivikkoisia peltoja kalaisia järviä, hetkiä joissa loistaa alkulähteen elämänvoima kuiskaus kauka...